Joko niitä sisaruksia on tulossa?

Toistan itseäni. Lapsi on lahja, ei itseoikeus. 

Nyt olen saanut kuulla ensimmäisiä kyselyitä tai kommentteja, että ”toista vaan perään.”

Nyt, reilun vuoden jälkeen viime raskaudesta. Pystyn ensimmäistä kertaa ajattelemaan olevani taas joskus raskaana. Tähän asti ajatus uudesta raskaudesta on ollut kamala, vaikka ensimmäinen raskauteni oli TODELLA helppo. Silti toinen lapsi saa vielä odottaa. Itsekkäistä syistä. Haluan hetken aikaa nauttia taas omasta kropastani ja saada sen kuntoon. Ennenkuin mennään taas toisen ihmisen ehdoilla, minun vartalossani. 


Nostan hattua niille naisille, jotka tekee lapset peräkkäin. Minusta ei olisi ollut siihen. Ajatus siitä, että alottaisin vauva rumban uudelleen juuri kun ollaan Felixin kanssa saatettu vauvavuosi päätökseen tuntuu hurjalta. Minun on pakko saada hengähtää välissä. Ajatus siitä, että minulla olisi kaksi vaippaikäistä, kaksi syötettävää tai kaksi puettavaa tuntuu liian rankalta. Hatunnosto vain kaksosten äideille. 😅


Felix kaipaa myös edelleen paljon sylittelyä ja huomiota. Olisi mielestäni kamalaa sanoa noin pienelle, että mamman syliin ei nyt voi tulla kun täällä on toinen. 

Mieheni otti meillä ensimmäisenä puheeksi milloin seuraava lapsi saa tulla. Mukavaa, että hänkin on vielä halukas saamaan lisää lapsia. Mielestämme hyvä ikäero on noin 2,5-3 vuotta. Tuolloin Felix ymmärtää jo asiasta paljon enemmän ja on varmasti vielä omatoimisempi. 

Täältä ei siis ole vielä vähään aikaan kuulumassa lisää vauva uutisia. 


Mikä teidän mielestänne on sopiva ikäero lapsilla? 

Bikinikunto

Kirjoitan myöhemmin vielä lisää Thaimaan reissusta. Kunhan olen kunnolla toipunut oksennustaudista, jonka sain tuliaisena reissusta. Enpä ole moista tautia 11 vuoteen sairastanut.IMG_2270

7kk synnytyksestä oli aika pukea ensimmäistä kertaa bikinit pallovatsasta luopumisen jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman ahdisti. Super julkkis mutsit kuitenkin kisaa jo bikinifitness kisoissa tuossa vaiheessa.

Tällä hetkellä itse raskaus tuntuu jotenkin jo todella kaukaiselta. Olin mielestäni tässä vaiheessa palautunut jo hyvin. Painokin on reilu 5kg vähemmän (8kg oksutaudin jälkeen) kuin ennen raskautta. Onneksi olin ostanut ihania uusia bikineitä, joita odotin jo saavani päälleni. Peilistä katsoessani fiilis olikin paljon positiivisempi kuin olin ajatellut. Ihan ok:n näköinen hieman kalpeahko mutsi ihminen tuijotti peilistä.

MUTTA.

Instagram friikkinä pyysin tietenkin miestäni ottamaan uusista bikineistäni kuvia. Kuvia katsellessani iski totuus vasten kasvoja. Tuntui, että kuvia katsellessani en nähnyt muita asioita kuin virheitä vartalossani. Mahaa joka ei enää ole yhtä kiinteä kuin ennen, selluliitit jaloissa ja raskausarvet mahassa. Äitinikin kysyi vielä vahingossa altaalla ”mitä sun kyljissä oikein on?” -”No mamma, ne on mun raskausarpia.”

Piti oikeasti kotiin tullessa selata kuvia taaksepäin, jotta voisi itselleen taas muistuttaa mistä on lähdetty. 7kk sitten oli biksulook tämä.

IMG_8849

Äly hoi blondi. This is life. Jos meinaan vielä muutaman muksun tässä pyöräyttää, ei nämä raskausarvet varmaan ole vähentymässä. Mahani oli TODELLA suuri tuossa loppu vaiheessa, joten ei se ihan hetkessä siitä häviä. Arvatkaa mikä omaan fiilikseen auttoi… Hävettää myöntää, mutta juuri tuo kirottu sosiaalinen media. Laitoin lomakuvia faceen ja instagramiin. Vasta muiden kommentit sai minut heräämään. Minä 7kk sitten synnyttänyt äiti ihminen näytän hyvältä bikinit päällä.

Totuus on kuitenkin se, että meitä synnyttäneitä mammoja pitäisi oikeasti kehua enemmän. Raskaana ollessamme saamme koko ajan kuulla ”oletpa sinä kasvanut” kommentteja. Kun synnytyksen jälkeen pääsemme taas omiin mittoihimme, tulee harva enää sanomaan ”oletpa sinä pienentynyt.” Naista ei KOSKAAN voi kehua liikaa, ei varsinkaan synnyttänyttä naista. Muistakaa se.

Itse kadotin hetkeksi itsevarmuuteni noiden raskauskilojen myötä. Tuohon vaikutti varmasti myös kaikki se, että nyt ei ikinä enää laita omia tarpeitaan etusijalle. Sitä harvoin on enää Amanda, vaan usein miten mamma. 7kk aikana parisuhde on myös jäänyt kakkoseksi ja ykkös sijalla on ollut perheen aika.IMG_0562

Huhtikuussa saan osallistua valokuvaaja Susanna Hynysen valokuvaus projektiin nimeltä Kaunis Äiti. Susannan ideana on valokuvilla näyttää, että synnyttäneet äidit ovat kauniita. Kaiken kokoisina ja näköisinä, juuri niillä raskausarvilla, jotka muistuttavat meitä meidän elämämme suurimmasta työstä ja saavutuksesta. Uuden elämän ihmeestä. Tuo projekti auttaa varmasti myös tässä oman kroppansa hyväksymisessä.

Tältä näyttää 7kk sitten synnyttäneen äidin kroppa


Vartaloni ei ehkä tule näyttämään samalta kuin ennen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se silti näyttäisi hyvältä!

 

Vuosi 2015

 Vuosi 2015, annoit meille enemmän kuin osasimme toivoa. Toivottavasti 2016 on yhtä täynnä rakkautta, iloa, terveyttä ja reissuja! 
Tämä vuosi täytti yhden suurimmista haaveistani, minusta tuli äiti maailman täydellisimmälle pojalle.

  
Vuoden alussa ajattelin, että blogini lukijakunta varmasti vähenee, koska tiesin kirjoitusten väkisinkin pyörivän odotuksen ja vauvan  ympärillä. Ilokseni sain kuitenkin todeta, että treenaava mamma kiinnosti lukijoita entistä enemmän. Vuoden aikana blogiani on luettu yhteensä 89000 kertaa. Kiinnostavimpia aiheita oli synnytys ja kotiutuminen ja mama ja masu treenaa.

  
Jos teillä on toiveita blogin suhteen vuodelle 2016, otan niitä erittäin mielelläni vastaan.

Kiitos kaikille lukijoilleni, että olette olleet mukanani tämän mahtavan vuoden aikana.

Super ihanaa uutta vuotta toivottaa blondi perheineen 😘💗

  

  

Neuvolat jämähtäneet 90-luvulle?!

IMG_9156

Kaikella kunnioituksella mukavaa neuvolantätiämme kohtaan. Olen raskauden alkuvaiheista lähtien ihmetellyt neuvolakäyntejä. Juteltuani ystävieni kanssa, olen huomannut etten ole yksin ajatusteni kanssa.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä syynätään äiti tarkasti läpi. Käsi ylös kaikki te läskit mutsit, jotka olette saaneet noottia neuvolatädiltä, koska painoindeksissä alat jo hätyytellä ylipainoisten rajaa?

Aloin viime viikolla mökillä treenaamaan jo käsiä kun ei sitä neuvolassa kielletty. Juteltuani kätilön kanssa, tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja nyt jatketaan pelkillä kävely lenkeillä.
Aloin viime viikolla mökillä treenaamaan jo käsiä kun ei sitä neuvolassa kielletty. Juteltuani kätilön kanssa, tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja nyt jatketaan pelkillä kävely lenkeillä.

Lähes kaikkialla on todettu tuon painoindeksin olevan nykyään aivan surkea mittari painon tarkkailussa. Raskauden alkuvaiheessa olin omasta mielestäni oikein hyvässä kunnossa ja varsinkin lihasta löytyi. Painoindeksini hätyytteeli lähellä ylipainon rajaa. Eikö nykymaailmassa voisi terveydenhoitajat hieman katsoa miltä mamma näyttää ja sen jälkeen puuttua painoon jos oikeasti on aihetta huolestua?!

IMG_9172

Olen myös raskauden alkuvaiheista lähtien koittanut kysyä neuvolasta ohjeita liikkumiseen. Vastaus on usein ollut: ”En oikein tiedä, varmaan ihan ok.”

Nyt kyselin miten voin synnytyksen jälkeen alkaa treenaamaan? Totesin, että käsiä varmasti voi pikkuhiljaa alkaa jo jumppaamaan. Taas sama vastaus. ”En nyt oikein tiedä, kyllä varmaan jos hyvältä tuntuu.”

Tapasin toissapäivänä kuitenkin kätilön, joka suositteli minulle kovasti olla tekemättä mitään muuta kuin kävelyä ennen jälkitarkastusta. Hän sanoi, että vaikka ei siltä tunnukaan, voi esimerkiksi hauiskäännössä olla yllättävän paljon ponnistusta mukana, jolloin on aina riski kohdunlaskeumalle.

Jotenkin tämän hetken fitness boomin ollessa korkeimmillaan, ihmettelen ettei neuvolassa osata tällaiseen asiaan antaa minkäänlaista neuvoa. Veikkaan, että meitä liikkuvia äitejä löytyy kuitenkin jo jonkin verran nykypäivänä. Neuvolaa pitäisi rajusti uudistaa 2000- luvulle. Nyt kysymykseen kuin kysymykseen annetaan esite käteen ja todetaan, että tuolla taisi lukea jotakin asiasta. Näitä esitteitä ei tosin ole uusittu 90-luvun jälkeen. Eikä ilmeisesti montaa muutakaan asiaa.

Sama juttu mietityttää D-vitamiini ohjeistuksen kanssa. Luin aikaisemmin blogikirjoituksen, jossa pohdittiin eikö D-vitamiini kulje myös äidinmaidon mukana vauvalle? Äitejä löytyy varmasti laidasta laitaan. Onko kukaan miettinyt olisiko lapsen mahdollista saada tarvittava D-vitamiini määrä äidinmaidon kautta? Nyt minulle, joka syön kalaa 2-4 kertaa viikossa, kylven auringossa ja syön todella monipuolisesti, on sama D-vitamiinisuositus vauvalle kuin äidille, joka syö ainoastaan pikaruokaa, polttaa tupakkaa ja inhoaa aurinkoa. Doesn’t make sense.

9 kuukautta

Alkaa olla 9 kk odotus ohi. Tätä tunnetta on mielestäni todella vaikea pukea sanoiksi. 9 viimeistä kuukautta on eletty tätä varten. Fiilis on ehkä jollain tavalla sama kuin odottaa etelän matkaa. Tässä on vaan se eri juttu, että lähtöpäivä ei ole varma vaikka todennäköinen lähtöpäivä onkin annettu. Varauksessa on kuitenkin + – 14 päivää. Matkatavarat on ollut pakattuina jo viimeiset 2 kk. Nyt kun lähtöpäivä vihdoin on käsillä ei oikein tiedä millaisilla fiiliksillä sitä olisi. Tässäkö tämä 9 kk nyt sitten oli. Jotka aluksi tuntuivat kiduttavan hitailta, mutta yhtäkkiä tuntuu kuin kaikki olisikin mennyt pelottavankin nopeasti. Toisinaan olen ihan valmis lähtemään ja seuraavassa hetkessä mietinkin että jospa ei vielä kuitenkaan vielä huomenna. Sillä kun lähtö tällä kertaa koittaa, ei paluuta entiseen enää ole.

IMG_8932

Moni kyselee minulta pelottaako synnytys. Minun on myönnettävä että en synnytystä osaa pelätä. Luotan siihen että olen sairaalassa ammattilaisten käsissä. Palkinto jonka saan niistä tulevista kivuista on jotain mistä olen aina unelmoinut. Tiedän myös että synnytyksessä voi sattua asioita jotka eivät ole minun hallinnassani, joten turha suunnitella asioita etukäteen. Toivon pystyväni synnyttämään normaalisti alateitse ja uskon että tärkeintä on myös uskoa ja luottaa omiin voimiinsa vaikka jossakin vaiheessa varmasti usko alkaa loppua.

Ainoa asia mitä edelleen välillä mietin on se, että toivon kovasti että synnytyksessä kaikki menee hyvin ja pienokaisemme syntyy terveenä. Mieheni suku on Viitasaarelta kotoisin ja sieltä on myös minun sydänsairauteni lähtöisin. Mieheni sukua ei koskaan ole kyseiseltä sairaudelta testattu. Jos mieheni kantaisi samaa geenimutaatiota, olisi suuri todennäköisyys että lapsemme syntyisi kuurona. Tämä seikka minua välillä mietityttää kovasti. Tiedän että se ei olisi maailmanloppu mutta pienen ihmisen kasvattaminen pelottaa jo muutenkin. Miten paljon se vaikeutuisi kun yksi yhteinen kommunikaatiotapa puuttuisi?

11695781_10153033560627887_2684055748486281127_n

Veikkaan että pikkukaveri viihtyy vielä yli lasketun ajan masussa. Hän ei ole antanut itsestään mitään merkkejä, että olisi valmis tähän ulkomaailmaan. Annan hänen siis rauhassa olla ja tulee kun on valmis tulemaan. Treenaamalla häntä ei ainakaan saa ulos savustettua. Tänään soutelin huvikseni 10km soutulaitteella ulkona auringonpaisteessa kun seura oli niin hyvää. Enkä saanut  soudulla edes pienen pientä supistusta aikaiseksi. Hyvän olon kyllä kuitenkin! 😉

IMG_8931

Olen miehelleni hokenut viimeiset 4 viikkoa miten nyt saattaa olla meidän viimeinen viikonloppu kahdestaan pitkiin aikoihin. Mies ei kohta enää usko tätä. 😀 Aamupäivällä minä pyöräilin ja mieheni juoksi salille. Illalla lähdettiin vielä ihastelemaan Helsingin kesää kahdestaan. Ensin istuttiin Hernesaaressa Cafe Birgitassa kuuntelemassa live musiikkia, syömässä ja juomassa. Siitä siirryttiin vielä katsastamaan uusi Hernesaaren ranta jossa tarjolla on ruokaa ja juomaa. Oikein mukava paikka tuokin, vaikka tuntuu että ehkä hieman myös ”näyttäytymis” paikka tällä hetkellä.

11703134_10153031625987887_4622717747201056622_n

Cafe Birgitta
Cafe Birgitta

Ole armollinen itsellesi

Raskaus on mennyt hyvin loppuun saakka. On ainoastaan yksi asia johon minun on ollut vaikea suhtautua. Oman vartalon muutos ja raskauden aikana kertyneet lisäkilot. Olen viime viikkoina lähes joka päivä puhunut itsestäni läskinä, pullukkana yms.

IMG_8707

Toissapäivänä silmäni kuitenkin hieman aukesivat. Katselin televisiosta ohjelmaa nimeltä Nätti nakuna. Ohjelmassa lapsia saaneita naisia valittivat mitä raskaus oli tehnyt heidän vartaloilleen. Yksi nainen sanoi kuitenkin täydellisen lauseen.

”En vaihtaisi lapsiani vanhaan vartalooni ikimaailmassa.”

Samana iltana juttelin vielä tuttavani kanssa jolla on ollut vastoinkäymisiä lapsen saamisessa. Kerroin hänelle miten lisäkilot aiheuttavat päänvaivaa. Hän kehotti olemaan armollinen itselleen. Nuo sanat jäivät tiukasti mieleeni.

Totesin miehelleni illalla, että ymmärretäänkö me edes miten onnekaita me ollaan? Tuntuu hieman jopa epäreilulta että jotkut joutuvat kamppailemaan kovasti tullakseen edes raskaaksi. Osalla raskausaika saattaa olla oikeaa selviytymistä pahoinvoinnin, kipujen tai supistusten takia. Meillä tärppäsi heti kun ehkäisy jätettiin pois. Raskaus on ollut minulle helppo. Ei pahoinvointia, ei väsymystä, ei pahempia supistuksia tai liitoskipuja. Ei vielä edes alle kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa tunnu siltä, että maha ahdistaisi kovasti tai, että se suuresti rajoittaisi elämistä.

Lisäkilot ovat aika pieni juttu yllä mainittuihin verrattuna. Tällä hetkellä valittamiseni tuntuu lapselliselta. Minun tulisi olla onnellinen siitä että kroppani toimii ja mahdollistaa uuden elämän syntymisen.

Nyt lupaankin olla armollinen itseäni sekä vartaloani kohtaan. Nämä liikkeet joita saan joka päivä tuntea masussani ovat kaikkien näiden lisäkilojen arvoisia.

Tänä aamuna olen herännyt viimeistä kertaa vähään aikaan 5:45 aamutreeniin. Seuraava aamuherätys onkin toivottavasti pieni tuhisija kainalossa. Tänään annan itseni vain levätä loppu päivän. Olen sen ansainnut.

IMG_8786

Kesäpäivä Helsingissä ja lampaiden ristäiset

Raskautta täynnä tänään tasan 38 viikkoa. Nyt lapsi olisi täysi kasvuinen syntyessään vaikka laskettuun aikaan on vielä 2 viikkoa. Eilen siivoilin kotona ja kävin jalkahoidossa. Oli muuten taivaallista näin raskauden turvottamilla jaloilla.

FullSizeRender 14

Illalla kävin vielä vetämässä treenin joka oli:

5×3 leukoja myötäotteella paksulla kuminauhalla

3×8 dippiä paksulla kumpparilla

Cindy:

20 min Amrap (niin monta kierrosta kuin tuossa ajassa ehtii tehdä)

5 rengassoutua

10 punnerrusta boksilla

15 ilmakyykkyä

Pidin huolta että sykkeet ei nouse liikaa ja kierroksia sain tuossa ajassa 10. Voin taas vain ihmetellä, että edelleen tuollaista jaksan näillä raskausviikoilla tehdä. Teki päälle NIIN hyvää ja kropassakin tunsi tehneensä jotakin.

Tänään aamulla oli neuvola. Vauva edelleen oikein päin, painoa +16,5, hemoglobiini 116 ja sf mitta 32,5 joka on hitusen käyrän alapuolella mutta ei johda toimenpiteisiin.

IMG_8772

Neuvolan jälkeen kävin kotona syömässä aamupalan jonka jälkeen siskoni tulikin jo hakemaan minua tyttäriensä kanssa. Suuntana Helsingin Kauppatori. Käveltiin kauppatorilta, mattolaiturille jäätelölle ja sieltä otettiin Minean kanssa ratikka takaisin kauppatorille, koska ei jaksettu enää jätti jäätelöiden jälkeen kävellä. 🙂 Käytiin torilta ostamassa kesäkeitto ainekset ja suunnattiin Espalle picnikille herkuttelemaan herneitä ja marjoja. Ihana kesäpäivä! Näitä lisää kiitos!

IMG_8774

Kotimatkalla käytiin vielä Roihuvuoren palvelutalossa moikkaamassa meidän mummoa. Ette ikinä arvaa minkä tapahtuman keskeltä löydettiin itsemme? Lampaiden ristiäisistä. Sinne oli koko palvelutalon väki kokoontunut pihalle laulamaan ja syömään makkaraa samalla kun talon kesäasukki lampaat nimettiin. 😀 Mammalomailijan arkea!

IMG_8778

Nyt istun nauttimassa kesäkeitostani samalla kun vauvan vaari ahertaa takapihallamme upeata aitaa. En voi käsittää että joku osaa käsillään tehdä jotakin tuollaista. Siis laudoista asti rakentaa kaiken itse ei pelkästään pystyttää valmiita aidanpalasia. Hieman myös syyllinen olo istua itse perse penkissä kun toinen ahertaa tuolla kuumuudessa. En tiedä miten voidaan häntä tarpeeksi kiittää tuosta urakasta johon minun tai mieheni taidot yksinkertaisesti ei riitä. Nappaan teille kuvaa vielä hienosta aidasta kun se on valmis. 🙂

IMG_8779

Elämää ei oikein voi kovin pitkäksi aikaa etukäteen suunnitella. Crossfitti loppuu x ajaksi nyt tämän viikon jälkeen. Ensi viikoksi ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Pelkään että aika käy pitkäksi jos Seppo meinaa vielä kauan masussa viihtyä. Toisaalta turha mitään kovin paljoa suunnitella sillä sekin on mahdollista että kaveri vaikkapa huomenna päättää syntyä?! Elämme jänniä aikoja… Eilen totesin miehelleni sängyssä että tajuatko että lapsi voi nyt käytännössä syntyä millon vain. Voin vaikka nyt yöllä herättää sut ja sanoa että nyt mennään. Hänelta tuttu vastaus. ”En tajua” 😀 ❤