Helvetin hyvin menee

Tämä ei ole blogi kirjoitus täydellisesti pyyhkivästä elämästä. Tämä on rehellinen kirjoitus siitä miltä uuden työn, perhe arjen, sairastelujen ja treenaamisen yhteen sovittaminen onnistuu.

Olin itse viime viikon ti-to Göteborgissa työreissuissa.  Keskiviikkona sain puhelun lääkäriltä Jorvista. Uusi leikkaukseni olisi noin 1kk päästä. Fisteli näkyy magneettikuvissa selkeästi. Hän vielä mainitsi, että leikkauksessa tärkeintä olisi että pidätyskyky säilyili. ”Olisi erittäin suotavaa” totesin minä kauhuissani. Jälkeenpäin olen kauhistellut tuota lääkärin kommenttia. Tällä hetkellä tuntuu, että elämäni on pilalla jos oikeasti pidätyskyky menisi. Olen nuori nainen! En edes tajunnut kysyä kuinka iso riski tuo olisi.

Perjantaina sain puhelun töihin, että Felixillä on silmätulehdus ja hänet pitää hakea dagiksesta. Niinpä mamma haki pojan ja lähdettiin suorinta tietä lääkäriin.

Lauantai oli mukavaa perheen yhdessäoloa. Päästiin molemmat Heikin kanssa hiihtämäänkin. Sunnuntaina herätessämme huomasin, ettei Feffen silmä ollut yhtään parempi. Taas lääkäriin ja silmätipat vaihtoon. Itselläni oli taas seuraavana aamuna lento Göteborgiin, joten tämä tarkoitti sitä, että Heikki joutui taas olla nämä kaksi päivää töistä pois. Stressi!

Vidalla oli eilen valokuvaaja Teemu Oksanen ottamassa kuvia treenaajista. Laitan kuvia blogiin jos joku niistä onnistuu. 😃 Yllätyksekseni tein myös takakyykyn 5x ennätyksen. Olen viime aikoina kyykännyt aivan liian vähän, mutta kyllä se voima on edelleen jossain piilossa. Pistoolikyykyt onnistui myös ensimmäisen kerran molemmilla jaloilla raskauden jälkeen. Stressi tekee ilmeisesti hyvää urheilusuorituksilleni.

Tänään oli herätys kello 5:30. Aamulento Göteborgiin jossa täysi työpäivä opetellessa uusia työtehtäviä. Töiden jälkeen Heikki ilmoitti ettei Fefun silmissä näy paranemisen merkkejä, joten poika on kotona ainakin torstaihin asti. Kävin töiden jälkeen hieman purkamassa stressiä juoksulenkillä. Nopeasti mietiskellessä hujahti 10km. Uusi työnantajani on todella ymmärtäväinen, joten uskon ettei kotiin jääminen sairaan lapsen kanssa ole ongelma. Silti jännittää mitä tästä tulee jos sairastelut nyt jo alkaa. Itselläni on kuitenkin vielä koeaika. Lisää stressiä.

Meillä on kuitenkin mieheni kanssa tällainen ”asioilla on tapana järjestyä” ajattelu tapa. Sillä mennään nyttenkin. Välillä pitäisi vain vielä enemmän muistaa puhaltaa yhteen hiileen, eikä purkaa turhautumistaan väsyneinä toisiinsa. 

Jos jotain positiivista tästä etsitään niin treeni kulkee näköjään hyvin pienessä stressissä! Nyt kun vielä muistatte minua ja takapuoltani iltarukouksissanne. Toive olisi juosta HCR toukokuussa läpi paskomatta housuun. ✌🏽

Iloa uuteen viikkoon!


 

Miten arki on lähtenyt käyntiin?

Ensimmäinen työ- ja tarhaviikko ohi. Meni muuten aika pikakelauksella tämä viikko. Voin rehellisesti sanoa, ettei treenaaminen ole käynyt edes mielessä näinä neljänä päivänä. Uuden opetteleminen on ihmeen väsyttävää…

Ikinä ei myöskään ole ollut niin kiire ratin takana, kuin nyt työpäivän jälkeen. Vaikka töissä on ollut todella hauskaa, on työpäivän jälkeen HIRVEÄ kiire näkemään minimäniä. 💗

Feffellä on mennyt ilmeisesti suht hyvin dagiksessa. Maanantaina Heikki vei pojan 8 aikaan ja haki 14.30 aikaan. Tiistaina minä vein 9.30 aikaan ja Heikki haki 15.30 aikaan. Muina päivinä poika onkin ollut täydet päivät ja syönyt dagiksessa aamupalan, lounaan ja välipalan. Ensimmäisinä päivinä Fefe oli itkeskellyt jonkin verran, mutta alusta asti tätien sylit ovat kelvanneet lohduksi. Ostin dagikseen myös samanlaisen pupun jollaisen kanssa F nukkuu kotona. Pupu onkin ollut tiukasta kainalossa joka päivä kun poika ollaan dagiksesta haettu. Tärkeätä on mielestäni se, että Felix löytää dagiksesta asioita jotka tuovat lohtua ikävään. Oli se sitten pupu tai tädin syli. 

Olen joka päivä saanut dagiksesta tekstiviestin miten menee. Se on ihanaa! Tänään sain heti aamulla viestin, että Felix ei edes itkenyt isin perään. Hoki vain muutaman kerran ”isi, isi.” Aamupalaakin oli uponnut ilmeisen hyvin ja päiväunet oli nukuttu ilman itkuja. Pikkuhiljaa taitaa tottua. 

Äitini varoitteli kovasti, että kannattaa varautua hemmetin kiukkuiseen poikaan. Tätä me ei kuitenkaan olla vielä koettu. Fefe on ollut mielestäni ihan oma itsensä kotona. Paitsi… nukuttaessa. Joka ilta nukkumaan meno on ollut kamalaa taistelua. Poika väsyneenä nousee sängyssä seisomaan ja huutaa ”mamma, mamma.”  Heikki on hoitanut nämä kaikki yksin. Hän haluaa hieman jo valmistautua ensi viikkoon, jolloin olen maanantai aamusta, torstai iltaan asti Göteborgissa. 

Nyt aijon nauttia tästä pitkästä viikonlopusta perheen kanssa. Ensi viikko tulee olemaan todella rankka. Pojat kyllä pärjäävät täällä, mutta minä saatan kuolla ikävään. 

Maanantaina ajattelin mennä paikallisella Crossfit salille treenaamaan. Muina iltoina ajattelin, että juoksen ja treenaan hotellin salilla. Jos täytän illat ohjelmalla, en ehdi ikävöimään niin paljoa. Yritän myös ottaa hyödyn irti rauhallisista öistä ja yrittää nukkua hyviä yöunia. 

Uusi työ vaikuttaa kuitenkin todella kivalta ja ihmiset samoin! 😄

Päiväkotitreeni ja joulupukki

Täällä minä istun päiväkodin takahuoneessa kun Felix lähti ulos uusien ystäviensä kanssa. Tänään on viides ja viimeinen päiväkoti treeni päivä. 2. Tammikuuta jätkän pitäisi jäädä ensimmäistä kertaa ilman mammaa koko päiväksi. 

Mikä on fiilis? Todella hyvä näiden päivien jälkeen. On ollut ihana nähdä miten lasten päivä rytmitetään päiväkodissa ja tutustua aikuisiin ja lapsiin joiden kanssa Felix tulee viettämään paljon aikaa. Kaikki on muuten ihan mahtavia tyyppejä! Nyt olen entistä varmempi siitä, että tämä on hyvä ratkaisu. Täällä F saa ikäistänsä seuraa ja tarkat rutiinit jotka ovat lapselle tärkeitä. 💗 Nämä tädit on ihan mahtavia. Laulaa ja osallistuu kokoajan lasten leikkeihin. Sanoinkin, että oikein harmittaa kun tietää, että minulle tämä on viimeinen päivä täällä. 😄
Huomisen sekä ensi viikon dagis on kiinni. Pyrin kuitenkin pitämään päivärytmin suht samana, jotta hyvä rytmi pysyy. Feffe on tässä viime viikkojen aikana myös luopunut päivätutista. Tutti on vain päivä- ja yöunia varten. Luopuminen kävi ihmeen helposti. Poika jättää tutin sänkyyn kun sanotaan, että uni pupu jää sitä vahtimaan. 

Jouluaatto vietetään elämämme ensimmäistä kertaa meidän omassa kodissa. Talo on kuitenkin täynnä porukkaa. Felixin mummi ja mufa koirineen sekä famu ja vaari tulevat meille. Pukkikin kävi eilen pimpottamassa ovikelloa ja kertomassa, että tulee aattona sitten kello 15.30. Hassua ja hieman jopa hämmennyin! Vanha herra tosiaan oli varmistamassa, että osoite oli oikea. Ihanan tosissaan hän ottaa työnsä. 😊👌🏼

Nyt on sen verran harvinainen rauhallinen oma hetki, että laitan nenän kiinni kirjaan. 

Oikein ihanaa joulunaikaa teille kaikille!!! 😘💗

Mammaloma loppuu

Kirjoitin tästä 1,5 vuotta sitten alkaneesta työstäni silloin kun työsuhde oli vielä aika tuore täällä. Eilen selasin kännykälläni kuvia tältä ajalta ja voin sanoa, että tämä työ on ehdottomasti unelma työni. Välillä todella haastavaa ja väsyttävää, mutta suurimmaksi osaksi aivan ihanaa. Palkkana hyvästä työstä saan päivän aikana monta märkää pusua ja vielä enemmän haleja. 

Työni kyllä jatkuu, loppuelämän. Nyt aloitan vain kakkostyön tämän ohella. Ennen äitiyttä inhosin siivota. Rätteihin en koskenut, käytin mielummin talouspaperia. Ei minusta vieläkään ole varsinaisesti kuoriutunut mitään siivousintoilijaa. Rätti on kuitenkin kädessä hemmetin monta kertaa päivässä. Tämä hemma mamma homma on kokoajan mielestäni vain mielekkäämpää. Nyt kun kanssani touhuaa energiaa pursuava iloinen pikkumies. Me treenataan, shoppaillaan, leikitään, käydään kyläilemässä ja vaikka missä yhdessä. Tuo mini on myös pikkuhiljaa oppimassa itse siivoamaan jälkiään mikä tuo oman mielekkyyden hommaan…

 Huomaamattani tuosta reilusta 3 kiloisesta rääpäleestä on kuitenkin kasvanut sosiaalinen reipas taapero. Viime viikolla mennessämme jumppaan kerroin, että Felixin ystävä Emmakin on tulossa. Pojan silmät kirkastui ja heti juostiin ovelle odottamaan Emmaa. Ehkä mamman on hyvä myöntää, että pikku ukko taitaa jo kaivata muutakin kuin mamman seuraa. 
En tiedä kannattaako tätä ääneen sanoa, mutta alan pikkuhiljaa myös toivomaan, että meillä alettaisiin myös nukkumaan. Vajaan viikon on nyt yöt menneet paremmin ja tänään ei päikkäreiltäkään herätty kesken unien. Tämä olisi mahtava joululahja tähän talouteen, jossa kohta muutkin isin lisäksi joutuu  heräämään HERÄTYSKELLOON! 🙀

Uusi vaihe elämässämme tulee varmasti olemaan kaikkein rankinta minulle. Ikävöin poikaa jo silloin kun hän on muutaman tunnin isänsä kanssa kahden. Alku viikot vietän varmaan lounastauot vessassa itkien Felixin kuvia katsellen. Kun me ollaan vähän niinkun symbioosissa. Missä on mamma, siellä on Felix. Nyt minusta tuleekin töissä käyvä Amanda ja Felixistä tulee reipas tarhalainen (tai dagislainen). Tänään Felixin päiväkodin omahoitaja oli meillä käymässä. Hän vaikutti ensitapaamisella aivan ihanalta. Saatan silti olla hänelle vähän kade, että hän saa nyt viettää 8h päivässä poikani kanssa. Feffe on nimittäin aika hurmuri, tietenkin. 😉 

Maanantaina alkaa totuttelu jakso dagiksessa. Sen piti alkuun kestää 2viikkoa, mutta nyt sain tietää että joulun takia Felix ehtii totutella vain 4 päivää!!!  Olispa uudelle työpaikallekin tällainen kevyt totuttelujakso. 😂 Nyt saan varmasti monelta lukijalta paska mutsi pisteitä, mutta… Tammikuussa tulen olemaan myös todella paljon ruotsissa. Parhaan perehdytyksen saan Ruotsissa, joten olen välillä 4 päivää viikosta Göteborgissa. Tämä jännittää todella paljon! Tiedän, että pojat pärjää, mutta kuinka iso ikävä minulla tulee?

Joulu ja päiväkoti lähestyy! 

Joulu on taas, joulu on taas! Kyllä pakko se on uskoa. Ensi viikolla on jo jouluaatto. Vuosi on mennyt taas järkyttävän nopeasti. 

Joululahjoista ei ole tänäkään vuonna tarvinnut stressata. Suurimman osan lahjoista tilasin netistä black fridayn alennuksista. Ihanan helppoa!

Sain viime viikolla kutsun Jorviin magneettikuvaukseen 3. Tammikuuta. Oh no, oli ensimmäinen ajatus. Pakko oli yrittää muuttaa tuota aikaa. Ennen magneettikuvausta pitää nimittäin tehdä suoliston kokonaisvaltainen tyhjennys. En ajatellut aloittaa uudessa työssäni antamalla hyvää ensivaikutelmaa. 😂✌🏽️ Sain uuden ajan ensi maanantaille! 

Maanantaina alkaa myös päiväkoti harjoittelu. Mini koutsista tulee iso päiväkoti lapsi 💗 Felixillä on nyt joku outo mamma vaihe. Jännitän kamalasti mitä tuosta päiväkodista tulee. Tai eihän vaihtoehtojakaan ole! 

Urheilu hulluna mietin myös paljon, miten treenaaminen onnistuu työssä käyvältä perheen äidiltä? Tuskin treeni kertoja tulee ihan nykyiseen 6x viikko tahtiin. Haaveilen siitä, että voin hakea Felixin juosten päiväkodista. Viikonloppuisin ollaan muutenkin treenattu yleensä koko perheen kesken, joten se tulee varmasti jatkumaan myös töiden alettua. Saa taas alkaa katsomaan mitä suuhunsa pistää. Nyt on tullut huomaamattaan liikuttua niin paljon että on saanut ennemminkin huolehtia siitä, että syö riittävästi. Miten muut työssäkäyvät mammat pääsee treenaamaan?

Oletteko käyneet katsomassa Instagramistani videoita meidän treeneistä? Moni aina kyselee miten lapsen kanssa voi treenata, joten käykääpä sieltä katsomassa. 😄💪🏼 Löydätte minut nimimerkillä Amtsi. 

Viime viikolla meidän eläinhullu Felix sai nauttia. Käytiin Haltialassa katsomassa lampaita, lehmiä ja kanoja. Eipä muuten ollut ruuhkaa arki-iltana. Perjantaina käytiin Töölössä aivan ihanassa joulutapahtumassa. Sain kutsun vaatturi Niko Pelkoselta jolla on liike Töölössä. Nikoltahan ostan aina lahjakortteja Heikille lahjaksi. Tapahtumassa Felix pääsi elämänsä ensimmäista kertaa ratsastamaan. Arvatkaa kuinka intona pikkumies oli! Homma pitikin tehdä kaksi kertaa kun oli niin siistiä. Tuon jälkeen yleisin sana mitä ollaan hoettu on ollut HEPPA 😍 Isikin sai sillä aikaa taas tilattua itselleen uuden paidan ja vyön. 

Nyt metsästämään tälle mammalle uutta talviurheilu takkia! 

Kivaa viikkoa SULLE! 😘

Missä mennään?!

Hengissä ollaan vielä. Pari viime päivää on ollut aika rankkoja, mutta toisaalta hoidetaan ikävät jutut kerralla niin voidaan taas keskittyä hyviin tämän jälkeen.

Felixillä tulehtui tällä viikolla korvat neljännen kerran kesäkuun putkituksen jälkeen. Pikkujätissä on onneksi asiat hoituneet ripeästi, joten oltiin jo eilen laittamassa uusia putkia ja poistamassa kitarisat. Felixin leikkasi meille jo vakkari lääkäriksi valikoitunut Olli Rantanen. Kaikki meni hyvin ja päästiin puolessatoista tunnissa jo kotia kohti. Vaikeinta päivässä oli se, että ensin piti olla 5 tuntia syömättä ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen ei saanut syödä muuta kuin kylmää ja suht sileää ruokaa. Isi kävi ostamassa Feffelle Jungle Juice baarista ihanan kylmän smoothien ja saipa minimani nauttia ihan luvan kanssa oman jäätelönkin. 

Tänään itselläni oli aamulla kontollikäynti Peijaksessa. Jos olet missannut miksi, voit lukea tilanteestani lisää täältä. Niinkuin vähän osasin arvata, joudun vielä uuteen leikkaukseen. Leikkaus tehdään tällä kertaa Jorvissa, jossa on kuulemma alan ammattilaiset. Lähete tehtiin pikaisena, joten lääkäri toivoi, että pääsisin leikkaukseen jo marraskuun aikana. Luultavasti kuitenkin ennen joulua. Toipuminen tulee kuulemma kestämään viikkoja, sillä haava jätetään myös tuossa leikkauksessa auki. Tällä kertaa kuitenkin ilman näitä lankasysteemejä mitä minulla nyt takamuksesta roikkuu. Jos en ole muistanut mainita, niin tuo alue ihmisellä tulisi NIIN olla exit only. 😬✌🏽️En ole treenannut kävelyä lukuunottamatta mitään. Tähän viikkoon saakka kivut olivat niin ikäviä, että vedin 3×600 buranaa päivässä. Nyt ajattelin kuitenkin aloittaa treenin, kunnes on aika taas uudelle leikkaukselle. Täytyy kuitenkin treenit tehdä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.

Lääkärin jälkeen oli aika saattaa vaari haudan lepoon. Tilaisuus oli kaunis. Tein muistotilaisuuteen valokuvakansion vaarini eri elämänvaiheista. Tuo oli jotenkin todella terapeuttista. 💗

Illalla istuttiin koko perhe katsomassa nenäpäivä juhlalähetystä. Felix ei yleensä jaksa kauaa keskittyä yhteen asiaan. Nyt jätkä tapitti kuitenkin silmätarkkana lapsia maailman eri kolkista joilla ei ole asiat ihan niin hyvin kuin meillä. Hellyyttävää.

Felixille on myös valikoitunut päiväkoti, joka alkaa tammikuussa. Vaihtoehtoja meillä oli kaksi. Ratkaisu tehtiin nyt sillä perusteella jossa mammalla tuli parempi fiilis. 😊 Jännää, meidän pikkuisesta tulee hattivatti. Se on päiväkotiryhmän nimi. 

Tiistaina vietettiin etukäteis isänpäivää. Vietiin Feffen kanssa isi ja mofa lätkämatsiin. Spesiaalia matsista teki se, että lempi jengimme Jokerit kohtasi Lempi pelaajamme Teemu Ramstedtin. Huikeeta! Päästiin kuulemma telkkariinkin. Felix jaksaa matseissa ihmeen hyvin, vaikka lähdetäänkin yleensä kahden erän jälkeen jottei minimani nukahda autoon kotimatkalla. 

Ihanaa viikonloppua! Muistakaa hemmotella isejä! 💗😘