Avainsana: liikunta

Liikunta tavoitteet vuodelle 2020!

lindbladamanda5 kommenttia

Saako olla innoissaan!? Masu on poissa ja raskaus on enää muisto vain. Olen joka vuoden vaihteessa tykännyt laittaa hieman liikunnallisia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Eikä tämä vuosi ole poikkeus.

Tähän vuoteen lähdin poikkeuksellisesti ilman tavoitteita, sillä tiesin masussani kasvavasta ministä. Sain treenattua todella monipuolisesti läpi raskauden ja palautuminen tapahtui vielä odotettuakin nopeammin. Älä tee niinkuin minä teen, mutta loppujen lopuksi taisin synnytyksen jälkeen levätä ihan kokonaiset 2 päivää. Muuten vointi oli niin hyvä, että aloitin kävelyn jo muutama päivä synnytyksen jälkeen. Tällä hetkellä juoksu ei ihan vielä ole vanhalla tasollaan, leuanvetoja meni toissaviikolla jo 11kpl. Synnytyksestä on nyt kulunut 5kk.

Vuosi 2020, kuinka odotankaan sinua. Talvella toivon vielä pääseväni suksille. Täällä etelä Suomessa on kuitenkin ollut hiljaista sen suhteen.

Tammikuulle onkin ensimmäinen koitos edessä. Siskoni houkutteli minut parikseen matalan kynnyksen Crossfit parikisaan Talvikarkeloihin! Kisassa on 3 lajia, jotka suoritetaan omalla salilla 3 viikon aikana. Me tehdään lajit siskoni salilla Crossfit Kulmassa, minun ollessa tällainen crossfit kiertolainen enkä tällä hetkellä ole aktiivinen millään virallisella Crossfit salilla. Pitäkää meille peukkuja!!!

Keväälle on yksi suuri tavoite jo kirkkaana mielessä. HCR 2020! Mitään aikatavoitetta minulla ei kuitenkaan varsinaisesti tuohon ole. Toivon saavani nauttia juoksutapahtumasta ja ehkä salaa haaveilen 2h alituksesta. Keväällä saan juoksurattaat käyttööni taas ja toivon mukaan pääsen uuden kodin uusia juoksureittejä niiden kanssa tutkimaan. Pikku ukkelit on tietenkin myös ilmoitettu Mini marathonille. Saa nähdä käveleekö tuo nuorin itse maaliviivan yli, sen verran kiire hänellä tuon liikkumisen suhteen tuntuu olevan.

Kesän alkuun joulupukki asetti minulle toisen tavoitteen. Vantaan Triathlonin kilpakuntosarjan. Matkoina on 750m uinti, 20km pyöräily ja 5km juoksu. Tuossa tavoite on päästä hengissä maaliin. Kivaa mutta super jännää!

Syksyllä toivon TODELLA asuvani vihdoin Vantaan Tikkurilassa, joten toivon syksyllä osallistuvani kotikisana Vantaan Maratonille. Matkana joko 10,5km tai puolimaraton. Ilmoittautumisen teen vasta todella myöhään kun vähän näkee sen hetken kuntoa.

Leuanveto ennätykseni ennen raskautta oli 16kpl. Tuota lähdetään tulevana vuonna tavoittelemaan. Tärkeimpänä kuitenkin on pystyä vahvistamaan kroppaa taas pikkuhiljaa ja pysyä ehjänä ja terveenä. Tällä hetkellä yöunet ovat aika katkonaisia, joten treeneistä palautuminen ei ole varmasti parhaimmillaan.

Tavoite on vauvan kanssa liikkua mahdollisimman monipuolisesti. Moni kyselee minulta miksi treenaan niin paljon kun yö unet ovat mitä ovat. Vastaus on yksinkertainen. Pääkoppani vuoksi. Treeni auttaa jaksamaan paremmin, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita tulevalle vuodelle?

Treeniä ilman päämääriä

lindbladamandaJätä kommentti

En ole täällä kovinkaan paljoa kirjoitellut treenaamisestani viimeaikoina. Syy on ihan siinä, että minun tekemisestäni ei kannata hirveästi mallia ottaa. 🙂 Tällä hetkellä treenaan ilman minkäänlaista tavoitetta. Olin suunnitellut syksyllä juoksevani puolimaratonin, mutta juoksusta kipeytynyt lonkka/kylki esti nämä haaveet. Toiveena on juosta tuo puolimaraton ihan vain treeninä joku viikonloppu vielä tämän vuoden puolella, ehkä uuden vuoden aattona niin kuin viime vuonna. Mukaan lähtijöitä? 😊

Olen käynyt kahdella eri fysioterapeutilla ja viime aikoina kipu on selkeästi vähäisempää. Omasta mielestä kyse on ihan yksinkertaisesti lihasjumeista. Olen nyt palannut tekemään paremmin lämmittelyjä ja venytyksiä ennen ja jälkeen treenien, eikä kipu ole nyt edes juoksemisen jälkeen ollut kovinkaan pahaa. Pääsääntöisesti kipu on viimeaikoina ollut kokonaan poissa.

Treenaan tällä hetkellä lähes päivittäin. Pyrin saamaan enemmän aerobista treeniä joka viime aikoina on ollut crosstraineria, juoksua, pyöräilyä tai uintia. Yritän saada yhden kunnollisen jalkatreenin ja muutaman yläkropan treenin ujutettua viikkoon. Jalat tuntuvat olevan enemmän rasituksessa, joten sen vuoksi en treenaa niiden lihasvoimaa kovinkaan montaa kertaa viikossa. Viikkoon tulee yksi lepopäivä tai siihen ainakin pyrin. Myönnän, että se ei aina toteudu, koska pääkoppa vaatii liikuntaa. Jos siltä tuntuu, voi vaikka heittää merenneitopyrstön päälle ja leikkiä tunnin ajan Arielia.

Ongelmana siinä, ettei minkäänlaisia tavoitteita ole on, ettei tuolloin tule suunniteltua treenejä kovinkaan tarkasti tai kevennettyä harjoittelua. Kehitystäkää ei välttämättä tapahdu, koska kroppa ei missään vaiheessa saa tilaisuutta palautua.

Tällä hetkellä nautin kuitenkin siitä, että voin tehdä juuri sellaisen treenin joka sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Treenit on monipuolisia, pääpaino aerobisessa treenissä. Olen pysynyt terveenä ja treeni auttaa jaksamaan välillä erittäin kuormittavassa arjessa. Tällä hetkellä näin on hyvä. Ei tavoitteita, hyvällä fiiliksellä.Uskon, että välillä tekee hyvää treenata näin. Ilman paineita ja tavoitteita. Ihan vain itseään varten.

Treenien suunnittelu

lindbladamandaJätä kommentti

Kesällä tuli toive, että kertoisin vähän miten treenejäni suunnittelen. Totuushan on se, että suunnittelen aika huonosti.

Pääsääntöisesti mietin viikon aikana etukäteen mikä päivä tulee olemaan lepopäivä ja rakennan treeniviikon vähän sen mukaan. Usein yritän myös saada treenikavereita, joten treenit menee hieman senkin mukaan miten olen sopinut treeni treffejä kavereiden kanssa. Suunnittelen kuitenkin aina vain tulevan viikon treenit etukäteen. Tänään, tiistaina en todellakaan tiedä vielä ensimmäistäkään treeniä ensi viikolla.

Pyrin saamaan joka päivälle edes vähän aerobista treeniä vaikka pääpaino olisikin lihaskunto treenissä. Tarkoittaen sitä, että salitreenin aloitan mielellään vähintään 30minuutin lämmittely lenkillä, pyöräilyllä tai crosstrainerilla ellen ole aamulla erikseen juossut lenkkiä tai pyöräillyt.

Yritän saada juoksukertoja noin 3kpl viikkoon, joista yksi on kovempi vauhtinen ja yksi yli 10km. Pyrin siihen, että mielellään ei tulisi kahta juoksu tai pyöräily päivää putkeen. Se ei kuitenkaan aina onnistu kun perheeseen kuuluu kaksi muutakin aktiivista liikkujaa. 😊

Lihaskuntoa yritän saada vähintään 2 treeniä viikkoon, jolloin tulisi tehtyä niin ylä kuin alakroppaa. Vatsat teen lähes joka treenin päätteeksi.

Heikki on tällä viikolla reissussa ke-su, joten treeni on pitänyt miettiä hieman etukäteen koska suurinosa pitää toteuttaa Feffen kanssa.

Maanantai oli ”lepopäivä”, kävin kävelemässä 7km kaverin kanssa. Tänään tiistaina tein salitreenin jossa oli suurempi paino jaloille. Keskiviikkona reilu 10km lenkki. Torstaina ja perjantaina pyöräilen töihin ja kotiin jolloin kilometrejä kertyy 47km/päivä. Lauantaina yritän houkutella tuttavaperheen urheilukentälle juoksemaan ja jumppaamaan kehonpaino treenin. Nämä treenit me yleensä mietitään vasta samana aamuna kun mennään treenaamaan. Sunnuntaina juoksua Feffe rattaissa, jos en saa lapselle hetkeksi hoitaja.

Lihaskuntotreenit mietin yleensä saman päivän aikana sillä perjaatteella, että mikä paikka nyt on vähiten jumissa. 🤔 Nykyään lihaskunto treeni on pääsääntöisesti oman kehon painolla. Leukoja, punnerruksia, kyykkyjä, hyppyjä.

Kuulostaako sekavalta häröilyltä!? Sitä se suurimmaksi osaksi on. En ole kilpaurheilija, olen vain tavallinen blondi jolle liikunta tuottaa hyvää mieltä. Ihan hyvään kuntoon sitä kuitenkin voi päästä myös tällaisella köyhän miehen crossfitillä. 🙊👊🏻

Kommentoikaa ihmeessä, onko teillä tarkkaa treeniohjelmaa jota noudatatte?

Miksi bloggaan?

lindbladamanda5 kommenttia

Olen viimeaikoina kokenut hieman kipuilua blogin ja instagramin suhteen. Kuinka usein blogia tulisi kirjoittaa, mistä aika kirjoittamiselle? Mistä ihmiset haluavat lukea?

Instagram klikkautuu auki harvase hetki. Ahdistun kun kuulen, että ihmiset tekevät minusta johtopäätöksiä ihmisenä Intsagram tilini kautta. Blogini perustuu paljon treenaamiseen ja instagram tilini on aika vahvasti ”markkinointia” myös blogilleni. Näin ollen mietin suht tarkkaan minkälaisia kuvia instagramissani julkaisen. Tarinoissa, jotka säilyvät vuorokauden pyrin näyttämään sitä aidompaa hörhöä itseäni ja elämääni.

Minusta on ihana tallentaa kameralle ja videolle Feffeä tällä hetkellä. Voi luoja kun tuo minimäni on NIIN uskomattoman huippu tyyppi. Haluaisin ikuistaa jokaikisen hetken ja näyttää muillekin mikä mahdottoman mahtava tyyppi Felix on. Miehelleni joka ei ole Instagramissa, tuo näyttää siltä, että elän jokaisen hetken puhelimen läpi.

Aiemmin tällä viikolla kun en heti vastannut ystäväni viestiin hän kyseli onko kaikki hyvin? Josta hetken kuluttua hän vielä sanoi, että olikin instagramista nähnyt, että kaikki on hyvin. Havahduin tuohon. Eihän todellisuudessa lyhyt video jossa hymyilen kerro yhtään mitään siitä miten oikeasti voin?! Huolestuin, kuinka moni ystävä jättää kysymättä kuulumisia sen vuoksi, että kokevat tietäväsä mitä elämääni kuuluu instagramia seuraamalla!?

Bloggaan ja ylläpidän Amtsi instagram tiliäni koska haluan motivoida, innostaa ja luoda hyvää mieltä seuraajilleni. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole lytätä niitä, jotka eivät ole yhtä urheiluhulluja kuin minä. Haluan nimenomaan kannustaa tekemään niitä asioita mistä itse nauttii. Itsensä kunnossa pitäminen tuo hyvän mielen. Ainakin itselläni. Näin ollen haluan tottakai kannustaa ihmisiä syömään terveellisesti ja liikkumaan. Aikaa liikunnalle löytyy, jos vain näin itse haluaa. Huomaan itse, että olen iloisempi ja itsevarmempi kun pidän huolta itsestäni. Olen pitkän, lähes 29 vuoden elämäni aikana alkanut oppimaan, että meillä on vain yksi elämä elettävänä ja mitä vain voi tapahtua milloin vain. Se pitää elää tässä ja nyt, eikä ”sitten kun” periaatteella. Ihmisen pitää pystyä nauttimaan arjen pienistä asioista. Tehdä asioita, jotka tekee itsensä onnelliseksi ja keskittyä positiiviseen. Jos keskittyy miettimään vain asioita, joita itsellään ei ole, tulisi ehkä katsoa peiliin ja pohtia onko vika mahdollisesti omassa asenteessa ja miettiä mitä sille voisi tehdä?

Puolitoista vuotta sitten pikaisella lääkärikäynnillä, jouduinkin yllättäen leikkaukseen. Olin puoli vuotta avohaava takapuolessa ja pelkäsin saavani loppuelämäkseni avanteen. Positiivisella asenteella ja pienistä asioista nauttimalla selvittiin tuostakin koettelemuksesta.

Olen ymmärtänyt, että en pysty miellyttämään kaikkia, eikä minun tarvitsekaan. Olen viimeaikoina saanut ihanan paljon viestejä seuraajiltani, jossa ihmiset kiittelevät kuinka saan aitoudellani heidät iloiseksi ja miten motivoin ihmisiä treenaamaan. TÄMÄ on juuri se syy miksi haluan edelleen jatkaa blogia ja instagram tiliäni. Poistin kuitenkin sosiaalisen median ilmoitukset puhelimestani. Minun ei tarvitse tietää reaaliaikaisesti kun joku tykkää kuvastani. Kiitos kaikille teille ihanan positiivisista viesteistä ja siitä, että jaksatte seurata treeni hullun mamman elämää!

Jos uskallatte, olisi ihana kuulla miksi sinä seuraat blogiani tai instagramiani?

Puss och kram,

Amtsi

Urheiluhullun tunnustukset

lindbladamanda2 kommenttia

Tunnustan. Olen addikti. Tiedostan sen ja olen iloinen ettei pakkomielteeni ole esimerkiksi alkoholi tai huumeet. Tarvitsen kuitenkin annokseni joka päivä, tai muuten kärsin unettomuudesta ja ärtyisyydestä. Kun saan annokseni, olen tyytyväinen. fullsizeoutput_32d7.jpeg

Urheilu on addiktioni. Tätä tarvitsee niin kehoni kuin mieleni. Eilen treeni jäi hyvin pienimuotoiseksi ja töissä istuin lähes koko päivän tietokoneella, osan ajasta kylläkin jumppa pallon päällä. Koko päivän fiilis oli kuin suomen talvi. Synkkä ja alakuloinen. (työkaverit varmaan lisäisivät tähän, että märkä) Illalla ruoka ei maistunut, koska enpä ollut oikein mitään päivän aikana kuluttanutkaan. Uni ei tullut millään. fullsizeoutput_32d6.jpeg

Aamulla herätys oli kello 5. Pomppasin onnessani ylös, vähän jälkeen 7 aamulla uinti treeni oli vedetty ja kaverin kanssa samalla ehditty vaihtaa kuulumiset. Mieli oli iloinen, itsevarma ja pirteä. Illalla työpäivän jälkeen virtaa riitti vielä riehua Fefun kanssa Hop Lopissa. fullsizeoutput_32da

”Sä treenaat liikaa, kuuntele kroppaas, paikat hajoo vielä…” Näitä kommentteja saan aika paljon. Pohdin asiaa välillä itsekin, mutta tulen aina samaan lopputulokseen. Voin paremmin kun treenaan. Jaksan paremmin, olen iloisempi, itsevarmempi ja vaikka mitä. Treenini on monipuolista ja kroppani voi hyvin. Koen, että asia olisi suurempi ongelma jos olisin väsynyt ja kärsisin treenin vuoksi unettomuudesta ja vammoista. Treeni on elämäntapa. Nautin, kun pystyn hoitamaan työmatkat pyörällä, haluaisin leuanveto tangon toimistoon ja mietin usein miten pystyn saamaan liikuntaa lisää arkeen. Se on KIVAA!

Hullu vai hyvinvoiva? Kommentoikaa ihmeessä mikäli tämä herättää ajatuksia.

fullsizeoutput_318b.jpeg

Tavoitteet vuodelle 2018

lindbladamanda2 kommenttia

Tämän blogin kautta on hauska välillä huomata, miten elämää on mahdotonta ennustaa eteenpäin. Kirjoitin vuosi sitten tulevista urheilutavoitteistani tällä ja luulin että tämä tulisi olemaan rauhallisempi urheilun suhteen.

How wrong was I? Tämä on ehkä ollut yksi elämäni parhaista vuosista liikunnallisesti. Leikkaus oli maaliskuussa ja omaksi yllätyksekseni juoksin jo toukokuussa HCR:llä hyvää vauhtia. Keväällä löytyi hyvä treeni rytmi aamuisin ja sain ujutettua 4-6 treeniä joka viikko arkeen. Treeni oli monipuolista. Välillä pyöräilin työmatkat, juoksin, uin ja tein lihaskuntoa enimmäkseen oman kehon painolla. Yllätyksekseni paransin 5km, 10km ja puolimaratonin ennätyksiä tänä vuonna. Toissavuoden leuanveto ennätys parani kahdeksasta viiteentoista. Saanko sanoa olevani aika ylpeä itsestäni?

Tajuan kehityksen kunnolla vasta selailtuani kuvia menneeltä vuodelta. Kyllä kropassakin on vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia vaikka paino ei ole hirveän paljoa muuttunut. Tammikuu

Itselläni on tällä hetkellä (joulun överi ahmimisia lukuunottamatta) todella hyvä olla. Tuntuu, että olen löytänyt minulle sopivan tavan syödä ja treenata. Avain sana molemmissa on MONIPUOLISUUS!

Mitä tavoitteita sitten asetan vuodelle 2018?

Nyt haluan ehkä oikeasti panostaa juoksussa vielä enemmän lyhyempiin matkoihin, 5km ja 10km. Tuo puolikkaan aika tuntuu nimittäin niin kovalta, että sen rikkominen vaatisi jo aika paljon enemmän juoksua alle.

Haluisin kovasti myös osallistua johonkin lyhyempään Triathlon kisaan, mutta saa nähdä riittääkö aika ja löytyykö mitään sopivaa tapahtumaa.

Vuoden loppuun mennessä aion myös löytää lajin jossa päihitän kivenkovan treenikaverini. Turpaan on tullut jo leuanvedoissa, juoksussa, lankkupidossa, leukapidoissa ja käsillä seisonnassa. Joku saattaisi todeta olevani heikompi, mutta löydän vielä vahvuuteni.

Suurimpana tavoitteena on kuitenkin edelleen ylläpitää tämä tänä vuonna löytynyt hyvä fiilis treenin ja ruuan suhteen.

Ensimmäiset urheilutapahtumat on taas tiedossa toukokuussa. Ensin osallistutaan Heikin kanssa Helsingin City Survivoriin. Jännityksellä odotetaan mitä kisa pitää sisällään ja miten tiimin yhteistyö pelaa. 😉

Myöhemmin toukokuussa on vuorossa ison muutoksen tehnyt Helsinki City Running day. Tuolle päivälle en vielä ole päättänyt matkaa. Se tulee kuitenkin olemaan joko puolimaraton tai maratonviesti tai mahdollisesti molemmat!? 🤔

Muita tapahtumia ei tällä erää ole tiedossa, mutta eiköhän niitä ehdi ilmaantua tässä vuoden aikana.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita ensi vuodelle?

Pitääks sun aina? 😉

lindbladamandaJätä kommentti

Törmäsin eräässä facebook ryhmässä keskusteluun siitä, miten työkaverit ja ystävät suhtautuvat omaan aktiiviseen elämäntapaan. Kysymys herätti heti kiinnostukseni, sillä itselläni on hyvin vaihtelevia kokemuksia asiasta.

Muistan lukioikäisenä menneeni perjantai iltana ystävien bileisiin moikkaamaan tuttuja, kun vastaan tuli vanha treeni kaverini. ”Noniin ja Ama ei tietenkään juo mitään, koska Ama menee aamulla ensin 10km lenkille ja siitä vielä uintitreeneihin.” Muistan ihmetelleeni tuolloin jo, että mitenhän minun liikuntani on häneltä mistään pois? Älkääkä ymmärtäkö väärin, olen oman osuuteni kyllä hoitanut bilettämisessä nuorempana. Tuolloin nyt vaan lauantai oli viikon kovin treenipäivä ja sunnuntaina vasta lepopäivä.

Olen monesti täälläkin yrittänyt selittää, miten liikunta on minulle elämäntapa. Ei se ole väkinäistä puurtamista täydellisen kropan tavoittelussa. Se on hyvän olon tunteen hakemista ja mieluisaa ajanvietettä.

Joidenkin se vain on vaikea ymmärtää. Saan kylmiä väreitä jos joku kommentoi treenaamistani tyyliin. ”Eikö sulla ole parempaa tekemistä.” Ei ei ole, treenaaminen on yksi lempi jutuistani. Jos joku harrastaa kuorolaulua tai vaikka kutomista, en minä arvostele hänelle tärkeää ajanvietettä. Se kun ei ole minulta mistään pois. (Myönnettäköön, haluaisin jopa osata kutoa.) 🙂

Nykyisessä työpaikassani onkin välillä jopa hämmentävää, kun treenaamistani ei katsotakaan nenänvartta pitkin. Ensimmäisenä aamulla ovesta astuessa saattaa jopa kuulua ”Miten tällä viikolla treenataan?” 😁 Työpaikkamme jopa kannustaa mahtavasti liikkumaan. Kesällä osallistuttiin pyöräillen kilometrikisaan. Työpaikan kautta ollaan myös päästy kokeilemaan uusia lajeja. Muutama viikko sitten oltiin ilmajoogassa ja viime viikolla meillä oli jäävuoro Hartwall areenalla. Työpaikan jengiin pääsin myös edustamaan firman sisäisiin Olympialaisiin Espanjaan. Ihan parasta! Olen löytänyt kaltaisteni joukkoon 😂 

Pointtini piti olla se, että vaikka et itse urheilusikaan intohimoisesti. Tarvitseeko sitä toiselle rakasta asiaa kommentoida niin kärkkäästi? Vaikka pimeys vituttaa eikä tekisi mieli harrastaa muuta kuin Ben&Jerrysin lusikoimista suoraan purkista suuhun, koitettaisko hei silti pitää kiva positiivinen asenne yllä!? 

Jooko? 

 

Palautuminen

lindbladamandaJätä kommentti

Olen sosiaalisessa mediassa saanut viime aikoina paljon huolestuneita kommentteja siitä, että pidänkö ollenkaan lepopäiviä. Treenaan tällä hetkellä aika kovaa, koska kuukauden päästä häämöttää Vantaan maratonin puolikas, jossa haluaisin tosi kovasti yrittää päästä alle 2h. Pidän kuitenkin AINA vähintään yhden lepopäivän viikossa.

Haluan muistuttaa, että sosiaalinen media on aina aika pintaraapaisu ihmisen elämästä. Itse olen tietoisesti valinnut esimerkiksi postaavani instagramiin nimenomaan treeni juttuja. Sieltä saa ehkä helposti kuvan, että eihän tuo mimmi muuta tee kuin treenaa. (Ja heilu suu auki tissiliivit päällä himassaan) Todellisuudessa treeniin menee max 2h päivässä. 🙂

Viimeaikoina suurin osa treeneistä on painottunut aamuihin. Niinkuin olen jo aikaisemmin maininnut herään mielelläni aamu 5 treenaamaan, jotta se ei ole perheen yhteisestä ajasta pois ja koska tuolloin saan hyvin treeniseuraa. (Kyllä, minulla on myös hulluja ystäviä.) Tällä hetkellä tuntuu, että aamu rytmi toimii itselleni kaikkein parhaiten. Olen aamulla pirteä ja se käynnistää päivän mukavasti. En koe, että aamutreenit kuormittaisivat kroppaani yhtään extraa.

Tällä viikolla treenejä tulee yhteensä 6kpl+ muutama pyörälenkki, sekä yksi täysi lepopäivä. Yritän treenata mahdollisimman monipuolisesti, joten on tullut juostua, pyöräiltyä ja käytyä salilla. Viikko sitten juoksin Cooper ennätykseni 2540m. Perjantaina tein leuanveto ennätykseni 13kpl. Tänään juoksin elämäni kovimman 18km 5.32min/km vauhdilla. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nämä ennätykset ovat merkkejä siitä, että kroppani kyllä palautuu.

Olen viimeaikoina pyrkinyt venyttelemään joka ilta, tuossa huomaan suurimman eron lihasten palautumiseen. Huomaan järkyttävän suuren eroon varsinkin juoksussa, jos edellisenä iltana ei ole tullut venyteltyä. Tiedän, että monen mielestä venyttely on turha touhua, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä.

Nautin tällä hetkellä juoksemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tulen pitkiltä lenkeiltä kotiin järkyttävän iso virne naamalla, on vaan NIIN siistiä kun juoksu kulkee. Kaikille niille, jotka eivät asiaa voi ymmärtää. Vannon, että juoksusta voi oppia nauttimaan. Siinä tosin voi kyllä mennä vähän aikaa… 😉

Palautuminen on kaikille yksilöllistä. Uskon, että palaudun hyvin myös siksi, että treenini eivät ole tällä hetkellä mitään järkyttävän isojen rautojen nostelua. Suurin osa liikunnastani on peruskestävyys harjoittelua ja voimaa oman kehon painolla. Ei siis ehkä  kaikkein kuormittavimpia lajeja keholle.

Minulla on erittäin hyvä olo kropassa ja nautin treenaamisesta. Lupaan puuttua asiaan heti jos treeneissä huomaan väsymistä tai huomaan esimerkiksi yöunieni huononevan.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia palautumisesta ja rehellisiä mielipiteitä oletteko kanssani samaa mieltä?

Monipuolisuus

lindbladamanda2 kommenttia

Minulta on viimeaikoina kyselty paljon ruuasta. Mitä ruokavaliota noudatan, että olen saanut kroppani taas kuntoon. No minäpä kerron. Ruokavalio on: Monipuolisesti puhdasta kotiruokaa, viinillä ja herkuilla höystettynä. Lisänä runsas vedenjuonti.

Uskon, että monipuolisuus on kaiken a ja o, mitä tulee niin syömiseen kuin liikkumiseenkin. Olen monesti ennenkin täällä maininnut, että crossfit aikoina uskon, että treenini oli liian yksipuolista. Peruskunto treeni jäi liian vähäiseksi. Nykyään pyrin treenaamaan juoksua, uintia, pyöräilyä, kuntosalia ja kehonpaino treeniä joka viikko. En mielelläni myöskään juokse montaa päivää peräkkäin, jotta jalat ei kuormitu liikaa.

Viime viikolla treenit näytti tältä:

Ma: Pyöräily töihin 24km +Aamusali (Lihaskuntoa jalkapainotteisesti)

Ti: Lepo

Ke: Aamusali (Yläkroppaa oman kehon painolla)

To: 7,5km aamulenkki hieman kovemmalla sykkeellä + salilla leukoja, vatsoja, selkiä ja toes to bareja.

Pe: Pyöräily töistä kotiin 24km

La: Crossfit treeni Vantaan uudella Crossfit Tehtaan salilla.

Su: 18km Juoksulenkki

Nyt olen myös pyrkinyt venyttelemään joka ilta ja huomaan varsinkin juoksussa miten tärkeää venyttely on. Suosittelen lämpimästi! 🙂

Mitä ruokailuun tulee, pyrin syömään mahdollisimman ”puhtaasti.” Eli light tuotteet jätän mielelläni hyllyyn ja valitsen mielummin jopa sokerillisen version. Aamupala on aina kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla. Aamupalan kanssa juodaan kahvia ja vettä.

Lounaaksi syön usein RUNSAAN salaatin veden ja kahvin kanssa. Käyn myös usein työkavereiden kanssa ulkona syömässä. Tuolloinkin yritän saada lautaselle kuitenkin kunnolla myös salaattia. Välipala on usein hedelmä tai porkkanaa tai mitä vain työpaikan jääkaapista sattuu löytymään, lisäksi ystäväni KAHVI. 🙂

Kotona syödään perus kotiruokaa, makaronilaatikkoa, keittoja, kanakastiketta ja riisiä, pinaattilettuja. Ruuat valmistan sinisestä maidosta ja käytän paistamiseen oliiviöljyä tai oivariinia. Ruuan kanssa on aina kunnon salaatti. Itse käytän kastikkeena balsamicoa tai fetajuuston öljyjä. 😀

Iltapalaksi olen viimeaikoina tehnyt ruokaisan smoothien. Käytän niihin marjoja, avocadoa, pinaattia, appelsiinia, nektariinia, banaania. Ihan mitä vain hedelmäkorista ja pakastimesta sattuu löytymään. Jos iltaruoka on mennyt todella myöhäiseksi, saatan syödä iltapalaksi vain omenan.

Viikonloppuisin herkutellaan. Perjantai on viinipäivä. Kyllä, lähes joka perjantai. 🙂 Viikolla pyrin siihen, etten syö herkkuja. Lauantaina tankkaankin sitten koko viikon edestä. Viime lauantaina vetelin vohvelia ja jäätelöä. Voin sanoa, että kylläpä juoksu kulki sunnuntaina.

Kaikkea kohtuudella ja mahdollisimman monipuolisesti. Se on minun neuvoni. Mitä ruokaan tulee pyrin välttelemään ainoastaan hirveitä makeutusaine/lisäaine höttöjä. Ruoka annoksiani olen tietoisesti pyrkinyt hieman pienentämään, sillä ennen miehenikin saattoi jäädä niissä minulle kakkoseksi. 

Kuulostaako järkevältä!?