Dieetit

Dieetit, mä olen ihan oikeasti korviani myöten täynnä joka helkutin tuutista tulevia diettejä ja valmennuksia. Noin kuukausi sitten tuli jäävuoren huippu. Imetyksen tuki ry:n sivuilla markkinoitiin ”parempi minä” nimistä diettiä/valmennusta. Mikäli valmennus ei opeta miten me imettävät äidit oppisimme olemaan tyytyväisiä itseemme ja vartaloihimme 9kk odotuksen ja hormooni myrskyn keskellä uskallan väittää, että tuo valmennus oli kohdennettu NIIN väärin. Suututtaa muutenkin ajatus, että 3kk ikäisten vauvojen äidit aloittaa tiukat vähäkaloriset dietit. Josko vaikka vaan karsisi herkutteluja ja lisäisi kasviksia ja marjoja ruokavalioon.

Miksi kaikesta pitää tehdä niin monimutkaista? Eräs some vaikuttaja kertoo miten hän haluaa päiväkoteihin ruokavalion joka koostuu terveellisistä valinnoista niinkuin sokerin sijaan agave siirapista ja kookosöljystä. Voi vittu minä sanon. Opetetaan niille lapsille mielummin ettei ihmisen ulkoisella olemuksella ole väliä. Olisi ihana elää maailmassa jossa kukaan ei ole lihava, laiha, pyöreä, hoikka, timmi tai mitään tämän kaltaista. Opetetaan lapsille, että ruoka pitää hengissä ja herkuista tulee hammaspeikkoja. Piste.

Dieteissä on kyse muutaman viikon tiukasta ruokavaliosta ja yleensä treeniohjelmasta. Kerron salaisuuden. Karsimalla herkut pois ruokavaliosta ja lisäämällä kasviksia pystyt pitämään muutoksen ehkä loppuelämän. Diettiä jaksat juuri sen aikaa kun olet lystistä julkkis mimmille maksanut. Tällä julkkismimmillä ei muuten välttämättä ole minkäänlaista alan koulutusta vaikka hän itse on elävä esimerkki tästä dietin toimivuudesta. Just saying.

Jos joku siellä ruudun takana nyt huutelee, että hyvä sun on sanoa. Niin mielestäni olen oikeutettu sanomaan. Itselläni on koko elämän ollut aivan vääristynyt kehonkuva. Aina olen liian iso, painoin sitten 65kg tai 98kg. Kyllä olen painanut aikuisiällä kaikkea tuolta väliltä. Olen alakoulu ikäisenä syönyt painonvartijoiden ruokia koska terveydenhoitajani mielestä olin niin lihava. Haluisin meidän lapsille terveen asenteen ruokaan ja liikkumiseen.

Liikunnalle löytyy aikaa kun priorisoi. Tärkeää on löytää juuri itselleen oikea juttu. Se juttu joka saa sinulle hyvän fiiliksen treenin tehtyäsi. Itselleni liikunta on elämäntapa. Osa päivittäisiä rutiineja. Toiselle voi riittää, että käy 2 kertaa viikossa tanssimassa. Kaikkien ei tarvitse viihtyä salilla.

Syö vähemmän kuin kulutat. Juo paljon vettä. Siinä, ihan ilmainen painonhallinta vinkki.

Amen.

Suuret odotukset

Olen muistaakseni raskausviikolla 22 ja odotan mieheni muistavan asian. Stiplu. Odotan myös ystäväni ja perheenjäseneni olevan kiinnostuneita beibistä. Toinen stiplu.

Olen viimeaikoina pyörinyt sängyssä miettimässä elämää, kun nukkuakin voisi. Tunteeni ovat myös yksi pyörremyrsky, joka saattaa laantua yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Mietin viime yönä johtuvatko suurimmat mielipahat ja riidat ihmissuhteissa nimenomaan liian kovista odotuksista? Ja kuinka ihmeessä pääsisi eroon tällaisesta tavasta asettaa liian suuria odotuksia muille?

Tässä on oma ongelmani. Haluan olla kiltti, välittävä, ilahduttava ja tärkeä läheisilleni. Ajatusmaailmani on opittu ala-asteen uskonnon tunnilla. ”Kohtele muita niinkuin haluisit itseäsi kohdeltavan.” Näin ei kuitenkaan aina ole ja pahoitan mieleni kun joku ei käyttäydykään haluamallani tavalla.

Olen viimeaikoina pyrkinyt myös ääneen puhumaan odotuksistani. Kerroin esimerkiksi äidilleni, että en ole heille kauheasti beibistä puhunut, koska tuntuu ettei heitä kiinnosta omien kiireidensä vuoksi. Äitini selvästi kuuli tämän ja onkin kysellyt paljon enemmän tuon jälkeen. En myöskään oikein osannut miettiä, että äitini on aika äskettäin aloittanut uuden työn ja muistanut esimerkiksi kuinka työkuplassa itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten.

Välillä tunne kuohuissani mietin, että ”pitäkää tunkkinne, jos ei teitä kiinnosta niin eipä minunkaan tarvitse sitten vaivaantua.” Tuo asenne kuitenkin aiheuttaa itselleni vain enemmän mielipahaa. Minä ihmisenä välitän, enkä muuksi muutu.

Suurin oppiminen pitää kuitenkin tapahtua siinä mitä odottaa muilta. Johon löysinkin täydellisen elämänviisauden.

Olen miellyttäjä luonne joka välittää ihmisistä välillä vähän liikaakin. Tällä tarkoitan sitä, että kuormitan jopa omaa jaksamistani välillä miettimällä kuinka voisin muita auttaa ja ilahduttaa ja tukea. Tuntuu pahalta, jos takaisin saakin vain välinpitämättömyyttä. Nyt täytyykin oppia, ettei odota muilta tietynlaista käytöstä, jolloin välttyy itsekin mielipahalta. Se, että olen hyvä muille, ei ole kiinni siitä miten hyviä muut ovat minulle.

Heikin kanssa minä olen pirskahteleva äänekäs ja helposti innostuva. Heikki on tasainen, järjellä kaiken ajatteleva yksilö. Odotan Heikiltä usein asioihin reagoimista vastaanlaisesti kuin itse toimin. En ole tämän 14 vuoden aikana vieläkään oppinut, että Heikki ei kiljahtele riemusta tai kehu ruokiani ylitsevuotavasti. No kummassakohan tuo vika sitten oikein on!?

En taaskaan oikein tiedä onko näissä ajatuksissani järjen hiventäkään, mutta saanpahan purettua yöllisiä mietteitäni jonnekin.

Kivaa alkavaa viikkoa!

T:Mielensäpahoittaja

Lapsi

Makoilen tätä kirjoittaessani sohvalla minimänin pää sylissäni. Olen viimeisen viikon aikana lukenut lukemattomia mielipiteitä ja tutkimuksia siitä, miksi lapsia syntyy Suomessa aina vain vähemmän.

Ensin haluisin äiti ihmisenä todeta yhden asian. Lapsi tarvitsee rakkautta, ei rahaa. Voidaan siis unohtaa ajatukset silmissä vilisevistä tonneista aina kun punnerretaan itkevä rääpäle tähän maailmaan.

Edellinen lause on myös niille joiden mielestä pitää olla akateeminen koulutus, vakituinen työ ja vähintään 40000€ vuositulot ennen kuin ehkäisy voidaan jättää pois. Voin luvata, ettei mikään, ei mikään tee niin rikkaaksi kuin pienen pieni ihminen joka illalla tulee hellästi pussaamaan sinua poskelle ja kuiskaamaan ”mamma jag älskar dig.”

Parisuhdetta lapsi ei taatusti pilaa. Monesti omasta mielestäni lapsi on se joka herättää tiimihengen ja pakottaa keskustelemaan. Lapsen takia parisuhteen eteen haluaa tehdä extra paljon töitä.

Yhtenä argumenttina oli ulkonäön menettäminen. Tästä asiasta puhun omasta kokemuksesta. Pelkäsin aikanaan raskauskiloja kuin ruttoa ja rintojeni menettämistä imetyksessä. Kiloja saa helposti myös ilman lapsia. Lapsen kanssa arkiliikuntaa on triplasti enemmän kuin ilman. Itse olen elämäni kunnossa lapsen saatuani, vaikka raskaus kiloja kertyi mukavat 18kg. Imettäessäni sain kokeilla elämää iso tissisenä naisena ja totesin että olen enemmän pylly naisia. Imetyksen jälkeen rinnat on edelleen tallessa ja näyttävät omasta mielestäni itseasiassa oikein hyviltä.

Rehellinen mielipiteeni on se, että nykymaailmassa ihmiset haluavat olla ”ikuisesti nuoria” ja kuvittelevat, että elämä loppuu lapsen saamiseen. Lapsen kanssa voi matkustaa, itseasiassa alle 3- vuotiaan kanssa se kannataakin. Milloin muutoin sinulla on yhtä paljon lomaa? Lapsi matkustaa ilmaiseksi ja saat useinmiten ykkösluokan palvelua kun kannat ihmispentua mukanasi. Lapsen kanssa voi syödä ulkona (puhun muustakin kuin Mäkkäristä), lapsen kanssa voi hölmöillä keskellä ruokakauppaa ilman, että joku pitää täysin kahjona, lapsen kanssa voit muuntautua prinsessaksi tai merirosvoksi ja vain mielikuvitus on rajana. Lapsen kanssa sinulle on elämässä AINA joku jolle olet maailman rakkain ja kelpaat juuri sellaisena kuin olet.

Omasta mielestäni on huolestuttavaa, että ura ja raha menevät nykymaailmassa perheen edelle. Työelämässä kuka tahansa on millon tahansa korvattavissa. Äitinä tai isänä, et ole ikinä korvattavissa.

Aina lapsettomuus ei ole oma päätös. Ikävä kyllä. Tässäkin kuitenkin varmasti jonkin verran vaikuttaa se fakta, että lasten teko siirtyy aina vain myöhäisemmälle iälle. Samalla kun ajatellaan, että eletään nyt ja tehdään lapsia myöhemmin, olisi hyvä muistaa, että tutkitustikin homma vaikeutuu mitä enemmän ikää tulee mittariin.

Hesarin mielipide kirjoitusta lainaten. Tehkää lapsia ”ne antaa elämälle merkityksellisyyttä.”

Treenaan syödäkseni

Luin isifitness blogista kirjoituksen siitä, miten ihmiset eivät jostain syystä kehtaa kertoa hakeutuvansa personal trainerin juttusille koska haluavat pyöreämmät pakarat.

Itsehän treenaan osittain siksi, että voin hyvällä omallatunnolla sitten herkutella. Kyllä. Totta se on. Pari viikkoa sitten pidettiin työkavereiden kanssa mättöbileet. Vedin aamulla lyhyen juoksulenkin ja töissä lounastauolla yläkroppa treenin. Illalla vedin jätskejä (kyllä monikossa, ehkä joku 2litraa), sipsiä, nakkipiiloja, karkkia, pähkinöitä, suklaata… hyvällä omallatunnolla koska päivällä oli myös kulutus ollut kovaa.

Tiedän että siellä muutama tuomitsee tämän rehellisyyteni nyt jyrkästi. Vannon ja vakuutan, etten kuitenkaan ole yksin motivaationi kanssa. Nauratti kun instassa näin jonkun julkkiksen hehkuttavan vinkkejään sokerikoukun selätykseen ja lopussa teksti ”kesä on kohta ja haluan tuntea oloni energiseksi ja virkeäksi.” In my ass, sanon minä. Kesä tulee ja haluat hitto vie näyttää hyvältä niissä pikku bikineissäsi ja lyhyissä kesämekoissa. I know I do!

Rakastan treenin jälkeistä olotilaa ja treenaaminen vaikuttaa todella positiivisesti mielialaani. Treenaan siksi, että saan siitä niin hyvän olon. Se on kuitenkin tosiasia, että treenaan myös siksi, että voin sitten syödä herkkuja ilman morkkista kun herkkupäivä koittaa. Mitä hävettävää siinä on!? Kaikilla on omat tapansa motivoitua. Enemmän huolissani olisin niistä jotka keksii ikuisia tekosyitä olla liikkumatta. Liikunta muotoja on miljoonia erilaisia, samoin kun ihmisiä tai tapoja motivoitua. Koitetaan kaikki löytää se oma juttumme!

Pääsiäinen vietetään iki ihanassa Lapissa, Levillä. Tiedossa on toivottavasti paljon hiihtoa, ulkoilua ja perheen kanssa rentoutumista. Koska kulutus tulee olemaan kovaa, olen antanut itselleni luvan herkutella kokonaiset 3 päivää!

Blondi on puhunut. Ihanaa ja HERRRRRKULLISTA pääsiäistä tyypit! 😘💗

Nakukuvia ja ennakkoluuloja

Naistenpäivä. Suoraan sanottuna yksi päivä muiden joukossa, mutta tietysti hyvä päivä nostaa naisten oikeuksia esiin. Itselläni tämä aihe herätti ajatuksia sen suhteen miten naisten oletetaan käyttäytyvän, pukeutuvan ja elävän.

Olen itse nauravainen, kovaääninen, nahkahameisiin pukeutuva blondi. Kun avaan suuni, teksti on kuin rekkamiehen suusta. Karrikoidusti, ymmärrätte varmasti pointin.

Sain viime blogikirjoitukseen paljon ihania kommentteja, miten inspiroin muita treenaamaan ja yhdistämään kiireisen perhe arjen. TÄMÄ on juuri se syy miksi kirjoitan blogia ja pidän instagram tiliä. Tarkoitukseni ei ole arvostella niitä, jotka eivät halua treenata, vaan haluan kannustaa muita terveelliseen elämään. Liikkumaan, nauramaan, hölmöilemään ja olemaan ylpeitä itsestään. Kuulostako järkevältä?

Sain yhteistyön kotimaisen bikini merkin kanssa ja olen asiasta NÄÄÄIN innoissani. Tiedätte varmasti biksu pakkomielteeni. 🙂 Instagram tilini onkin täyttynyt paljon bikinikuvista viime aikoina. Instagram tilini on tarkoituksella treeni ja hyvinvointi painotteista. Se on tarkoituksella näin. Instastorieissa saatan välillä vilahtaa tissiliiveissäni. Ex-uimarina olen sitä mieltä, että olen näyttäytynyt ihmisten edessä pienemmissäkin hepeneissä ja tissiliivit nyt yleensä sattuu olemaan se vaatetus joissa hillun kotioloissa. Pyydän anteeksi.

Viime aikoina olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta miehiltä suoria pyyntöjä lähetellä vähäpukeisia kuvia itsestäni. Tämä on todella hämmentävää. Viimeaikaisten Me too kirjoitusten jälkeen olen todella yllättynyt miesten rohkeudesta esittää näitä pyyntöjä. Tottakai olen ylpeä siitä mihin kuntoon olen vartaloni saanut ja on mukava kuulla kehuja siitä, MUTTA tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että haluan jaella kymmenille eri miehille kuvia itsestäni alasti?!

EI!

Ihmisestä ei voi tehdä ennakkoluuloja sen perusteella mitä muutama(tuhat) kuvaa antaa. Blondi itseään täynnä oleva fitness bimbo. No joo, itse käyttäisin sanaa Bimbo blondi, mutta kun sen takana on myös paljon muuta.

Huoleton, iloinen, ruokaa rakastava mamma ihminen voisi olla myös toinen määritelmä. Kyllä puhun välillä härskejä, nauran mielummin kuin itken ja tykkään tällä hetkellä nahkahameista. Haluan motivoida ihmisiä sosiaalisessa mediassa ja saada itse positiivista palautetta sitä kautta. Taustalla siihen, että kaipaan paljon huomiota voi myös olla lapsuuteni ylipainoisuus ja traumat miten nuoruudessani epävarmana tyttönä minua kohdeltiin!? Miettiikö kukaan tällaisia asioita? Varmasti valitettavan harvoin. Sen vuoksi toivoisinkin, että ihmiset useammin miettisivät niinkuin alla olevassa kuvassa todetaan.

Perhearjen kiireisyys

Kuka luki päivän Helsingin Sanomista jutun siitä, miten nykyään lasten tekoa lykätään  perheiden kiireisen arjen mielikuvien takia?! Artikkelin lopussa oli seuraavat kommentit haastatelluilta ihmisiltä.

IMG_0096.PNG

Ehkä se oli tuo ensimmäinen kommentti, joka nosti niskakarvani pystyyn. ”…en mä voi hommata sitä lasta…viikon päästä sellanen fiilis et mä haluun kiertää maailman nyt.”

Rakas 25-vuotias mies. Ei niitä lapsia ihan noin vaan hommata, että tsädäm tilaisin yhden söpön sinisilmäisen poikalapsen. Toisekseen lapsen kanssa itseasiassa lentää 2-vuotiaaksi asti ilmaiseksi, joten voisit ihan ilman lisäkustannuksia lentää sen mini-ihmisen kanssa maailman ympäri. Ja te korkeakoulutetut naisihmiset. Vannon, että olisin sfääreissäni helvetin paljon kiukkuisempana ilman tuota aina iloista ihmispentua. 🙂 ❤IMG_0091

Tarkoitukseni ei ole kärkkäillä kommenteillani loukata ketään. Ymmärrän, ettei kaikki ihmiset halua lapsia ja se on itselleni ihan fine. Enemmän haluaisin välillä huutaa lähes 30-vuotiaille ihmisille että, ”herää pahvi, olit teini joskus 10 vuotta sitten. Time to grow up!” Ne jotka tuntee minut tietää, että minussakin elää ikuinen lapsi, mutta itseäni ihmetyttää miten osa ihmisistä ei halua ottaa vastuuta mistään ennen kuin keski-ikä kolkuttelee ovelle. IMG_0057

Uskon, että meidän elämä olisi ihan yhtä hektistä ilman lasta. Paitsi, että istuttaisiin varmaan useammin töissä pidempään kun ei tarvitsisi ketään hakea 17 mennessä dagiksesta. Lapsi on myös maailman paras murheen poistaja. Ennen kuin Felix syntyi oli minun paras ”huonon päivän” pelastaja siskoni tytär Minea. Ajoin aina heidän luokseen kun elämä potki päähän. Noin 30 sekunnissa Minea sai minut aina unohtamaan kaikki murheet. Lasten aitous, huolettomuus ja iloisuus on niin tarttuvaa. fullsizeoutput_366.jpeg

Tänään hain Felixin dagiksesta ja menin polvilleen hänen eteensä. Felix silitti hiuksiani ja totesi ”mamma har fint hår” ja seuraavaksi pyöräytti korvarenkaitani ja totesi ”mamma har fina örhängen.” Maailman parasta! ❤

Olen sanonut tämän lauseen blogissani miljoona kertaa. ”Lapsi on lahja, ei itseoikeus.”

fullsizeoutput_3121.jpeg

Pitääks sun aina? 😉

Törmäsin eräässä facebook ryhmässä keskusteluun siitä, miten työkaverit ja ystävät suhtautuvat omaan aktiiviseen elämäntapaan. Kysymys herätti heti kiinnostukseni, sillä itselläni on hyvin vaihtelevia kokemuksia asiasta.

Muistan lukioikäisenä menneeni perjantai iltana ystävien bileisiin moikkaamaan tuttuja, kun vastaan tuli vanha treeni kaverini. ”Noniin ja Ama ei tietenkään juo mitään, koska Ama menee aamulla ensin 10km lenkille ja siitä vielä uintitreeneihin.” Muistan ihmetelleeni tuolloin jo, että mitenhän minun liikuntani on häneltä mistään pois? Älkääkä ymmärtäkö väärin, olen oman osuuteni kyllä hoitanut bilettämisessä nuorempana. Tuolloin nyt vaan lauantai oli viikon kovin treenipäivä ja sunnuntaina vasta lepopäivä.

Olen monesti täälläkin yrittänyt selittää, miten liikunta on minulle elämäntapa. Ei se ole väkinäistä puurtamista täydellisen kropan tavoittelussa. Se on hyvän olon tunteen hakemista ja mieluisaa ajanvietettä.

Joidenkin se vain on vaikea ymmärtää. Saan kylmiä väreitä jos joku kommentoi treenaamistani tyyliin. ”Eikö sulla ole parempaa tekemistä.” Ei ei ole, treenaaminen on yksi lempi jutuistani. Jos joku harrastaa kuorolaulua tai vaikka kutomista, en minä arvostele hänelle tärkeää ajanvietettä. Se kun ei ole minulta mistään pois. (Myönnettäköön, haluaisin jopa osata kutoa.) 🙂

Nykyisessä työpaikassani onkin välillä jopa hämmentävää, kun treenaamistani ei katsotakaan nenänvartta pitkin. Ensimmäisenä aamulla ovesta astuessa saattaa jopa kuulua ”Miten tällä viikolla treenataan?” 😁 Työpaikkamme jopa kannustaa mahtavasti liikkumaan. Kesällä osallistuttiin pyöräillen kilometrikisaan. Työpaikan kautta ollaan myös päästy kokeilemaan uusia lajeja. Muutama viikko sitten oltiin ilmajoogassa ja viime viikolla meillä oli jäävuoro Hartwall areenalla. Työpaikan jengiin pääsin myös edustamaan firman sisäisiin Olympialaisiin Espanjaan. Ihan parasta! Olen löytänyt kaltaisteni joukkoon 😂 

Pointtini piti olla se, että vaikka et itse urheilusikaan intohimoisesti. Tarvitseeko sitä toiselle rakasta asiaa kommentoida niin kärkkäästi? Vaikka pimeys vituttaa eikä tekisi mieli harrastaa muuta kuin Ben&Jerrysin lusikoimista suoraan purkista suuhun, koitettaisko hei silti pitää kiva positiivinen asenne yllä!? 

Jooko? 

 

Urheilukentät koristeena?

Viikonloppu, ulkona aurinkoista ja reilu 20 astetta lämmintä. Täydelliset olosuhteet meidän suunnitellulle ratatreenille. Paitsi että tämä on lähes poikkeuksetta ollut näky ajaessamme Tuusulan upealle urheilukentälle.


Tyhjä kenttä ja portit lukossa. Tällä aikakaudella kun puhutaan paljon harrastusten kalliista hinnoista ja vaikeasti saatavilla olevista treenivuoroista, eikö päättäjät voisi olla rakentamatta esteitä kuntalaisten omatoimiselle harjoittelulle? Miten selität lapselle, että urheilukenttä on lukittu jokaisena viikonloppuna toukokuusta-elokuuhun(ja varmaan muinakin kuukausina) vaikka aurinko paistaa taivaalla ja ketään ei näy missään? Pelätäänkö ilkivaltaa? Käännetään kysymys näin päin: Jos kenttä olisi koko ajan selkeästi kaikkien käytettävissä olisiko siellä enemmän liikkujia ja vähemmän asiatonta liikennettä? Niin ja samat ”liikuntaa rakastavat ihmiset” istuvat televisioiden edessä katsoen olympialaisia ja valittelee että kun ei pärjätä. Osa selittää asian sillä että varmaan muut douppaavat. Mitä jos niissä maissa missä menestytään onkin urheiluun kannustava kulttuuri!? Noh meillä on ainakin paljon urheilukenttiä koristeena kun en niille muutakaan käyttöä keksi…

Kyllä tässä liikunnallinen perhe niin mielensä pahoittaa. ✌🏽️

Tyhjä kenttä 👎🏻
BREAKING BAD 😉