Istuskeltuani vanhempieni luona kerran, mietin taas syvällisiä. Miten meistä tulee juuri omanlaisiamme tyyppejä. Isäni on maailman varovaisin mitä tulee ööh…kaikkeen ja äitini aikalailla isäni vastakohta. Minä taas, tunnun olevan sekoitus näitä kumpaakin. Siskoni kanssa olemme todella samannäköisiä vaikka ikäeroa on 4 vuotta mutta välillä tuntuu että mekin olemme todella erilaisia, varsinkin tietyissä asioissa.
Olin pienenä supermega ujo ja siskoni joutui aina tekemään kaikki puhumiset puolestani. En puhunut edes perhe tutuille! Olin poikatyttö. Metrossakin mummo piti lippispäistä, potta jakauksellista lyhyttukkaista tyyppiä söpönä pikku poikana.
En pikku poikana tainnut tästä prinsessa päivästä vielä unelmoida?! 🙂
Tänä päivänä olen tämän pikkupojan vastakohta. Suurin unelmani olisi että koko muu maailma jonain päivänä heräisi ja tajuaisi minun olevan prinsessa. Elän pilvilinnoissa, unelmoin yksisarvisista ja siitä päivästä kun suklaa ei enää lihota. Ainiin ja mitä sosiaalisuuteen tulee. Se on överiä. En lakkaa puhumasta. IKINÄ! Mieheni mielestä minulla on kokoajan tarve tuottaa ääntä. Jos se ei ole puhetta, se on yleensä laulua. Mitä tapahtui?! Kuka heilutti taikasauvaa ja sai minut muuttumaan?
Siskoni on realisti/pessimisti. Vaikka olemme saaneet täsmälleen saman kasvatuksen. Paitsi siskollani ei tietenkään ollut itseään kolmantena kasvattajana. Siskoni on usein se joka pudottaa minut pilvilinnoistani todellisuuteen. Kiitos siitä! 🙂 Siskoni inhoaa myös kilpailemista, hän totesi Crossfittiä kokeillessaan. ”Kuka hel**tti tästä touhusta maksaa?” Itse rakastan juurikin sitä kelloa vastaan juoksemista ja oksennus suussa punnertamista. Uskon että nämä ominaisuudet ovat vanhemmiltamme perittyjä. Minä sain isäni urheiluhulluuden, siskoni sai äitini valikoivan maun urheilun suhteen. 🙂
Viime kesänä taisimme siskon kanssa päästä kokonaisen kerran yhdessä lenkille 🙂
Olen nykyään aika räiskyvä tyyppi. Jaan varmasti mielipiteitä. Minusta joko tykätään tai inhotaan. Jos saisin päättää, kaikki vain rakastaisivat minua. En saa, joten tyydyn tähän. Minä en ajattele tai harkitse asioita kovinkaan kauaa. Äitini on samanlainen. Isäni taas miettii asioiden kaikki huonot puolet ja tekee päätökset vasta sitten. Siskoni on enemmän samankaltainen, mutta ei todellakaan isämme tasoa.
Hauska outous paljastui kuitenkin kesällä. Isäni totesi vakavasti. Hänen unelma ammattinsa olisi olla laulaja. Yhdyin tähän 100%. Mielestämme olisi ihana olla tuhatpäisen yleisön edessä esiintymässä ja kaikki olisivat paikalla kuuntelemassa vain sinua. Äiti totesi tähän että hyi, hän ei haluaisi tuollaista ikimaailmassa. Tämä oli mielestäni kummallista. Minä ja äitini olemme normaalisti aika huomionhakuisia. Okei, who am I kidding?! Todella huomionhakuisia. Joten olin yllättynyt että isästäni paljastuikin tällainen puoli. Britney Spearsin keikan jälkeen aikoinaan totesin perheelleni autossa. Tuo olisi niin mun unelma! Äitini vastaus oli aika rehellinen. ”Voi rakas, se juna meni jo.” 🙂
Mistä nämä kaikki hullunkuriset luonteenpiireet oikein syntyvät?! Itse olen vakuuttunut että syntymäajalla on osansa asiaan. Eikä nämä luonne horoskoopit voi olla ihan tuulesta temmattuja?!
Leijonat ovat siis syntyneet paistattelemaan milloin missäkin valokeilassa ja he kyllä osaavat kiinnittää huomion itseensä jos ei hyvällä niin sitten jollain tuhansista Leijonan kehittämistä hyvän maun rajoilla olevista menetelmistä. Leijona on eläinradan merkeistä puhtain ilon ja luovuuden edustaja, jonka tehtävänä on olla oma ihana ja kaikkien rakastama itsensä. ( http://www.astro.fi/self_knowledge/characterHoroscope/sign/leo)
Olikohan järkevää jo alkaa leikkiä kesää ja luopua sukista ja sukkahousuista?
sillyblondie.com 