5 positiivista asiaa elämässäni

Marianne haastoi minut jakamaan 5 positiivista asiaa elämässäni tällä hetkellä. Vaikka vauvelin kanssa univelat on aika massiiviset, keksin nopeastikin viisi asiaa jotka tekevät tällä hetkellä iloiseksi ja onnelliseksi.

1. Perhe. Mietin triljoona kertaa päivässä miten onnekas olen kun olen saanut maailman upeimmat pojat. Toinen hämmästyttää päivittäin reippaudellaan, huumorillaan ja hellyyden osoituksillaan. Toinen söpistelee ilmeillään ja hämmästyttää ruokahalullaan. Mies joka jaksoi katsella turhautumisen kyyneleitäni kun raskaus ei ikinä tuntunut loppuvan. ☺️

2. Läheiset. Perhe joka on viimeisen 6 viikon aikana ollut suureksi avuksi lasten kanssa. Ystävät, ne muutamat erityisesti joille voi purkaa niin ilot kuin surut ilman mitään suodattimia. Filip kastettiin viikko sitten ja ystäväpariskuntamme yllätti tämän mamman kyyneliin liittymällä kirkkoon, jotta Filip saa kummit. Koko nimeksi tuli Filip Elias Alexander.

3. Liikunta. Se fiilis joka lähes poikkeuksetta tulee joka kerta liikunnan jälkeen. Samalla malttamaton into päästä tekemään kovempia treenejä ja JUOKSUlenkkejä.

4. Äitiysloma. Loma, vapaus tehdä päivisin lähes mitä haluaa. Ainutlaatuista aikaa viettää lasten kanssa ja irti työelämän oravanpyörästä.

5. Oma asenne. Vaikka väsymys välillä painaa, olen (omasta mielestäni) kuitenkin suurimmaksi osaksi ajasta iloinen ja positiivinen. Tätä yritän jatkaa vaikka väsymys, talo asiat sekä vauva-arki välillä vähän turhauttaakin. Jaksan silti nauraa kun Suomenlinnan lautalla tisseistäni tiputtelee maitoa eikä mukana ole yhtään liivinsuojia pelastamassa tilannetta.

Bonus 6. Tutti. Tuo mahtava keksintö, jonka onneksi tajusin tunkea lapseni suuhun tällä kertaa jo laitoksella. Mahdollistaa usein tämän mamman vessa istunnot, automatkojen pidemmät etapit ja lepohetket tisseilleni. Tajuan olla tästä onnellinen, sillä Felix oppi syömään tuttia vasta 3,5kk iässä.

Haastan mukaan positiivisuushaasteeseen:

Candy on the run Karkin

Juoksujalka vipattaa Merituulin

Marissaknuuttila.com Marissan

Onni

Muisteltiin tässä eräänä iltana Heikin kanssa hänen edesmennyttä mummoaan.  Luettiin hänen kirjoittamiaan runojaan ja todettiin, että hän oli ihminen jolla oli omasta mielestään kaikkea mitä ihminen tarvitsee.  

Tässä on yksi Heikin mummon ihanista runoista: 

Onni

Tahtoisin pois,

tahtoisin jonnekin kauas

sinne, missä ei ois

aina pilvessä taivas.

Aurinkoon ja palmujen alle

tahtoisin hiekalle hohtavalle

valkoiseen laivaan

laineille sinisen meren,

siellä on onni,

niin usein ajattelen.
Kunnes taas tunnen

raikkaan pohjolan tuulen

katveessa koivun

tuoksussa sireenipensaan

lintujen laulun kuulen,

elää jälleen saanut oon

yöttömän yön

ja kasteen aamulla varhain,

enää en tahtois pois,

nyt tunnen ja tiedän sen varmaan

täältä, täällä on onneni,

osani sittenkin parhain.

-Toini Turpeinen


Tuota runoa lukiessamme aloimme miettimään itseämme. Voisimmeko välillä pysähtyä ja olla onnellisia siitä mitä meillä jo on? Tarvitsemmeko todella kaikkia haluamiamme asioita ollaksemme onnellisempia? 

Isompi asunto, kalliimpi auto, merkki laukut, ulkomaanmatkat. Keskitymmekö välillä liikaa miettimäään mitä muilla on ja unohdetaan, että meillä on jo kaikki tarvittava!? 

Ymmärrättekö mitä tarkoitan? 

Itse jankkaan välillä loputtomiin matkakuumeestani. Haaveilen myös materialistisista asioista kuten kengistä, laukuista ja kodinkoneista. 

Meillä on kuitenkin ihana koti jossa on huippu naapurit. Kokonainen, rakastava ja terve perhe. Vaatteita ja ruokaa kaapit täynnä. Oikeasti kaikki mitä ihminen tarvitsee! 

Vaikka unelmia pitääkin olla, on välillä hyvä avata silmänsä sille mitä on jo saanut. 

Minulla on tänään vauva vapaa ilta. Heikki on ollut paljon reissussa, joten hän lähes pakotti minun vuorostaan lähtemään. En kyllä pistä vastaan. Felixin kummitädit ei ehkä tienneet, että kummin hommaan kuuluu myös mamman ulos vieminen. 😂 Olen viinilasillisen ansainnut. 

Ihanaa viikonloppua!