Viikonlopun juoksunhurmaa!

Normaali

Lähdin tänä vuonna HCR:lle aika eri fiiliksissä kuin viime vuonna. Tuolloin olin ehtinyt treenaamaan juoksua 3kk ennen puolikasta. Tajusin jo 3km kohdalla, että tämä on muuten hemmetin pitkä matka. Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina töiden jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että jo tuo expo on nykyään mielestäni todella hyvä. Paljon eri tuotteita ja brändejä jotka jakavat paljon testituotteita. Voittaa mielestäni jo monet perus messut! 

Tänä vuonna olen ehtinyt juosta jo paljon. Tärkeintä oli kuitenkin saada tällä kertaa HCR:stä mukava kokemus ja kiva startti juoksu kauteen. Sitä se ehdottomasti oli!

Elävä herätyskelloni toimi taas lauantai aamuna moitteettomasti ja herätti minut kello 6.30. Siitä lähdettiinkin kaurapuuron keittoon. Aamupalaksi söin normi settini kaurapuuroa, paahdettua pellavaa, raejuustoa ja mehukeittoa. Kahvia ja vettä unohtamatta. Aamupäivä ehdittiin hyvin leikkiä pihalla ja syödä lounas kotona, koska starttini oli vasta 16.05. Lounaaksi söin salaattia, makaroonia ja jauhelihakastiketta.

Kisapaikalle tulin kello 15 aikaan. Pukkarissa panikoitiin Merituulin kanssa yhdessä, koska oltiin onneksi samassa lähtöryhmässä. Meillä oli suunnitelma lähteä heti startissa 5:50min/km vauhtia, mutta homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. 😀

Startissa olikin melko ahdas tunnelma. Ensimmäinen kilometrini meni aikaan 6:37. Muistan Merituulin huudelleen jotain, että ”eipähän aloteta liian lujaa.” Aloin vähän panikoimaan vauhdin hitautta ja yritin sivuilta painella ihmisten ohi ja saada vähän vauhtia lisää. Baanan jälkeen alkoi olla jo paremmin tilaa juosta ja tuossa vaiheessa olin saanut vauhtia hyvin nostettua. 5km kohdalla Minikoutsini Felix oli Heikin ja Heikin siskon kanssa kannustamassa. Hymyssä suin heitin Feffelle hanskafemmat ja kipitin eteenpäin.

Kahdella ensimmäisellä juottopisteellä kaadoin vain ihanan kylmät veden niskaani, en uskaltanut juoda koska kurkussa tuntui siltä, että vesi nousisi varmasti samaa reittiä takaisin.

10km kohdalla tiesin, että tämä on minulle helppo juoksu. Jaloissa ei tuntunut yhtään pahalta ja pystyin jopa hieman kiristää tahtia. 11 km olikin mennyt aikaan 5:34. Reitti oli tähän asti todella tasainen ja mielestäni matkalla oli mukavan paljon alamäkiä. Olin valinnut päälleni myös caprihousut ja t-paidan. Aurinkoisella reitillä näissä ei todellakaan tullut kylmä.

15km kohdalla join ensimmäisen kerran. Tässä huomasi myös monella vaikeuksien alkaneen, sillä nyt alkoi vastaan tulemaan paljon käveleviä ihmisiä. Keskuspuiston reitti oli yllätyksekseni minulle TODELLA tuttua. Samaisella reitillä olen viimeaikoina juossut työkaverini kanssa. Se oli mukavaa, sillä osasin vähän ennakoida minkälaista maastoa on tiedossa.

Vaikeimmat kilometrit oli ehkä 16-18 km kohdalla, tuolloin alkoi vähän tuntua väsymisen merkkejä. Onneksi tuossa vaiheessa oli paljon ystäviä ja perhettä kannustamassa ja tajusin, että loppusuora häämöttää. Eikun tossua toisen eteen ja lopulta Auroran silta tulikin jo näkyviin.

Maaliin tulin ajassa 2.05,47. Olin alkuun hieman pettynyt etten saanut lokakuussa Vantaalla juoksemaani ennätystä rikottua. Fiilis maalissa oli kuitenkin mahtava. Nautin juoksemisesta koko matkan eikä kertaakaan käynyt mielessä ettenkö pääsisi maaliin. Tykkäsin TODELLA paljon uudistetusta reitistä. Se oli mukavan vaihteleva ja mielestäni aika tasainen. Ainoa miinus ehkä alun ahtaudesta. Tuo on oikeastaan ainoa asia joka jäi harmittamaan. Alun tungoksen takia meni muutama kilometri hieman liian hitaasti, joten uskon että olisin muuten ollut tänään hyvin lähellä ennätysjuoksua. En myöskään ole vielä ehtinyt juosta yhtään kovavauhtisia lenkkejä, Tähän asti ollaan vaan nautiskeltu rauhalliseen tahtiin.

Taas erityisen kiitollinen kaikista ihanista kannustuksista niin reitinvarrella kuin muutenkin. Tuhannet kiitokset myös ihanille treenikamuilleni, jotka ovat raahautuneet kanssani lenkille.

Suuri juoksuviikonloppu sai tänään äitienpäivänä jatkoa, kun perheen nuorin avasi kisakautensa. Felix laittoi numerolapun rintaan elämänsä ensimmäistä kertaa Vantaan Hiekkaharjun Lusikkajuoksuissa. Minikoutsi oli ottanut mammasta mallia ja juoksi koko 40m hymyssäsuin. Aivan ihana!

Juoksu on IHANAA!!!

Houston we have a problem

Normaali

Tämä maha on kasvanut niin salakavalasti että löydän itseni lähes päivittäin painimassa mitä oudoimpien ongelmien kanssa.

maha2

Viikkoja 32

Viikkoja 32

– Juuri syömäni ruoka tulee samaa reittiä takas ylös ja toteaa: ”Idiootti ei siellä enää ollut tilaa minulle.” Suht ällöttävää.

– Huomaan päivittäin leikkiväni vanhoja kunnon törmäilyautoja. Lavuaarit, aukenevat ovet, pöydän reunat. Töks!

– Bikinirajat. Arvaatte varmaan ongelman kun ylhäältäpäin katsottuna näky on tämä.

mahaSokkona mennään koska mieheni ei vielä ole lämmennyt avukseni. (Sori mummit ja mammat)

– Olen todennut että en enää koskaan toivo itselleni isompia rintoja. Kun kaapista löytyy yhdet hyvät liivit ja selkä kipeytyy heti vääränlaisista liiveistä. Tähänkin paras apu on urheiluliivit, MUTTA kun niistäkin alkaa tissit pursuta ulos. Huoh! Sori treeni kamut.

– Lattialta tai sohvalta makuuasennosta nouseminen. Liikun sulavasti hylkeen lailla. Siis kyljen kautta kierähtäen. Kokeilkaapa huviksenne itse!

hylje

Tänään lähti käyntiin raskausviikko 33! Mikä tarkoittaa sitä että Seppo saattaa olla täällä 6-8 viikon päästä. ÄÄK! Kun H hetki lähestyy on uudet pelot tullut kehiin. Ensinnäkin pelkään ettei Seppo tajua heittäytyä mammamaisesti pää alaspäin. Samalla pelkään koko ajan että hän tuleekin liian aikaisin eikä ehdi kasvaa ja kehittyä loppuun asti masussa. Tästä ei kyllä ole ollut mitään merkkejä mutta luen netistä liikaa kauhutarinoita. Vointi on muuten ollut kyllä hyvä ja jätkä ilmoittaa mammalle aamusta iltaan tasasin väliajoin, että masussa kaikki kunnossa. Supistelujakaan ei nyt ole ollut. Lauantaina pystyin osallistumaan salin porukan kanssa sauvoilla kävellen ylämäki treeniin. Sauvoilla meneminen tuntui yllättävän tehokkaalta ja mietinkin jos ilmat kohta lämpenee, voisin alkaa aamulenkkejä tekemään sauvakävelynä. 🙂

sauva

Sunnuntaina äitienpäivänä käytiin kannustamassa siskon tyttöäni hänen esimmäisissä juoksukilpailuissa. Lusikkajuoksuissa. Mieheni väsäsi Minealle vielä upean kannustus plakaatin ja sieltähän se erävoitto tulikin! Ihan mielettömän hauska tapahtuma joka järjestettiin jo 36. kertaa. Ehkä meidän Seppo on ensi vuonna mukana?! 🙂

Juoksun jälkeen käytiin mummia moikkaamassa josta suunnattiin isolla porukalla Sotungin Nygårdsiin syömään äitienpäivä lounasta.

Nygårds

Ensi äitienpäivää odotellessa! 🙂