Bikinikunto

Kirjoitan myöhemmin vielä lisää Thaimaan reissusta. Kunhan olen kunnolla toipunut oksennustaudista, jonka sain tuliaisena reissusta. Enpä ole moista tautia 11 vuoteen sairastanut.IMG_2270

7kk synnytyksestä oli aika pukea ensimmäistä kertaa bikinit pallovatsasta luopumisen jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman ahdisti. Super julkkis mutsit kuitenkin kisaa jo bikinifitness kisoissa tuossa vaiheessa.

Tällä hetkellä itse raskaus tuntuu jotenkin jo todella kaukaiselta. Olin mielestäni tässä vaiheessa palautunut jo hyvin. Painokin on reilu 5kg vähemmän (8kg oksutaudin jälkeen) kuin ennen raskautta. Onneksi olin ostanut ihania uusia bikineitä, joita odotin jo saavani päälleni. Peilistä katsoessani fiilis olikin paljon positiivisempi kuin olin ajatellut. Ihan ok:n näköinen hieman kalpeahko mutsi ihminen tuijotti peilistä.

MUTTA.

Instagram friikkinä pyysin tietenkin miestäni ottamaan uusista bikineistäni kuvia. Kuvia katsellessani iski totuus vasten kasvoja. Tuntui, että kuvia katsellessani en nähnyt muita asioita kuin virheitä vartalossani. Mahaa joka ei enää ole yhtä kiinteä kuin ennen, selluliitit jaloissa ja raskausarvet mahassa. Äitinikin kysyi vielä vahingossa altaalla ”mitä sun kyljissä oikein on?” -”No mamma, ne on mun raskausarpia.”

Piti oikeasti kotiin tullessa selata kuvia taaksepäin, jotta voisi itselleen taas muistuttaa mistä on lähdetty. 7kk sitten oli biksulook tämä.

IMG_8849

Äly hoi blondi. This is life. Jos meinaan vielä muutaman muksun tässä pyöräyttää, ei nämä raskausarvet varmaan ole vähentymässä. Mahani oli TODELLA suuri tuossa loppu vaiheessa, joten ei se ihan hetkessä siitä häviä. Arvatkaa mikä omaan fiilikseen auttoi… Hävettää myöntää, mutta juuri tuo kirottu sosiaalinen media. Laitoin lomakuvia faceen ja instagramiin. Vasta muiden kommentit sai minut heräämään. Minä 7kk sitten synnyttänyt äiti ihminen näytän hyvältä bikinit päällä.

Totuus on kuitenkin se, että meitä synnyttäneitä mammoja pitäisi oikeasti kehua enemmän. Raskaana ollessamme saamme koko ajan kuulla ”oletpa sinä kasvanut” kommentteja. Kun synnytyksen jälkeen pääsemme taas omiin mittoihimme, tulee harva enää sanomaan ”oletpa sinä pienentynyt.” Naista ei KOSKAAN voi kehua liikaa, ei varsinkaan synnyttänyttä naista. Muistakaa se.

Itse kadotin hetkeksi itsevarmuuteni noiden raskauskilojen myötä. Tuohon vaikutti varmasti myös kaikki se, että nyt ei ikinä enää laita omia tarpeitaan etusijalle. Sitä harvoin on enää Amanda, vaan usein miten mamma. 7kk aikana parisuhde on myös jäänyt kakkoseksi ja ykkös sijalla on ollut perheen aika.IMG_0562

Huhtikuussa saan osallistua valokuvaaja Susanna Hynysen valokuvaus projektiin nimeltä Kaunis Äiti. Susannan ideana on valokuvilla näyttää, että synnyttäneet äidit ovat kauniita. Kaiken kokoisina ja näköisinä, juuri niillä raskausarvilla, jotka muistuttavat meitä meidän elämämme suurimmasta työstä ja saavutuksesta. Uuden elämän ihmeestä. Tuo projekti auttaa varmasti myös tässä oman kroppansa hyväksymisessä.

Tältä näyttää 7kk sitten synnyttäneen äidin kroppa


Vartaloni ei ehkä tule näyttämään samalta kuin ennen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se silti näyttäisi hyvältä!

 

Raskauden jälkeen

Umppu kirjoitti tästä aiheesta jo blogiinsa, mutta halusin ehdottomasti myös sanoa sanottavani.

Koska olen treenannut koko raskauden ajan, olen saanut kuulla paljon tätä; ”Sinä palaudut hetkessä.”

Kukaan ei kuitenkaan maininnut mikä tämä hetki on. Sen saan itse todeta. Kilot eivät myöskään jääneet sairaalaan, mitä osa vakuutteli. Viikko synnytyksen jälkeen, masu näyttää siltä, että Felix on muutaman kuukauden päästä saamassa kaverin. No eipä ole. Sairaalaan taisi jäädä noin 6kg. Eli juuri tuo Felixin paino ja ehkä lapsivedet.

6 päivää synnytyksestä
6 päivää synnytyksestä

IMG_9054

Koska synnytys meni niin ”helposti”, yritän kokoajan muistaa miten iso työ se kuitenkin oli kropalle. Ollaan käyty nyt muutaman kerran kävelyllä vaunujen kanssa ja huomaan jo kävellessä, miten välillä saattaa nivuset vielä kipeytyä. Synnytyksestä on kuitenkin vasta viikko. Jälkivuoto muistuttaa aina siitä, mitä kroppa vielä käy läpi, vaikka synnytyksestä ei muuten enää kipuja olekaan. Vuotohan johtuu siitä, että kohdunseinämään on jäänyt ”haava” siihen kohtaan, josta istukka on irronnut. Luin netistä, että kohdun palaaminen ennalleen kestää noin 6-8 viikkoa.

Laitoin facebookiin kuvan miten Felix oli ensimmäistä kertaa moikkaamassa salilla. Iski paniikki, kun tajusin että ihmiset saattavat luulla minun jo treenanneen. Ei herranenaika sentään. Hassua miten sillä sekunnilla kun on synnyttänyt, muuttuu asenne omaa vartaloaan kohtaan. Olen niin ylpeä siitä, mitä vartaloni on saanut aikaan ja miten hyvin se suoriutui synnytyksestä. Peilistä katsoessa kroppani ei todellakaan ole entisensä, mutta hihkun joka päivä kun maha on taas HIEMAN edellistä päivää pienempi. Vaikka peilikuva ei ehkä näytä siltä miltä heinäkuisena hellepäivänä toivoo, olen sille nyt armollinen. Mielummin palaudun hieman hitaammin ja ilman vastoinkäymisiä, kuin palaan treenaamaan liian nopeasti ja joudun jälkiseuraamuksista kärsimään ehkä lopun elämääni. Aion aloittaa treenaamiseni hiljalleen. Aluksi treeni saa olla pelkkiä kävelylenkkejä Felixin kanssa. Lenkit ovat nyt olleen noin 35-45 minuuttia ja niitä pidennetään pikkuhiljaa.

Felix salilla :)
Felix salilla 🙂

Näinhän me uinti aikoinakin aloitimme kauden. Yleensä altaan ulkopuolella, tekemällä juoksulenkkejä ja lihaskuntoa kuntopiirin muodossa. Nyt voin itsekin aloittaa rakentamalla peruskestävyyden hyvälle tasolle ja siitä siirtyä pikkuhiljaa takaisin rankemman treenin pariin.

Täytyy myöntää, että tuo paino on kuitenkin koko ajan takaraivossa kummittelemassa. Mieheni kielsi minua jo menemästä joka päivä vaalle, ettei hommasta tule liian pakkomielteistä. Painan enemmän kuin olisin ikinä uskonut painavani, mutta jotenkin olen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni suht sinut asian kanssa. Kerron jopa miehelleni mitä vaan lukemat kunakin päivänä näyttää. Ennen häpesin painoani niin, etten edes itse tiennyt painoani, saati kertonut sitä muille.

Pyrin syömään terveellisesti ja juomaan runsaasti. Olen jopa hieman lisännyt rasvan saamista maidon tuotannon vuoksi. Teen aamupuuroni esimerkiksi kevyt maitoon enkä veteen. Pyrin syömään mahollisimman monipuolisesti. Herkkuja en myöskään syö joka kerta kun vieraita tulee ihastelemaan vauvaa. Hassua miten herkkuhimojakaan ei (VIELÄ) ole synnytyksen jälkeen pahemmin ollut. Enemmän maistuu nimenomaan perus kotiruoka.

IMG_9091

Nyt mennään päivä kerrallaan ja keskitytään siihen tärkeimpään. Aarteeseen, joka tuhisee korissaan.

Ps. Sitäpaitsi tissini näyttävät paremmilta kuin koskaan! 😉