Missä uusi koti viipyy?

Jokunen lukija saattaa ihmetellä miten meidän asuntoprojektin kanssa etenee. Unelma talosta tuli helvetti.

Yli vuosi sitten muutimme anopin asuntoon, koska löysimme vanhaan kotiimme vuokralaiset. Kyllähän se muutama kuukausi menee kaksiossa kun kesän alussa uusi koti jo valmistuu.

Löysimme unelmiemme talon unelma paikalta. Omakotitalo valmiina pakettina, johon hintaan kuului kaikki pihasuunnittelusta lähtien. Välittäjät kehuivat miten kaupat kannatti tehdä välittömästi, sillä kysyntä asunnoille oli kova. Neuvottelivatpa he meille erityis hyvän kaupan kun saatiin oikein ulkoporeallas kauppa hintaan mukaan. Varmistimme vielä rakennuttajan taustatietoja. Pieni firma, mutta talous on kunnossa. Kehuihan välittäjäkin kovasti miten he ovat ostamassa meidän viereistäkin tonttia ja Espooseen valmistuu toinen kohde. Siitä käynnistyi innostunut odotus. Uusi koti ja vauva samaan aikaan. Ihanaa!

Toukokuussa pääsimme ensimmäistä kertaa työmaalle katsomaan. Olin kauhuissani miten keskeneräiseltä kaikki näytti. Reilun kuukauden päästäkö tämän kaiken pitäisi olla valmista!? Mutta enpä minä rakentamisesta mitään tiedä.

Heinäkuu koitti ja jännitin tuleeko muutto juuri samaan syssyyn vauvan syntymän kanssa. Vauvaa ei kuulunut, eikä kuulunut talostakaan. Vauva syntyi 2 viikkoa lasketunajan jälkeen. Talosta saimme ilmotuksen, että erinäisistä syistä valmistuminen siirtyy lokakuulle. No muutama kuukausi sinne tänne. Kertyihän rakennuttajalle sakkomaksuja 500€/kk myöhästyineistä viikoista. Ajatellaan positiivisesti.

Lokakuu koitti, eikä rakennuttajasta kuulunut pihahdustakaan. Joulukuussa saimme tietää, että valmistuminen siirtyy helmikuulle. Itketti ja turhautti. Rakennuttaja ei tiedottanut tai kertonut mitään. Emme päässeet katsomaan taloa, vedoten työmaan vaarallisuuteen. Laskutus juoksi tasaiseen tahtiin.

Helmikuussa tuli yllättäen kutsu katsomaan taloa. Valitettavasti olimme juuri tuona ehdotettuna päivänä palaamassa kotiin Meksikosta. Ehdotin sähköpostitse seuraavaa päivää. Tuohon sähköpostiin en koskaan saanut lukuisista kyselyistä huolimatta vastausta.

Yritimme olla rakennusfirmaan yhteydessä, koska mitään ei tiedotettu eikä valmistumista kuulunut. Yhtäkkiä saimme kuulla vastaavan mestarin lopettavan sillä hänelle ei oltu maksettu palkkaa. Keittiöiden asnnuskin lopetettiin, koska keittiö firma ei ollut saanut kuin varausmaksun jo asennetuista keittiöistä. Kohteeseen on siis valmistumassa 17 taloa. Vedottiin koronavirukseen ja saimme tylyjä viestejä jossa laskuja kehotettiin kaikesta huolimatta maksamaan.

Lopulta mitta täyttyi ja teimme toimeksiannon juristille. Suht samaan aikaan yritys haki käräjäoikeuden kautta velkajärjestelyyn. Nyt olemme purkaneet rakennutajan kanssa toimeksianto sopimuksen ja rakennamme talon itse loppuun. Yritämme lakiteitse saada rakennuttajalta omiamme takaisin.

Aijon täällä blogissa kertoa rehellisesti kaikista vaiheista ja kustannuksista. Pelottaa paljonko rahaa tähän kaikkeen menee ja onko meillä varaa kaikkeen. Rakennuttajallahan oli sakot juoksemassa myöhästymisestä. 500€/vko, joten meidän kohdalla se olisi noin 22000€. Näitä yritämme tottakai juristin avulla saada takaisin, mutta huonolta näyttää.

En ole eläissäni ollut näin stressaantunut. Tähän vielä vähäuniset yöt vauvan kanssa. Itkettää kun joudun sanomaan Felixille, että poreallasta ei tule, mammaa ja isiä huijattiin. Eikä meillä välttämättä ole varaa heti toteuttaa hänen toiveitaan puolapuista, renkaista ja viidakko teemasta hänen huoneessaan. Omista vähäisistä sisustus haaveista puhumattakaan.

Tässä maassa on pelottavan paljon epärehellistä rakennus toimintaa ja valitettavan usein ostaja on se joka tässä joutuu kärsimään ja pahimmassa tapauksessa rakentaja pääsee kuin koira veräjästä ja jatkaa toimintaansa. Toivon, että blogini avulla, edes joku välttyisi tällaisesta asunnon osto kohtalolta johon meidän perhe erehtyi. Ensimmäinen vinkkini onkin, tutki välittäjän sekä rakennuttajan taustatiedot TODELLA tarkasti. Jos kohde vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se luultavasti on sitä.

Sauna, kylpyhuoneet ja yläkerta ovat eniten kesken. Haluamme viihtyisän ja toimivan kodin. Tässä vaiheessa tulee löytää ainakin osaava ihminen kaakeloimaan kylppärit. Löytää oikeat sisustusratkaisut kodinhoito huoneeseen ja kylpyhuoneisiin sekä valita ainakin kiuas. Suosituksia?

Tiedän myös, että meidän kaltaisia tapauksia on paljon, joten tässä vaiheessa kaikki apu ja vinkit ovat erittäin tervetulleita. Jouluksi kotiin? 😅✌🏻

Joulu on taas

Ei mennyt jouluvalmistelut ihan niinkun Strömsössä. Meikäläinen veteli viime yön tiiviisti vessassa. En tiedä nappasinko päiväkodista heti jonkun taudin vai voiko pilalle mennyt jogurtti jota laitoin smoothieen tehdä näin kamalan olon!?

Tänään oli tarkoitus tehdä treeni ja siivota. Olen jaksanut juuri ja juuri käydä lapsen kanssa tunnin pihalla. Muuten olen maannut koko päivän sängyssä tai sohvalla. 

Näin jouluna en voi muuta kuin olla kiitollinen noista kahdesta elämäni miehestä. Äsken lähtivät kahdestaan kauppaan, jotta mamma saa levätä. Mieheni lupasi myös, että saan keskittyä itseni parantamiseen ja he hoitavat siivouksen. Niin he myös tekivät. 💗 Koti kiiltää puhtaana, lapsi nukkuu ja kinkku on juuri tullut uunista. 

Ainoa toiveeni tänä jouluna on, ettei kukaan muu perheessä nyt sairastuisi. 

Kiitollisena ihanasta perheestäni lähden nyt joulun viettoon! 

Oikein ihanaa joulua kaikille!

Onni

Muisteltiin tässä eräänä iltana Heikin kanssa hänen edesmennyttä mummoaan.  Luettiin hänen kirjoittamiaan runojaan ja todettiin, että hän oli ihminen jolla oli omasta mielestään kaikkea mitä ihminen tarvitsee.  

Tässä on yksi Heikin mummon ihanista runoista: 

Onni

Tahtoisin pois,

tahtoisin jonnekin kauas

sinne, missä ei ois

aina pilvessä taivas.

Aurinkoon ja palmujen alle

tahtoisin hiekalle hohtavalle

valkoiseen laivaan

laineille sinisen meren,

siellä on onni,

niin usein ajattelen.
Kunnes taas tunnen

raikkaan pohjolan tuulen

katveessa koivun

tuoksussa sireenipensaan

lintujen laulun kuulen,

elää jälleen saanut oon

yöttömän yön

ja kasteen aamulla varhain,

enää en tahtois pois,

nyt tunnen ja tiedän sen varmaan

täältä, täällä on onneni,

osani sittenkin parhain.

-Toini Turpeinen


Tuota runoa lukiessamme aloimme miettimään itseämme. Voisimmeko välillä pysähtyä ja olla onnellisia siitä mitä meillä jo on? Tarvitsemmeko todella kaikkia haluamiamme asioita ollaksemme onnellisempia? 

Isompi asunto, kalliimpi auto, merkki laukut, ulkomaanmatkat. Keskitymmekö välillä liikaa miettimäään mitä muilla on ja unohdetaan, että meillä on jo kaikki tarvittava!? 

Ymmärrättekö mitä tarkoitan? 

Itse jankkaan välillä loputtomiin matkakuumeestani. Haaveilen myös materialistisista asioista kuten kengistä, laukuista ja kodinkoneista. 

Meillä on kuitenkin ihana koti jossa on huippu naapurit. Kokonainen, rakastava ja terve perhe. Vaatteita ja ruokaa kaapit täynnä. Oikeasti kaikki mitä ihminen tarvitsee! 

Vaikka unelmia pitääkin olla, on välillä hyvä avata silmänsä sille mitä on jo saanut. 

Minulla on tänään vauva vapaa ilta. Heikki on ollut paljon reissussa, joten hän lähes pakotti minun vuorostaan lähtemään. En kyllä pistä vastaan. Felixin kummitädit ei ehkä tienneet, että kummin hommaan kuuluu myös mamman ulos vieminen. 😂 Olen viinilasillisen ansainnut. 

Ihanaa viikonloppua!