Vuoden 2016 tavoitteet

Uusi vuosi, joten nyt on taas aika laittaa tavoitteita tulevalle vuodelle. Itse olen päättänyt, että tavoitteeni tulee olemaan erilaisissa urheilu suorituksissa. Kunto on tasaisesti ollut nousujohteista synnytyksen jälkeen. Viikko sitten kokeilin käsinseisonta punnerruksia pitkästä aikaa ja jostain ihmeen syystä ne on nyt kevyempiä kuin koskaan ennen. Sain punnerruksia tehtyä kippaamalla, ilman skaalausta!

Liikunnalliset tavoitteeni vuodelle 2016 on:

  1. Aktia maantiejuoku cup. Lauantaina osallistun 5km juoksuun. Tähän ensimmäiseen juoksuun en aseta mitään muita tavoitteita kuin juoksemisen alusta loppuun asti. Osakilpailut järjestetään myös helmi- ja maaliskuussa. Näissä pyrin sitten parantamaan edellistä tulostani. Juoksusta varoitteli niin PT kuin Fyssarikin. Sen vuoksi olen vasta nyt aloittanut pikkuhiljaa juoksemisen. Juoksu voi tuntua hyvältä, mutta varsinkin imetys voi löysentää paikkoja sen verran, että loukaantumisen riski on suuri. Juoksun kanssa mennään siis täysin omaa kehoa kuunnellen.  
  2. Naisten 10. Siskoni ehdotti tänään, josko osallistuisimme toukokuussa naisten kympille. Ajattelin, että tämä voisi olla kiva pikku tavoite keväälle.  
  3. Painonnosto omalle tasolle. Olen nyt jo päässyt painonnostossa aika lähelle tavoitteitani. Tässä tavoite on päästä takaisin omalle tasolle. Uudet ennätykset on plussaa. 🙂
  4. Triathlon. Kaverini sai minut innostumaan tästä. Haluaisin tämän vuoden aikana suorittaa ainakin yhden lyhyemmän Triathlon matkan. Olen ajatellut, että tämä olisi joko Vantaa Triathlonissa 5. kesäkuuta Vantaan Kuusijärvellä tai Helsinki City Triathlon 20. elokuuta. Ehkä innostun molemmista? 🙂 Onkohan Vantaa Triathlonissa kuntosarja liian kova tavoite? Siinä olisi uinti 500m, pyöräily 20km ja juoksu 5km.   
  5. Uinti kisa. Olen niin innostunut uinnista taas, että kovasti houkuttelisi osallistua 50m perhosuintiin jossain pikku kisoissa. Mahtuukohan vaan kispuku enää päälleni? 🙂
  6. 5 leukaa. Ennätykseni leuanvedoissa on 8kpl. Se tuntuu nyt hurjalta. Tällä hetkellä menee 2 leukaa suht helposti, joten tuossa 5 tuntuu olevan hyvin haastetta.  

Miltäs kuulostaa? En halua asettaa itselleni lapsen saamisen jälkeen mitään kropan paino tavoitteita. Se ei saa kuin pahaa mieltä aikaiseksi. Liikunta suorituksilla saan hyvän mielen ja näen tällä tavoin miten kunto kohenee. Ensimmäinen etappi on lauantaina edessä. Katotaan miten mamman käy!

Liikunnan merkitys

Nyt en puhu ainakaan monella sanalla raskaudesta tai vauvahömpästä. 😉

Eilen oli Helsingin Sanomissa mielenkiintoinen artikkeli ns. ”lihavien salista”. Artikkeli herätti itsessäni paljon ajatuksia siitä miten oma rakkauteni urheiluun saattaa jollekkin nostaa kynnystä aloittaa liikkuminen. ”Himoliikkujalla ei ole välttämättä mitään kokemusta elämästä, johon ei kuulu liikunta. Se on huono lähtökohta aloittelijan kannustamiseen.” Uskon tämän lauseen pitävän todella hyvin paikkansa. Kaikki ihmiset eivät pidä samoista ruuista, maista tai kouluaineista. Miksi siis kaikkien pitäisi nauttia himo liikkumisesta? Se että latailen aina kuvia treenaamisestani tai hehkutan facebookissa tekemisiäni salilla ei välttämättä kannusta ystäviäni liikkumaan, ehkä mahdollisesti jopa päinvastoin. Vaikka toivoisinkin että kaikki lähipiirissäni rakastaisivat crossfittiä niinkuin minä, saattaa hehkutukseni enemmänkin saada heidät vihaamaan lajia. Tajuatteko mitä ajan takaa?

Joku nauttii enemmän juoksemisesta, joogasta tai peräti seinäkiipeilystä. Artikkelissa liikuntasosiologi toteaakin että ”Liikunta pitäisikin kytkeä asioihin, jotka ihminen kokee merkityksellisiksi”. Vaarini on tässä oiva esimerkki. Hänen mielestään käveleminen on turhaa jos sillä ei ole mitään tarkoitusta. Sienimetsässä hän kerää samalla sieniä ja saattaakin retkillään viettää monta tuntia. Siinä vaiheessa kun sieniä ei ole, tulee hommasta hänen mielestään merkityksetöntä. 😀 Itselläni liikuntaan yhdistyy vahvasti myös sosiaalinen kanssakäyminen. Minua olisi tällä hetkellä vaikea saada yksin tavallisella kuntosalille. Olen kuitenkin omaksi yllätyksekseni innostunut lajeista niinkuin painonnosto ja pilates!?

Keski-uusimaa lehden artikkeli jossa olimme siskoni kanssa mukana viime viikolla :)
Keski-uusimaa lehden artikkeli jossa olimme siskoni kanssa mukana viime viikolla 🙂

Uskon että liikunta trendinä ajaa kokoajan näitä ns. liikkumattomia ihmisiä kauemmas liikunnan parista. Me urheiluhullut lisäämme treenamista päivityksiä sosiaaliseen mediaan, mutta he kenelle kynnys urheilla on korkea kokevat tämän myötä varmasti vielä vaikeammaksi aloittaa. Minunkin facebook ystävä rukat luulee että olen teräs mimmi joka raskaana ollessaankin treenaa 6 kertaa viikossa. Todellisuus on se että treenaan tällä hetkellä 2krt viikossa pilatesta, 4krt viikossa crossfittiä ja pyöräilen muutaman kerran viikossa töihin. Päivityksistäni saa ehkä kuvan että crossfit salille ei kannata tulla ellei saa leukoja vedettyä tai tempase 50kg. 😛

Crossfit salilla minulla on kymmeniä kehitettäviä asioita. En tällähetkellä saa yhtään leukaa ilman kuminauhaa apuna. Tällä hetkellä nautin kuitenkin vain liikunnan minulle tuomasta ilosta. Toivon että voin näyttää ihmisille että rajoitteista huolimatta liikunta ei ole mahdotonta. Silti tajuan että päivitykseni sosiaalisessa mediassa voi näyttää joidenkin silmissä jopa provosoivilta.

Jutussa mainittiin että vaikka liikunta on tällä hetkellä trendi ei liikkuminen jakaannu kansassa tasaisesti. Seuraava lause herätti myös oman huomioni.

”Harrastaminen ei riitä pitämään terveenä, koska samaan aikaan liikunta on vähentynyt muuten: Ruumiillinen työ ja työssä liikkuminen vähenee. Samoin arkiliikunta, tosin pyöräilyn määrä on nousussa. Teknologia säästää ihmisvoimia. Kaupungit suunnitellaan niin, että kaupassa pitää käydä autolla.”

Syyllistyn tähän vähänväliä itsekin. Varsinkin jos kuljen työmatkan autolla on päivä lähinnä pelkkää istumista eikä tunnin crossfit treeni kata millään päivän liikuntasuosituksia.

Niinkuin siskoni mainitsi kaason puheessaan en minä todellakaan aina ole ollut tällainen salikissa. Lapsena rakastin liikunnan sijasta sokeripommi jogurtteja ja minut sai itkien raahata uimahallille. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin suurin osa ystävistä löytyä uimahallista ja uskon että kilpailuvietti vei lopullisesti mennessään. Ymmärrän hyvin artikkelin ”lihavia” ihmisiä jotka ovat onnellisia kuntosalilla jossa ei omaa peilikuvaa tarvitse joka suunnasta tuijotella. Olen aiemminkin tainnut mainita että crossfit saliltamme löytyy yksi peili ja aika nopeasti harrastuksen aloitettuani huomasin miten treenaaminen ei enää pyörinyt täydellisen berberin metsästyksen ympärillä vaan omien tulosten parantamisena.

Millähän tämän hetkisen trendin saisi käännettyä sellaiseksi että kaikki liikkuisivat itselleen mieluisalla tavalla omaksi ilokseen? Ei yhteiskunnan asettamien paineiden vuoksi. Millä liikunnan saisi osaksi kaikkien ihmisten arkea ilman että se on pakkopullaa?

Meidän salilla alkaa keskiviikkona uusi On Ramp kurssi. Kannustankin kaikkia itse kokeilemaan olisiko tämä oikea laji juuri sinulle?! Oikeasti tässä lajissa ei ole iällä, sukupuolella, urheilutaustalla tai muullakaan mitään merkitystä. Laji on monipuolinen ja kaikki tekee omien kykyjensä ja kuntonsa mukaan. Itsehän olen sydänsairas, raskausviikolla 27 ja edelleen täysillä mukana. 😉 Tein lauantaina crossfit Open karsintalajin skaalattuna versiona. 27-21-15-9 kalorin soutu + 20kilolla thrustereita. Sain treenissä taas hien pintaan ja olin NIIN hyvällä tuulella. Huomaan raskauden aikana vielä vahvemmin mikä vaikutus liikunnalla on omaan jaksamiseeni. Kaikille sitä samaa tunnetta ei kunnon hikitreeni tuo mutta ehkä sen tuo esimerkiksi kevyt hiihtolenkki ystävän kanssa nyt kun tuo talvikin teki paluun? 😉

open

Love u till the end

Ikäviä asioita joka suunnasta. Välillä tuntuu että joku ylempi taho haluaa ihan todenteolla koetella meitä näin 1,5vkoa ennen H-hetkeä. Kesäkuun 17. pvä ja ulkona on +8 astetta ja räntää sataa. Kertoo aikapaljon tän hetkisistä fiiliksistä. Saatiin eilen suruviesti, H:n mummo nukkui pois. Itsekkyyden nimissä nämä on uutisia jota ei toivoisi kenellekkään kun elämän onnellisin päivä häämöttää viikon päässä. Vaikka uutista ehkä osattiin hieman aavistella tuli se silti liian nopeasti. Minä rakastuin kyseiseen mammaan heti ensi näkemältä. Ehkä siksi että hän muisti aina kertoa miten minä kaunistun vain vuosi vuodelta ja muistan aina miten hän kyseli H:lta ”Mistäs sinä olet tällaisen Amantan löytänyt”? 🙂 Mummo jonka jokainen toivoisi itselleen, niinpä minäkin otin hänet vähän niinkuin omakseni.i want to grow old with you

H:n isovanhemmat ovat olleet yhdessä reippaasti yli 60 vuotta, till the end. Puhuimmekin usein heidän kanssaan miten haluamme heistä ottaa mallia. Sieltäpä tulikin usein hyviä parisuhdevinkkejä. Mummo usein kertoi että kyllä he ovat monesti riidelleet mutta AINA sopineet. Mummo kertoi näistä asioista aina pilke silmäkulmassa mutta aina niissä oli totuus mukana. Ei saa mennä vihaisena nukkumaan, aina pitää antaa anteeksi etc.

old hands

Mietin usein mitä tekisin jos H:lle jotakin sattuisi. Ajattelu loppuu usein lyhyeen. En kestä edes ajatusta. Yksinkertaisesti en osaisi tehdä mitään. Olen niin tottunut siihen että H on aina vierellä. Hänen ollessa taas työmatkalla illat menee lähinnä treenaamiseen ja ruan laittamiseen. Sänky joka normaalisti on lempi paikkani tuntuu kylmältä ja pelottavalta. Miten ihminen sitten pärjää kun toinen puolisko joka on ollut vierellä yli 60 vuotta ei yhtäkkiä olekaan siinä?!

Meidän 9 vuoden yhdessä olon aikana ei onneksi ole koettu kovin monia hautajaisia. Minulla niitä on ollut lapsuudessa hieman liikaakiin. Käsittelemme H:n kanssa tällaisia asioita muutenkin todella erilailla. H on hiljaa ja vetäytyy omiin oloihinsa. Minä taas haluan nimenomaan ihmisiä ympärilleni ja itkeävollotan minkä kyynelkanavistani lähtee. Pelkään etten osaa tukea tarpeeksi. Osuuko kaikki nyt niin lähekkäin että emme pysty nauttimaan elämämme suurimmasta päivästä niinkuin pitäisi?!

Leppänen

Yritän tässä ikävien uutisten keskellä kuitenkin pitää positiiviset asiat mielessä. Olen terve, olen kohta rouva, minulla on perhe ja ystäviä, voin liikkua, osaan nauraa, osaan itkeä, tällä hetkellä en jaksa suuttua. Viikonloppuna olin taas Crossfit kisakatsomossa sali kavereiden kanssa. Siinä hurahti se päivä ja voin vaan sanoa että vitsi mitä tyyppejä. Juhannus vietetään vanhempieni ja siskon perheen kanssa Lammilla vuokra mökillä. Ihanaa lempi ihmiset saman katon alla ruuan ja juoman kera järvimaisemissa.

Mymsi

Kohti ääretöntä ja sen ylitse!Blast-Off-Buzz-Lightyear