Felixin kuulumiset

Normaali

Moi kaikki mamman lukijat. Ootte varmaan miettineet, että mitä toi mamma vaan kirjottelee itestään eikä musta yhtään. Korjataan siis tilanne.

Olen kohta 1v ja 9kk vanha. Painoa on tälle iälle kertynyt joku 13 kiloa ja pituutta varmaan semmonen lähemmäs 90cm. Ai miten olen kasvanut näin? No ruoka maistuu mulle paremmin kuin hyvin. En oikeen osaa sanoa mitään tiettyä lemppari herkkua. Leivästä kyllä tykkään tosi paljon ja aina kun multa kysyy mitä haluisit syödä vastaan englantilaisella aksentilla ”tea.” Ollaan siis alettu mamman kanssa juomaan ilta-teet hunajalla. Namnam!

Tykkään olla dagiksessa. Juoksen aina aamulla sen tädin syliin, joka aamulla sattuu olemaan vastassa. Mulla on myös dagiksessa paljon kavereita. Olen siellä kuulemma tosi kiltti ja puhun paljon. Tykkään muuten syömisestä niin paljon, että syön ensin  kotona aamupalan, jonka jälkeen lähden mamman tai isin kanssa kahdeksan aikaan dagikseen ja syön toisen aamupalan. 😀 Noin 16.30 mamma tai isi tulee hakemaan mut kotiin. Jään yleensä vielä dagiksen jälkeen pihalle leikkimään. Tykkään nimittäin ulkoilla tosi paljon.

Olen oppinut leikkimään paljon yksikseni. Lemppari leluja on hepat, autot ja dublot. Tykkään myös tosi paljon lukea. Huudan aina kovaan ääneen ”kiija, kiija” kun haluan lukea.

Sanoja mulla on jo TOOOSI paljon. Mamma ihan hämmästelee mitä kaikkea jo osaan. Puhun aika sekasin suomea ja ruotsia, mutta ehkä vähän enemmän tulee lauseita ruotsiksi. Niin, takerruitte tuohon sanaan ”lause”. Kyllä puhun jo kaksi, välillä jopa kolme sanaisia lauseita. Ne on yleensä tällaisia. ”Titta mamma heppa” tai ”Fefe pipi.” Pipiä tulee aika monta kertaa päivässä. Oon kuulemma hurjapää. Tykkään juosta täysiä ja hyppiä tasajalkaa korkeista paikoista, esimerkiksi sohvan rahilta. Välillä päädynkin joku muu raaja kuin jalat edellä lattialle. Parit puhallukset ja taas mennään!

Mamma yrittää huijata, että vaan vauvat syö tuttia. Hoetaan sitä sitten aina toisillemme ”baby äter tutt, inte stora pojkar” tai mun versi0 ”baby tutu, Fefe tutu.” No aika hyvin mä jo vedän. Syön tutua vain nukkuessa, eli päikkäreillä ja öisin. Mä muuten vihdoin ja viimein oon älynny, että voi nukkua koko yön. Nukun nykyään heräämättä 20-6.30. Herätessäni alan sängystä sitten huutelemaan mammaa, isiii! Ne höpsöt kantaa mut aina viikonloppusin niiden sänkyyn nukkumaan. Kyllä ne onneks aika nopeasti tajuaa, ettei mua enää väsytä kun oon tovin höpötelly niille tai muksinut pupulla päähän muutamakymmentä kertaa. Ai mikä pupu? No mun maailman tärkein unipupu. Mulla on kotona oma ja dagiksessa oma. Pupu on ehkä jopa tärkeempi kuin tutti.

Potalla en käy kotona kauheesti. Dagiksessa kyllä. Kotona tykkään enemmän istua pytyllä. Teenkin usein pissat pyttyyn kun mamma ja isi vaan muistaa mua siinä käyttää. Ollaan mamman kanssa vähän sitä mieltä, että harjotellaan enemmän sitten kesällä kun voidaan juosta ilman vaatteita. Tai mamma ei juokse. Kun isi aina säälii naapureita ja käskee mamman pukea jotain päälle. 😀

Kysykää mammalta lisää jos haluatte vielä kysellä multa jotain!

Halit teille kaikille. ❤

Fefe

Unia ja kuulumisia

Normaali

Huh. Felix on päikkäreillä, joten ehdin ehkä raapustaa muutaman rivin meidän kuulumisia.

Feffe on TODELLA aktiivinen, joten hänen hereillä ollessa ei hirveästi ole aikaa tehdä omia juttua. Kiipeily on hitti juttu tällä hetkellä. Pojan löytääkin usein pomppimasta pitkin sohvaa ja rahia tai kiipeämässä portaita, jos turvaportti on unohtunut auki.


Felix on nyt reilun kuukauden nukkunut omassa huoneessaan. Tästä ajasta ollaan tietenkin reissattu todella paljon, joka aina sekoittaa unirytmit. Alettiin siis tekemään niin, että Heikki nukutti pojan silittelemällä tai hyssyttelemällä omaan sänkyyn. (EI syliin vaikka itkisi) Muutamat ensimmäiset yöt Heikki sai ravata useamman kerran hyssyttelemässä. Kolmantena yönä kuitenkin poika nukkui jo ilman heräämisiä.


Reissuissa Felixin uni on ollut selkeästi katkonaisempaa. Ymmärtäähän sen. Lapsi kun ei tunnista paikkaa, josta herää unenpöpperöisenä. Nyt oltuamme kotona reilun viikon on yöt taas olleet todella vaihtelevia. Välillä mennään ilman kummempia heräilyjä ja välillä saa käydä hyssyttelemässä 3-4 kertaa yön aikana. Hampaita on paljon tulossa, joten en osaa sanoa miten paljon heräilyt tästä johtuvat. Nyt ollaan myös huomattu, että ihan pilkkopimeä huone ei ole Feffen mieleen. Minä haluaisin ostaa tällaisen söötin ja ihan liian kalliin yölampun hänelle. Valon vahvuutta saa säädeltyä ja siinä on äänisensori, joten lamppu syttyy jos lapsi herää ja sammuu kun lapsi nukahtaa. Heikin mielestä tietenkin ihan tavallinen yövalo riittäisi. Mitä luulette?! 😀


Felix nukkuu useimmiten edelleen 2 päiväunet. Hän ei yksinkertaisesti jaksa ilta 20 asti pelkillä yksillä päikkäreillä. Ruoka maistuu enemmän kuin hyvin. Felix syö samaa ruokaa kuin minä ja Heikki.

Itse nautin kovasti kesälomasta. Rakastan sitä, kun perhe on paljon yhdessä. Lomalla ehdittiin jonkin verran myös treenata yhdessä, joka myös tämä on mielestäni IHANAA. Juokseminen jäi kuitenkin vähän liian vähäiseksi kesällä. En pidä helteellä juoksemisesta, joten kuumina päivinä lenkit jäi tekemättä. Kreikassa tehtiin yksi salitreeni ja muuten tuli otettua aika rennosti. Kolmena päivänä käytiin pelaamassa tennistä. Tässä on treeniviikko kun oltiin Mökkeilemässä Punkaharjulla ja Viitasaarella.


Ma: 5km radalla, uusi ennätys. 26.47

Ti: 500m juoksu, 5x 5leukaa, 8 toes to baria, 20 porrashyppyä, 500m juoksu.

Ke: 5x60m juoksu

To:Lepo

Pe: 10,5km juoksu Felix rattaissa, 905m uinti avovedessä.

La:Lepo

Su: 5×200 juoksu. Metcon: 20min amrap 400m juoksu, 25 kahvakuulaheilautusta, 25 vatsaa.

Syksyä kohti mietityttää taas treenaaminen. En jotenkin ole saanut itseäni kuntosalille moneen kuukauteen. Kun en tiedä mitä siellä aina tehdä. Mielestäni on super tylsää noudattaa samaa ohjelmaa monta viikkoa putkeen. Tuntuu, että kaipaisin salille aina kaveria jonka kanssa voisi yhdessä treenata. Forever ketjulle on tulossa Vantaan Hiekkaharjuun ForeCrossia. Eli käytännössä crossfittiä ilman tuota maksettua lisenssiä. Ajattelin, että voisin käydä katsomassa miltä meno tuolla vaikuttaa. Foreverillä on se hyvä puoli, että heillä olisi myös lapsiparkki. Vidalla alkaa ensi viikosta lähtien kaksi kertaa viikossa kuntonyrkkeilyä. Yritän päästä joka viikko ainakin toiselle niistä. Ohjaaja Ninalla on itsellään nyrkkeilytausta, joten tiedän että ohjaus on laadukasta. Uskon, että tuo tekee varmasti hyvää myös pahasti jumissa oleville hartioilleni. Juoksua jatkan syksyllä EHDOTTOMASTI. Syksy on minulle mieluisinta aikaa juosta. Lokakuussa olisi myös tiedossa Vantaalla puolimaraton jossa ajattelin juosta uuden oman ennätyksen. Kävin lauantaina juoksemassa Helsinki Street Runin ja tuo ennakoi ihan hyvää tulevaan. Kerron tapahtumasta lisää omassa postauksessa.


Nyt lähden hetkeksi aikaa nauttimaan hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Koskaan ei tiedä kuinka kauan tämä harvinainen herkku kestää!

Muistakaa, että kommentit on blogiin enemmän kuin tervetulleita.

 

Ihanaa uutta viikkoa!

Miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Normaali

Lapissa pääsin juuri hiihtämisen makuun kun pitikin jo palata takaisin tänne lumettomaan etelään. Rehellisesti sanottuna nyt on vähän treeni motivaatio hakusessa. En näin ollen pakota itseäni salille vaan menen sitten mielummin kävelylle, uimaan tai juoksemaan. Ajattelin tuota juoksemista pikkuhiljaa aloitella. Olen ajatellut, että osallistuisin 9.1 Vantaan Hakunilassa järjestettävään Aktia Maantiejuoksu Cupiin. Tarkoitus olisi tuolla juosta 5km matka, ilma minkäänlaista aika tavoitetta. Kunhan pääsisin maaliin ilman yhtään kävelyaskelta. 🙂

Kirjoitin ennen joulua meidän pikku herran ruokailuista. Tällä hetkellä on sellainen olo, että olisin valmis kasvattamaan kaverin kokonaan tissimaidolla. Tuo syöminen on NIIN sotkuista puuhaa!!! Tämän lisäksi tuntuu siltä, ettei Felix tykkää mistään mitä hänen suuhunsa laitan. Oli se sitten itse tekemää tai kaupasta ostettua. Bataatti tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa herkku jota jätkä jaksaa syödä muutaman lusikallisen hyvillä mielin. Eilen annoin myös mandariinia käteen ja sehän olisikin sitten maistunut. Mammaa vaan jännittää tuo mandariini kun poika saa ikenillään aika isoja paloja siitä jo irti. Oi voi…

  
Sitten nämä yöt. No eihän ne monen mittapuussa ole edes huonoja mutta… Meillä herätään tällä hetkellä joka yö kerran syömään. Yöt vaihtelee muutenkin tosi paljon. Yleensä F nukkuu alku yön aika sikeästi, mutta jossain vaiheessa se härvääminen sitten alkaa. Kaveri pyörii jossain unen ja valveillaolon rajamailla. Ei välttämättä itke, vaan ähkii ja pyörii usein miten masulleen. Felix oppi jo nukkumaan omassa pinnasängyssään  niin, että reuna on vedetty alas ja sänky on meidän sängyn jatkeena. Reissussa jouduin kuitenkin joka yö nostamaan pojan viereeni ja sama on nyt jatkunut kotonakin. Ollaan siis tässä nukkumisessa otettu hieman takapakkia.

  
Toivon kuitenkin, että tämä kaikki on vain jotakin vaihetta. Kaikki me kai ollaan joskus syömään opittu ja nukkumaan ilman oman äidin kainaloa? 🙂