palautuminen

Vartalon palautuminen synnytyksestä

11 maaliskuun, 202011 maaliskuun, 2020 lindbladamandaJätä kommentti

Ensimmäisen raskauden jälkeen itsetunto laski. Kroppa oli pehmeä ja kuoppainen kuin oltermanni juusto. Olin treenannut koko raskauden ajan ja minulle oltiin kerrottu miten imetys tiputtaa loputkin raskauskilot. Tässä teille ensimmäinen fakta. Ei tiputa. Sosiaalinen media loi lisää paineita. Tuntui epäreilulta, että julkkisten vaimot olivat 3 päivää synnytyksestä entisissä mitoissaan. Tein töitä kovasti, raskauskilot karisivat 4kk synnytyksestä, mutta kroppa ei silti näyttänyt niin timmiltä kuin olisin halunnut. Vartalo alkoi kiinteytymään vasta imetyksen loputtua. Kunnolla rasva alkoi palamaan 1,5v raskauden jälkeen.

Niinkuin olen aiemmin kertonut. Toisen raskauden tuomat kilot ja palautuminen pelotti. Jokainen raskaus on kuitenkin erilainen ja jos ensimmäisessä raskaudessa kiloja tuli +18kg tuli toisessa vain noin +10kg. Silti vartalossa oli taas nuo tutut kuopat ja pehmeys kuin ensimmäisessä raskaudessa.

Päätin hyvin varhaisessa vaiheessa, etten julkaise peilikuvia kropastani ja hehkuta ”miten upea naisen vartalo on!!!” Se, että kroppani palautui nopeasti ei ansaitse yhtään enempää hehkutuksia kuin niiden joilla raskauskiloja vielä on jäljellä. Siitä olen kuitenkin yhtä mieltä. On huikeaa, että olen kantanut masussani kahta pientä poikaani, saanut kokea kahdesti synnytyksen upeuden ja kykenyt tuottamaan maitoa näille pikku ihmisille.

Tein viime viikolla vauhtipunnerrus ennätykseni kolmen toiston sarjassa, 52,5kg. Leuanvetoja olen saanut synnytyksen jälkeen parhaimpina päivinä 15kpl putkeen. Näistä asioista olen eniten ylpeä. Voimatasoni ovat jo nyt lähes entisellä tasolla ja synnytyksestä on kuitenkin vasta 7kk aikaa.

Sosiaalinen media luo niin järkyttävän paljon paineita. Jälkikäteen tuntuu, että kaipasin niitä tykkäyksiä enemmän kun olo oli epävarma. Nyt kun olen tyytyväinen itseeni, en kaipaa tuntemattomien tykkäyksiä tai pinnallista hehkutusta miten upealta näytän. Tärkein tapahtuu oman pääni sisällä.

Ihmiset luulevat, että liikunta on minulle kaikki kaikessa. Todellisuudessa se auttaa minua jaksamaan väsyneinäkin päivinä. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Sen kertoo ehkä se, että olen pisimmilläni ollut vauvasta erossa 6h. Vietän lähes 24h vuorokaudessa lasten kanssa. Oma aikani on yleensä noin 1-2h jonka vietän välillä treenaten ilman lapsia. Useinmiten treenaan kuitenkin vähintään vauvan kanssa.

Ruokavalio ja uni ovat varmasti tärkeimmät palautumisen kannalta. Itse en paljoa herkuttele. Pääosin vain viikonloppuisin. Kulutukseni on varmasti kovaa. Filip on vielä ollut kova yösyöppö ja imetän huonoina öinä 5-8 kertaa. Koitan väsymyksestä huolimatta pitää kiinni liikunta rutiineista.

Olen saanut kaksi helppoa raskautta, upeine synnytyskokemuksine. Mikä parasta, kaksi maailman upeinta poikaa. Kyllä naisen kroppa on ihmeellinen. Hienoa on myös se, miten väsymyksestä huolimatta sitä jaksaa hoivata ja rakastaa näitä pikku pentuja kellon ympäri.

Äidit olkaa armollisia itsellenne. Miehet, kehukaa kehukaa ja kehukaa. Teillä ei ole pienintäkään hajua minkä prosessin äidiksi tuleva nainen joutuu läpikäymään vartalon muuttuessa niin raskauden kuin sen jälkeisessä ajassa.

Treeniä ilman päämääriä

14 marraskuun, 201814 marraskuun, 2018 lindbladamandaJätä kommentti

En ole täällä kovinkaan paljoa kirjoitellut treenaamisestani viimeaikoina. Syy on ihan siinä, että minun tekemisestäni ei kannata hirveästi mallia ottaa. 🙂 Tällä hetkellä treenaan ilman minkäänlaista tavoitetta. Olin suunnitellut syksyllä juoksevani puolimaratonin, mutta juoksusta kipeytynyt lonkka/kylki esti nämä haaveet. Toiveena on juosta tuo puolimaraton ihan vain treeninä joku viikonloppu vielä tämän vuoden puolella, ehkä uuden vuoden aattona niin kuin viime vuonna. Mukaan lähtijöitä? 😊

Olen käynyt kahdella eri fysioterapeutilla ja viime aikoina kipu on selkeästi vähäisempää. Omasta mielestä kyse on ihan yksinkertaisesti lihasjumeista. Olen nyt palannut tekemään paremmin lämmittelyjä ja venytyksiä ennen ja jälkeen treenien, eikä kipu ole nyt edes juoksemisen jälkeen ollut kovinkaan pahaa. Pääsääntöisesti kipu on viimeaikoina ollut kokonaan poissa.

Treenaan tällä hetkellä lähes päivittäin. Pyrin saamaan enemmän aerobista treeniä joka viime aikoina on ollut crosstraineria, juoksua, pyöräilyä tai uintia. Yritän saada yhden kunnollisen jalkatreenin ja muutaman yläkropan treenin ujutettua viikkoon. Jalat tuntuvat olevan enemmän rasituksessa, joten sen vuoksi en treenaa niiden lihasvoimaa kovinkaan montaa kertaa viikossa. Viikkoon tulee yksi lepopäivä tai siihen ainakin pyrin. Myönnän, että se ei aina toteudu, koska pääkoppa vaatii liikuntaa. Jos siltä tuntuu, voi vaikka heittää merenneitopyrstön päälle ja leikkiä tunnin ajan Arielia.

Ongelmana siinä, ettei minkäänlaisia tavoitteita ole on, ettei tuolloin tule suunniteltua treenejä kovinkaan tarkasti tai kevennettyä harjoittelua. Kehitystäkää ei välttämättä tapahdu, koska kroppa ei missään vaiheessa saa tilaisuutta palautua.

Tällä hetkellä nautin kuitenkin siitä, että voin tehdä juuri sellaisen treenin joka sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Treenit on monipuolisia, pääpaino aerobisessa treenissä. Olen pysynyt terveenä ja treeni auttaa jaksamaan välillä erittäin kuormittavassa arjessa. Tällä hetkellä näin on hyvä. Ei tavoitteita, hyvällä fiiliksellä.Uskon, että välillä tekee hyvää treenata näin. Ilman paineita ja tavoitteita. Ihan vain itseään varten.

16 syyskuun, 201716 syyskuun, 2017 lindbladamandaJätä kommentti

Olen sosiaalisessa mediassa saanut viime aikoina paljon huolestuneita kommentteja siitä, että pidänkö ollenkaan lepopäiviä. Treenaan tällä hetkellä aika kovaa, koska kuukauden päästä häämöttää Vantaan maratonin puolikas, jossa haluaisin tosi kovasti yrittää päästä alle 2h. Pidän kuitenkin AINA vähintään yhden lepopäivän viikossa.

Haluan muistuttaa, että sosiaalinen media on aina aika pintaraapaisu ihmisen elämästä. Itse olen tietoisesti valinnut esimerkiksi postaavani instagramiin nimenomaan treeni juttuja. Sieltä saa ehkä helposti kuvan, että eihän tuo mimmi muuta tee kuin treenaa. (Ja heilu suu auki tissiliivit päällä himassaan) Todellisuudessa treeniin menee max 2h päivässä. 🙂

Viimeaikoina suurin osa treeneistä on painottunut aamuihin. Niinkuin olen jo aikaisemmin maininnut herään mielelläni aamu 5 treenaamaan, jotta se ei ole perheen yhteisestä ajasta pois ja koska tuolloin saan hyvin treeniseuraa. (Kyllä, minulla on myös hulluja ystäviä.) Tällä hetkellä tuntuu, että aamu rytmi toimii itselleni kaikkein parhaiten. Olen aamulla pirteä ja se käynnistää päivän mukavasti. En koe, että aamutreenit kuormittaisivat kroppaani yhtään extraa.

Tällä viikolla treenejä tulee yhteensä 6kpl+ muutama pyörälenkki, sekä yksi täysi lepopäivä. Yritän treenata mahdollisimman monipuolisesti, joten on tullut juostua, pyöräiltyä ja käytyä salilla. Viikko sitten juoksin Cooper ennätykseni 2540m. Perjantaina tein leuanveto ennätykseni 13kpl. Tänään juoksin elämäni kovimman 18km 5.32min/km vauhdilla. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nämä ennätykset ovat merkkejä siitä, että kroppani kyllä palautuu.

Olen viimeaikoina pyrkinyt venyttelemään joka ilta, tuossa huomaan suurimman eron lihasten palautumiseen. Huomaan järkyttävän suuren eroon varsinkin juoksussa, jos edellisenä iltana ei ole tullut venyteltyä. Tiedän, että monen mielestä venyttely on turha touhua, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä.

Nautin tällä hetkellä juoksemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tulen pitkiltä lenkeiltä kotiin järkyttävän iso virne naamalla, on vaan NIIN siistiä kun juoksu kulkee. Kaikille niille, jotka eivät asiaa voi ymmärtää. Vannon, että juoksusta voi oppia nauttimaan. Siinä tosin voi kyllä mennä vähän aikaa… 😉

Palautuminen on kaikille yksilöllistä. Uskon, että palaudun hyvin myös siksi, että treenini eivät ole tällä hetkellä mitään järkyttävän isojen rautojen nostelua. Suurin osa liikunnastani on peruskestävyys harjoittelua ja voimaa oman kehon painolla. Ei siis ehkä kaikkein kuormittavimpia lajeja keholle.

Minulla on erittäin hyvä olo kropassa ja nautin treenaamisesta. Lupaan puuttua asiaan heti jos treeneissä huomaan väsymistä tai huomaan esimerkiksi yöunieni huononevan.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia palautumisesta ja rehellisiä mielipiteitä oletteko kanssani samaa mieltä?

Älä laihduta

7 toukokuun, 20157 toukokuun, 2015 lindbladamandaJätä kommentti

Eilen vietettiin syömishäiriöliiton Älä laihduta päivää. Luin blogista Too fit to be be, postauksen aiheesta. Tämä lause Annan kirjoituksessa osui ja upposi minuun 100%. ” Sankari on tosiaan se, joka ei liho raskausaikana ja jos lihoo, niin se joka pudottaa kilot mahdollisimman nopeasti.”

Juuri tämä on se syy miksi itsekin olen stressannut koko raskauden ajan näistä kuuluisista kiloista. Olen ihminen (horoskoopiltani leijona) joka koko ajan kaipaa jonkinlaista hyväksyntää ympärillä olevilta ihmisiltä. Osa ihmisistä kehottaa kerrankin syömään ja nauttimaan kun on hyvä syy syödä. Eniten positiivista kommentia saa kuitenkin ne jotka eivät kerää raskauden aikana turhia lisäkiloja ja jotka mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen voivat esitellä upeaa kroppaansa sosiaalisessa mediassa. Itse olen mielestäni ollut suht tarkka syömisistäni myös raskaana. Herkut jätetään viikonlopulle. Liikuntaa minulla tulee 5-6 kertaa viikossa. Silti kiloja on tullut näin raskausviikolle 32 jo +10kg. Peilistä takaisin tuijottaa raskaana oleva pehmeä plussapallo. Lihasteni päälle on tullut mukavan pehmeä lisäkerros. Lapsi tulee viimeisten viikkojen aikana vielä tuplaamaan painonsa. Mites mamma? Ahdistus.

Tiedän, että varsinkin lapsen synnyttyä on tärkeää saada riittävästi kaloreita suuhunsa, jotta maidontulo ei lopu. Synnytyksen jälkeen ei siis todellakaan ole oikea aika alkaa vähentämään kaloreitaan. Palautuminen pelottaa silti todella paljon. Mieheni on maailman paras kannustaja ja hokee minulle joka päivä miten hyvältä näytän ja silittelee mahaani. Itse mietin kuitenkin koko ajan, että toivottavasti hän vielä joskus saa timmin vaimonsa takaisin. (Varsinkin kun en kotona niin välitä kulkea vaatteet päällä) 🙂

Ihmiset kyselevät paljon kuinka paljon raskauskiloja on kertynyt. Koen että oikea vastaus tulisi olla mahdollisimman vähän. Ihmiset myös kommentoivat paljon vatsani kokoa. Neuvolan mukaan mennään tarkalleen käyrillä. Eli maha on juuri sen kokoinen kuin näillä viikoilla tulisikin olla. Kommentien puolesta saan kuvan että ”näytät helvetin isolta jo nyt.” Toivottujen positiivisten kommenttien sijaan tulee taas epäonnistunut olo.

Tiedän että moni lukija varmasti pitää näitä ajatuksia lapsellisina ja pääasia on lapsen hyvinvointi. Niin minunkin mielestäni. Tämä on kuitenkin helvetin julma maailma jossa elämme. Tässä elämän ja kropan muutoksessa haluisi tehdä kaiken mahdollisimman oikein. Välillä vain tuntuu ettei itsekään tiedä mikä se oikea tapa on. Ihanne tilanne varmasti olisi hyvinvoiva vauva ja mamma. Sitä lähdetään tavoittelemaan.

T. Mama joka häpeilemättä aloitti eilen shortsi kauden treeneissä. Treenikavereille varoitus! :D — T. Mama joka häpeilemättä aloitti eilen shortsi kauden treeneissä. Treenikavereille varoitus! 😀