Miksi bloggaan?

Olen viimeaikoina kokenut hieman kipuilua blogin ja instagramin suhteen. Kuinka usein blogia tulisi kirjoittaa, mistä aika kirjoittamiselle? Mistä ihmiset haluavat lukea?

Instagram klikkautuu auki harvase hetki. Ahdistun kun kuulen, että ihmiset tekevät minusta johtopäätöksiä ihmisenä Intsagram tilini kautta. Blogini perustuu paljon treenaamiseen ja instagram tilini on aika vahvasti ”markkinointia” myös blogilleni. Näin ollen mietin suht tarkkaan minkälaisia kuvia instagramissani julkaisen. Tarinoissa, jotka säilyvät vuorokauden pyrin näyttämään sitä aidompaa hörhöä itseäni ja elämääni.

Minusta on ihana tallentaa kameralle ja videolle Feffeä tällä hetkellä. Voi luoja kun tuo minimäni on NIIN uskomattoman huippu tyyppi. Haluaisin ikuistaa jokaikisen hetken ja näyttää muillekin mikä mahdottoman mahtava tyyppi Felix on. Miehelleni joka ei ole Instagramissa, tuo näyttää siltä, että elän jokaisen hetken puhelimen läpi.

Aiemmin tällä viikolla kun en heti vastannut ystäväni viestiin hän kyseli onko kaikki hyvin? Josta hetken kuluttua hän vielä sanoi, että olikin instagramista nähnyt, että kaikki on hyvin. Havahduin tuohon. Eihän todellisuudessa lyhyt video jossa hymyilen kerro yhtään mitään siitä miten oikeasti voin?! Huolestuin, kuinka moni ystävä jättää kysymättä kuulumisia sen vuoksi, että kokevat tietäväsä mitä elämääni kuuluu instagramia seuraamalla!?

Bloggaan ja ylläpidän Amtsi instagram tiliäni koska haluan motivoida, innostaa ja luoda hyvää mieltä seuraajilleni. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole lytätä niitä, jotka eivät ole yhtä urheiluhulluja kuin minä. Haluan nimenomaan kannustaa tekemään niitä asioita mistä itse nauttii. Itsensä kunnossa pitäminen tuo hyvän mielen. Ainakin itselläni. Näin ollen haluan tottakai kannustaa ihmisiä syömään terveellisesti ja liikkumaan. Aikaa liikunnalle löytyy, jos vain näin itse haluaa. Huomaan itse, että olen iloisempi ja itsevarmempi kun pidän huolta itsestäni. Olen pitkän, lähes 29 vuoden elämäni aikana alkanut oppimaan, että meillä on vain yksi elämä elettävänä ja mitä vain voi tapahtua milloin vain. Se pitää elää tässä ja nyt, eikä ”sitten kun” periaatteella. Ihmisen pitää pystyä nauttimaan arjen pienistä asioista. Tehdä asioita, jotka tekee itsensä onnelliseksi ja keskittyä positiiviseen. Jos keskittyy miettimään vain asioita, joita itsellään ei ole, tulisi ehkä katsoa peiliin ja pohtia onko vika mahdollisesti omassa asenteessa ja miettiä mitä sille voisi tehdä?

Puolitoista vuotta sitten pikaisella lääkärikäynnillä, jouduinkin yllättäen leikkaukseen. Olin puoli vuotta avohaava takapuolessa ja pelkäsin saavani loppuelämäkseni avanteen. Positiivisella asenteella ja pienistä asioista nauttimalla selvittiin tuostakin koettelemuksesta.

Olen ymmärtänyt, että en pysty miellyttämään kaikkia, eikä minun tarvitsekaan. Olen viimeaikoina saanut ihanan paljon viestejä seuraajiltani, jossa ihmiset kiittelevät kuinka saan aitoudellani heidät iloiseksi ja miten motivoin ihmisiä treenaamaan. TÄMÄ on juuri se syy miksi haluan edelleen jatkaa blogia ja instagram tiliäni. Poistin kuitenkin sosiaalisen median ilmoitukset puhelimestani. Minun ei tarvitse tietää reaaliaikaisesti kun joku tykkää kuvastani. Kiitos kaikille teille ihanan positiivisista viesteistä ja siitä, että jaksatte seurata treeni hullun mamman elämää!

Jos uskallatte, olisi ihana kuulla miksi sinä seuraat blogiani tai instagramiani?

Puss och kram,

Amtsi

Nakukuvia ja ennakkoluuloja

Naistenpäivä. Suoraan sanottuna yksi päivä muiden joukossa, mutta tietysti hyvä päivä nostaa naisten oikeuksia esiin. Itselläni tämä aihe herätti ajatuksia sen suhteen miten naisten oletetaan käyttäytyvän, pukeutuvan ja elävän.

Olen itse nauravainen, kovaääninen, nahkahameisiin pukeutuva blondi. Kun avaan suuni, teksti on kuin rekkamiehen suusta. Karrikoidusti, ymmärrätte varmasti pointin.

Sain viime blogikirjoitukseen paljon ihania kommentteja, miten inspiroin muita treenaamaan ja yhdistämään kiireisen perhe arjen. TÄMÄ on juuri se syy miksi kirjoitan blogia ja pidän instagram tiliä. Tarkoitukseni ei ole arvostella niitä, jotka eivät halua treenata, vaan haluan kannustaa muita terveelliseen elämään. Liikkumaan, nauramaan, hölmöilemään ja olemaan ylpeitä itsestään. Kuulostako järkevältä?

Sain yhteistyön kotimaisen bikini merkin kanssa ja olen asiasta NÄÄÄIN innoissani. Tiedätte varmasti biksu pakkomielteeni. 🙂 Instagram tilini onkin täyttynyt paljon bikinikuvista viime aikoina. Instagram tilini on tarkoituksella treeni ja hyvinvointi painotteista. Se on tarkoituksella näin. Instastorieissa saatan välillä vilahtaa tissiliiveissäni. Ex-uimarina olen sitä mieltä, että olen näyttäytynyt ihmisten edessä pienemmissäkin hepeneissä ja tissiliivit nyt yleensä sattuu olemaan se vaatetus joissa hillun kotioloissa. Pyydän anteeksi.

Viime aikoina olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta miehiltä suoria pyyntöjä lähetellä vähäpukeisia kuvia itsestäni. Tämä on todella hämmentävää. Viimeaikaisten Me too kirjoitusten jälkeen olen todella yllättynyt miesten rohkeudesta esittää näitä pyyntöjä. Tottakai olen ylpeä siitä mihin kuntoon olen vartaloni saanut ja on mukava kuulla kehuja siitä, MUTTA tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että haluan jaella kymmenille eri miehille kuvia itsestäni alasti?!

EI!

Ihmisestä ei voi tehdä ennakkoluuloja sen perusteella mitä muutama(tuhat) kuvaa antaa. Blondi itseään täynnä oleva fitness bimbo. No joo, itse käyttäisin sanaa Bimbo blondi, mutta kun sen takana on myös paljon muuta.

Huoleton, iloinen, ruokaa rakastava mamma ihminen voisi olla myös toinen määritelmä. Kyllä puhun välillä härskejä, nauran mielummin kuin itken ja tykkään tällä hetkellä nahkahameista. Haluan motivoida ihmisiä sosiaalisessa mediassa ja saada itse positiivista palautetta sitä kautta. Taustalla siihen, että kaipaan paljon huomiota voi myös olla lapsuuteni ylipainoisuus ja traumat miten nuoruudessani epävarmana tyttönä minua kohdeltiin!? Miettiikö kukaan tällaisia asioita? Varmasti valitettavan harvoin. Sen vuoksi toivoisinkin, että ihmiset useammin miettisivät niinkuin alla olevassa kuvassa todetaan.

Kelpaat kelle vaan

Törmäsin facebookissa muutaman vuoden takaiseen postaukseeni ”kerro mitä kaikkee naisen tulee olla.” Tuolloin kirjoitin lähinnä raskauden painontarkkailusta ja sen herättämistä fiiliksistä.

Meikäläisen vartalo on tuon jälkeen kokenut aikamoisen muodonmuutoksen. Tissit on pienentyneet varmasti kaksi kuppikokoa ja sanotaanko näin, että niistä näkee mitä painovoima tarkoittaa.

Olen viimeisen vuoden aikana kuullut elämäni ensimmäisen kerran minusta puhuttavan ”pienenä.” Ehkä kauneinta mitä minulle voi sanoa. 🤣🙈 Olen viimeisen vuoden aikana saanut kehuja siitä mihin kuntoon olen kroppani saanut, mutta samalla myös vihjailuja syömishäiriöstä. Niin, että kertokaa ihmeessä sitten kun kaikille kelpaa.

Vatsalihakseni näkyvät oikeassa valaistuksessa ja hyvän treenin jälkeen elämäni ensimmäistä kertaa. 90% ajasta olen tällä hetkellä tyytyväisempi vartalooni kuin koskaan ennen. Silti olen edelleen myös todella epävarma. Täällä reissussa hotellin henkilökunta kommentoi treenattua kroppaani. Eräs luuli minua painijaksi ja otin tuon heti negatiivisena kommenttina. Toinen kysyi Heikiltä mitä treenaan kun minulla on leveämmät hartiat kuin Heikillä. Ei ehkä ihan se tapa miten haluan minua kehuttavan. Eh, mutta miksi sitä ei vain kykene ottamaan kommentteja positiivisesti?

Jos joku on niin ystävällinen, että viitsii kehua minua tarkistan ensimmäisenä vittuileeko kyseinen ihminen minulle!? Että ootko sä nyt hyvä ihminen tosissas? Minäkö?

Uudet biksuni ovat vihdoin sellaiset mitä olen pitkään etsinyt. Suht pienet, ettei rusketusrajat yletä ihan polviin saakka. Heikki on ihan kauhuissaan. Perse pitäisi kuulemma peittää. Paljastavuus on miesten mielestä just jees. Kunhan kyseessä ei ole oma vaimo. 😅 Meikäläinenhän on heti miettimässä, että häpeekö se nyt mua? Mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin vaan joku uros ihmisen puolustusvaisto joka herää.

Naiset kiroilee, että helvetti tuolla se blondi taas on perse paljaana. Huomionkipeä paskiainen. Samalla ne näpyttää kännykällä jo omaa tilausta samalta biksu firmalta. 🤣

Koita tässä nyt sitten itses lisäksi miellyttää muitakin. Mission impossible! Olenkin nyt ihan tosissani pohtinut, että jos aloittaisi ihan alkuun tämän oman päänupin miellyttämisellä, ennenkuin alkaa mieltään pahoittamaan siitä mitä muut tykkää tai on tykkäämättä. Eikä se muuta minua ihmisenä millään tavalla saako kuvani instagramissa 30 tykkäystä vai 130. Vaikka välillä tuo tosiasia meinaa päästä unohtumaan.

Kelpaan kelle vaan. Mut tärkeintä ois nyt ihan alkuun kelvata ihan mulle itelleni. 👊🏻

I love me- messulippujen arvonta!

Olen viimeaikoina päivittänyt Cv:täni ajantasalle. On hassua miten kaikessa muussa nykypäivänä pitäisi sulautua massaan. Käyttää samankaltaisia vaatteita, harrastaa samoja lajeja ja syödä samoja ruokia. Cv:ssä on kuitenkin juuri päinvastoin. Tässä sinun pitääkin parhaan mukaan näyttää miten erotut muista. Epäsuomalaiseen tapaan pitää osata myös mahdollisimman hyvin kehua itseään. Aika haastavaa! 

Tuota kirjoittaessa tuli itseasiassa mieleen, että tätä pitäisi tehdä useammin. Miettiä minkälainen itse on ja miten nuo omat ominaisuudet ilmenee. Vaikka työminä on kyllä hieman erilainen kuin kotiminäni. 

Mietin myös paljon laitanko blogi ja esimerkiksi Intagram tietoni cv:hen. Totesin niiden kuitenkin olevan niin iso osa minua, että vaikea niitä on piilottaakaan. Googlaamalla nimeni, ei blogi varsinaisesti pysy kovinkaan hyvin salassa. 😀 Toivon kuitenkin, että ihmiset ymmärtävät blogini olevan päivätyön ulkopuolella. Instagramiin valitsen tietoisesti tietyn tyyppisiä kuvia. Se toimii markkinointina blogilleni. 

Onko joku teistä pohtinut näitä eri rooleja? Mitä mieltä olette päätöksestäni laittaa blogi- ja instatiedot cv:hen?

Sain evokelta mahdollisuuden arpoa yhdelle teistä kaksi lippua 21.-23.10.2016 järjestettäville I love Me- messuille. Mikäli haluat osallistua arvontaan, kommentoi kaksi asiaa, jota rakastat itsessäsi. Yhden ulkoisen asian ja yhden sisäisen. Muistathan laittaa myös sähköposti osoitteesi! 

Minä aloitan. Minä rakastan optimismiani, siskoni mielestä se on jo sen verran överiä, että minut pitää välillä pudottaa takaisin maanpinnalle ja kertoa asioiden oikea laita. 😉 Ulkoisesti pidän silmistäni, ne ovat mielestäni mukavan iloiset ja tuovat esiin luonnettani.

Tsemppiä arvontaan!

Ps. Sain evokelta maisteluun myös IHANIA protsku patukoita. Näille patukoille tulee iso peukku minulta. En voi sietää epämääräisiä patukoita, joista suurin osa sisällöstä on minulle täysi mysteeri. Nämä patukat ovat kuitenkin täyttä tavaraa, eikä mitään ylimääräistä. Felixkin sai maistaa palasen ja poika käveli tämän jälkeen ympäriinsä patukka kädessä ja hoki nam,nam! Jatkoon siis.

*Arvottavat messuliput ja proteiinipatukat saatu blogin kautta

Random facts about me

  • Tuhlaan kaikki rahani marjoihin. Kirsikkaa, pensasmustikkaa, mansikkaa. 
  • Kuukauden päästä ajattelin lopettaa imetyksen. Poika silti syö öisin vielä noin 2-3 kertaa. Lupaavaa.
  • Blogini yksi suosituimmista hakusanoista on ”Amanda Harkimo silikonit” Mahtaakohan lukijat pettyä kun täältä löytyykin imettävän mutsin eripari tissit. Eikai. 
  • Ilmoittauduin toissailtana Vantaan maratonille (puolikkaalle) lueskellessani muiden onnistuneita suorituksia HHM:llä. 👊🏻🙈
  • Olen viimeisen parin viikon aikana tehnyt kolme raparperi-marjakiisseliä ja yhtä monta piirakkaa. Myös yhdet mokkapalat on tullut tehtyä. Leivon aina pellillisen ja kiikutan leipomuksia ympäri naapurustoa. Pitävät mua varmaan vähän pöhkönä.
  • Painan tällä hetkellä melkein 30kg vähemmän kuin vuosi sitten. (Ja sen kyllä tuntee) 🙀🙈
  • Meillä on siskoni kanssa 4 vuotta ikäeroa, silti meitä luullaan aina kaksosiksi. (Kummalle tämä on hyvä juttu? 🤔)
  • Pojallani puhkesi tänään VIHDOIN ensimmäinen hammas. Ikää reilu 11kk. 
  • RAKASTAN jäätelöä. Syön näin kesällä melkeinpä yhden jäätelön per päivä. 
  • Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 11 vuotta. Siitä asti siis kun olin 15-vuotias. 🙀

  • Unelmatyöni olisi olla urheilutoimittaja tai joku muu urheilun parissa työskentelevä. 

Minä

Istuskeltuani vanhempieni luona kerran, mietin taas syvällisiä. Miten meistä tulee juuri omanlaisiamme tyyppejä. Isäni on maailman varovaisin mitä tulee ööh…kaikkeen ja äitini aikalailla isäni vastakohta. Minä taas, tunnun olevan sekoitus näitä kumpaakin. Siskoni kanssa olemme todella samannäköisiä vaikka ikäeroa on 4 vuotta mutta välillä tuntuu että mekin olemme todella erilaisia, varsinkin tietyissä asioissa.

Olin pienenä supermega ujo ja siskoni joutui aina tekemään kaikki puhumiset puolestani. En puhunut edes perhe tutuille! Olin poikatyttö. Metrossakin mummo piti lippispäistä, potta jakauksellista lyhyttukkaista tyyppiä söpönä pikku poikana.

En pikku poikana tainnut tästä prinsessa päivästä vielä unelmoida?! :)
En pikku poikana tainnut tästä prinsessa päivästä vielä unelmoida?! 🙂

Tänä päivänä olen tämän pikkupojan vastakohta. Suurin unelmani olisi että koko muu maailma jonain päivänä heräisi ja tajuaisi minun olevan prinsessa. Elän pilvilinnoissa, unelmoin yksisarvisista ja siitä päivästä kun suklaa ei enää lihota. Ainiin ja mitä sosiaalisuuteen tulee. Se on överiä. En lakkaa puhumasta. IKINÄ! Mieheni mielestä minulla on kokoajan tarve tuottaa ääntä. Jos se ei ole puhetta, se on yleensä laulua. Mitä tapahtui?! Kuka heilutti taikasauvaa ja sai minut muuttumaan?

pääseiso

Siskoni on realisti/pessimisti. Vaikka olemme saaneet täsmälleen saman kasvatuksen. Paitsi siskollani ei tietenkään ollut itseään kolmantena kasvattajana. Siskoni on usein se joka pudottaa minut pilvilinnoistani todellisuuteen. Kiitos siitä! 🙂 Siskoni inhoaa myös kilpailemista, hän totesi Crossfittiä kokeillessaan. ”Kuka hel**tti tästä touhusta maksaa?” Itse rakastan juurikin sitä kelloa vastaan juoksemista ja oksennus suussa punnertamista. Uskon että nämä ominaisuudet ovat vanhemmiltamme perittyjä. Minä sain isäni urheiluhulluuden, siskoni sai äitini valikoivan maun urheilun suhteen. 🙂

Viime kesänä taisimme siskon kanssa päästä kokonaisen kerran yhdessä lenkille :)
Viime kesänä taisimme siskon kanssa päästä kokonaisen kerran yhdessä lenkille 🙂

Olen nykyään aika räiskyvä tyyppi. Jaan varmasti mielipiteitä. Minusta joko tykätään tai inhotaan. Jos saisin päättää, kaikki vain rakastaisivat minua. En saa, joten tyydyn tähän. Minä en ajattele tai harkitse asioita kovinkaan kauaa. Äitini on samanlainen. Isäni taas miettii asioiden kaikki huonot puolet ja tekee päätökset vasta sitten. Siskoni on enemmän samankaltainen, mutta ei todellakaan isämme tasoa.

Hauska outous paljastui kuitenkin kesällä. Isäni totesi vakavasti. Hänen unelma ammattinsa olisi olla laulaja. Yhdyin tähän 100%. Mielestämme olisi ihana olla tuhatpäisen yleisön edessä esiintymässä ja kaikki olisivat paikalla kuuntelemassa vain sinua. Äiti totesi tähän että hyi, hän ei haluaisi tuollaista ikimaailmassa. Tämä oli mielestäni kummallista. Minä ja äitini olemme normaalisti aika huomionhakuisia. Okei, who am I kidding?! Todella huomionhakuisia. Joten olin yllättynyt että isästäni paljastuikin tällainen puoli. Britney Spearsin keikan jälkeen aikoinaan totesin perheelleni autossa. Tuo olisi niin mun unelma! Äitini vastaus oli aika rehellinen. ”Voi rakas, se juna meni jo.” 🙂

 

Mistä nämä kaikki hullunkuriset luonteenpiireet oikein syntyvät?! Itse olen vakuuttunut että syntymäajalla on osansa asiaan. Eikä nämä luonne horoskoopit voi olla ihan tuulesta temmattuja?!
kärris

Leijonat ovat siis syntyneet paistattelemaan milloin missäkin valokeilassa ja he kyllä osaavat kiinnittää huomion itseensä jos ei hyvällä niin sitten jollain tuhansista Leijonan kehittämistä hyvän maun rajoilla olevista menetelmistä. Leijona on eläinradan merkeistä puhtain ilon ja luovuuden edustaja, jonka tehtävänä on olla oma ihana ja kaikkien rakastama itsensä. ( http://www.astro.fi/self_knowledge/characterHoroscope/sign/leo)