Uusi koti 💗

Täällä ollaan. Vuoden odotuksen jälkeen. Omassa kodissa 💗

Me ollaan enemmän tällaisia tekijöitä kuin pähkäilijöitä. Alkuun käytiin juristin ja lukkosepän kanssa kirjaimellisesti rikkomassa talon lukot, jotta päästiin asuntoon sisälle. Emmehän tarkalleen edes tienneet missä vaiheessa talo oli. Olimme viimeksi päässeet siellä käymään toukokuussa 2019. Tuon jälkeen asennettiin heti hälytysjärjestelmä, jotta rakennuttaja ei pääse hakemaan esimerkiksi meidän jo maksamiamme keittiökalusteita tai laattoja asunnosta.

Tuon jälkeen jouduttiin odottelemaan lähes pari viikkoa lupa asioita sekä etsimään vastaava mestari ja osaavia ihmisiä jotka auttaisivat rakentamaan kaiken loppuun.

Kun vihdoin päästiin rakentamaan pistettiin tuumasta toimeen. Minä hoidin lapset, Heikki oli raksalla aamusta iltaan lomansa ajan tai pahimmillaan lähti vielä työpäivän päätteeksi raksalle. Hemmetin rankkaa meille kaikille. Nostan hattua kaikille perheille jotka alusta asti rakentavat talon pienten lasten pyöriessä jaloissa. Yritin auttaa missä pystyin, mutta raksalla kulkeminen vilkkaiden poikien kanssa samalla yrittäen keskustella kodinhoitohuoneen rakentamisesta ei ollut mitään kovin lystikästä hommaa.

Alan palveluntarjoajat eivät myöskään ilmeisesti olleet kärsineet koronan vuoksi. Tarjouspyyntöihin ei vastattu useimmiten ollenkaan. Kaiken huippu oli eräs sälekaihdin firma joka kävi tekemässä mittaukset, mutta tarjousta jouduin pyytämään kolmesti kun en viikkoon ollut mitään saanut. Turhauttavaa!

Kiitollisena saimme monelta apua rakentamisessa. Sain blogin kautta myös apua kodinhoitohuoneen sekä säilytysratkaisuiden suunnittelussa, enkä olisi todellakaan itse osannut sitä yksin tehdä. Kiitos jokaiselle joka tavalla tai toisella auttoi meitä pääsemään omaan kotiin.

Kun muuttotarkastus vihdoin oli ohi, pääsi tältä mammalta kyllä itku. Väsymyksen keskellä stressi rahasta, kämpän valmistumisesta, yhteisen ajan puutteesta. Ei ollut herkkua. Muuttokin oli oma hommansa lasten kanssa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tavarat löytämään paikoilleen.

Rahaa paloi paljon enemmän mitä olimme ajatelleet. Arviolta noin 40000-60000€ sen lisäksi mitä olimme rakennuttajalle jo maksaneet. Itse tässä vielä kituutellessani hoitovapaan rahalla, on tässä saanut muutamat yöunet menettää raha asioita pohtiessa. Onneksemme saimme nyt vanhan asuntomme myytyä, joka helpotti jonkin verran stressiä.

Tässä vaiheessa olemme vaatineet rakennuttajalta jo viivästyssakon 21000€ maksamista. Seuraavaksi pitää vielä lyödä kaikki kulut exceliin ja juristin kanssa vaatia rakennuttajalta tästä takaisin. Tuskin tulemme rakennuttajalta koskaan mitään saamaan. Sen verran hieno on byrokratia tässä maassa.

Verottajalle laitoimme oikaisuvaatimuksen varainsiirtoverosta. Maksoimme veron koko kauppasummasta, eli valmiista kohteesta.

Soitinpa huvikseni juhannuksena myös kohteen meille välittäneelle kiinteistönvälittäjälle. Kaveri on sinisin silmin myynyt meille kohteen, kun rakennuttajan entinenkään kohde ei ole valmistunut. Samoin kun rakennuttaja oli hakeutunut jo velkasaneeraukseen myi hän vielä tyytyväisesti rakennuttajan ”seuraavaa” kohdetta ja kehuskeli miten edellinen kohde on juuri valmistumassa. Mulkku. Ihmetteli miksi minun syyttävä sormi häntä kohti osoittaa. Kysyin onko hänellä itsellään lapsia ja pyysin ettei hän ikinä enää saata yhtäkään lapsiperhettä tällaiseen tilanteeseen.

Nyt ollaan kuitenkin kotona ja se on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Onpa meillä myös aika hitsin kiva uusi koti.

Tänään alkoi pitkästä aikaa arki ja voi vitsi, että on hyvä fiilis tästä. Felix pyöräili ja minä ja Filip juostiin dagikselle, joka on nyt vajaat 3km kotoa matkaa. Nyt odottelen, että Kirppu herää ja voidaan touhuta päivän askareita ennenkun lähdetään fillarilla hakemaan dagislasta kotiin.

Kiitos kaikille vielä tsempeistä ja avusta! 💗

Kiinnostaako teitä enemmän tietää hankinnoista? Materiaaleista? Sisustusratkaisuista? Kertokaa ja kysykää ihmeessä.

Kuulumisia

Jaahas, sitä painellaan jo raskausviikolla 32. Voin sanoa, että jos ikinä tulisi kolmatta raskautta, sitä tuskin ehtisi huomaamaan.

Vointi on edelleen hyvä, vaikka nyt peilistä tuijottaa kyllä jo oikein mukavasti pyöristynyt mami. Huomaan kuitenkin ajatukseni hieman rauhoittuneen noiden lisäkilojen suhteen. Mietin myös kannattaako täällä edes kirjoittaa paljonko niitä kiloja kertyy? Mitä väliä sille kenellekään on? Raskaus ei edelleenkään ole kilpailu. Nyt osaan olla erityisen kiitollinen jokaisesta viikosta kun pystyn elämään normaalia aktiivista elämääni enkä ole kärsinyt mistään muusta raskausvaivasta paitsi alhaisesta hemoglobiinista. Minulla ei ole tarvetta miellyttää ja saada hyväksyntää ihmisiltä jotka näkevät vain ulkokuoreni. Raskausaikana olisi erityisen tärkeä saada kuulla positiivisia kommentteja. Heikkiä jopa naurattaa kun hän meinaa vitsillä kommentoida jotakin minulle ja ehdin hänelle tokaisemaan ”jos et meinaa sanoa mulle miten hyvältä ja seksikkäältä näytän niin anna olla.” Viime neuvolakäynnillä sf mitta meni hieman alakäyrillä, mutta olen aika varma, että viimeisen parin viikon aikana onkin tapahtunut hurja kasvuspurtti. Ylimääräinen sf mitan ja hemoglobiinin tarkistus on varattu raskausviikolle 33 ja synnytystapa arvio on Jorvissa 12.6.

Olen tajunnut, että olen aika onnekas, sillä jos kaikki menee hyvin olen kahden pienen pojan äiti ennenkuin ehdin täyttää 30 vuotta. Tänä päivänä lapsen saanti ei ole itsestäänselvyys. Ei välttämättä ole puolisoa jonka kanssa perustaa perhettä eikä raskaaksi tuleminen aina onnistu niinkuin toivoisi. Lapset ovat 110% parasta mitä tulen ikinä ikinä elämässäni saavuttamaan ja haluan olla heille paras mahdollinen mamma. ❤

Perjantaina minulle asennettiin rintaan sydänvalvuri. Laite joka seuraa sydämen toimintaa ympäri vuorokauden. Leikkaus tehtiin Meilahden sydänasemalla paikallispuudutuksella. Kaikki meni hyvin ja haava on noin 1cm pituinen vasemmassa rinnassa. Toimenpiteen aikana verenpaineeni laski kuitenkin yllättäen niin, että yläpaine tippui 75 ja syke alimmillaan 25-30 välille. Meinasin menettää tajuni ja alkoi oksettamaan. Tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on raskauden aikana nyt tapahtunut kolmesti. Itseäni himan askarruttaa mikä tämän aiheuttaa, mutta josko tuo tämän valvurin kanssa selviäisi.

Vappuna käytiin Heikin siskon ja hänen miehensä kanssa Nuuksiossa päiväretkellä. Ihan älyttömän kiva päivä. Kävely kilometrejä tuli metsässä yhteensä 8,5km ja reissussa oltiin evästauon kanssa yhteensä 5h. Fefu jaksoi niin hienosti koko päivän! Muutaman kerran isin olkapäät oli parempi vaihtoehto kuin omat jalat, mutta lähes koko päivän Fefu paineli omin jaloin. Ajomatkalla Nuuksioon ehdotin kaikille matkalaisille, että kerättäisiin kaikki päivän aikana 1-3 asiaa metsästä jotka ovat meidän mielestä hienoja. Lopuksi käytiinkin läpi mitä kaikkia hienoja metsän aarteita porukkamme oli päivän aikana löytänyt. Ihan parhautta!

Olen edelleen pystynyt liikkumaan aktiivisesti. Kävelen paljon, treenaan crosstrainerilla, vesijuoksen ja pyöräilen. Yritän tasapuolisesti kuormitttaa koko kroppaa, mutta painotan erityisesti pakaratreenejä, jotta saisin selän pysymään kivuttomana raskauden loppuun asti.

Äitienpäivänä Felix pääsee juoksemaan taas Hiekkaharjun urheilupuistossa järjestettävään Lusikkajuoksuun. Jätkä on treenannut aika tosissaan tuleviin skaboihinsa. Juoksun jälkeen ollaan varattu pöytä Järvenpään Krapihovista  vanhempieni kanssa.

Ainiin ja se muutto. No tällä hetkellä näyttää siltä, että päästäisiin muuttamaan kesäkuun lopulla. Tätä todella toivon, mutta en innostu ennenkuin ensimmäinen muuttokuorma on saatu sisälle. Oltiin viime viikolla katsomassa työmaalla ja aika vaiheessa sisätyöt vielä ovat. En itse osaa tällaisesta vielä yhtään hahmottaa miten asuntoa sisustaisin tai mikä huone olisi sopiva kuhunkin tarkoitukseen. Felixin huoneen huonekalut pitää melkein kaikki ostaa uudelleen. Lisäksi täytyy asennuttaa sälekaihtimet kaikkiin ikkunoihin sekä ostaa keittiönpöytä ja tuolit. Jossain vaiheessa pitää myös rakentaa vaatehuone meidän makuuhuoneen viereiseen tilaan. Näin kun alkaa miettimään to-do listaa alkaa se tuntumaan aika pitkältä…

Paljon on mitä odottaa, mutta onneksi on kevät ja aika tuntuu menevän todella nopeasti! 🙂

 

Muuttohommia

Enpä ole täällä blogissa vielä asiasta maininnut, mutta meillä on muutto tiedossa kesä-heinäkuun tienoilla. Tai itseasiassa viikonloppuna on tehty jo yksi väliaikaismuutto tähän alkuun.

Vuokraamme nykyisen asuntomme, mutta meidän uusi asunto valmistuu vasta kesällä. Emme rakenna vaan muutamme uuteen omakotitaloon, jossa olemme olleet mukana pienissä valinnoissa niinkuin keittiön värityksessä ja kaapistojen valitsemisessa yms. Muutan elämäni ensimmäistä kertaa omakotitaloon ja pelkästään tuo jännittää jonkin verran. Rakennusprojektia meidän liitto ei kestäisi. Näin sitä touhua liikaa työskennellessäni pankissa lähes 10 vuotta. Tässäkin tilanteessa mietin välillä, että olemmeko hulluja kun hoidamme samaan syssyyn kaksi muuttoa ja yhden beibin. Toisaalta ihana päästä viettämään mammalomaa upo uudessa kodissa.

Syksyn ja talven mittaa on nykyisen asunnon kohtalo aiheuttanut välillä unettomia öitä. Vuokralaiset löytyivät kuitenkin nopeasti.

Kiitos anopin ja hänen miehensä, saamme muuttaa muutamaksi kuukaudeksi heidän asuntoonsa. Itse jännitän hieman miten Felix reagoi näihin kaikkiin lyhyessä ajassa tapahtuviin muutoksiin.Kaksi muuttoa muutaman kuukauden sisään ja pikkuveli siihen samaan syssyyn. On siinä pikku miehelle sulattelemista.

Heikki hoiti kaverinsa kanssa suurimman osan muutosta viikonlopun aikana. Veimme suurimman osan huonekaluista varastoon ja muutimme lähinnä vain vaatteet anopin valmiiksi sisustettuun asuntoon. Tilapäis asunnossamme on vain yksi makuuhuone, joten Fefe saa nukkua nämä kuukaudet meidän kanssa samassa huoneessa. Suurin osa pitää minua nyt hulluna, mutta olen iltaisin aivan haltijoissani kun saan mennä nukkumaan kuunnellen Fefen tuhinaa ja voin yöllä aina herätä katselemaan miten suloinen hän onkaan. ❤ Felix juhli ja tuuletti kun isi oli meidän poissaollessa tuonut kaikki hänelle tärkeät tavarat tilapäis asuntoon. Jätkä fiilisteli lelujaan, kylpyammettaan (kyllä F kylpee vieläkin hänelle vauvana ostetussa kylpyammeessa) ja sänkyään sekä hehkutti ”isi on paras, isi on paras.”

Muuttaminenhan on ihan raskaana olevan hommaa. Sunnuntaina menin vanhalle kämpälle auttamaan viimeisten tavaroiden pakkaamisessa, mutta kello 14 aikoihin jouduin kyyneleet silmissä toteamaan, että en pysty jatkamaan. Onneksi vanhempani olivat kotona ja sain ajaa sinne itse lepäilemään ja Fefu leikkimään. Mahani oli koko sunnuntain kivikova ja vähän jopa kipeä. Ainut joka tuntui hyvältä oli makuuasento. Säikähdin alkuun hieman, sillä en pystynyt keskittymään vauvan liikkeisiin tuolta oudolta fiilikseltä. Onneksi tunsin liikkeitä kuitenkin kun sain hieman energiaa koneeseen.

Uudiskohteissahan on se mukava, että valmistumispäivää saa aina vähän jännittää. Nyt jännitetään kumpi ehtii ensin beibi vai asunto. Toivon, että asunto. Pitäkää hyvät ihmiset peukut pystyssä.

Onko teillä kiinnostusta nähdä ja tietää uuden asunnon valmistumisesta, ratkaisuista ja sisustuksesta täällä enemmän? Itse toivon, että saamme asunnon sisustettua pelkistetysti, sillä asunnossa on korkea katto ja haluan pitää tilat avaran näkösinä. Asunnossa tulee olemaan myös ns. kulkusilta jossa on lasiset sivut. Miettikää tällaisen antisiivoojan onnea kun kaksi kakkakäpälää juoksee pitkin kämpää jättäen omat merkkinsä joka kerta ohi mennessään.

Felix toivoo uuteen huoneeseensa dino/viidakko kerrossänkyä, puolapuita sekä vihreän liaanin. Jos jollain on vinkkejä miten tämän voisi lapselleen toteuttaa, kertokaa ihmeessä. Itse toivon saavani meidän makuuhuoneeseen ihanan walk-in vaatehuoneen sekä arkea helpottavia sisustusratkaisuja. Suht innoissani olen myös tulevasta ulkoporealtaasta. Pahoittelut jo tuleville naapureille, minä olen se pönttö joka hilluu biksuissa pihalla aamusta iltaan.

Muita jotka ovat hoitaneet muuttohommat ja beibihommat samaan aikaan? Onko mitään vinkkejä, miten pitää stressitasot maltillisina.