Lapsen onni

Loma tuli päätökseensä mitä jäi käteen? Triljoona ihanaa hetkeä ja muistoa perheen kanssa vietetystä ajasta. Oltiin kirjaimellisesti yhdessä perheen kanssa koko loma. Kumpikaan meistä ei viettänyt edes yhtä iltaa muualla. 😊

Mikä on ollut lomalla parasta? Nähdä Felixin ilo ja onni. Pakahdun onnesta kun näen miten tuo lapsi kirmaa kädet vispaten hymy huulilla pitkin maailmaa. Väitän, ettei mikään saa minua onnellisemmaksi kuin nähdä tuon lapsen ilo. Se on niin tarttuvaa ja aitoa. Lapsi nauttii juuri siitä hetkestä, eikä ajattele mitään muuta.

Leikkihetki uima-altaalla kun lapsi kiljuu riemusta ja heittäytyy leikkiin, tuuletukset kun pääsee ajelemaan mönkijällä katsomaan lampaita kolmannen kerran saman päivän aikana, spontaani naku uinti urheilukentän kuulantyöntö ringissä kesken mamman ja isin treenin. Voi luoja ja näitä tilanteita on päivässä toistuvasti.

Meidän kesämies kävelisi ilman kenkiä koko kesän, ellei isi välillä käskisi pistää sandaaleja jalkaan. Mökillä juostiin pitkin pihoja alasti, mutta kiikarit tai putket niinkuin minimäni itse sanoo, tiukasti kaulassa. Koko kesä on huudeltu ”salama iskee” mitä oudoimmissa tilanteissa, eikä meillä vieläkään oikein ole käryä mistä tuo huudahdus on peräisin. Päätin sitten soittaa jätkälle Antti Tuiskun version sata salamaa biisistä ja loppukesästä huudahdus onkin saanut jatkoa, ”salama iskee, räjähtää.” Jep, hyvin meni.

Harmittaa kamalasti kun yhteinen aika jää taas vähemmälle. Kahtena iltana on nukkumaan mennessä ollut jo niin ikävä minimäniä, että olen salaa toivonut hänen kipittävän meidän sänkyyn nukkumaan. Toive on toteutunut.

Sunnuntai iltana Felix itkeskeli nukkumaan mentyään kamalasti. Kysyttiin mihin sattuu, mutta ei kuulemma mihinkään. Välillä Felix makoili mietteliäänä silmät auki ja taas itkeskeli. Kunnes reilun tunnin itkujen jälkeen herra kertoi, miten ei halua, että mamma ja isi lähtee töihin. Joko tuo pieni ihmisolento osaa pohtia ja harmitella tällaisia!? Ilmeisesti.

Onneksi kesää on vielä jäljellä ja töiden jälkeenkin ehtii leikkiä ja touhuta ulkonakin nukkumaan menoon asti.

Tätä fiilistä on vaikea pukea sanoiksi, uskon kuitenkin, että muut vanhemmat ymmärtää mitä tarkoitan. Mikään oma juttu ei tee niin onnelliseksi kuin nähdä oman lapsen ilo ja riemu. 💗

Happiness

Suomeksi tuo otsikko tarkoittaa onnellisuutta. Aihe on ollut monien huulilla viime aikoina. Mietin vain välillä tajuammeko me aina miettiä mikä meidät oikeasti tekee onneliseksi vai mietimmekö usein eniten sitä mikä miellyttäisi ystäviämme, perhettämme tai facebook ystäviämme. Teemmekö asioita joita meiltä odotetaan emmekä välttämättä mitä itse haluaisimme?! 

Ystäväni kirjoitti aiheesta mainion statuspäivityksen facebookiin. Hän mainitsi miten valitamme lasten kasvattamisen raskaudesta, tylsyydestä sekä tarpeesta ostella turhuuksia vaikka rahaa ei ole. 

Tämä kesä onneksi muuttaa useiden ajatusmaailmaa hieman positiivisemmaksi mutta osaammeko koskaan olla onnellisia siitä mitä meillä on. Milloin lakkaamme välittämästä mitä muut meiltä odottaa ja teemme asioita joista itse välitämme? 

49810-All-Life-For-Happiness

Jollain tavalla Suomessa vallitsee myös jonkinlainen valitus kulttuuri. Joskus tuntuu että surkeus on kilpailu ja voittaja on se kenellä elämä on eniten perseestä. Tämä yhteiskunta ajaa meidät luulemaan että tarvitsemme kuun taivaalta jotta voimme saavuttaa onnellisuuden. Raha, ulkonäkö, menestys tuntuvat olevan tämän päivän avaimet onneen. Pyrimme saamaan nämä keinolla millä hyvänsä. Työskentelemällä 12h päiviä 6 kertaa viikossa, leikkelemällä vartaloitamme ja laihduttamalla jatkuvasti sekä opiskelemalla ja tavoittelemalla aina vain korkeammalle ja paremmaksi. Huomaammeko me liian myöhään että nämä asiat eivät kuitenkaan tuoneet sitä onnea?!

Screen-Shot-2012-09-16-at-10.36.58-PM

Itse tulen onnelliseksi ystävistä, perheestä, urheilusta, ruuasta ja muiden kehuista. (Lets be honest here) Lähes kaikki nämä ovat asioita joihin voin itse vaikuttaa vaikka monesti, oi kyllä aivan liian monesti sen unohdan. Voin aina ottaa puhelimen käteen tai pyörän peppuni alle ja mennä ystävien tai perheen luokse. Urheilua osaan kyllä useinmiten tehdä hieman liikaakiin. Syömisessä on paljon parantamisen varaa. Voisin luoda ruokaankin ystävyys suhteen ja tajuta että ruoka ei ole vihollinen jota pitää vältellä tai joka pitää tuhota mahdollisimman nopeasti. Tuohon viimeiseen en oikein pysty itse vaikuttamaan mutta voi pojat, vannon että yritys on silti kova. Haha!

Jaksan silti uskoa siihen että moni meistä ennemmin tai myöhemmin ymmärtää mikä meidät OIKEASTI tekee onnelliseksi.

 buy-happiness

 

The blonde has spoken. 🙂

It’s official!

10509628_10152356140734678_6435942008949992649_n

Unohtumaton päivä. 3 viikkoa satanut putkeen ja hääpäivänämme aurinko paistoi eikä taivaalta tullut pisaraakaan. Jännitinkö? Rehellisesti ainoa paikka jossa jännitys iski oli kirkko. Alttarilla jalat tutisi niin etten meinannut pystyssä pysyä. Meikkaaja totesi aamulla että hän ei varmaan koskaan ole nähnyt niin rauhallista morsianta. Yllätyin kyllä hieman itsekkin!? Olin myös varma että päivä olisi yhtä itkua mutta todellisuudessa vain muutama ilon kyynel vierähti silmäkulmasta, muuten päivä oli enemmänkin iloa ja naurua. Omasta mielestäni päivä oli täydellinen. Pukuni oli mieletön ja tunsin itseni tosiaan ihan prinsessaksi. Puku oli muuten Niinattaresta. Meikki oli Nina Parviaisen taidonnäyte ja jopa mieheni kehui sitä 🙂 Kampaus oli Teemu Hirvimäen käsialaa ja oli juuri sellainen mitä olin toivonut. Häälookkini sai ainakin kovasti kehuja mutta tärkeintä oli että itse  pidin siitä todella paljon! 🙂

10257405_10152626861184416_8094500847400744876_n

Rakkaat kaasot olivat päivän aikana korvaamattomia. Olin hääbingoon ostanut 80kpl lyijykyniä ja vein ne tyytyväisesti juhkapaikalle. Siskoni kävi perjantaina vielä viemässä hääkarkkeja sinne ja henkilökunta totesi kauhuissaan ettei heillä kyllä ole aikaa alkaa teroittamaan kyniä. Perjantai iltana pidettiin illan istujaiset meillä ja ilta vierähtikin sitten kyniä teroitellessa. Kaasot ja bestmanit sai muistoksi oikein rakkulat sormeen.

Kaasot myös kyykkivät perässäni valokuvauksessa sillä mekon helma ei ehkä ollut liikkuessani helpoin mahdollinen. 🙂 10409468_10152627479384416_2603108232169127160_n

Päällimmäisenä juhlasta jäi mieleen ihmiset. Fiilisteltiin koko juhlien jälkeinen päivä miten mahtavia ihmisiä meillä on ympärillämme! ❤

983713_10152230943197887_7722668910176816002_n

Näin jälkeenpäin ajateltuna olin todella tyytyväinen että emme tuhlanneet enempää rahaa mm. koristeluun tai muuhun turhaan. Monessa blogissa olen lukenut että morsiamet tilaavat kynätkin hääteeman mukaisesti. Turhaa sanon minä. Juhlissa pääasia on ihmiset, tunnelma ja ruoka.

Vielä ei ole ehtinyt tulla häiden jälkeistä masennusta. Päivät on mennyt pukujen pesettämisessä, palauttamisessa ja lahjoja availlessa.  Vieraskirjan sijaan pidimme juhlissa aarrearkkua johon vieraat saivat laittaa parhaimpia treffi vinkkejä meille. 🙂 Päätimmekin että emme lue niitä vielä, vaan ihan oikeasti kaivamme arkun aina esiin kun kaipaamme piristystä ja spontaaneita ideoita mitä tehdä. Olo on nyt väsynyt mutta onnellinen. Niin onnellinen että oikein pelottaa että jotain sattuu…

10502245_10152230720577887_5055866013895982335_n

 

Kiitos kaikille onnittelijoille ja kaikille rakkaille jotka teitte päivästämme ikimuistoisen! ❤