Syksy tuli

Maailman paskin kombo koettu. Syksy ja flunssa. Ei jatkoon. Pimeän ajanjakson tullessa Suomeen, minusta muuttuu aina Pacman. You know, syön kaiken mikä eteen sattuu. Homman voisi korjata sillä, että pyllistää pimeydelle ja nauttii juoksemisesta ja liikunnasta happirikkaassa säässä. PAITSI, jos kavereista toiseksi vittumaisin sattuu tulemaan kylään etkä pääse ties kuinka pitkään aikaan treenaamaan! Kaveri on nimeltään flunssa, eikä se tajua lähteä menemään vaikka mitä tekisi. (Se sen vielä vittumaisempi kaveri on nimeltään norovirus)


Minä en tunnetusti kuitenkaan vajoa synkkyyteen, vaan kaivan positiivisia asioita vaikka väkisin. 😁

Mietittiin eilen Feffen kanssa, että jouluhan on ihan just. Joten alettiin miettimään joulukalentereita. Koska herkuthan ne taas oli mielessä päätettiin, että tavarakalenterin sijaan tehdään piparikalenteri. Idea hyvä, veikkaan, että toteutus jotain sinne päin.

Tämän pimeyden keskellä alkaa myös ajatukset kovasti harhailemaan muissa maissa. Joulukuun alussa lennetään Köpiksen kautta Malmön perhettä moikkaamaan. Ajateltiin tuolla reissulla käydä ainakin Tivolissa. Jee!

Alkuvuodeksi ollaan suunniteltu etelänmatkaa. Itseäni kiinnostaisi Israel. Veikkaan, että päädytään matkustamaan Kanarialle. Hyvä vaihtoehto sekin.

Pääsiäiseksi suunnataan Lappiin. Ylläs tai Levi. Ajateltiin ottaa auto juna yötä vasten. Feffellä taas yksi uusi seikkailu edessä. Saa varata aika monta Ryhmä Hau jaksoa tuolle matkalle mukaan.

Kesäksi ollaan suunniteltu matkaa eksoottiseen Albaniaan Heikin siskon perheen kanssa. Tuokin reissu pitäisi varata, jotta olisi sitten taas ensi vuoden puolella jotain mitä odottaa.

Kovasti ihmiset kyselee MITÄ MULLE KUULUU? No oikeesti hyvää, jos ei lasketa tätä ahdistuneisuutta kun en pääse treenaamaan. Treenaamattomuus menee pääkoppaan aika nopeesti tällä blondilla. No mutta, motivaatio on ainakin huipussaan kun taas pääsee hikoilemaan.

Feffe jotenkin kasvaa ihan silmissä. Jätkä puhuu todella paljon ja nauran kyyneleet silmissä tuon minimänin jutuille joka päivä. ❤ Jätkähän oli elämänsä ensimmäisen kerran myös yökylässä, kun vietettiin Heikin kanssa kahdestaan laatuaikaa ravintolassa syöden ja hotellissa yöpyen. Ai että teki kyllä hyvää! (Paitsi ehkä mummille, joka ei tuona yönä tainnut liiemmin nukkua.)

Yksi pikku flunssa ei tän mimmin hymyä vie naamalta. Tämä onkin minun ja Feffen motto..

hakuna

Motivaatio-Go Expo arvonta!

Olen joskus aiemminkin täällä maininnut, että esimerkiksi ala-asteen liikunnanopettajani tuskin uskoisi jos näkisi minun liikuntamääräni nykyään. Pienenä motivaattorinani toimi lähinnä ruoka ja herkut. 

Kilpa-uinti ajan alussa suurimpana treeni motivaationa toimi ystävät. Treeneissä oli parhaat kaverit ja söpöt pojat. Suurin muutos tapahtui noin 12-vuoden iässä kun treeni määrä alkoikin näkymään tuloksissa. Pääsin Italiaan kisa reissulle ja tuon kokemuksen jälkeen uskon, että todellinen kipinä kilpailemiseen syttyi. 

Olen edelleen tänä päivänä todella kilpailuhenkinen. Myönnän silti, että välillä suurimpana motivaattorina on toiminut todella pinnalliset asiat niinkuin tietyssä painossa pysyminen ja pelko takapuolen levenemisestä. 

Tällä hetkellä kun oma terveys ei enään olekaan itsestäänselvyys, on treeni motivaatio vain kasvanut. Haluan pitää itseni hyvässä kunnossa, jotta pysyn mahdollisimman terveenä. Huomaan kuitenkin lähestyvän leikkauksen aiheuttaneen taas hieman pakkomielteistä suhtautumista treenaamiseen. Luulen jostain syystä aina pystyväni treenaamaan ”varastoon”. Pelkään myös paisuvani kuin pullataikina jos makaan vain kotona katsoen Gilmore girlsejä. 😬✌🏽

Minua motivoi urheilun tuoma hyvä fiilis, omien ennätysten parantaminen ja ruoka jonka voin hyvällä omallatunnolla syödä treenin jälkeen. Rehellistä mutta totta. 

Kerro kommentteihin mikä sinua motivoi liikkumaan? Palkintona 2kpl lippuja Go Expoon 17.-19.3.17. Voittajat arvotaan tiistai iltana. 

Instagramin puolella myös oma arvonta! 👍🏻