Tiedättekö Tjäreborgin mainoksen jossa sanotaan tällaisen geenin löytyneen. Olen jo monta vuotta ollut varma kantavani kyseistä geeniä.
Aina pitäisi olla jonnekin lähdössä. Reissussa olessa, pitäisi seuraava matka olla jo tiedossa. Reissusta tullessa aletaan viimeistään katselemaan seuraavaa matkaa.
Mieheni inhoaa tätä. Hän ei voi ymmärtää pakkomiellettäni matkustamisen suhteen. Mieheni mielestä arjen pitäisi olla niin mukavaa, ettei aina tarvitsisi unelmoida reissuista. Arki on oikein mukavaa, mutta hei oikeesti hotelli aamiaiset, aurinko, eri kielet, eri kultuurit, suomalaisia iloisemmat ihmiset. Siinä on vaan sitä jotain! Eikö vaan mamma? 😉 Äitini on ihan samanlainen.
I
Kesäksi on varattu heinäkuulle viikon Ruotsin reissu. Mennään vanhempani ja 4-vuotiaan siskon tyttöni kanssa kiertelemään ruotsia autolla. Tämä on ollut meillä aina perinne pienestä asti. Välillä tuttuja kaupunkeja, välillä uusia. Tällä kertaa aikomus on pysähtyä ainakin Jönköpingissä ja Tukholmassa. Haluisin näyttää miehelleni Grännan ihanat polkkagris tehtaat, mutta emme välttämättä sinne ehdi ajaa. Yksi lemppari kaupungeista ruotsissa on Kalmar. Tännekään emme tälläkertaa ehdi ajaa.
Haaveilen kovasti myös jostakin Kreikan tai Italian matkasta. Mieheni lupasi, että jos saan kaveri pariskunnan houkuteltua mukaan, niin voidaan lähteä. Heitä ei kauaa tarvinnut houkutella. Nyt pitäisi vain alkaa mestästämään matkoja. Felix olisi tuolloin reilun vuoden ikäinen ja kavereiden tytär reilu puolivuotias. Onko kellään mitään hyvää kohdetta suositella tämän ikäisten lasten kanssa?
Syksyllä haluisin vielä napata Feffen kainaloon ja lähteä äitini kanssa jonnekin. Syksy on parasta aikaa reissata, kun Suomessa on kylmä ja pimeä. Miehillämme ei ole lomaa, joten he joutuisivat jäämään kotiin. Tuo olisi mielestäni ihanaa. Feffe pääsisi reissuun mamman ja mummin kanssa. Siltä reissulta ei naurua ja tilanteita puuttuisi. 😂 Siitä olen varma! Minnekkä kolmen blondin kannattaisi syyskuun tienoilla suunnata?