mamma

8 toukokuun, 2016 lindbladamandaJätä kommentti

Enkä nyt puhu itsestäni. Vaan tuosta iloisesta, hupsusta, kauniista ja vahvasta naisesta joka minut tähän maailmaan on synnyttänyt. Mun mammani! ❤

mamma2

Mamma on minulle esikuva ja samalla hyvä ystävä. Mamma on ollut tiukka ja samaan aikaan lempeä. Jos pappa ei antanut lupaa ostaa jätskiä. Juostiin mamman luokse, josta lupa viimeistään tuli. 🙂 Kun mamma suuttui, saatettiin lelut välillä pakata jätesäkkeihin ja viedä pois. Kun alettiin laskea kolmeen ei yleensä kannattanut kakkosta pidemmälle odottaa. mamma1

Olen ihan mamman tyttö. Jos Heikki lähtee reissuun minut löytää yleensä mamman kanssa shoppaamasta tai mamman patojen ääreltä. Voidaan jutella kaikesta ja ei mistään. mamma4

Mamma rakastaa työtään. Olen siitä ylpeä ja välillä huolissaan. Mamma ei ole peruskoulun lisäksi käynyt kuin markkinointi instituutin. Hän on silti erittäin arvostettu työssään ja työskenteleekin isossa yrityksessä tällä hetkellä maa- ja myyntijohtajana. Aika kova mamma mulla! Mamma kuitenkin rakastaa työtään niin paljon, että pelkään hänen välillä laittavan työnsä terveyden edelle.

mamma3 Olen hyvin samankaltainen kuin mamma. Suorasanainen, iloinen, ikuista matkakuumetta poteva shopaholic. Rohkeutta voisin kuitenkin vielä vähän periä mammaltani. Jos hän jotain haluaa, hän ei jää murehtimaan vaan menee ja tekee. mamma5

Veikkaan, että perheen pienimmäisten mielestä mamma on maailman paras mummi. Mummi nimittäin hemmottelee ja rakastaa lapset melkein pilalle. Siskoni vanhempi lapsi onkin hienosti oppinut jo totemaan ”mummi kyllä ostaa” jos hän ei vanhemmiltaan saa mitä haluaisi. Mamma puhui menneellä viikolla, miten hassua on ettei koskaan oikein miettinyt millainen mummi hänestä tulisi. Minä voin kertoa millainen mummi sinusta mamma tuli. Maailman paras!

Ihanaa äitienpäivää maailman parhaimmalle mammalle ja mummille ❤

mamma7

Toivoo: Amanda ja Felix

13094293_10153666454927887_9010710682805782170_n

Kaunis äiti

26 huhtikuun, 201626 huhtikuun, 2016 lindbladamanda8 kommenttia

Raskaus aika yllätti minut. En ollutkaan se hehkuva pallomaha jollaisena olin itseni kuvitellut. Olen koko elämäni taistellut itsetunto ongelmien kanssa. Varsinkin raskauden loppuvaiheessa, sekä synnytyksen jälkeen epävarmuus nousi taas enemmän pintaan.

Sosiaalinen media pursuaa kuvia isotissisistä ja hoikista fitness naisista. Raskauskaan ei enää saa olla este täydellisyyteen. Kropan pitäisi mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen näyttää samalta kuin ennen.

Felix on nyt 9,5kk. Olen vasta pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että kroppani ei enää tule näyttämään samalta kuin ennen lasta. Kroppani sai uuden elämän aikaan. Kai se jossain saakin näkyä!?

Katselen instagramistani fitness mimmien kuvia. Heidän elämänsä pyörii ruoan, treenin, peilin ja kropan ympärillä.

Väitän, että elämässäni on lapsen myötä enemmän sisältöä, rakkauta, pelkoa, vastuuta kuin koskaan aiemmin.

Tajuan, etten kadehdi fitness mimmien elämää tai vartaloita. Todellisuus on se, että kadehdin heidän ulkopuolelta saamaa huomiota. Haluan saada hyväksyntää ja ihailua niinkuin hekin saavat. Uskon, että sitä kaipaa myös moni muu nainen.

Valokuvaaja Susanna Hynynen toteutti kuukausi sitten kuvauksen nimeltä Kaunis äiti. Susannan ajatuksia ja kuvia voit nähdä täältä.
Kuvaukset järjestettiin Långvikin kylpylä hotellissa. Meidät meikattiin, jonka jälkeen puettiin alusvaatteet päälle ja kameran eteen alusvaatteissa.

Kuvausta edeltävänä iltana aloin miettimään mihin oikein olen lupautunut. Alusvaatteissa! Kunnes mietin, että tämä on itseäni ja tuhansia muita äitejä varten. Lapset on kaikki erilaisia, joten eihän äiditkään voi olla samasta muotista veistettyjä.

Meikit naamassa ja alusvaatteet päällä tunsinkin itseni yhtäkkiä itsevarmaksi. Susanna oli myös ihanan kannustava koko kuvauksen ajan. Tilanne oli meille kaikille yhtä outo, joten hölmistyneinä heiteltiin ideoita asennoista ja ilmeistä. Tyylikkäissä alusvaatteissa meikin naamalla saimme hetken aikaa leikkiä oman elämämme super malleja. Niin itse ainakin kuvittelin! 🙂

Kuvauksen jälkeen olen päättänyt hyväksyä itseni tällaisena. Kukaan ei ole täydellinen. Meillä on kuitenkin päivittäin edessämme pienet ihmiset joille me olemme täydellisiä. Pienet ihmeemme, jota upeat kroppamme kantoi ja kasvatti sisällään 9kk. Hyväksymällä itsemme, opetamme myös lapsillemme hyväksymään itse itsensä.

Tuhannet kiitokset Susannalle ihan mielettömästä päivästä ja ihanista kuvista.

Tässä teille rakkaat lukijat, Kauniita äitejä! ❤

kaunis_äiti

kaunis_äiti-2

kaunis_äiti-3

kaunis_äiti-4

” I grow humans. What’s your super power?”

Kuvat: Susanna Hynynen

Kirje Felixille- Brev åt Felix

21 maaliskuun, 201621 maaliskuun, 2016 lindbladamandaJätä kommentti

Rakas. Noin vuosi sitten saimme tietää perheemme täydentyvän pienellä pojalla. Kutsuimme sinua leikillään Sepoksi. Kun synnyit, oli hieman viileä ja kostea kesäpäivä. Sain sinut heti syliini, enkä voinut lakata tuijottamasta sinua. En ollut osannut kuvitella miltä näytät, mutta ihastuin sinuun ensi silmäyksellä. Sinulla oli lautasen kokoiset silmät, mutta muuten olit pienenpieni. Pikkuinen Felix poikamme.

Nyt olet ollut elämässämme jo 8,5kk. Elämämme parhaimmat kuukaudet.

On ollut mahtavaa seurata kehistystäsi ja tutustumistasi ympärillä olevaan maailmaan. Osaat jo ryömiä, välillä myös kontata, nousta tukea vasten, nousta istumaan ja nyt harjoittelet hieman liiankin aktiivisesti kiipeämistä. Rakastat muita ihmisiä sekä eläimiä. Minea serkku on mielestäsi aivan huippu! Lempi puuhaasi on myös katsella Mummin ja Mofan koiria, tai jahdata Tyyli ja Leo kissoja.

En ole koskaan tuntenut tällaista rakkautta, jota tunnen sinua kohtaan. Naurusi kun isi kutittaa sinua kyljistä on maailman hauskinta.

On ihana katsella miten kasvat. Samalla myös pelottaa ajatella miten nopeasti se tapahtuu.

Olet oikea ilopilleri. Toivon, että tunnet aina olevasi rakastettu. Yritän sen sinulle päivittäin myös sanoa ja osoittaa. Huomaan asettavani sinulle välillä kovasti paineita oppia uusia asioita. Häpeän sitä itsessäni. Anteeksi.

Toivottavasti saat kasvaa terveenä ja pidät tuon ihanan hymyn naamalla, vaikka elämä ei aina tule menemään niinkuin toivoisit.

Täällä on aina syli jonne tulla. Rakastan sinua.

Pusu ja hali,

Mamma

Valokuvat: Teemu Oksanen
Älskling. För ungefär ett år sedan fick vi veta att vår familj växer med en pojke. Vi kallade dig på lek för Seppo. Du föddes en lite regning och kylig sommar morgon. Jag fick dig genast i famnen och kunde inte ta ögonen loss från dig. Då du var i magen kunde jag inte föreställa mig hur du kommer att se ut. När du föddes var det kärlek vid första ögonkastet. Du hade ögon stora som fat, men annors var du pytteliten. Vår lilla son Felix.

Nu har du varit i våra liv i 8,5 månader. De bästa månaderna i våra liv.

Det har varit underbart att se hur du utvecklas och bekantar dig med omgivningen.

Du kan redan åla, krypa ibland, stå mot stöd, sitta och klättrande övar du också-lite väl flitigt i mammas smak. Du älskar andra mänskor och djur. Minea kusinen är toppen, tycker du! Det är också roligt att titta på mummis och mofas hundar eller jaga Tyyli och Leo kattorna.

Jag har aldrig känt sådan kärlek som jag känner för dig. Din skratt då isi kittlar dig vid sidan är världens roligaste!

Det är härligt att se hur du växer och utvecklas. Samtidigt är det skrämmande att tänka hur snabbt det händer.

Du är super glad. Jag hoppas att du alltid kommer att känna dig älskad. Jag försöker varje dag både säga och visa det för dig. Ibland märker jag att jag sätter stora krav för dig till att lära dig nya saker. Förlåt, det skäms jag för.

Hoppas du får växa frisk och håller din underbara leende. Även om livet inte alltid går som man har tänkt sig.

Här finns alltid en famn öppen för dig. Jag älskar dig.

Puss och kram,

Mamma

Foto: Teemu Oksanen

Mamman elämää

1 marraskuun, 20151 marraskuun, 2015 lindbladamandaJätä kommentti

Tiedät, että elämääsi on tullut vauva kun:

Lässyttämättä puhuminen tuntuu kuin puhuisit vierasta kieltä.
Kakan väri on vakio puheenaihe.
Painelet rintojasi ihan missä vain, ihan milloin vain.
Suihkussa ollessasi tuntuu kuin joku tuijottaisi…
Sama juttu vessassa.
Parhaassa tilanteessa vessassa istuessasi, saat päivän ainoan oman hetken.
Omat tarpeesi ei enää koskaan ole ykkösenä.
Päivän paras hetki on aamut.
Keinutat ruokakärryäsi ihan vaan tottumuksesta.
Huudat monta kertaa päivässä ”mamma kommer” (äiti tulee) eikä kyseessä valitettavasti ole petipuuhat.

Millainen äiti olen?

21 toukokuun, 2015 lindbladamanda2 kommenttia

Eilen tapahtui jotain jonka pistän 100% raskaushormoonien piikkiin. Löysin itseni ilta 21.00 jälkeen takapihalta kyynerpäitä myöden mullassa istuttamassa ruusuja ja porkkanoita. WHAT?! Naapurit on varmaan kattonut, että toi nainen on lopullisesti seonnut. Myyjä antoi minulle tarkat ohjeet: ”mene nyt ostamaan kanankakkaa ja laita sitä alle, sen jälkeen muistat kastella hyvin. Älä leikkaa ruusuja syksyllä vaan jätä se kevääseen. Kukat on hyvä peittää talveksi.” Yes sir. Kysykää kesän lopussa miten mun porkkanat ja ruusut jakselee.

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Onnistun usein miten tappaamaan ihan perus bambut ja kaktuksetkin. Sairaan hyvä lähtökohta lähteä kasvattamaan oikeaa ihmislasta.

Taas yksi asia joka kovasti mietityttää. En ole mikään pullan tuoksuinen mamma, vaikka ruuanlaitosta pidänkin. Siskoni on oikea jauhosormi ja leipoo aina mitä upeampia juttuja. Esikoisensa syntymäpäivillekin hän oli leiponut upeita kakkutikkuja. Olin häkeltynyt ja kauhuissani. Meidän Sepon synttäreillä on todennäköisesti tarjolla täytekakku joka on itkupotku raivareiden saattelemana väsätty loppuun kun joku tai kaikki askeleet leipomisessa ei olekaan menneet ihan nappiin. Mieheni kutsuu pulliani kuukiviksi. Muistan ikuisesti kun yritin väsätä kääretorttua töihin tarjottavaksi. Homma päättyi kyyneliin koska torttu ei meinannut irrota leivinpaperista ja näytti katastrofilta. Mieheni pelasti tilanteen juosten lähikauppaan ostamaan kermavaahtoa ja taloussuklaata jolla koristelimme tortun rumuuden piiloon. Eipä siis tässäkään asiassa tule mamma pisteitä herumaan.

Tästä viime viikkoisesta pataleivästä mieheni taisi jopa todeta että ehkä yksi parhaimpia saavutuksiani. Kiva, arvatkaa kuinka helppo toi oli :D — Tästä viime viikkoisesta pataleivästä mieheni taisi jopa todeta että ehkä yksi parhaimpia saavutuksiani. Kiva, arvatkaa kuinka helppo toi oli 😀

Rakastan kokkailla mutta en ehkä ole asiassa sillä tasolla mitä haluisin olla. Homma myös yleensä tyssää siihen että mieheni toteaa, ”siivoa sitten jälkes myös kokkailujen jälkeen.” Joo mamman pitäis vissiin innostua siivoamisestakin jossain vaiheessa raskautta. Odotan sitä innostusta edelleen.

Tuntuu etten sovi mihinkään mamma muottiin. Vaikka liikkuva mamma olenkin ollut en myöskään ole se hullu fitness mamma joka on treenaamassa synnytyksen jälkeen ennenkuin maito on ehtinyt nousta rintoihin. Sehän ei tarkoita etten voi kuitenkin vauvan kanssa mennä fiilistelemään salille kun isi treenaa? 🙂 Meinaan kuitenkin rauhassa antaa kroppani palautua. Tästäkin jää siis fitness mamma pisteet saamatta.

En myöskään ole lukenut oikein mitään kirjallisuutta koskien äidiksi tulemista tai lapsen kasvatusta. Ajatusmaailmani on se, että turha etukäteen asioita stressata. Kaikki lapset ovat kuitenkin yksilöitä. Neuvolasta saatuja juttuja olen kyllä selannut mutta siinäpä se sitten on. Mieheni tuntuu tutustuneen asioihin paljon minua paremmin.

Rakkautta minä kuitenkin koen osaavani antaa ja se taitaa olla jo aika hyvä lähtökohta. Hakuna Matata, ei huolta! 🙂

Joulustressi

4 marraskuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Moni ei vielä ole käsittänyt tätä. Jouluun on enää alle 2kk!!! Nyt stressi iski oikeesti salamana. Tajusin mitä kaikkea pitäisi mahdollisimman nopeasti tehdä ennenkuin tää 2kk on mennyt. Ekat pikkujoulut on jo puolentoista viikon päästä. Salin pikkujoulut! Teeman mukaisesti vedetään tietenkin WOD:i jouluteemalla. Kaikkien pitäisi olla pukeutuneita joulupukeiksi. Mä haluaisin kuitenkin erottua joukosta… pitäis vielä vaan keksiä miten?!

Viime vuonna Berliinistä itselleni ostama joulupaita!

No tänään onneks heräsin myös toiseen faktaan. Mulla ja H:lla sekä siskolla ja hänen miehellään on viime vuonna ostamamme joulupaidat MUTTA tänä jouluna mukana on myös vanhempani, eikä ne nyt voi juhlia joulua meidän kanssa ilman joulupaitoja!!! Tässä iski oikeesti totaalipaniikki. Suomessa ei oikein tunneta tuollaisia hienoja paitoja…VIELÄ. Mamma ja Pappa, hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Fiksuna tyttönä naputtelin googleen ”Christmas Jumpers” ja nämä paidat on jo matkalla Suomeen.

Mä oon NIIN tehokas kun vaan haluan. Lahjoja meillä ei ole enää moneen vuoteen ostettu aikuisille. Ainoastaan suvun pienimmille. Tämä helpottaa kyllä stressaamista kummasti. Okei myönnetään me ostetaan H:n kanssa aina yhdet lahjat toisillemme. Viime vuonna lahjoitin Lasten Sairaalalle rahaa, joululahjojen ostamisen sijaan. Toivon että tätä päätöstämme kunnioitetaan. Kyse ei ole laiskuudesta tai etteikö me välitettäisi. Aikuisille on vain vaikea ostaa mitään järkevää, samoin on vaikea pistää raja kenelle ostaa ja kenelle ei?!

Itse odotan joulua kuin pieni lapsi. Olispa Lapissa inhimilliset pakkaset ja paljon lunta. Suunnittelen jo hiihtoreissuja ja pulkkamäki retkiä. Jouluruokaa ja Joululauluja pikku Minnin kanssa. Joulu joulu tule jo!