Lasten kanssa Meksikossa

”Olette hulluja! Kahden pienen lapsen kanssa noin vaaralliseen maahan kuin Meksiko. ” Näin moni mietti kun kerroimme minne matkaamme kahdeksi viikoksi 4 veen sekä 7kk ikäisen vauvan kanssa.

Lensimme Tjäreborgin kautta reittilennoilla. Pariisin kautta mennessä ja tullessa. Suosittelen tätä vaihtoehtoa sillä reittilennoilla on tilavammat oltavat istua, juomat vielä tänäkin päivänä ilmaisia ja ehkä hieman vähemmän lapsiperheitä. Me saimme molempiin suuntiin matkatessa pitkällä lennolla Filipille kopan jossa nukkua.

Olin etukäteen tilannut hotellilta yksityisen kuljetuksen kentältä hotellille. Lentomme Ranskasta oli lopulta noin 2h myöhässä, joten jännitimme onko meillä kyytiä odottamassa, mutta pelko oli onneksi turha. Hotellille oli nimeltään Occidental at Xcaret ja se sijaitsi Playa del Carmenissa Xcaret elämyspuiston vieressä. Saavuimme lopulta hotellihuoneeseen vasta noin 21.00 aikaan illalla, joten painuimme samantien nukkumaan. Menomatka oli kaikenkaikkiaan noin 22h. Pojat jaksoivat ihan mielettömän hienosti koko pitkän reissupäivän.

Ensivaikutelmana olin yllättynyt miten paljon hotelleita oli niin Cancunissa kuin Playa del Carmenissa. Viidakkoa ja jättimäisiä All Inclusive hotellikomplexeja vieri vieressä. Suurin osa alueen hotelleista on all inclusive hotelleja. Meidän hotellilla oli oma ranta, 7 ravintolaa, sportti baari, pelihuone, disco, kauppoja ja 4 uima-allasta. Me halusimme kuitenkin nähdä myös Meksikoa hotellialueen ulkopuolella.

Kerran otettiin taksi Playa del Carmenin ostoskadulle, mutta ostettiin tasan uimalelut ja aurinkorasva. Hinnat on todella korkeat lähes kaikkialla.

Hotellin suosituksesta vuokrasimme kahtena päivänä auton. Mieheni unelma on pitkään ollut ostaa oma Jeep Wrangleri, joten menopelinämme olikin uusi ”vähän” huomiota herättävä kirkkaan punainen Jeep Wrangleri. Filipille oli otettu kotoa mukaan turvakaukalo, joten sitä ei erikseen tarvinnut vuokrata. Tiet olivat erittäin hyväkuntoisia ja lähes kaikki nähtävyydet sijaitsevat yhden päätien varrella.

Ensimmäiseksi kävimme ihastelemassa Tulumin mayaraunioita, jotka ovat yhdet harvoista raunioista meren äärellä. Päädyimme Tulumiin, koska etäisyys hotellilta oli lähin. Suosittelen menemään paikalle heti aamusta. Me kierreltiin pari tuntia raunioilla. Se riitti 4-vuotiaalle. Syötiin Tulumissa vielä Hägen&Datzin edulliset 25 euron jädet. Tulumista suunnattiin nokat kohti Akumalin kilpikonna rantaa. Parkkeerattiin auto ihan rannan tuntumaan. Hinta taisi olla 20 Meksikon pesoa/tunti. Maksettiin ”sisäänpääsy” rannalle. Emme ottaneet opasta snorklailuun vaikka tietyille alueille ei kuulemma saanut ominpäin mennä. Snorklaillessa ei paljoa nähty, mutta ranta oli kaunis ja vietettiinkin siellä noin 3h aikaa. Kotimatkalla poikettiin vielä paikallisessa ”prismassa”. Tuolta kannatti ehdottomasti ostaa kaikki uimalelut ja aurinkorasvat.

Hotellilla uitiin, pelattiin tennistä, beach fudista, käytiin salilla, syötiin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarjolla PALJON.

Seuraavaa retkeä Felix odotti kaikkein eniten. Elämyspuisto Xcaret joka sijaitsi hotellimme naapurissa. Liput oli perus Meksiko hinnoiteltu. Otettiin 2 päivän lippu joka maksoi kahdelta aikuiselta noin 300 amerikan dollaria. Alueelta sai päivän aikana poistua, joten tulimme hotellille aina syömään. Yksi sisäänpääsy oli suoraan hotellimme rannassa.

Xcaret oli kuin pieni Meksiko tehtynä elämyspuistoksi. Jopa meidän 4v pikku uimari ui pari eri reittiä maanalaisessa joessa. Joet virtasivat luolien läpi joissa muutamissa oli lepakoita. Erittäin unohtumaton kokemus. Felixin muita lemppareita oli Jaguaarit ja Puumat sekä lasten oma maailma jossa oli kiipeilyratoja vesiliukumäkineen. Iltashowtakin Fefe halusi mennä kahdesti katsomaan. Se oli joka ilta kello 19 jättikokoisella areenalla.

Toisena päivänä kun meillä oli auto vuokrattuna suunnattiin vesipuistoon nimeltä Jungala. Puisto oli super kiva! Siisti, vähän ihmisiä, erinomainen ruoka. Vesiliukumäkiä oli hurjapäistä pikkulapsiin. Suosittelen todella! Opasteita ei tienvarsilla ollut tänne ja meidän kuski meinasikin jo luovuttaa kun paikkaa ei meinannut löytyä. Lopulta meitä ohjeistettiin seuraamaan Cirque du soleilille jolla oikea parkkipaikka vihdoin löytyi.

Kaiken kaikkiaan Meksiko yllätti positiivisesti. Kertaakaan ei tullut olo, että pitäisi pelätä oman tai lasten turvallisuuden puolesta. Vatsavaivoja ei suuremmin ollut vaikka söimme ihan kaikkea mitä eteen sattui. Ainut negatiivinen puoli oli ehkä tuo, että aitoa Meksikoa sai kyllä Playa del Carmenissa etsiä ja hinnat oli tosiaan jäätäviä.

Nyt toivutaan jetlagista. Kolmena yönä ollaan nuorimman kanssa heräilty leikkimään keskellä yötä.

Reissusuunnitelmia

Tiedättehän meidän perheen. Jo tässä on oltu tarpeeksi kauan ”kotosalla.” Koska uusi asunto ei myöskään ota valmistuakseen, päätettiin että nyt varataan reissuja mitä odottaa. Asunnon uusi valmistumis päivä on tällä kertaa helmikuun loppu. Uskon sen kun mulla on perhe ja huonekalut vihdoin sisällä kodissa.

Joulu vietetään vanhempieni kanssa. Näin kilttien lasten kanssa on joulupukki myös ihan varmasti tulossa kylään. Tapaninpäivänä päätettiin suunnata Imatralle hiihtomaastoja etsimään. Varattiin Imatran kylpylästä pari yötä, jotta päästään vähän pois kotinurkista. Toiveissa on päästä vähän rentoutumaan ja tosiaan hiihtämään, josko tuolla suunnilla olisi hieman enemmän lunta.

Tammikuun lopulla lähdetään poikien serkkuja ja tätiä moikkaamaan Malmöseen Köpiksen kautta. Tuo tulee olemaan myös Filipin ensimmäinen lento. Tämä onkin hyvää treeniä seuraavaa lentoa silmällä pitäen, joka onkin mukavat 12h kun lähdetään nimittäin…

Meksikoon! Ollaan jo useammalta ystävältä kuultu, että ollaan hulluja kun lähdetään tuommoiselle matkalle lasten kanssa. Meillä nyt on tapana näyttää ihmisten uskomukset vääriksi. Felixin ollessa 6kk meni reissu Thaimaaseen mukavasti, joten miksi ei menisi nyttenkin. Meidänhän oli tarkoitus käydä Meksikossa jo 10 vuotta sitten meidän maailman ympäri matkalla, mutta sikainfluenssan vuoksi tuo stoppi jäi silloin tekemättä.

Pääsiäinen vietetään jo lähes perinteeksi muodostuneesti Levillä Lapissa.

Itselleni matkustelu on parasta johon rahojaan voi tuhlata. Lasten kanssa matkustelu on jotain ihan mahtavaa. Kun itse on nähnyt maailmaa jo niin paljon, ettei enää oikein tajua fiilistellä perus palmupuuta, mutta tuo palmu muuttuu taas upeaksi kun näkee miten onnessaan pieni lapsi on sen näkemisestä. Felix on jo kokenut reissumies. Hänellä taitaa olla jo 10 eri maata käytynä. Toivotaan, että Filipistä tulee samanlainen reissumies.

Onko muilla mitään reissusuunnitelmia ensi vuodelle?

Lapsen kanssa

Sohin varmasti TAAS kepillä ampiaiapesää. Saahan minulla mielipiteeni olla.

Muuttaako lapsi elämää!? Kyllä, mikään ei ole enää entisensä lapsen syntymän jälkeen. Rakkaus saa ihan uuden käsitteen, samoin kuin pelko. Tuota pientä ihmistä kohteen tuntee niin suurta rakkautta, että samalla kasvaa pelko, että tuolle maailman rakkaimmalle olennolle sattuisi jotain.

Me ollaan Heikin kanssa kuitenkin ihan vanhemmuuden alusta asti oltu sitä mieltä, että lapsi ei saa estää meitä tekemästä meille rakkaita asioita, esimerkiksi treenaamista tai matkustelua.

Felix oli kahden viikon ikäinen kun lähdettiin ajelemaan ympäri Suomea Vantaalta Viitasaarelle ja Viitasaarelta Punkaharjulle. Viiden viikon ikäisenä jätkä nukkui peltorit päässä isin rintarepussa Crossfit kisoissa Lappeenrannassa koko viikonlopun. Eipä kyllä tuoreina vanhempina tajuttu ajatella ettei urheilustadionilla ole mitään vaipanvaihtopaikkaa, mutta sujuihan tuo auton takaluukussakin. 🙊

5kk ikäisenä F lensi ensimmäisen kerran Lappiin ja Riikaan. 7kk ikäisenä lennettiin Thaimaaseen. Tuollakin pikku reissumies heitettiin rintareppuun ja siskon tyttöni otettiin mukaan kun lähdettiin kiipeämään vesiputoukselle.

Montenegrossa ajeltiin 4 päivänä vuokra-autolla katsomassa erilaisia nähtävyyksiä. Pisin reissu oli kokopäivä retki Kroatiaan ja takaisin.

Tällä hetkellä ollaan Kreikan Thassoksella. Töissä oli ennen meidän reissua keskustelua matkustamisesta lasten kanssa ja ilman. Itse totesin, etten voisi lähteä esimerkiksi viikoksi tänne Kreikkaan ilman Felixiä. Hän tekee tästä matkustamisesta entistä siistimpää. Jätkän onnellisuusaste päästessään aamulla ensimmäisenä uimaan tai se innostus kun jokaisella krääsä kojulla pitää päästä koskettamaan joka ikistä lelua. MINÄ poksahdan onnesta nähdessäni Felixin ilon.

Käveltiin tänään vähän vaikeampi kulkuista polkua pitkin käydäksemme Giola nimisessä paikassa uimassa luonnonaltaassa. Vastaantulijat varoittelivat, että on muuten hankalakulkuista. Totesin Heikille, että olen jotenkin ylpeä, että ollaan pidetty kiinni tästä reissaamisesta ja uusien asioiden näkemisestä vaikka perheessä onkin yksi minitravelleri. Siinä se mukisematta kulki mukana, ihasteli maisemia ja mussutti Marie keksejä. Vitsi olen ehkä maailman ylpein siitä miten mahtava reissukamu Fefe on. 💗

Taidattekin tietää, että treenaamisesta on myös pidetty kiinni vaikka onkin pieni lapsi. ☺️ Kyllä haluan olla se äiti, joka jaksaa leikkiä, juosta ja kantaa lastaan aamusta iltaan jos tarve on. Nythän uusimpana hankintana hommasin itselleni coolin kypärän ja oman potkulaudan. Tylsää vaan seistä vieressä tuijottamassa kun F potkulautailee. Nyt pörrätään pitkin kyliä kimpassa potkulautojen kanssa. Arvatkaa kuinka paljon kerätään katseita!? 🤣 Luulin olevani cool mama mutta taidankin olla outo mama!? 🙈

Feffikselle liikunta on ihan arkea. Juostaan, pyöräillään, uidaan, käydään jumppaamassa Vidalla tai ulkosalilla. Lapsi tottuu asioihin vain opettamalla. Uskon, että suurin kynnys tehdä asioita lasten kanssa on aikuisten omat ennakkoluulot ja pelot.

Mutsi reissaa taas

Melkeen piti päästä 30 vuoden ikään, ennenkuin lähtee reissuun elämänsä ensimmäistä kertaa omalla kaveriporukalla. Tänään illalla taas nokka kohti Leviä ja tällä kertaa 12 työkaverin kanssa.

Fiiliset on vaihdellut innostuksesta, jännitykseen ja pelkoon ikävästä. Otan tämän kuitenkin loman kannalta. Saan neljänä aamuna herätä ilman herätyskelloa, kyllä, ei kännykän herätystä eikä ihmispennun heleää ääntä laulamassa Old McDonald had a farm. Saan ehkä luettua (ainakin lennoilla) kirjoja, käydä pitkillä hiihtolenkeillä ilman minkäänlaista kiirettä ja viettää aikaa ystävien kanssa. Ollaan nyt rehellisiä, kyllä reissussa varmasti tulee käytyä myös after skissä ja hullussa porossa. Uskon, kuitenkin että reissu tekee hyvää, eikä pieni ikäväkään aina haitaksi ole.

Lähden välillä miettimään mitä muut minusta ajattelevat. Onhan osa samanikäisten lasten äideistä vielä kotona lapsen kanssa. Tajuan kuitenkin, ettei minun tarvitse välittää muiden kuin mieheni mielipiteestä. Häneltä kysyin heti ensimmäisenä olisiko ok jos lähtisin työporukalla Leville? En nimittäin ole koko 13 vuoden yhdessä olon aikana koskaan ollut kavereiden kanssa reissussa ilman Heikkiä, treenileirejä lukuunottamatta. 🙈

Joten nyt on aika. Lappi täältä tullaan!

Minimäni matkustaa

”Tuolla se on, tuolla se mamma ja isi on!” Kuuluu aamulla ensimmäisenä huuto kun minimäni ponkaisee aamulla pystyyn ja käy avaamassa verhot. Ai mikä siellä on? No uima-allas tietenkin.

Tämän vajaan 5 päivän Israelin loman aikana olen valehtelematta hokenut 100 kertaa päivässä miten huikee tyyppi Felix on. Siis ihan HUIKEE! Hänellehän riittäisi, kun lomalla uitaisiin 5-8h päivässä. Kunhan välissä käytäisiin syömässä vähän franskalaisia, knakkiksia, ketsuppia ja jälkkäriksi bubblegum jätskiä struutissa tietenkin.

Todellisuudessa tästä aiheesta pitäisi tehdä video postaus, jotta pääsisitte näkemään noita minimänin reaktioita. Matkustamisesta tulee kokonaan taas uusi juttu, kun kaiken kokee pienen ihmisen kautta ja hänelle kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Eilen isi lähti koko päiväksi Jerusalemiin retkelle, joten saatiin viettää päivä kaksi Fefun kanssa. Mehän aloitettiin homma aamulenkillä juosten 4,5km yhdessä. Lenkin lopuksi Felix yllättäen tarttui minua lujasti kiinni niskan takaa ja antoi oikein ison pusun. Huikee tyyppi! 💗👌🏼

Tänään aamulla jätkä ehdottikin itse vapaaehtoisesti lähtevänsä mukaan lenkille. Ollaankin tänään hölkötelty jo yhteensä 10km jäbä mukana rattaissa. Siinä se tyytyväisenä istuu rattaissa ja huutelee mitä bongailee matkalla. Tai selostaa menneiden päivien tapahtumia. 😂

Ruokaillessa jäbä osaa itse jo hakea omat voipurkkinsa ja ketsupit. Sieltä se jostain kipittää ketsuppi pussit käsissä laulaen kovaan ääneen ”Old McDonald had a farm…” Ainiin nyt opetellaan myös kovasti eläinten nimiä englanniksi. Mielellään niin, että mamma määkii tai röhkii mahdollisimman kovaäänisesti ja Fefe sitten kertoo mikä eläin on kyseessä, englanniksi.

Kyllä me hänestä isin ja mamman kaltainen reissumies tehdään! Oikeesti, niinkuin Fefe tähän toteaisi. ☺️☀️💗

Reissu suunnitelmia

Ainahan se on tällä blondilla mielessä. LOMA! Tai tarkemmin sanottuna matkustus.

Processed with Snapseed.

Tänä vuonna ollaan reissattu vähemmän kuin varmaan ikinä ennen. Yleensä ollaan matkustettu ulkomaille noin 2-4 kertaa vuodessa. Uuden työn alettua ei tänä vuonna viitsinyt kuitenkaan heti ilmoittaa työnantajalle, että minäpä muuten pidän samantien parin viikon loman. Matkakuumetta on onneksi helpottanut muutamat työreissut Espanjan auringon alle.fullsizeoutput_799

Nyt ollaan kuitenkin saatu varattua ja suunniteltua ihanan paljon tulevia reissuja. Joista ensimmäinen koittaa heti ensi viikonloppuna kun Kainulaisten perhe suuntaa serkkuja moikkaamaan Kööpenhaminan kautta Malmöhön. Lennämme Köpikseen perjantaina puolen päivän aikaan, joten kuvitellaan, että tuo minimäni nukkuisi lentokoneessa päiväunet. Ajateltiin lennolta suunnata suoraan Tivoliin tsekkaamaan sen joulutunnelma. Iltapäivästä otetaan juna sillan yli Malmön puolelle, jossa vietetään loppu viikonloppu. Suurempia suunnitelmia ei vielä ole, mutta meikä hömppää tietenkin kiinnostaisi visiitti ihanassa Vellingeblommanissa katsomassa sen ihanaa joulutunnelmaa. Tältä meno näytti viime vuonna.

Joulu ollaan ajateltu olla kotona. Helmikuulle varattiin kuitenkin eilen etelän matka. Päädyttiin Kanarian sijaan hieman eksoottisempaan Israeliin, Eilatiin. Olen itse tuolla ollut joskus lapsena, mutta paikka on tietenkin varmasti muuttunut paljon noista ajoista. Miksi päädyimme tähän? Oikeastaan siksi, että tuonne on lyhyet lennot, suht lämmin, enemmän nähtävää kuin Kanarialla ja AHH niin upea punainen meri. ❤

IMG_2232

IMG_6219

Kuukauden päästä Israelin reissusta on piiiiiitkään odottamani pääsiäis reissu Leville Lappiin. Olisin järkyttävän paljon halunnut jo tänä vuonna päästä Lappiin, mutta persleikkaukseni sotki suunnitelmia eikä uskallettu matkaa koskaan varata. Ollaan varattu mökki Levin Utsuvaarasta vanhempieni kanssa, joten anteeksi rehellisyyteni, mutta päästään ehkä myös kahdestaan tekemään jotakin Heikin kanssa kun Feffelle on hoitoapua. Ajatuksena on ottaa edestakaisin autojuna Kolariin, liput tulee kuitenkin myyntiin vasta tammikuussa, joten saadaan jännittää saadaanko noita lippuja. Lappi on jotenkin vaan maailman siisteintä keväällä. Ihania talvimaisemia ja aurinko saattaa kuitenkin lämmittää jo paljon. Tekemistä riittää kaikille. Aktiivilomailua parhaimmillaan.fullsizeoutput_505

fullsizeoutput_231

Kesäksi suunnitellaan myös ulkomaanmatkaa Heikin siskon perheen kanssa. Lomakohteiksi ollaan suunniteltu Albaniaa, joka on vielä vähän eksoottisempi lomakohde. Mitä olen lukenut löytyy tuolta kuitenkin hienoja hotelleja ja todella kauniita maisemia ja plussana taas lyhyet lennot. Tätä matkaa ei kuitenkaan vielä olla varattu, mutta ehkä toivottavasti ensi viikonlopun aikana saadaan jotakin lyötyä lukkoon.

Siis tajuatteko te tyypit, että tämä vuosi alkaa olla aika loppusuoralla!? Mihin tämä aika menee???

Syksy tuli

Maailman paskin kombo koettu. Syksy ja flunssa. Ei jatkoon. Pimeän ajanjakson tullessa Suomeen, minusta muuttuu aina Pacman. You know, syön kaiken mikä eteen sattuu. Homman voisi korjata sillä, että pyllistää pimeydelle ja nauttii juoksemisesta ja liikunnasta happirikkaassa säässä. PAITSI, jos kavereista toiseksi vittumaisin sattuu tulemaan kylään etkä pääse ties kuinka pitkään aikaan treenaamaan! Kaveri on nimeltään flunssa, eikä se tajua lähteä menemään vaikka mitä tekisi. (Se sen vielä vittumaisempi kaveri on nimeltään norovirus)


Minä en tunnetusti kuitenkaan vajoa synkkyyteen, vaan kaivan positiivisia asioita vaikka väkisin. 😁

Mietittiin eilen Feffen kanssa, että jouluhan on ihan just. Joten alettiin miettimään joulukalentereita. Koska herkuthan ne taas oli mielessä päätettiin, että tavarakalenterin sijaan tehdään piparikalenteri. Idea hyvä, veikkaan, että toteutus jotain sinne päin.

Tämän pimeyden keskellä alkaa myös ajatukset kovasti harhailemaan muissa maissa. Joulukuun alussa lennetään Köpiksen kautta Malmön perhettä moikkaamaan. Ajateltiin tuolla reissulla käydä ainakin Tivolissa. Jee!

Alkuvuodeksi ollaan suunniteltu etelänmatkaa. Itseäni kiinnostaisi Israel. Veikkaan, että päädytään matkustamaan Kanarialle. Hyvä vaihtoehto sekin.

Pääsiäiseksi suunnataan Lappiin. Ylläs tai Levi. Ajateltiin ottaa auto juna yötä vasten. Feffellä taas yksi uusi seikkailu edessä. Saa varata aika monta Ryhmä Hau jaksoa tuolle matkalle mukaan.

Kesäksi ollaan suunniteltu matkaa eksoottiseen Albaniaan Heikin siskon perheen kanssa. Tuokin reissu pitäisi varata, jotta olisi sitten taas ensi vuoden puolella jotain mitä odottaa.

Kovasti ihmiset kyselee MITÄ MULLE KUULUU? No oikeesti hyvää, jos ei lasketa tätä ahdistuneisuutta kun en pääse treenaamaan. Treenaamattomuus menee pääkoppaan aika nopeesti tällä blondilla. No mutta, motivaatio on ainakin huipussaan kun taas pääsee hikoilemaan.

Feffe jotenkin kasvaa ihan silmissä. Jätkä puhuu todella paljon ja nauran kyyneleet silmissä tuon minimänin jutuille joka päivä. ❤ Jätkähän oli elämänsä ensimmäisen kerran myös yökylässä, kun vietettiin Heikin kanssa kahdestaan laatuaikaa ravintolassa syöden ja hotellissa yöpyen. Ai että teki kyllä hyvää! (Paitsi ehkä mummille, joka ei tuona yönä tainnut liiemmin nukkua.)

Yksi pikku flunssa ei tän mimmin hymyä vie naamalta. Tämä onkin minun ja Feffen motto..

hakuna

Reissu mutsi

Sain mahdollisuuden matkustaa Espanjan Fuengirolaan työmatkalle. Olin innoissani! Espanjan aurinko tuntui ajatuksena todella houkuttelevalta kun vielä vappuna saatiin nauttia lumisateista.

Heikki oli viikonlopun lätkän MM-kisoissa ja oltiin Felixin kanssa kahdestaan. Lauantaina pikku herra oli kyllä muutaman tunnin mummilla ja mufalla, jotta mamma pääsi kirmaamaan Extreme runin läpi. Muuten oltiin koko viikonloppu pihalla. Perjantaina Feffe pääsi elämysmatkalle mamman kanssa. Matkustettiin metrolla Mellunmäestä Kamppiin. Felixin mielestä aika mahtavaa! 😄 Sunnuntaina käytiin TAAS kerran Falkullassa ihastelemassa eläimiä. Feffe kirmaa eläimeltä toiselle ja silittelee kaikkia lampaista possuihin. Ihana! 

Ehdittiin sunnuntaina olla Heikin kanssa yhdessä kotona muutama tunti, kunnes oli minun vuoro lähteä lentokentälle. Vähän niinkun läpsystä vaihto. 😊 Lähtö hetkellä tajusin mikä järkyttävä ikävä tulee. Itku tuli jo ennenkuin pääsin ovesta ulos. 

Välillä mietin itsekseni mitä muut minusta äitinä miettivät. Olenko jonkun mielestä huono äiti kun lähden useaksi päiväksi ulkomaille? Jotenkin olen itse sitä mieltä, että perheen miehille tekee välillä myös hyvää viettää aikaa kahdestaan. 

Yritän täyttää vapaa-aikani ohjelmalla, etten ehdi liikaa miettiä koti-ikävää. Eilen työkaverini vei minut lähi kylään Mijakseen ihastelemaan maisemia ja nauttimaan hyvästä ruuasta RAUHASSA. 😊 Tänään kävin aamulla juoksemassa 8,5km rantaa pitkin. Töiden jälkeen makasin altaalla hetken auringossa ja illalla kävin vielä paikallisella crossfit boksilla treenaamassa. 

Huomenna on jo aika lähteä kotiin. Iltaisin iskee ikävä, mutta tiedän että pojilla on kotona kaikki hyvin. Olen keskiviikko iltana vasta 23 jälkeen kotona, joten pääsen rutistamaan Feffeä vasta torstai aamuna. 

Loppujen lopuksi 3 päivää on mennyt hujauksessa. Vaikka tämä on ollut työreissu, olen saanut nauttia rauhallisista ruokailuista, treenistä ja auringosta. Felix ei kuulemma ole suuremmin reagoinut minun poissaoloon. Itku tulee kyllä kun soitellaan ja on aika sanoa heipat. Feffellä on isi kuitenkin turvana, joka pitää rutiineista kiinni, leikkii ja halaa. 

Ehkä me reissumutsit ei ollakaan ihan paskoja mutseja kuitenkaan. Tämmöiset pienet irtiotot arjesta voivat ehkä tehdä kaikille osapuolille jopa hyvää? 

Voi sitä hetkeä kun saan tuon maailman rakkaimman pikku olennon taas syliin. 💗

Kreikka taaperon kanssa

Viimeinen lomaviikko vietettiin Kreetan Plataniaksessa. 

Auto ajettiin lentokentän parkkihalliin. Tämä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi kotiinpalatessa.


Lento oli ihanan lyhyt, vajaa 4 tuntia. Jännitin sitä hieman etukäteen, mutta turhaan. Felix nukkui alkulennosta noin tunnin. Tämän jälkeen hän söi, leikki ja luki meidän sylissä tyytyväisenä loppumatkan. 


Aikaisemmilta pakettimatkoilta ollaan opittu, ettei todellakaan oteta matkanjärjestänän bussi kuljetusta. Viimeksi Thaimaassa jouduttiin lähtemään hotellilta 05.00 aikaan aamulla ja kierrettiin reilu tunti ainoastaan hotelleja. Nyt olin etukäteen tilannut hotellin kautta Taxin johon mahtui meidän perheen lisäksi, ystäväperheemme 6kk tyttärensä kanssa. Takseihin sai hyvät lasten turvaistuimet kunhan etukäteen pyysi. 


Hotellimme oli Minoa Palace Spa&Resort. Matka varattiin Apollomatkojen kautta. Hotelli oli todella siisti ja hieno. Meillä oli puolihoito, joten söimme myös illallisen joka ilta hotellilla. Loistava ratkaisu pienten lasten kanssa. 👌🏼 Huom huom! Ovat kuitenkin suht tarkkoja vaatetuksen kanssa illallisella. Felixille oli huoneessa oma sänky ja ihana mini hotellityyny, jonka päällä oli muutamana päivänä myös hänelle oma suklaa. 😄 


Tämä oli loistava hotelli lasten kanssa. Uima-altaita oli monia erilaisia. Felix viihtyi parhaiten aivan lasten leikkipaikan vieresessä altaassa. Loppuviikosta poika oli niin itsevarma vedessä, että käveli ympäri allasta kaatuen välillä sukelluksiin ja nousi vähät välittäen aina vain uudelleen seisomaan. Leikkipaikka oli osittain varjossa ja Felix viihtyi tuolla hyvin koko viikon.Lounaat syötiin aina hotellin ulkopuolella. Lempiravintoloiksemme nousivat rantaravintolat Kyano ja Alkionides. 



Suosittelen lämpimästi kaikille pienten lasten vanhemmille matkustamaan samassa elämäntilanteessa olevien ystävien kanssa, tai isovanhempien. Pääsimme ystäväni kanssa lähes jokapäivä treenaamaan ja syömään RAUHASSA kun miehet leikkivät lasten kanssa. Näin ei myöskään koskaan tarvinnut tehdä näitä asioita yksin. 💗 


Tähän aikaan vuodesta Kreetalla oli aamusta iltaan todella lämmin. Pitkähihaisia ei tarvittu kun vasta paluulennolla. UV-asut oli molemmilla lapsilla paljon käytössä. Rasvasin Felixiä tuon lisäksi vielä Apteekin lasten aurinkorasvalla. Silti lapsella on hirveät rusketusrajat käsissä ja jaloissa. 


Kaupoissa ei myyty kovinkaan paljoa lastenruokia. Meillä olikin taas omat muumivaipat ja ruuat Felixille mukana. Hän kyllä söi myös kaikkea mitä mamman ja isin lautasilta löytyi. Suurinta herkkua taisi olla Vesimeloni ja seesaminsimenkorppu. 


Paluulento lähti vasta 20.40. Pienen neuvottelun jälkeen saatiin hotellihuone, jonka saimme pitää 50€ lisämaksusta ilta 17.00 asti. 

Paluulennolla Felix nukahti lähdössä ja kannoin hänet nukkuvana ulos koneesta. Hölmöt vanhemmat oli pukeneet pojan shortseihin. Iso kiitos Finnairin henkilökunnalle, jotka lahjoittivat pienelle miehelle viltin, ettei tarvinnut kotimatkalla palella. 💗 

Loma oli ihana ja rentouttava! Kiitos tuhannesti vielä meidän matkakavereille 😘

Matkustusgeeni

Tiedättekö Tjäreborgin mainoksen jossa sanotaan tällaisen geenin löytyneen. Olen jo monta vuotta ollut varma kantavani kyseistä geeniä. 

Aina pitäisi olla jonnekin lähdössä. Reissussa olessa, pitäisi seuraava matka olla jo tiedossa. Reissusta tullessa aletaan viimeistään katselemaan seuraavaa matkaa. 

Mieheni inhoaa tätä. Hän ei voi ymmärtää pakkomiellettäni matkustamisen suhteen. Mieheni mielestä arjen pitäisi olla niin mukavaa, ettei aina tarvitsisi unelmoida reissuista. Arki on oikein mukavaa, mutta hei oikeesti hotelli aamiaiset, aurinko, eri kielet, eri kultuurit, suomalaisia iloisemmat ihmiset. Siinä on vaan sitä jotain! Eikö vaan mamma? 😉 Äitini on ihan samanlainen.

 Kesäksi on varattu heinäkuulle viikon Ruotsin reissu. Mennään vanhempani ja 4-vuotiaan siskon tyttöni kanssa kiertelemään ruotsia autolla. Tämä on ollut meillä aina perinne pienestä asti. Välillä tuttuja kaupunkeja, välillä uusia. Tällä kertaa aikomus on pysähtyä ainakin Jönköpingissä ja Tukholmassa. Haluisin näyttää miehelleni Grännan ihanat polkkagris tehtaat, mutta emme välttämättä sinne ehdi ajaa. Yksi lemppari kaupungeista ruotsissa on Kalmar. Tännekään emme tälläkertaa ehdi ajaa.  

 Haaveilen kovasti myös jostakin Kreikan tai Italian matkasta. Mieheni lupasi, että jos saan kaveri pariskunnan houkuteltua mukaan, niin voidaan lähteä. Heitä ei kauaa tarvinnut houkutella. Nyt pitäisi vain alkaa mestästämään matkoja. Felix olisi tuolloin reilun vuoden ikäinen ja kavereiden tytär reilu puolivuotias. Onko kellään mitään hyvää kohdetta suositella tämän ikäisten lasten kanssa? 

Syksyllä haluisin vielä napata Feffen kainaloon ja lähteä äitini kanssa jonnekin. Syksy on parasta aikaa reissata, kun Suomessa on kylmä ja pimeä. Miehillämme ei ole lomaa, joten he joutuisivat jäämään kotiin. Tuo olisi mielestäni ihanaa. Feffe pääsisi reissuun mamman ja mummin kanssa. Siltä reissulta ei naurua ja tilanteita puuttuisi. 😂 Siitä olen varma! Minnekkä kolmen blondin kannattaisi syyskuun tienoilla suunnata?