Rasti ruutuun

Yksi raksi tavoite ruutuun. Tänään meni 5 leukaa, aika helpostikin. Vitsi miten tuntuu hyvältä! En itseasiassa ole tehnyt hirveästi edes leukoja vaan sali treeniä, jossa on taljaa ja muita selkäliikkeitä. Tuntuu toimivan! 💪🏼 Veikkaan, että iso apu on myös ollut vatsalihas treeni, jonka olen pikkuhiljaa aloittanut.  

 Olen tehnyt kotona näitä ystäväni Miran vatsatreenejä. Auttaa aktivoimaan nimenomaan syviä lihaksia. Mira tekee PT hommia ja uimaopetusta. Jos perhosuinti ei vielä ole kesäksi hallussa, ottakaa Miraan yhteyttä! Suosittelen 😉

Alku viikko meni Oulussa. Tein hotellissa muutaman pikku treenin. Sunnuntaina lihaskunto treenin jälkeen seuraava wodi: 

21-15-9 

Käsipainotempaus 14kg, jalkojen nosto ja kahvakuulaheilautus 16kg + 800m juoksu matolla.

Maanantaina jumppasin kahvakuulilla heilautuksia, maastavetoa, pystypunnerrusta, kyykkyä ja vähän vatsoja.

Keskiviikkona oltiin takaisin kotona. Tein 15min on the minute (joka minuutti 15min ajan) riipputempausta ja tempausta. Painot pidin maltillisena 30kilossa. Treenin piti olla 20minuuttia, mutta Feffe oli eri mieltä.

Tänään kävin aamulla juoksu/kävely vaunulenkillä. Illan salitreeni oli aika peppu painotteinen. Askelkyykkyä smithissä, takakyykkyä, yhden jalan kyykky, maastaveto suorinjaloin, jalkojen koukistus ja takareisi taljassa. Lopuksi vatsoja! Ai, että tätä hyvänolon tunnetta jonka hyvä treeni saa aikaan. 💪🏼 

Kuinka moni bongasi tämän blondin eilen Ilta-Sanomien sivuilta? Blondin hetki valokeilassa. Nautin siitä tämän lyhyen hetken täysin rinnoin. (Kirjaimellisesti)😂

  Huomenna meinaan istua 3,5h hemmoteltavana. Tiedossa on kasvohoito ja jalkahoito Tikkurilan Liveli Studiolla. 

Ihanaa viikonloppua tyypit! 😘💗

Vuoden 2016 tavoitteet

Uusi vuosi, joten nyt on taas aika laittaa tavoitteita tulevalle vuodelle. Itse olen päättänyt, että tavoitteeni tulee olemaan erilaisissa urheilu suorituksissa. Kunto on tasaisesti ollut nousujohteista synnytyksen jälkeen. Viikko sitten kokeilin käsinseisonta punnerruksia pitkästä aikaa ja jostain ihmeen syystä ne on nyt kevyempiä kuin koskaan ennen. Sain punnerruksia tehtyä kippaamalla, ilman skaalausta!

Liikunnalliset tavoitteeni vuodelle 2016 on:

  1. Aktia maantiejuoku cup. Lauantaina osallistun 5km juoksuun. Tähän ensimmäiseen juoksuun en aseta mitään muita tavoitteita kuin juoksemisen alusta loppuun asti. Osakilpailut järjestetään myös helmi- ja maaliskuussa. Näissä pyrin sitten parantamaan edellistä tulostani. Juoksusta varoitteli niin PT kuin Fyssarikin. Sen vuoksi olen vasta nyt aloittanut pikkuhiljaa juoksemisen. Juoksu voi tuntua hyvältä, mutta varsinkin imetys voi löysentää paikkoja sen verran, että loukaantumisen riski on suuri. Juoksun kanssa mennään siis täysin omaa kehoa kuunnellen.  
  2. Naisten 10. Siskoni ehdotti tänään, josko osallistuisimme toukokuussa naisten kympille. Ajattelin, että tämä voisi olla kiva pikku tavoite keväälle.  
  3. Painonnosto omalle tasolle. Olen nyt jo päässyt painonnostossa aika lähelle tavoitteitani. Tässä tavoite on päästä takaisin omalle tasolle. Uudet ennätykset on plussaa. 🙂
  4. Triathlon. Kaverini sai minut innostumaan tästä. Haluaisin tämän vuoden aikana suorittaa ainakin yhden lyhyemmän Triathlon matkan. Olen ajatellut, että tämä olisi joko Vantaa Triathlonissa 5. kesäkuuta Vantaan Kuusijärvellä tai Helsinki City Triathlon 20. elokuuta. Ehkä innostun molemmista? 🙂 Onkohan Vantaa Triathlonissa kuntosarja liian kova tavoite? Siinä olisi uinti 500m, pyöräily 20km ja juoksu 5km.   
  5. Uinti kisa. Olen niin innostunut uinnista taas, että kovasti houkuttelisi osallistua 50m perhosuintiin jossain pikku kisoissa. Mahtuukohan vaan kispuku enää päälleni? 🙂
  6. 5 leukaa. Ennätykseni leuanvedoissa on 8kpl. Se tuntuu nyt hurjalta. Tällä hetkellä menee 2 leukaa suht helposti, joten tuossa 5 tuntuu olevan hyvin haastetta.  

Miltäs kuulostaa? En halua asettaa itselleni lapsen saamisen jälkeen mitään kropan paino tavoitteita. Se ei saa kuin pahaa mieltä aikaiseksi. Liikunta suorituksilla saan hyvän mielen ja näen tällä tavoin miten kunto kohenee. Ensimmäinen etappi on lauantaina edessä. Katotaan miten mamman käy!

Crossfit vuosi täynnä!

Lauantaina tulee tarkalleen vuosi siitä kun ystäväni ja mieheni kanssa aloitettiin Crossfit uramme. Hurahdus tapahtui aika samantien ja vuodessa on tapahtunut mieletöntä kehitystä. Vuosi sitten salille astui koko elämänsä urheilua harrastanut raskasrakenteinen kovaääninen blondi joka pelkäsi kuollakseen eikä saanut yhden yhtä leukaa vedettyä, mutta kuvitteli kuitenkin olevansa hyvässä fyysisessä kunnossa. Tempaus oli tuntematon käsite ja painonnostoliikkeiksi kutsuttuja juttuja tehtiin hiki hatussa pelkän 10 tai 15 kiloisen tangon kanssa. 

Tänään sama blondi on ihan yhtä kovaääninen, ehkä vähän kiinteämpi mutta ihan varmasti lihaksikkaampi. Sama mimmi Tempasee 42,5kg ja työntää (Clean & Jerk) 62,5kg. Leukoja blondi vetäisi tänään treenin jälkeen 7 kappaletta ja hymy on leveämpi kuin koskaan. Tämä vuosi on ollut mahtava. Niinkuin joskus aikaisemmin jo olen maininnut, uudet ihmiset joihin olen lajin myötä tutustunut on NIIN samanhenkisiä että voisi itkeä ja nauraa samaan aikaan. Hulluja, masokistisia urheiluhulluja joilla läppä lentää yhtä kovaa kuin hiki. Ennen inhosin kun tuntemattomat ihmiset tulivat puristelemaan hauikisiani. Nyt ihastelen (salaa, melkein huomaamattomasti) salin yhdestä ainoasta peilistä miten hemmetin hienoilta mun kasvaneet olkapäät näyttää. Saan olla vahva ja lihaksikas, ja voi että se tuntuu hyvältä. Kykenen fyysisiin suorituksiin joista pystyin vuosi sitten vain unelmoimaan. Tämä on rakkautta!Image

Asioissa on kuitenkin myös se mutta…

 

Äitini puhui eilen ystävälleen ollessani heillä kylässä miten hän on varma että minut vielä joku päivä kannetaan ruumissäkissä ulos Crossfit salilta. Totesin etten lääkityksen aloittamisen jälkeen ole saanut yhtään tajuttomuuskohtausta, eikä heikotustakaan ole enää ollut. Äitini kuitenkin topakasti vastasi että ”no eihän se mitään varotusta anna, tuo sairaus nimenomaan aiheuttaa äkkikuolemia”. Totesin naureskellen että kuolenpahan sitten onnellisena.

Jälkeenpäin huomasin kuitenkin yöllä miettiväni asiaa vähän vakavammasta näkökulmasta. Crossfit on laji jossa sykkeet noustetaan nopeasti äärimmilleen. Tämä ei ollut kovin toivottua Pitkä QT- oireyhtymää sairastavalle. What if?! Tietenkin se pelko hiipii aina välillä ajatuksiin. Ei itseni takia mutta perheeni, ystävieni, valmentajieni takia. Olisi järkyttävää jos sydämmeni pystähtyisi kesken treenien. Tänään tehdessämme kelkantyöntö sprintti treeniä pohdin taas samalla kun painoin tuhatta ja sataa. ”Pitäisikö himmata?!” 

Kerroin tästä ystävälleni jonka kanssa lajin aloitin. Hän totesi hyvin. ”Vaikeita asioita, mutta kun näen päivittäin miten paljon rakastat tätä hommaa. Olisitko onnellinen jos et treenaisi”? Totta. Tässä pitäisi nyt ehkä löytää jokin kultainen keskitie. Olen viime kuukausina huomannut miten varsinkin tuo painonnosto/voima puoli on enemmän minun juttuni. Joten mitä jos vain keskittyisin siihen entistä enemmän. Sykkeen nostatuksissa tulisi aina muistaa omat rajoitteet eikä hulluna verrata tekemistään muihin. Tehdä omien kykyjen ja rajojen mukaan. 

Olen niin hulluna tähän hommaan. Perheeni on minulle kuitenkin tärkein. Jotenkin salaa kuitenkin toivoisin että vanhenpanikin näkisivät miten silmäni syttyvät kun astun salille sisään. Miten ylpeä olen omista saavutuksistani. Toivoisin niin että näkisin sen saman ilmeen isäni kasvoilla kun vedän 7 leukaa, jonka näin aina uinti aikoina kun uin ennätyksen. Mutta samalla ymmärrän vanhempiani myös 100 %. Olen heidän lapsensa ja he tosissaan pelkäävät puolestani kun en itse sitä osaa. He välittävät.

Crossfittiä en ole lopettamassa. Mutta jos nyt opettelisin vielä paremmin oman kehon kuuntelemisen, levon merkityksen ja omien rajojen opettelun. Sen lupaan.

Image