Palautuminen

Normaali

Olen sosiaalisessa mediassa saanut viime aikoina paljon huolestuneita kommentteja siitä, että pidänkö ollenkaan lepopäiviä. Treenaan tällä hetkellä aika kovaa, koska kuukauden päästä häämöttää Vantaan maratonin puolikas, jossa haluaisin tosi kovasti yrittää päästä alle 2h. Pidän kuitenkin AINA vähintään yhden lepopäivän viikossa.

Haluan muistuttaa, että sosiaalinen media on aina aika pintaraapaisu ihmisen elämästä. Itse olen tietoisesti valinnut esimerkiksi postaavani instagramiin nimenomaan treeni juttuja. Sieltä saa ehkä helposti kuvan, että eihän tuo mimmi muuta tee kuin treenaa. (Ja heilu suu auki tissiliivit päällä himassaan) Todellisuudessa treeniin menee max 2h päivässä. 🙂

Viimeaikoina suurin osa treeneistä on painottunut aamuihin. Niinkuin olen jo aikaisemmin maininnut herään mielelläni aamu 5 treenaamaan, jotta se ei ole perheen yhteisestä ajasta pois ja koska tuolloin saan hyvin treeniseuraa. (Kyllä, minulla on myös hulluja ystäviä.) Tällä hetkellä tuntuu, että aamu rytmi toimii itselleni kaikkein parhaiten. Olen aamulla pirteä ja se käynnistää päivän mukavasti. En koe, että aamutreenit kuormittaisivat kroppaani yhtään extraa.

Tällä viikolla treenejä tulee yhteensä 6kpl+ muutama pyörälenkki, sekä yksi täysi lepopäivä. Yritän treenata mahdollisimman monipuolisesti, joten on tullut juostua, pyöräiltyä ja käytyä salilla. Viikko sitten juoksin Cooper ennätykseni 2540m. Perjantaina tein leuanveto ennätykseni 13kpl. Tänään juoksin elämäni kovimman 18km 5.32min/km vauhdilla. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nämä ennätykset ovat merkkejä siitä, että kroppani kyllä palautuu.

Olen viimeaikoina pyrkinyt venyttelemään joka ilta, tuossa huomaan suurimman eron lihasten palautumiseen. Huomaan järkyttävän suuren eroon varsinkin juoksussa, jos edellisenä iltana ei ole tullut venyteltyä. Tiedän, että monen mielestä venyttely on turha touhua, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä.

Nautin tällä hetkellä juoksemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tulen pitkiltä lenkeiltä kotiin järkyttävän iso virne naamalla, on vaan NIIN siistiä kun juoksu kulkee. Kaikille niille, jotka eivät asiaa voi ymmärtää. Vannon, että juoksusta voi oppia nauttimaan. Siinä tosin voi kyllä mennä vähän aikaa… 😉

Palautuminen on kaikille yksilöllistä. Uskon, että palaudun hyvin myös siksi, että treenini eivät ole tällä hetkellä mitään järkyttävän isojen rautojen nostelua. Suurin osa liikunnastani on peruskestävyys harjoittelua ja voimaa oman kehon painolla. Ei siis ehkä  kaikkein kuormittavimpia lajeja keholle.

Minulla on erittäin hyvä olo kropassa ja nautin treenaamisesta. Lupaan puuttua asiaan heti jos treeneissä huomaan väsymistä tai huomaan esimerkiksi yöunieni huononevan.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia palautumisesta ja rehellisiä mielipiteitä oletteko kanssani samaa mieltä?

Mainokset

Älä laihduta

Normaali

Eilen vietettiin syömishäiriöliiton Älä laihduta päivää. Luin blogista Too fit to be be, postauksen aiheesta. Tämä lause Annan kirjoituksessa osui ja upposi minuun 100%. ” Sankari on tosiaan se, joka ei liho raskausaikana ja jos lihoo, niin se joka pudottaa kilot mahdollisimman nopeasti.”

Juuri tämä on se syy miksi itsekin olen stressannut koko raskauden ajan näistä kuuluisista kiloista. Olen ihminen (horoskoopiltani leijona) joka koko ajan kaipaa jonkinlaista hyväksyntää ympärillä olevilta ihmisiltä. Osa ihmisistä kehottaa kerrankin syömään ja nauttimaan kun on hyvä syy syödä. Eniten positiivista kommentia saa kuitenkin ne jotka eivät kerää raskauden aikana turhia lisäkiloja ja jotka mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen voivat esitellä upeaa kroppaansa sosiaalisessa mediassa. Itse olen mielestäni ollut suht tarkka syömisistäni myös raskaana. Herkut jätetään viikonlopulle. Liikuntaa minulla tulee 5-6 kertaa viikossa. Silti kiloja on tullut näin raskausviikolle 32 jo +10kg. Peilistä takaisin tuijottaa raskaana oleva pehmeä plussapallo. Lihasteni päälle on tullut mukavan pehmeä lisäkerros. Lapsi tulee viimeisten viikkojen aikana vielä tuplaamaan painonsa. Mites mamma? Ahdistus.

Tiedän, että varsinkin lapsen synnyttyä on tärkeää saada riittävästi kaloreita suuhunsa, jotta maidontulo ei lopu. Synnytyksen jälkeen ei siis todellakaan ole oikea aika alkaa vähentämään kaloreitaan. Palautuminen pelottaa silti todella paljon. Mieheni on maailman paras kannustaja ja hokee minulle joka päivä miten hyvältä näytän ja silittelee mahaani. Itse mietin kuitenkin koko ajan, että toivottavasti hän vielä joskus saa timmin vaimonsa takaisin. (Varsinkin kun en kotona niin välitä kulkea vaatteet päällä) 🙂

Ihmiset kyselevät paljon kuinka paljon raskauskiloja on kertynyt. Koen että oikea vastaus tulisi olla mahdollisimman vähän. Ihmiset myös kommentoivat paljon vatsani kokoa. Neuvolan mukaan mennään tarkalleen käyrillä. Eli maha on juuri sen kokoinen kuin näillä viikoilla tulisikin olla. Kommentien puolesta saan kuvan että ”näytät helvetin isolta jo nyt.” Toivottujen positiivisten kommenttien sijaan tulee taas epäonnistunut olo.

Tiedän että moni lukija varmasti pitää näitä ajatuksia lapsellisina ja pääasia on lapsen hyvinvointi. Niin minunkin mielestäni. Tämä on kuitenkin helvetin julma maailma jossa elämme. Tässä elämän ja kropan muutoksessa haluisi tehdä kaiken mahdollisimman oikein. Välillä vain tuntuu ettei itsekään tiedä mikä se oikea tapa on. Ihanne tilanne varmasti olisi hyvinvoiva vauva ja mamma. Sitä lähdetään tavoittelemaan.

T. Mama joka häpeilemättä aloitti eilen shortsi kauden treeneissä. Treenikavereille varoitus! :D

T. Mama joka häpeilemättä aloitti eilen shortsi kauden treeneissä. Treenikavereille varoitus! 😀