lapsiperhe – sillyblondie.com

4kk

12 joulukuun, 201912 joulukuun, 2019 lindbladamandaJätä kommentti

Oon jo 4kk, okei oikeestaan jo 4,5kk. Pituuteni neuvolassa oli 65,2cm ja paino 7180g.

Mulla on aika vauhdikas perhe ja olenkin todennut, että pakko vaan yrittää itsekin pysyä niiden perässä. Aloin jo ryömimään ja nyt yritän olla konttaus asennossa mutta tipahdan usein nenälleni ja sekös harmittaa. Yksi lemppari jutuistani on mönkiä mamman ja isin sängyssä pylly pystyssä ympäri sänkyä ja naureskella.

Mamma luulee, että mulla tulee kohta hampaita koska kuolaan niin paljon. Mamma tosin luuli niin myös isoveljeni kohdalla ja hänen ensimmäinen hammas puhkesi 11kk iässä.

Nukun suht hyvin. Osaan nukahtaa myös ilman tissiä eikös se vasta olekin hieno juttu? Yöllä syön noin 3 kertaa yössä, mutta nukahdan nopeasti uudelleen. Menen illalla 21-21.30 aikaan nukkumaan ja herään aamulla 7.30-8.00 aikaan. Päivällä nukun 3-4 päiväunet. Asumisjärjestelyiden takia mamma joutuu ajelemaan mun kanssa aika paljon ja nukahdan lähes aina autoon. Siksi mitään kovin tarkkaa päikkärirytmiä mulla ei ole.

Päivisin käydään mamman kanssa melkeen päivittäin treenaamassa. Jumppasalissa olen kuin kotonani, onhan siellä mahtavat tilat mun ryömiä ja nuolla salin lattioita. Lenkeillä nukun yleensä tyytyväisenä vaunuissa. Mamma on aina tosi ilonen, jos annan sen treenata rauhassa.

Koska olen liikkeessä jo aika paljon, oon alkanut jo maistelemaan isojen poikien ruokia. Oon maistellut jo kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Lempparit tällä hetkellä taitaa kyllä olla marjat. Nam! Mun mamma odottaa, että saa 5kk iässä musta itselleen puurokamun. Me toivotaan, että nukkuisin yöllä pidempiä pätkiä kun saan kunnon kaurapuuroa massun täytteeksi.

Hei, melkeen unohdin kertoa. Pääsin vihdoin myös ekaa kertaa uimaan. Käytiin Aulangon kylpylässä ja siellä oli niin ihanan lämmintä vettä, että minäkin pystyin hyvin polskuttelemaan eikä yhtään tullut kylmä. Isoveli yrittää opettaa mua sukeltamaan.

Nyt ei tule kauheesti muuta mieleen. Kivaa loppuviikkoa!

Lapsiperhe arki

17 lokakuun, 2018 lindbladamandaJätä kommentti

Lapsiperhe arki. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa.

Arkena lastaan näkee 2-3h vuorokaudessa. Puolisoa maksimissaan saman verran. Yöunet vaihtelee 6-8h välillä ja joskus öisin lapsi herättää itkullaan. Sanotaan näin, että valehtelisin jos väittäisin, että tämä olisi aina ruusuilla tanssimista.

Viimeaikoina olen jutellut tuttujen kanssa paljon parisuhteen vaikeuksista lapsiperheessä. On lohduttavaa tietää, että muilla painitaan samojen ongelmien kanssa. Väsymys, vähäinen yhteinen aika ja vähäinen kommunikaatio tuntuvat olevan yleisiä monissa lapsiperheissä.

Meillä kireyttä aiheuttaa eniten juuri vähäinen yhteinen aika jolloin yhteisiin hetkiin lataa aina kamalan paljon odotuksia. Meillä on minun mielestäni myös aika erilainen tarve muuhun sosiaaliseen elämään. Minä tarvitsen aikaa ystävien kanssa ja tehdään esimerkiksi työporukalla paljon juttuja yhdessä. Heikki viihtyy paremmin kotona ja pitää hieman kummallisena sitä, että työkavereiden kanssa vietetään myös vapaa-aikaa. Tähän ollaan puhumalla pyritty löytämään se kultainen keskitie johon molemmat on tyytyväisiä.

Omasta mielestäni on myös tärkeää puhua mahdollisimman nopeasti asioista jotka häiritsee, aiheuttaa mielipahaa tai suututtaa. Aina voisi paremmin yrittää nähdä asioita myös puolison näkökulmasta. Viime viikolla minulle tuli sanomista siitä, että olin aamulla jättänyt KAIKKI valot kämpässä päälle. Totuus olikin se, että Fefe juoksi yläkertaan kun oltiin jo puoliksi ulkona ja kävi hakemassa pupunsa. Olipa tuo pikku ukko samalla sitten pistänyt yläkerran kaikki valot päälle. Palaute jonka minä asiasta sain, tuli kuitenkin sen oloisesti kuin olisin vittuillakseni ne päälle jättänyt. 😄 Kun oma ajatusmaailma on, että chillax ja nautitaan elämästä ja toisen mieli rauhoittuu siisteydestä pitää yrittää tehdä niitä pieniä juttuja arjessa jotka itselleen tuntuu pikku asioilta, mutta jotka toiselle on todella tärkeitä. Itse en aina jaksa sanoa pienistä asioista jotka minua häiritsevät, koska koen ne enemmän omiksi ongelmikseni kuin Heikin. Ja huom nämähän ovat minun näkökulmiani asioihin. Olisiko näistäkin asioista kuitenkin aina parempi puhua jotta ei niistä monesta pienestä asiasta nopeasti kasva liian iso ongelma!?

Puhuminen on omasta mielestäni kaikkein tärkeintä. Välillä arjen kiireen keskellä, puhelin kourassa tuo tärkeä asia jääkin aivan liian vähäiselle.

Miten kiireen ja väsymyksen keskellä pystyisi paremmin muistamaan yhteiset keskustelu hetket ja toisen huomioimiset? Monesti ajattelen, että tätä kiireistä pikkulapsi arkea eletään nyt x aika ja yhteisiin hetkiin on enemmän aikaa myöhemmin. Välillä kuitenkin mietin, että eihän tämä tästä varmasti tule rauhoittumaan seuraavaan 10 vuoteen, joten parempi on tehdä töitä parisuhteen eteen nyt kun vielä voi!?

Mitkä asiat muissa lapsiperheissä aiheuttaa eniten ongelmia!? Miten te työstätte näitä asioita?

Oon kolmevuotias!

12 heinäkuun, 201812 heinäkuun, 2018 lindbladamandaJätä kommentti

Moi tai Hello niinkuin itse tykkään sanoa. Musta ei oo vähään aikaan kuulunut täällä mamman blogin puolella mitään. Mä oon jo 3-vuotias. Omasta mielestäni synttärit on joka päivä, mutta oltiin Montenegrossa reissussa mun oikeena synttäripäivänä. Tai jos tarkkoja ollaan, ajettiin juhlapäivänä Kroatian puolelle. Mamma ja isi laski, että se oli jo kahdeksas maa, jossa olen päässyt käymään. Mamma kutsuukin mua usein Reissu-Repeksi.

Ite hoen tällä hetkellä olevani usein miten Diago. Se tulee Seikkailija Dorasta, joka on tällä hetkellä mun lemppari ohjelma. Huutelen aina ”olen Diago” ja kiipeilen ja hypin mitä korkeemmista ja vaarallisimmista paikoista.

Vaipoista olen nyt vihdoin päässyt kokonaan eroon. Aloin vaan itsekseni käymään pissalla potalla tai pytyllä. Osaan pissata ihan niinkun isot pojat, seisaalteen. Kesälomalla aloin myös nukkumaan kalsarit jalassa.

Tykkään muutenkin tehä juttuja ihan ite. Ei tartte mamman ja isin auttaa. Niinkun herkkupäivänä kiivetä heti aamusta karkkikaapille, joka on muuten tosi korkeella keittiössä.

Oon edelleen tosi ilonen poika. Mamma aina sanoo, että ollaan samanlaisia kun innostutaan helposti jutuista ja hehkutetaan niitä sitten mahdollisimman kovaan ääneen.

Lempparijuttuja on leikkiä Doraa ja Diegoa kavereiden kanssa, käydä uimassa tai Hop Lopissa. Eläimiä rakastan yli kaiken. Synttärilahjaksi en toivonut mitään muuta kuin viidakon eläimiä. Arvatkaa mitkä hurraa huudot tein kun mamma ja isi oli ostanut mulle pantterin, leijonan, elefantin, zebran, pandan ja käärmeen.

Nukun edelleen päiväunet, koska oon kuulemma aika vilkas poika. Nukkuessa on tärkeintä, että mulla on aina pikku pupu kainalossa. Ainut asia jossa mammalla meinaa mun kanssa välillä mennä hermot on yöunille nukahtaminen. En ymmärrä miks? Mulla nyt sattuu iltasin olemaan pissahätä, kakkahätä, jano, masu pipi, peppu kutisee, halu kuulla mamman laulua ja vähän pelottaa. Nukun omassa huoneessa, mutta joskus saatan hipsiä yöllä mamman ja isin viereen.

Oon sairastellut jonkun verran, mutta silti jaksan aina olla aika reipas ja iloinen. Mulla on nyt kolmannet putket korvissa ja kitarisat on poistettu. Kesäloman alussa mulla todettiin myös semmonen hassu juttu kuin astma. Se selittää lääkäri tädin mielestä jonkin verran mun sairastelua. Olin vuosi sitten sairaalassakin hengenahdistuksen takia. Siitä asti oonkin ottanut astmapiippua melkeen aina kun flunssa iskee. Osaan ottaa sen tosi hienosti ja lääkärissäkin käyn mielellään. Näkisitte miten paljon paljon paljon mulla on tarroja kun söpistelen aina lääkäreille ja otan niitä joka käynnillä 2-5kpl.

Kakka, pissa ja pieru jutut TOIMII tällä hetkellä. Tykkään myös rakentaa majoja ja piiloutua eri paikkoihin. Puhun sujuvasti isin kieltä eli suomea ja mamman kieltä eli ruotsia. Osaan myös aika paljon juttuja englanniksi, niinkuin ”yummy yummy in my tummy” ja laskea kymmeneen.

Tykkään edelleen treenata mamman ja isin kanssa. Jaksan aika hyvin edelleen juoksulenkeilläkin rattaissa. Uusin hitti juttu on pyöräily. Siis mamma tai isi polkee ja minä huudan pyörän istumeissa ”wohoo, kovempaa.”

Lempiruokia on franskalaiset, knakkikset, jäätelö ja tikkarit. Vesi on lemppari juoma.

Kiva kun jaksoitte lukea.

Parisuhdeaika

25 syyskuun, 201725 syyskuun, 2017 lindbladamanda2 kommenttia

Kahden keskeinen aika. Rehellisesti sanottuna sitä on tällä hetkellä hyvin hyvin vähän. Ehditään Heikin kanssa vaihtamaan kuulumisia rauhassa noin 1h ajan iltaisin. Se on mielestäni aika vähän.

Meillä on se hyvä tilanne, että ehdittiin olla kahdestaan 10 vuotta, ennen kuin Felix syntyi. Me tosin ollaan totuttu tekemään paljon yhdessä. Ennen treenattiin yhdessä, käytiin paljon elokuvissa ja touhuttiin kavereiden kanssa. Nykyään yhdessä treenaaminen on vaikeampaa, koska jonkun täytyy olla Feffen kanssa. Kesä säillä tuo oli helmpompaa kun voitiin treenata yhdessä ulkona. Elokuvissa ollaan käyty kahdestaan ehkä 2 kertaa Felixin syntymän jälkeen. Minä olen meistä ehkä tuo sosiaalisempi tapaus ja käyn jonkin verran ulkona kavereiden kanssa, lähinnä viikonloppuisin.

Yhteinen aika keskittyy paljon viikonloppuihin. Tuntuu tosin, että viikonloputkin menee ihan hujauksessa. Arki päivät menee enemmän ”vuoroissa.” Se joka hoitaa aamu hommat Feffen kanssa on iltaisin yleensä pidempään töissä. Meillä Heikki yleensä hoitaa aamut ja minä käyn treenaamassa. Iltapäivisin Heikki on sitten pidempään töissä kun minä haen Felixin. Saatetaan käydä dagiksen jälkeen vielä kaupassa, Hoplopissa tai puistossa. Muutama viikko sitten sovittiin, että yksi ilta viikossa pyhitettäisiin perheen yhteiseksi illaksi, mutta rehellisesti sanottuna tuo kuulosti helpommalta kuin mitä todellisuus on.

Molemmilla tämä syksy on myös erittäin työn täytteistä. Heikillä tämä on ehdottomasti hektisintä aikaa töissä. Pitkiä päiviä, työmatkoja ja tiukkoja aikatauluja. Ajatukset on molemmilla paljon työasioissa ja ajatuksia on välillä vaikea nollata vaikka tulee kotiin.

Välillä tuntuu, että ehdin vaihtamaan enemmän kuulumisia työkavereiden kuin Heikin kanssa. Onhan se totuus, että töissä vietän samojen ihmisten kanssa vähintään 8h päivässä, kun Heikin kanssa ehdimme näkemään arkisin max. 3h hereillä. (Josta osan ajasta mini ihminen huutaa ”Mamma titta ryhmä hau!!!”) Työkaverini varmasti tietävät kaiken Feffestä, vaikka eivät minimäniä koskaan ole edes tavanneet. 😀

Itse lähden ensi viikonlopuksi Fuengirolaan työn puolesta. Pojilla on siis äijien viikonloppu tiedossa. Itse en kyllä pode tästä mitenkään huonoa omaatuntoa. Kotona vietetty aika on vielä aika tuoreessa muistissa ja huomaan kaipaavani jonkin verran omaa aikaa edelleen. Lähinnä tuntuu, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Haluaisin päivässä hetken omaa aikaa, aikaa perheen kanssa ja kahdenkeskeistä aikaa mieheni kanssa.

Viimeksi kun kirjoitin aiheesta, huomasin ettei me todellakaan olla ainoa perhe joka painii saman tilanteen kanssa. Homma kuulemma pahenee vain kun lapsen harrastukset tulevat mukaan kuvioon. 🙂 Yritän itse kuitenkin miettiä, että niinkuin lapsen saannin jälkeen kaikki, on tämäkin vain tietty vaihe elämässä.

Nyt lähden varaamaan meille KAHDEN keskeistä ravintola iltaa ja ilmoittamaan mummille, että Felixillä olisi tiedossa elämänsä ensimmäinen yökyläily. (It’s about time, eikö vaan!?)

Minä ja minimäni

7 kesäkuun, 2017 lindbladamandaJätä kommentti

Tällä viikolla isi on ollut reissussa. Ollaan maanantaista asti vietetty aikaa kaksisteen Fefun kanssa. 💗

Mamma oli viikonloppuna pitkästä aikaa viihteellä ja maanantaina heräsin vielä aamu 5, että ehdin treenaamaan työkaverin kanssa ennenkuin H lähtee reissuun. (Halleluja oikeasti kavereista jotka on maanantai aamuna 6 juoksemassa 10km lenkkiä mun kanssa) Jännitin vähän miten rankka viikko olisi luvassa.

Sää on onneksi suosinut ja arki yksin minimänin kanssa onkin mennyt yllättävän helposti. Fefe kysyy aamulla heti herättyään ”missä isi on?” mutta on onneksi tyytyväinen kun saa vastauksen. Öisin nukun niin sikeästi korvatulpat päässä, että en varmaan edes kuule jos herralla välillä on tutti kateissa. 🙈✌🏽

Itse suhaan menemään siitä hetkestä kun avaan aamulla silmät. Tänään homma meni loistavasti kun ehdin tehdä omat aamutoimet ja keitellä meille puurot ennenkuin Fefen sängystä alkoi kuulumaan ”’mammaa, kom!’

Tuntuu tosiaan, että valveillaoloaika menee kokoajan suhaten. Aamulla aamupalat, vaatteet, pisut, pesut ja kiireellä autolla dagikseen. Töissä en ole hetkeäkään hiljaa ja harvoin edes paikoillani. Neljän aikaan kone kiinni ja kiireellä hakemaan Feffeä. Tänään tultiin nopeasti kotiin vaihtamaan vaippa, tekemään ruoka ja syömään.

Ruuan jälkeen pikainen facetime puhelu Isille kun samalla puettiin jo fillari kypäriä päähän. Fillarin selkään ja 5km pyöräily Koiramäen Pajutalleille jossa mummi ja mufa jo odotteli. Fefu tuli heidän kyydissä 19 aikaan kotiin ja minä poljin minkä pakaroista lähti. Ilta villit, iltapalat, hampaiden pesu ja nukkumaan. Felix ottaa Juti pupu kainaloon ja tutin suuhun nukkumaan mennessään. Tämä on päivän ensimmäinen hetki kun voi hetken makoilla hiljaa paikallaan ja odottaa, että minimäni nukahtaa. Kun sängystä kuuluu tasainen tuhina alkaa siivous ja valmistautuminen seuraavaan päivään.

Kun hommat on valmiit pääsee nukkumaan. 💗

On ollut ihana viettää paljon aikaa keskenään Fefen kanssa. Minimänillä on aikamoinen papukaija vaihe meneillään. Autossa huudellaan ”ambulanssi, missä ooolet?” Vaikka välillä väsyttää niin eihän tuon kanssa voi olla muuta kuin iloinen. Jätkä nauttii elämästä 100 lasissa. 👊🏻💗

Päiväkoti on pelastus kun on lapsen kanssa kaksin. Feffellä tulee 8-9h päiviä, mutta tuo tuntuu viihtyvän, joten en pode huonoa omaatuntoa asiasta. Treenaamaan ei pysty niin helposti kun ei ole ketään muuta joka vahtisi lasta. Pyrinkin silloin tekemään kotijumppia yhdessä Fefen kanssa tai pyöräilemään.

Tällaista arkea täällä! Kuinkas siellä? 😊

Syksy

12 syyskuun, 201612 syyskuun, 2016 lindbladamanda8 kommenttia

Viime aikoina on ollut vähän motivaatio pula blogin kanssa. Haluan pitää sisällön jokseenkin järkevänä, mutta tuntuu, että en saa ajatuksia ja juttuja kirjoitettua. Kunpa tietäisin haluatteko mielummin lukea lapsi arjesta vai treenistä?

Sain paljon ihanan positiivisia kommentteja ruotsinkieltä koskevaan kirjoitukseeni. Kiitos!

Tuntuu, että syksy iski vasten kasvoja oikein todenteolla. Olen kokoajan väsynyt, mutta jostain syystä herään aina 4 aamuyöllä enkä saa enää kunnolla unta. Okei, myönnettäköön, että usein myös tuohon aikaan pikkumiehen huoneesta kuuluu huutoa ja jompikumpi (yleensä Heikki) hiipii Felixiä hyssyttelemään.

Felix nukkuu nykyään yhdet päiväunet ja ne parhaiten omassa sängyssä. Se rajoittaa nykyään hieman aamupäivän aktiviteetteja. Viime viikolla kävin muutamana päivänä mamma kaverini kanssa Kartanonkosken ulkosalilla tekemässä treenin ennen Feffen unia. Käydään yleensä aina ensin lyhyellä lämmittely lenkillä lapset rattaissa. Sen jälkeen päästetään pikku apinat vapaiksi ja jumppaillaan 1-1,5h. Felix viihtyy tuolla ulkosalilla todella hyvin. Hän pyörii ympäri kenttää, kiipeilee jumppalaitteissa ja syö rusinoita. Mamma kiittää!

Olen päässyt mukavasti treenaamaan viime aikoina. Silti kauhistuttaa, että seuraava puolimaraton Vantaalla on jo alle 1kk päässä. Toivoisin NIIN juoksevani oman ennätyksen tuolla. Mutta kun juoksu on minulla jotenkin ihan päivästä ja säästä kiinni. Viime viikolla juoksin yhteensä 5 kertaa, joista pari lenkkiä oli 13-16km pitkiä. Hyvä treeni viikko siis! Tänään kroppa kaipaisi jo hieman lepoa, mutta mieheni on loppuviikosta työreissussa niin haluan nyt treenata kun siihen on mahdollisuus. Tänään kuitenkin itselleni kevyempi treenimuoto eli uinti.

Syksy on tavallaan ihanaa aikaa. Ilma on raikas ja sieniä on metsät täynnä. Minuun iskee kuitenkin joka vuosi tämmöinen syysmasennus. Väsyttää, tekee koko ajan mieli herkkuja ja tuntuu, että mikään ei onnistu. Kylven itsesäälissä ja haluaisin kokoajan, että joku pönkittäisi itsetuntoani. 😀 Kun paino ei laske, kun siivoan eikä se näy missään, treenaan ja silti juoksen hitaasti, ruokakin jota teen on mautonta. Saiskohan jostain ostettua itselleen sellasia egoboostaajia syksyisin? Mieheni taitaa itsekin olla liian väsynyt siihen hommaan. 🙂 Myöntääkö kukaan muu kärsivänsä tällaisesta syksyllä? 😀

Kertokaa ihmeessä mistä haluaisitte, että kirjoittelen!

Miten mutsi ehtii reenaa?

9 syyskuun, 2015 lindbladamanda2 kommenttia

Minäpä kerron. Yksi salaisuuksistani on yksi lapsi. 😄 Useamman kanssa voisi olla jo huomattavasti hankalampaa.

Moni ihmettelee miten ehdin/jaksan treeenata niin paljon, vaikka minulla on 8 viikkoinen vauva. Oikeasti minulla on tähän muutama salaisuus, jotka nyt uskallan teille muutamalle tuhannelle lukijalle paljastaa.

Helppo lapsi. Jep, tilasin tällaisen hyvin öisin nukkuvan vauvan ja olen yleensä tottunut saamaan mitä haluan. Leikki leikkinä. Tosiaan yksi suuri asia on se, että saan öisin hyvin nukuttua jolloin väsymys ei ole minulle este.

Ihana mies. Tilasin samalla ihanan miehen joka ymmärtää, että minunkin on päästävä liikkumaan. Voin helposti jättää vauvan isänsä kanssa ja mennä salille.

Mamma kävi bodypumpissa. Isi ja täti viihdytti ja syötti Fefen.

Treeni perheen kesken. Tiistaista on tullut meidän perhe pururadalla päivä. Heikki ottaa Felixin Manducaan ja suuntaamme pururadalle. Heikki vetää minulle purtsin jumppalaitteiden luona pienen kuntopiirin. Jonka jälkeen tehdään kävelylenkki kimpassa. Tuossa saa mukavasti myös päivän kuulumiset vaihdettua.

Isi ja Fefe valmentaa mammaa pururata päivänä :) — Isi ja Fefe valmentaa mammaa pururata päivänä 🙂

Treeni vauvan kanssa. Felix nukkuu päiväunia kaukalossaan kun mamma reenaa. Tässä ei kannata pitää kiireistä aikataulua. Sillä lapsi ei vielä ole oppinut nukkumaan tilauksesta 😉

Yksi tärkeimmistä asioista on suunnittelu. Kyllä, suunnittelen viikon alussa mitä haluan treenata. Mietin valmiiksi esimerkiksi, että tällä viikolla haluan käydä kolmesti salilla ja kerran uimassa. Vaunulenkkejä en varsinaisesti suunnittele, sillä ne ovat tuollaista aktiivista lepoa. En kuitenkaan suunnittele päivän tarkkuudella. Jos yö onkin nukuttu huonommin, voi salitreenin siirtää toiseen päivään ja käydä vain kärryttelemässä. Pääasia, että nuo suunnitellut treenit tulee tehtyä.