Pappa

Minulle tuo sana merkitsee isää. Vaikka olen jo 26-vuotias, ovat vanhempani minulle edelleen mamma ja pappa. Pappa on aina ollut tiukka, mutta lempeä. Pienenä jos näimme pahaa unta yöllä, piti vanhempiemme huoneeseen kontata niin, että sujahti nopeasti nukkuvan papan ohi, mamman kainaloon. Jos pappa näki, joutui kyllä takaisin omaan sänkyyn. 😀

  
Minulle erityisen tärkeää on ollut papan kannustus uinti harrastuksessani. Asuimme 500m päässä uimahallilta. Pakkaspäivinä pappa tuli usein silti hakemaan minua autolla treeneistä, etten vaan vilustuisi. Ei ollut montaa uinti kilpailua, jossa pappa ei ollut kannustamassa. Vaikka en sitä varmasti koskaan sanonut ääneen, oli hänen läsnäolonsa mielettömän tärkeää. Halusin tietenkin tehdä papan katsomossa ylpeäksi. Kun onnistuin, tuuletimme molemmat yhtä kovaa. Minä altaassa, pappa katsomossa.

Pappa on huolehtija. Hänelle oli mielettömän kova paikka, kun sydänsairautemme tuli ilmi. Hän on tämän jälkeen ollut huolissaan treenaamisestani. Kun kerroin raskaudestani, oli papan ensimmäinen kommentti: ”Tuota treenaamista pitää nyt kyllä himmata.”

  
Olen papan tyttö. Jos pyydän jotain Heikiltä, mihin hän ei suostu totean yleensä vastaukseksi ”Pappa kyllä tekisi!” Heikki onkin nopeasti oppinut vastaamaan heti, ” en tee mutta, pappa varmaan tekee.” Käyn torstaisin kävelyttämässä vaariani, joka asuu aivan vanhempieni lähellä. Kävelen siitä yleensä Felixin kanssa vanhempieni luokse. Vaikka papalla olisi kuinka kiire, hän aina vie meidät Felixin kanssa kotiin, jotta meidän ei tarvitse mennä bussilla. Tämä on niin tyypillistä pappaa.

Nyt papasta on myös tullut minulle Mofa. (Morfar=isoisä) Sydämmeni meinaa sulaa kun pappa kertoo Felixille, miten hän opettaa kaiken jalkapallosta hänelle. Koska Felix ei ole hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, huomaa papan otteissa jo selkeää itsevarmuutta. Felixin naurattaminen tulee jo ihan luonnostaan. Vaippa hommiin ei pappa kuitenkaan vielä ole lähtenyt.

  
Parempaa isää ja mofaa emme voisi Felixin kanssa toivoa!

Hyvää isänpäivää! ❤

Joulustressi

Moni ei vielä ole käsittänyt tätä. Jouluun on enää alle 2kk!!! Nyt stressi iski oikeesti salamana. Tajusin mitä kaikkea pitäisi mahdollisimman nopeasti tehdä ennenkuin tää 2kk on mennyt. Ekat pikkujoulut on jo puolentoista viikon päästä. Salin pikkujoulut! Teeman mukaisesti vedetään tietenkin WOD:i jouluteemalla. Kaikkien pitäisi olla pukeutuneita joulupukeiksi. Mä haluaisin kuitenkin erottua joukosta… pitäis vielä vaan keksiä miten?!

Viime vuonna Berliinistä itselleni ostama joulupaita!
Viime vuonna Berliinistä itselleni ostama joulupaita!

No tänään onneks heräsin myös toiseen faktaan. Mulla ja H:lla sekä siskolla ja hänen miehellään on viime vuonna ostamamme joulupaidat MUTTA tänä jouluna mukana on myös vanhempani, eikä ne nyt voi juhlia joulua meidän kanssa ilman joulupaitoja!!! Tässä iski oikeesti totaalipaniikki. Suomessa ei oikein tunneta tuollaisia hienoja paitoja…VIELÄ. Mamma ja Pappa, hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Fiksuna tyttönä naputtelin googleen ”Christmas Jumpers” ja nämä paidat on jo matkalla Suomeen.

mammapappa

Mä oon NIIN tehokas kun vaan haluan. Lahjoja meillä ei ole enää moneen vuoteen ostettu aikuisille. Ainoastaan suvun pienimmille. Tämä helpottaa kyllä stressaamista kummasti. Okei myönnetään me ostetaan H:n kanssa aina yhdet lahjat toisillemme. Viime vuonna lahjoitin Lasten Sairaalalle rahaa, joululahjojen ostamisen sijaan. Toivon että tätä päätöstämme kunnioitetaan. Kyse ei ole laiskuudesta tai etteikö me välitettäisi. Aikuisille on vain vaikea ostaa mitään järkevää, samoin on vaikea pistää raja kenelle ostaa ja kenelle ei?!

Itse odotan joulua kuin pieni lapsi. Olispa Lapissa inhimilliset pakkaset ja paljon lunta. Suunnittelen jo hiihtoreissuja ja pulkkamäki retkiä. Jouluruokaa ja Joululauluja pikku Minnin kanssa. Joulu joulu tule jo!