Mutsi reissaa taas

Melkeen piti päästä 30 vuoden ikään, ennenkuin lähtee reissuun elämänsä ensimmäistä kertaa omalla kaveriporukalla. Tänään illalla taas nokka kohti Leviä ja tällä kertaa 12 työkaverin kanssa.

Fiiliset on vaihdellut innostuksesta, jännitykseen ja pelkoon ikävästä. Otan tämän kuitenkin loman kannalta. Saan neljänä aamuna herätä ilman herätyskelloa, kyllä, ei kännykän herätystä eikä ihmispennun heleää ääntä laulamassa Old McDonald had a farm. Saan ehkä luettua (ainakin lennoilla) kirjoja, käydä pitkillä hiihtolenkeillä ilman minkäänlaista kiirettä ja viettää aikaa ystävien kanssa. Ollaan nyt rehellisiä, kyllä reissussa varmasti tulee käytyä myös after skissä ja hullussa porossa. Uskon, kuitenkin että reissu tekee hyvää, eikä pieni ikäväkään aina haitaksi ole.

Lähden välillä miettimään mitä muut minusta ajattelevat. Onhan osa samanikäisten lasten äideistä vielä kotona lapsen kanssa. Tajuan kuitenkin, ettei minun tarvitse välittää muiden kuin mieheni mielipiteestä. Häneltä kysyin heti ensimmäisenä olisiko ok jos lähtisin työporukalla Leville? En nimittäin ole koko 13 vuoden yhdessä olon aikana koskaan ollut kavereiden kanssa reissussa ilman Heikkiä, treenileirejä lukuunottamatta. 🙈

Joten nyt on aika. Lappi täältä tullaan!

Pääsiäinen Levillä

Ehkä tähänastisen elämän paras pääsiäisloma takana. 💗 Hypättiin keskiviikko iltana auto junaan Pasilasta ja puksutettiin kohti Kolaria. Menomatkalla meillä oli hieman uudempi juna, jossa jopa Wifi toimi. Leikkivaunua ei kuitenkaan löytynyt, mutta matka meni lähinnä syöden ja nukkuen. (Kuka nukkui, kuka ei.) ☺️

Aamulla syötiin ravintola vaunussa puurot ja perillä Kolarissa oltiin aamu 11, josta ajeltiin suoraan Levin Utsuvaaraan jossa meidän vuokra mökki sijaitsi.

Lappi vie yksinkertaisesti AINA sydämmeni. Torstaina Felix lähti mummin ja mufan kanssa bongaamaan poroja kun me lähdettiin Heikin kanssa ladulle viettämään laatuaikaa kahdestaan.

Reissussa tuli hiihdettyä yhteensä melkein 90km. Toiseksi viimeisenä päivänä vuokrattiin Felixille ahkio ja lähdettiin varovaisesti kokeilemaan miten meidän Duracell jaksaa istua. Hyvinhän herra jaksoi. Istui tyytyväisenä ensimmäiset 8km Lapinkylään, jossa sai leikkiä serkkutyttöjen kanssa ja syödä munkit. Tuosta hiihdettiin vielä mutkan kautta takaisin etelä rinteille jolloin minimäni otti päiväunet pulkan kyydissä. Perheen yhteiselle hiihtoreissulle tuli matkaa 20km ja Feffe tokaisi herättyään ”mamma det var roligt.” Harkitsen ihan vakavasti ahkion ostoa kotiin, oli niin ihana päästä yhdessä hiihtämään koko perheen kanssa. 💗

Levillä riittää tekemistä pienten lasten kanssa. Felixin suosikeiksi nousi Tonttula jossa pääsi näkemään heppoja ja poroja sekä tuubi mäkeen josta me myös Heikin kanssa innostuttiin kovasti. Sisällä Tonttulassa pääsee veloituksetta katselemaan joulupukin työhuoneeseen ja tonttujen makuukammareihin. Ihana paikka! Toinen Fefen suosikki oli Lapinkylä jossa Feffis tykkäsi katsella poroja. ☺️

Felix kävi myös elämänsä ensimmäistä kertaa laskettelemassa. Isin kanssa jätkä jaksoi kokonaiset 15minuuttia ennenkuin kiinnostus lopahti.

Kuulostaa hölmöltä, mutta Felix on vain NIIN mahtavassa iässä.On ihana kuinnella ja nauraa jätkän oivalluksille ja jutuille.onhan hän myös maailman reippain reissu mies!

Iltasin käytiin yleensä Levin keskustassa syömässä. Pääsiäisen aikaan hinnat ovat mielestäni aika tyyriitä, sillä esimerkiksi annoksesta Poronkäristystä saa paikasta riippuen pulittaa 22-30€. Mutta onhan se tietenkin myös herkullista. 👌🏼 Kotimatka taittui hieman vanhemmalla junalla ja tuossa olikin hieman tekemistä keksiä 2-vuotiaalle ohjelmaa kun juna lähti jo kello 15 eikä leikkihuonetta tai wifiä ollut. Pidettiin hytissä muumi disco, syötiin eväitä ja rampattiin muutaman kerran ravintola vaunussa. Aamulla oltiin Pasilassa 6:47, josta vein Felixin suoraan dagikseen ja suuntasin itse töihin.

Oli vain yksinkertaisesti maailman parasta viettää aikaa perheen kanssa Lapin upeissa maisemissa. Olen innokkaana varaamassa mökkiä jo ensi pääsiäiseksi. Vaikka arvatkaas mitä. Palaan Leville jo ensi viikolla työkavereiden kanssa! Hiihtokilometrejä ei ehkä tuolla reissulla kerry ihan niin paljoa, sillä ohjelmassa on tuolloin myös ratsastusta ja Pete Parkkosta. Sukset jätin kuitenkin Lappiin, joten muutaman lenkin pääsen kyllä vielä hiihtämään.

Onko täällä muita Lappiin hurahtaneita? 🤗💗

Maanantai Amtsin matkassa

Tykkään itse lukea välillä näitä ihan perus arki juttuja muiden blogeista. Tässä tulee siis perus maanantai Amtsin matkassa. Pitäkää kiinni, vauhti on aika kova. 🙂 Moni kyseli myös ruokailuistani, joten tästä saa ehkä pienen käsityksen arki syömisistäni.

05:00 Herätys: Pisut, pesut ja vaatteet niskaan. Lasi vettä ja beetasalpaajat nassuun.

05:30 Hyppään autoon ja ajan Pasilaan, jossa on sovittu kaverin kanssa juoksutreffit.

06:00-7.30 Aamulenkki 8km ja kyykkyjä+vatsoja salilla.

8.15 Kaupan kautta aamiaispöytään. Päivän odotetuin ateria. Kaurapuuroa, 200g Kesoa ja marjakeittoa. Lasi vettä ja 2kuppia kahvia. Samalla ehtii vaihtaa kuulumisia maailman parhaiden työkamujen kanssa.

8:45 Kone auki, luurit korville ja hommiin.

11.15 Kauppaan ostamaan lounasta. Lounas on about joka arkipäivä sama. Salaattia kananmunalla. Jälkkäriksi ananasta. Lasi vettä ja 2 kuppia kahvia.

12:15 Takaisin sorvin ääreen.

13-14 Tiimipalaveri

14:40 Välipalaksi omena, vettä ja kuppi kahvia

14.55-16.15 Töitä kunnes kiireellä hakemaan Felix dagiksesta.

17.00 Feffis kainaloon ja kohti Itistä

17:30 Päivällinen Itiksen Fonda del solissa. Mammalle savulohisalaatti, Fefelle knackiksia ja franskalaisia. Leivän jätin syömättä, se kuuluu viikonloppu herkkuihin 😄Juomaksi vettä.

18:15 Fefen lääkäri jossa tarkistettiin korvat ja todettiin että minimän joutuu viikon päästä kolmatta kertaa korvien putkitukseen. Yllätykseksi törmättiin vanhaan työkaveriini perheineen ja ehdittiin kiireisesti vaihtaa kuulumiset. 💗

18:50-20.00 Vuosaaren uimahallissa uimassa. Menee kuntoilusta tuokin kun saa juosta minimänin perässä ja laskea liukumäessä. HUIPPUA! Kotimatkalla Fefe söi banskun ja joi trippimehun.

20.30 Fefen hampaiden pesu, yöpaita päälle, ja nukkumaan. Heikki hoitaa illan nutuksen. Puran päivän treeni ja uimakassin. Seuraavan aamun treenikamojen pakkaus.

21.00 Oma iltapala. Mustikoita ja kauramaitoon tehtyä Chia vanukasta. Iltatee ja vettä. Tärkein unilääke: Magnesiumi. Venyttelyä telkkarin ääressä.

22:00 Hampaiden pesu ja nukkumaan. Aamulla taas 05:00 herätys. 😴

Minimäni matkustaa

”Tuolla se on, tuolla se mamma ja isi on!” Kuuluu aamulla ensimmäisenä huuto kun minimäni ponkaisee aamulla pystyyn ja käy avaamassa verhot. Ai mikä siellä on? No uima-allas tietenkin.

Tämän vajaan 5 päivän Israelin loman aikana olen valehtelematta hokenut 100 kertaa päivässä miten huikee tyyppi Felix on. Siis ihan HUIKEE! Hänellehän riittäisi, kun lomalla uitaisiin 5-8h päivässä. Kunhan välissä käytäisiin syömässä vähän franskalaisia, knakkiksia, ketsuppia ja jälkkäriksi bubblegum jätskiä struutissa tietenkin.

Todellisuudessa tästä aiheesta pitäisi tehdä video postaus, jotta pääsisitte näkemään noita minimänin reaktioita. Matkustamisesta tulee kokonaan taas uusi juttu, kun kaiken kokee pienen ihmisen kautta ja hänelle kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Eilen isi lähti koko päiväksi Jerusalemiin retkelle, joten saatiin viettää päivä kaksi Fefun kanssa. Mehän aloitettiin homma aamulenkillä juosten 4,5km yhdessä. Lenkin lopuksi Felix yllättäen tarttui minua lujasti kiinni niskan takaa ja antoi oikein ison pusun. Huikee tyyppi! 💗👌🏼

Tänään aamulla jätkä ehdottikin itse vapaaehtoisesti lähtevänsä mukaan lenkille. Ollaankin tänään hölkötelty jo yhteensä 10km jäbä mukana rattaissa. Siinä se tyytyväisenä istuu rattaissa ja huutelee mitä bongailee matkalla. Tai selostaa menneiden päivien tapahtumia. 😂

Ruokaillessa jäbä osaa itse jo hakea omat voipurkkinsa ja ketsupit. Sieltä se jostain kipittää ketsuppi pussit käsissä laulaen kovaan ääneen ”Old McDonald had a farm…” Ainiin nyt opetellaan myös kovasti eläinten nimiä englanniksi. Mielellään niin, että mamma määkii tai röhkii mahdollisimman kovaäänisesti ja Fefe sitten kertoo mikä eläin on kyseessä, englanniksi.

Kyllä me hänestä isin ja mamman kaltainen reissumies tehdään! Oikeesti, niinkuin Fefe tähän toteaisi. ☺️☀️💗

Mitä sulle kuuluu?

Lähipiirissäni olevat ihmiset tietävät, että stressitasoni ovat viime aikoina hiponeet high top leveliä.IMG_1517

Sairastelua, työstressiä ja muuta mukavaa. Niille jotka seuraavat minua vain sosiaalisen median kautta, tämä voi tulla yllätyksenä. Haluan jakaa ympärillä olevilleni ihmisille mielummin positiivista fiilistä, kuin syöttää omia murheitani kun niitä on kaikilla varmasti ihan omastakin takaa.

Perheeni lisäksi minulla on muutama lähiystävä joille kerron mieltä painavista asioista. Viime aikoina olen kuormittanut näitä ihmisiä aika todenteolla. Välillä tunnen oloni ihan idiootiksi kun mietin, että puhun aina vain itsestäni enkä varmasti muista tarpeeksi usein kysyä heiltä miten HE jakselevat!?vuF2%Qj%Ra61m1taSOnwCA.jpg

Tämä tosin tuntuu olevan suht yleinen ilmiö nykypäivänä. Keskitytään niin paljon omaan napaan, ettei ymmärretä miten suuri merkitys tuolla pienellä kysymyksellä voi olla jollekin toiselle. Arki on kaikilla nykyään satasella juoksemista paikasta toiseen. Huomaan itsekin, että kun oravanpyörä pyörii kovimmillaan saattaa helposti unohtua ne pienet toisten ihmisten huomioon ottamiset. Myönnän itsekin sen, että välillä esimerkiksi kotiin tullessani puhun niin paljon omista työjutuistani, että unohdan kokonaan kysyä Heikiltä millainen työpäivä hänellä on ollut.

Mielestäni on välillä jopa hassua miten pienillä asioilla voi ympärillä oleville ihmisille näyttää välittävänsä. Useimmiten siihen ei kuitenkaan vaadita muuta kuin tuo yksinkertainen kysymys ja aito kiinnostus saamaansa vastaukseen. Pyrin itse kyllä mahdollisimman usein kertomaan ystävilleni miten korvaamattomia he minulle ovat. IMG_1534

Milloin itse kysyit lähimmiltäsi mitä heille ihan oikeasti kuuluu?

Se, että suurin osa todennäköisesti vastaa ”hyvää”, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. Siihen tarvitaankin sitten ihan oma blogitekstinsä… 🙂

Perhearjen kiireisyys

Kuka luki päivän Helsingin Sanomista jutun siitä, miten nykyään lasten tekoa lykätään  perheiden kiireisen arjen mielikuvien takia?! Artikkelin lopussa oli seuraavat kommentit haastatelluilta ihmisiltä.

IMG_0096.PNG

Ehkä se oli tuo ensimmäinen kommentti, joka nosti niskakarvani pystyyn. ”…en mä voi hommata sitä lasta…viikon päästä sellanen fiilis et mä haluun kiertää maailman nyt.”

Rakas 25-vuotias mies. Ei niitä lapsia ihan noin vaan hommata, että tsädäm tilaisin yhden söpön sinisilmäisen poikalapsen. Toisekseen lapsen kanssa itseasiassa lentää 2-vuotiaaksi asti ilmaiseksi, joten voisit ihan ilman lisäkustannuksia lentää sen mini-ihmisen kanssa maailman ympäri. Ja te korkeakoulutetut naisihmiset. Vannon, että olisin sfääreissäni helvetin paljon kiukkuisempana ilman tuota aina iloista ihmispentua. 🙂 ❤IMG_0091

Tarkoitukseni ei ole kärkkäillä kommenteillani loukata ketään. Ymmärrän, ettei kaikki ihmiset halua lapsia ja se on itselleni ihan fine. Enemmän haluaisin välillä huutaa lähes 30-vuotiaille ihmisille että, ”herää pahvi, olit teini joskus 10 vuotta sitten. Time to grow up!” Ne jotka tuntee minut tietää, että minussakin elää ikuinen lapsi, mutta itseäni ihmetyttää miten osa ihmisistä ei halua ottaa vastuuta mistään ennen kuin keski-ikä kolkuttelee ovelle. IMG_0057

Uskon, että meidän elämä olisi ihan yhtä hektistä ilman lasta. Paitsi, että istuttaisiin varmaan useammin töissä pidempään kun ei tarvitsisi ketään hakea 17 mennessä dagiksesta. Lapsi on myös maailman paras murheen poistaja. Ennen kuin Felix syntyi oli minun paras ”huonon päivän” pelastaja siskoni tytär Minea. Ajoin aina heidän luokseen kun elämä potki päähän. Noin 30 sekunnissa Minea sai minut aina unohtamaan kaikki murheet. Lasten aitous, huolettomuus ja iloisuus on niin tarttuvaa. fullsizeoutput_366.jpeg

Tänään hain Felixin dagiksesta ja menin polvilleen hänen eteensä. Felix silitti hiuksiani ja totesi ”mamma har fint hår” ja seuraavaksi pyöräytti korvarenkaitani ja totesi ”mamma har fina örhängen.” Maailman parasta! ❤

Olen sanonut tämän lauseen blogissani miljoona kertaa. ”Lapsi on lahja, ei itseoikeus.”

fullsizeoutput_3121.jpeg

Living the dream

Kävin työkaverini kanssa eräänä päivänä keskustelua siitä miten minulla ei koskaan oikeastaan ole ollut unelmia olla rikas, menestyvä tai esimerkiksi johtaja. Unelmani hyvin nuoresta asti oli aina, että minusta joskus tulisi äiti. Työkaverini totesikin tähän, ”se on hieno unelma, sä vähän niinkun elät unelmaas nyt.” Naurahtaen todettiin, että niinhän minä taidan elää. 🙂fullsizeoutput_2fb4.jpeg

Olen rehellinen. Kiireisen arjen keskellä saattaa välillä unohtaa elävänsä tuota unelmaa. Kun kuitenkin pysähtyy miettimään asiaa, voin rehellisesti sanoa että olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Suurimpana kiitollisuuden aiheena on joka päivä juurikin tuo pieni sinisilmäinen hölösuu, joka saa minut nauramaan joka ikinen päivä. IMG_7412.JPG

Suuri kysymys onkin se, pitääkö tyytyä sitten kun saavuttaa unelmansa? Saavutin suurimman haaveeni 25-vuotiaana. Se tekee minut onnelliseksi joka ikinen päivä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sen jälkeen tulee uusia unelmia ja haaveita. Pieniä ja suuria.

Siskoni aina nauraa, että minut pitäisi pudottaa pilvilinnoistani alas todellisuuteen. Elämä on kuitenkin jotenkin siistimpää kun kuvittelee olevansa sen oman elämänsä supertähti. On matka haaveita jotka vain odottavat toteutumistaan, ura haaveita jotka pitää motivoituneena ja unelmia uutuus jäätelömauista. Haaveilen siitä, että päivässä olisi enemmän tunteja, jotta ehtisin nähdä enemmän ystäviäni, joita ei nykyään liikaa ehdi näkemään ja siitä että kesät olisi taas suomessa lämpimiä ja talvet lumisia. Meidän perheessä on myös jokainen sairastellut tänä syksynä, joten haaveilen kovasti terveemmästä talvesta ja ensi vuodesta. Pikku juttuja. 😉6cc8e26cbc0260204a340089cc3837df--how-to-be-happy-quotes-being-happy-quotes

Mitä vanhemmaksi tulen tajuan ehkä kuitenkin myös sen, että tärkeintä on nauttia arjesta ja olla onnellinen. Tärkeintä on tietenkin myös, että tuo minun pikku elävä unelmani kokisi olevansa onnellinen. Iloitsen pienistä asioista. Tuuletan villisti kun teen leuanveto ennätyksen, nauran kyyneleet silmissä kun Felix höpöttää tarinoitaan ja muistutan joka päivä miten paljon rakastan. Rakennan itse omat unelmani ja määrittelen mikä minut tekee onnelliseksi. Tuntuu, että tänä päivänä moni ajattelee liikaa elämää ”sitten kun” mentaliteetilla, eikä tajuta elää tässä ja nyt. 5f2b2f39c4954bee276366f9ce578337--live-today-quotes-quotes-about-hard-times-in-life.jpg

Aika diippiä kamaa taas. Vatsakivut on pitäneet mut tänään kotosalla ja kerrankin aikaa syventyä vähän omiin ajatuksiin ja kirjoituksiin.

Kivaa loppuviikkoa just SULLE!

IMG_7637.JPG