Oon kaksivuotias

Normaali

Moi mamman lukijat!

Täytin tänään kaks vuotta. Huikee ikä! Oon tavallaan jo aika iso poika. Niin ainakin mamma ja isi kokoajan hokee. 

Juttelen nykyään aika paljon, laulan sitäkin enemmän. Mun bravuureihin kuuluu ihhahhaa, bäbä vita lamm ja uusin hitti tuu tuu tupakkarulla. Ton viimesimmän oon oppinu viimesen viikon sisään kun oon ollu isin kanssa mökillä ilman mammaa. 

Ai mitä oon täällä mökillä tehnyt? Okei mä kerron. Ajanut traktorilla, ajanu mopolla, käyny veneellä kalassa, istunu kaivinkoneessa, jumpannut mamman ja isin kanssa, uinut, kylpeny paljussa. Huh! Vaikka mitä. 

Teitä kaikkia varmaan kiinnostaa noi mun pissa ja kakka hommat? No, osaan hienosti tehä pissat pottaan ja aamusin mulla on useinmiten kuiva vaippa. Kakkahädästä en kuitenkaan oikeen halua mammalle ja isille kertoa kun vasta siinä vaiheessa kun se on jo vaipassa. Mut kyllä tää tästä pikkuhiljaa.

Viime viikonloppuna annoin myös mun tutit pikku poneille. Ne ponit kuulemma tartti niitä enemmän kun minä. Hassua, koska kun yritin tyrkätä tutteja niiden suuhun mamma ja isi oli vähän kauhuissaan että ”älä älä vielä anna.” Nukahtamisessa on mennyt nyt 20-60min kun ennen siinä meni 10min. Mutta muuten oon pärjänny yöt hyvin ilman tuttia. 

Mulla on aikamoinen kyselyikä päällä. Täällä mökillä kuljen huutelemassa ”missä vaari olet?” tai ”mitä vaari teet!” 

Rakastan hevosia. Oikeita heppoja, lelu heppoja, keppiheppoja. Heppa kun heppa. Tykkään kyllä muutenkin eläimistä. Mummin ja mufan hauvoja on hauska pussailla. Jos en leiki hepoilla pelaan pallolla, leikin junaradalla tai rakennan legoilla. Myös lukeminen on tosi kivaa. Käydään usein mamman ja isin kanssa pyörällä kirjastossa lainaamassa uusia kirjoja. Se on kivaa! 

Oon edelleen aika kaikkiruokanen. Tykkään tosi paljon kalasta, tortellineista, tomaatista ja puurosta hillon kanssa. Mamman mielestä oon herkkupeppu. (Hei haloo, mitä se ite sit on) Tykkään nimittäin myös pullasta, pannukakusta ja jädestä. Namnam! 😍 

Kopkop sanoo mamma, kun mulla on nyt pysyneet korvat aika terveinä. Hampaita puskee vähän väliä ja se saa mut välillä öisin vähän kiukkuseksi. Mut minkäs teet…

Keskiviikkona isi vie mut ratsastamaan. Muuten ollaan vaan tämä viikko täällä Viitasaarella famun ja vaarin kanssa. Ens viikolla lähden laivalla jonnekin mun serkkujen Cessin ja Minean kanssa. Mummi ja mufa tulee myös mukaan. Odotan sitä aika kovasti. Ruotsin matkan jälkeen käydään vielä moikkaamassa ukkia Punkaharjulla. Ennenkun dagis taas alkaa, juhlitaan mun synttäreitä sitten kakkujen kera. 

Huh huh. En mä oikeestaan koskaan oo paikallani. Jos sitä mietitte 😂 

Heippa!

Mainokset

Mökkilaiffia vol 1

Normaali

Vinkkinä teille rakkaat lukijat. Ei kannata lähteä lapsen kanssa ajamaan yötä vasten, siinä uskossa, että mini nukkuu autossa. 

Lähdettiin lauantai iltana 20.00 paikkeilla ajelemaan kohti Viitasaarta. Optimistisesti Felix turvaistuimeen yöpuku päällä. Jätkä kyllä nukahtikin nopeesti. Ja heräsi vajaan tunnin matkustuksen jälkeen. Siitä se lysti sitten alkoi. Vaajakoskella pysähdyttiin iltapalalle kun pikku ukolla alkoi hermo mennä sen verran pahasti. Istuin koko matkan takapenkillä selkä vääränä niin, että rintavarustukseni oli pikku miehen sormien ulottuvilla. Näin istuttiin ja uni tuli 30min ennenkuin päästiin perille kello 00.00. Lystiä sanon minä!


Tänään on saatu kunnolla loma moodi päälle. Käytettiin aamulla Feffe vielä Viitasaaren terveyskeskuksessa tarkistuttamassa korvat. Jätkällä taas flunssa päällä ja ollut normaalia kiukkuisempi. Korvissa ei vielä ainakaan ollut tulehdusta näkyvissä. Hauskaa muuten, että varattiin aika kello 12. Silti saatiin odottaa puolitoista tuntia ennenkun päästiin lääkärin luokse.


Viitasaaren keskustasta tullessa Heikki jätti minut lenkki kamat päällä tienposkeen ja sanoi siitä olevan noin 10km mökille. Maasto oli aika mäkistä ja aurinko porotti suht lämpimästi. 5km kohdalla tajusin, että lenkki onkin ehkä vähän pidempi. 7km kohdalla juoksin kyltin ohi joka kertoi, että Kahvila Myllytupa olisi 5km päässä. Myllytuvalta on mökille vielä toiset 5km, joten laitoin Heikille viestiä, että lenkistä tuleekin ”vähän” pidempi. Tässä kohti alkoi pieni huoli hiipimään takaraivoon, sillä olin hikoillut aika paljon, enkä ollut tajunnut varata vettä ollenkaan mukaan. Parin kilometrin päästä tuli kuitenkin tuttu auto vastaan. Heikki oli saanut viestini ja tuli hakemaan mamman tienposkesta. 💗 Pitkis jäikin 10km pituiseksi mutta ens kerralla paremmat juomat mukana.
 Feffe tutkii innoissaan uutta ympäristöä. Järvestä hän ei onneksi vielä ole liiemmin innostunut. Mamma onkin käynyt järvessä jo neljästi vaikka lämpötila on kuulemma 15 astetta. Virkistävää!


Huomenna ajateltiin mennä naapurin lehmiä katsomaan ja Myllytuvalle juomaan vaarin synttärikahvit. 

Maalla on mukavaa! 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille 💗