Millainen haluisit olla?

Syksyn tuoma stressi ja väsymys yllättää jotenkin ihan joka ikinen vuosi. Tuntuu, että voisi lähinnä maata peiton alla Ben&Jerrys purkki kainalossa ja murista jos joku kehtaa raottaa sitä peittoa yhtään. 😁

Juoksu on viimeisen 2kk aikana aiheuttanut vaihtelevasti kipua lantion/lonkan alueelle. Tuntuu, että se ärtyy eniten kovempi vauhtisista lenkeistä. Olen yrittänyt saada apua fyssarilta mutta apu on yleensä vain hetkellistä. Suunnitelmissa oli juosta Vantaan maratonilla puolikas, mutta nyt katson tilanteen kisa viikolla ja ilmottaudun vasta viimeisellä viikolla jos lähden tuota kokeilemaan.

Olen kesän ja syksyn aikana tehnyt hillitöntä tutustumista omaan pääkoppaan. Jutellut psykoterapeutin kanssa ja pohdiskellut niin paljon, että ystäväni jo totesi ”eikö sulla tuu pää kipeeksi tosta kaikesta pohdiskelusta.” 🤣🙈

Ihmiset pistää kamalasti aikaa ja resursseja ammatilliseen kehittymiseen. Miksi samaa ei tehdä oman hyvinvoinnin, psyykkeen tai parisuhteen eteen? Olen pohtinut siis paljon asiaa siitä perspektiivistä ”miten olla parempi äiti, vaimo, ystävä, minä.” Terapeutti esitti minulle yksinkertaisen kysymyksen ”millainen haluisin olla?”

En osannut vastata tähän kysymykseen. Vastasin kaksi ensimmäistä kertaa millaisena haluaisin, että muut minut näkisi. Vasta kunnolla pohdittuani sanoin haluavani olla ”rakastettava, positiivinen ja välittävä.”

Havahduin tuohon kysymykseen itse. Yritän opetella siihen, että kaikkia ei pidä eikä tarvitse miellyttää. Tärkeintä on olla oma itsensä ja antaa itsestään niille, jotka minun lähelläni haluavat olla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Heikiltä kysyin yllättäen onko minulla jokin tapa tai käyttäytymismalli jonka aina samoissa tilanteissa toistan, jossa ehkä olisi kehitettävää. Heikki ajatteli heti, että hänellä tällainen on ja, että kysyin asiaa, jotta voin kertoa mikä hänen toiminnassaan ärsyttäisi. Oli hetken vakuuteltava, ettei tässä nyt ole mitään koiraa haudattuna, kun haluisin vaan oppia ja muuttaa huonoksi opittuja tapoja. Hän kuulemma tarvitsi miettimisaikaa, mutta vastausta en itseasiassa vieläkään ole saanut.

Mielenkiintoisia mutta energiaa ja yöunia vieviä juttuja. 😊 Yritän itse pikkuhiljaa löytää rennompaa otetta taas arjesta. Nukkua aamulla jos väsyttää, puhua heti jos jokin asia painaa mieltä ja tehdä arjesta niin kivaa, että joka päivässä on jotain super kivoja juttuja. Viime viikonloppuna järjestettiin extempore brunssi ystäväperheille. Moni valitettavasti sairastui eikä päässyt tulemaan, mutta saatiin ihana rauhallinen aamu ystävien kesken ja mahat räjähdyspisteeseen. My kinda saturday! 🤗

Vähemmän energiaa asioihin joihin ei voi vaikuttaa ja täysi keskittyminen itselleen tärkeisiin asioihin ja ihmisiin!

Lapsen kanssa

Sohin varmasti TAAS kepillä ampiaiapesää. Saahan minulla mielipiteeni olla.

Muuttaako lapsi elämää!? Kyllä, mikään ei ole enää entisensä lapsen syntymän jälkeen. Rakkaus saa ihan uuden käsitteen, samoin kuin pelko. Tuota pientä ihmistä kohteen tuntee niin suurta rakkautta, että samalla kasvaa pelko, että tuolle maailman rakkaimmalle olennolle sattuisi jotain.

Me ollaan Heikin kanssa kuitenkin ihan vanhemmuuden alusta asti oltu sitä mieltä, että lapsi ei saa estää meitä tekemästä meille rakkaita asioita, esimerkiksi treenaamista tai matkustelua.

Felix oli kahden viikon ikäinen kun lähdettiin ajelemaan ympäri Suomea Vantaalta Viitasaarelle ja Viitasaarelta Punkaharjulle. Viiden viikon ikäisenä jätkä nukkui peltorit päässä isin rintarepussa Crossfit kisoissa Lappeenrannassa koko viikonlopun. Eipä kyllä tuoreina vanhempina tajuttu ajatella ettei urheilustadionilla ole mitään vaipanvaihtopaikkaa, mutta sujuihan tuo auton takaluukussakin. 🙊

5kk ikäisenä F lensi ensimmäisen kerran Lappiin ja Riikaan. 7kk ikäisenä lennettiin Thaimaaseen. Tuollakin pikku reissumies heitettiin rintareppuun ja siskon tyttöni otettiin mukaan kun lähdettiin kiipeämään vesiputoukselle.

Montenegrossa ajeltiin 4 päivänä vuokra-autolla katsomassa erilaisia nähtävyyksiä. Pisin reissu oli kokopäivä retki Kroatiaan ja takaisin.

Tällä hetkellä ollaan Kreikan Thassoksella. Töissä oli ennen meidän reissua keskustelua matkustamisesta lasten kanssa ja ilman. Itse totesin, etten voisi lähteä esimerkiksi viikoksi tänne Kreikkaan ilman Felixiä. Hän tekee tästä matkustamisesta entistä siistimpää. Jätkän onnellisuusaste päästessään aamulla ensimmäisenä uimaan tai se innostus kun jokaisella krääsä kojulla pitää päästä koskettamaan joka ikistä lelua. MINÄ poksahdan onnesta nähdessäni Felixin ilon.

Käveltiin tänään vähän vaikeampi kulkuista polkua pitkin käydäksemme Giola nimisessä paikassa uimassa luonnonaltaassa. Vastaantulijat varoittelivat, että on muuten hankalakulkuista. Totesin Heikille, että olen jotenkin ylpeä, että ollaan pidetty kiinni tästä reissaamisesta ja uusien asioiden näkemisestä vaikka perheessä onkin yksi minitravelleri. Siinä se mukisematta kulki mukana, ihasteli maisemia ja mussutti Marie keksejä. Vitsi olen ehkä maailman ylpein siitä miten mahtava reissukamu Fefe on. 💗

Taidattekin tietää, että treenaamisesta on myös pidetty kiinni vaikka onkin pieni lapsi. ☺️ Kyllä haluan olla se äiti, joka jaksaa leikkiä, juosta ja kantaa lastaan aamusta iltaan jos tarve on. Nythän uusimpana hankintana hommasin itselleni coolin kypärän ja oman potkulaudan. Tylsää vaan seistä vieressä tuijottamassa kun F potkulautailee. Nyt pörrätään pitkin kyliä kimpassa potkulautojen kanssa. Arvatkaa kuinka paljon kerätään katseita!? 🤣 Luulin olevani cool mama mutta taidankin olla outo mama!? 🙈

Feffikselle liikunta on ihan arkea. Juostaan, pyöräillään, uidaan, käydään jumppaamassa Vidalla tai ulkosalilla. Lapsi tottuu asioihin vain opettamalla. Uskon, että suurin kynnys tehdä asioita lasten kanssa on aikuisten omat ennakkoluulot ja pelot.

Lapsen onni

Loma tuli päätökseensä mitä jäi käteen? Triljoona ihanaa hetkeä ja muistoa perheen kanssa vietetystä ajasta. Oltiin kirjaimellisesti yhdessä perheen kanssa koko loma. Kumpikaan meistä ei viettänyt edes yhtä iltaa muualla. 😊

Mikä on ollut lomalla parasta? Nähdä Felixin ilo ja onni. Pakahdun onnesta kun näen miten tuo lapsi kirmaa kädet vispaten hymy huulilla pitkin maailmaa. Väitän, ettei mikään saa minua onnellisemmaksi kuin nähdä tuon lapsen ilo. Se on niin tarttuvaa ja aitoa. Lapsi nauttii juuri siitä hetkestä, eikä ajattele mitään muuta.

Leikkihetki uima-altaalla kun lapsi kiljuu riemusta ja heittäytyy leikkiin, tuuletukset kun pääsee ajelemaan mönkijällä katsomaan lampaita kolmannen kerran saman päivän aikana, spontaani naku uinti urheilukentän kuulantyöntö ringissä kesken mamman ja isin treenin. Voi luoja ja näitä tilanteita on päivässä toistuvasti.

Meidän kesämies kävelisi ilman kenkiä koko kesän, ellei isi välillä käskisi pistää sandaaleja jalkaan. Mökillä juostiin pitkin pihoja alasti, mutta kiikarit tai putket niinkuin minimäni itse sanoo, tiukasti kaulassa. Koko kesä on huudeltu ”salama iskee” mitä oudoimmissa tilanteissa, eikä meillä vieläkään oikein ole käryä mistä tuo huudahdus on peräisin. Päätin sitten soittaa jätkälle Antti Tuiskun version sata salamaa biisistä ja loppukesästä huudahdus onkin saanut jatkoa, ”salama iskee, räjähtää.” Jep, hyvin meni.

Harmittaa kamalasti kun yhteinen aika jää taas vähemmälle. Kahtena iltana on nukkumaan mennessä ollut jo niin ikävä minimäniä, että olen salaa toivonut hänen kipittävän meidän sänkyyn nukkumaan. Toive on toteutunut.

Sunnuntai iltana Felix itkeskeli nukkumaan mentyään kamalasti. Kysyttiin mihin sattuu, mutta ei kuulemma mihinkään. Välillä Felix makoili mietteliäänä silmät auki ja taas itkeskeli. Kunnes reilun tunnin itkujen jälkeen herra kertoi, miten ei halua, että mamma ja isi lähtee töihin. Joko tuo pieni ihmisolento osaa pohtia ja harmitella tällaisia!? Ilmeisesti.

Onneksi kesää on vielä jäljellä ja töiden jälkeenkin ehtii leikkiä ja touhuta ulkonakin nukkumaan menoon asti.

Tätä fiilistä on vaikea pukea sanoiksi, uskon kuitenkin, että muut vanhemmat ymmärtää mitä tarkoitan. Mikään oma juttu ei tee niin onnelliseksi kuin nähdä oman lapsen ilo ja riemu. 💗

Kehut ja huomionosoitukset

Tästä tulee varmaan jäätävää ajatusten sekamelskaa mutta antaa tulla. 😅 Laitoin seuraavanlaisen kuvan instagramiini yhtenä iltana Fefua nukuttaessani.

Yllätyksekseni sainkin ihanan määrän kommentteja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Oli mukava huomata, että ihmiset näkivät minut sellaisena kuin itseni kuvittelenkin olevan. Eräälle ystävälleni mainitsin, että ihanasti myös tuntemattomat uskalsivat kommentoida, eikä kukaan sanonut mitään negatiivista. Ystäväni totesi tähän, että tuntuu varmaan tosi tosi hyvältä ja samassa tajusin, että itseasiassa tärkeintä kyllä on, että niitä kauniita sanoja kuulisi itselleen tärkeiltä ihmisiltä silloin kun he niin oikeasti ajattelee.

Tuntemattoman ihmisen kehu tuntuu hyvältä, mutta vielä paremmalta tuntuu kun kehu tulee joltakin itselleen tärkeältä ihmiseltä. Ymmärrättekö pointin?

Meillä tuli keskiviikkona 13 vuotta täyteen yhdessä Heikin kanssa. Kirjotin someen oheisen kuvatekstin I don’t need love letters every day. Just smack me on the butt and say I’m glad that ass is mine.” En nykyään enää kaipaa Heikin hehkuttavan minua koko maailmalle sosiaalisessa mediassa. Tärkeintä on, että hän arjessa osoittaa minulle olevani vielä rakas, seksikäs, hauska, turvallinen.

Näinhän se on. Rakkailleen tulisi pienin sanoin ja elein näyttää miten tärkeitä he ovat vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! Katselen Feffeä päivittäin ja mietin miten mielettömän söpö olento on minusta tullut ulos. Mietin myös miten järkyttävän paljon häntä rakastan. Arvatkaa mitä!? Kerron sen myös kymmeniä kertoja päivässä. Halaan, pussaan, kehun söpöksi ja kerron miten rakastan häntä kuuhun ja takaisin.

Miksi tämän pitää muuttua kun parisuhde jatkuu pidempään tai kun lapsi kasvaa? Eihän sen pidä, mutta niin siinä helposti käy. Saahan sitä pepusta puristaa vaikka samaa peppua olisi katsellut 20 vuotta. Käsi ylös se joka on viimeisen vuoden aikana kuullut omalta vanhemmaltaan vilpittömän kehun itsestään. Uskon, että lasten kasvaessa aikuiseksi sitä vanhemmat varmasti kertovat lapsistaan muille ihmisille, mutta arjessa unohtuu ehkä lapsille itselleen kertoa olevansa heistä ylpeitä!?

Tätä tekstiä kirjoittaessani tuli myös mieleen, että siskostani on myös virallisesti tullut urheiluhullu. Jumantsuide se muigeli on muuten huikeessa kunnossa ja mietin, etten varmaan sitä ole hänelle tarpeeksi hehkuttanut! Syster, näytät aivan törkeen hyvältä! 😍💗

Rakkaat lukijat, muistakaa arjen pienet huomionosoitukset ja pussailkaa paljon!

Meitsillä alko tänään LOMA!

Olisinpa tiennyt 15-vuotiaana…

Mitä kertoisin tänä päivänä 15-vuotiaalle Amandalle? Tämä oli mielestäni erittäin hyvä pohdiskelu harjoitus, jonka Maaret Kallio laittoi somessa liikkeelle.

Tällaista itse pohdiskelin. Olisinpa tiennyt 15- vuotiaana teininä, että en ole sitoutumiskammoinen vaan ainoastaan todella nuori vielä. 😁 Oikeasti taisin muutamalle pojalle ennen Heikkiä sanoa tällaista, kun kiinnostus ei tahtonut riittää ihan seurusteluun asti. (Anteeksi pojat)

Kaikkia ei tarvitse, eikä voi miellyttää. Omat mielipiteet on enemmän kuin sallittuja ja niistä tulee pitää kiinni jos ne on itselleen tärkeitä. Toisaalta, pitää pyrkiä näkemään asioita myös muiden näkökulmasta.

Paino ei ole onnellisuusmittari. Löydät aina itsestäsi parantamisen varaa. Jälkikäteen katsot vanhoja valokuvia ja harmittelet miksi et iloinnut kun olit hyvässä kunnossa. Kun itket sovituskopissa farkut puolivälissä takapuolta, älä huoli tulee vielä meidän iso peppuisten aika.

Elämässä tulee hyviä ja huonoja hetkiä. Positiivisella asenteellasi selviät niistä kaikista ja opit ehkä juuri näiden kokemusten vuoksi nauttimaan elämän pienistä asioista. Positiivisuudella pääsee pitkälle. Turha stressata asioista joihin et voi vaikuttaa.

Ystäviä tulee ja menee. Ne tärkeimmät pysyy vierelläsi, vaikka et heitä ehkä päivittäin näe. Älä pidä ystäviäsi itsestäänselvyytenä. Pidä heihin yhteyttä, kuuntele ja järjestä heille aikaa.

Perhe. Vietä aikaa heidän kanssaan. Isovanhemmat eivät ole täällä ikuisesti. Kuuntele heidän tarinoitaan ja anna heille aikaa. He osaavat olla kiitollisia kaikista pienistä hetkistä jotka vietät heidän kanssaan. Vanhemmat eivät aina ole oikeassa, mutta he ovat vierelläsi aina kun heitä tarvitset. Halaa ja pussaa aina kun mahdollista. ”Olet rakas.” on lause joka ei kulu loppuun. 💗

Uskalla ottaa riskejä välillä, elä elämää nauttien älä suorittaen. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Pyri olemaan onnellinen!

Rakasta, matkustele, naura ja nauti! Ole oma itsesi. You only live once 👊🏻☺️

Riittämättömyyden tunne

Tämä on nyt todella henkilökohtainen kirjoitus. Saa nähdä julkaisenko tätä vai tyhjennänkö vain ajatuksia ”paperille.”

Olen yleensä se hullu blondi jonka nauru kuuluu kilometrin päähän itse mimmistä. Iloitsen kiljahdellen uusista jäätelömauista tai pyörittelen upeaa hula vannettani laulaen bikineissä takapihalla. (Anteeksi naapurit)

Tänään on taas kuitenkin yksi näistä päivistä kun oma riittämättömyyden tunne kasvaa liian suureksi. Kun tuntuu, että en kelpaa mihinkään, ole hyvä missään tai kykene tekemään mitään kunnolla.

Aika ei riitä ystäville, mietin pystynkö antamaan ystävilleni yhtä paljon kuin he antavat minulle. Parhaat ystävämme saivat vauvan pääsiäisenä, enkä edes muista millon viimeksi näin vauvaa. Ystävänä en jakaisi itselleni papukaijamerkkejä.

Perheenjäseneni soittelevat minulle päivänmittaan mutta olen muka niin kiireinen etten ehdi vastaamaan tai edes soittamaan takaisin. Huono sisko, huono täti, huono tytär.

Olenko tarpeeksi hyvä, lempeä, rajoja asettava ja rakastava äiti!? Vietänkö Felixin kanssa tarpeeksi aikaa?

Kerronko miehelleni tarpeeksi miten paljon häntä arvostan ja rakastan? Näytänkö hänen silmissään vielä hyvältä? Olenko vielä vaimomatskua vaikka en edelleenkään osaa siivota ja haisen nykyään useammin hielle kuin pullalle?

Miksi en ole samassa kunnossa kuin viime syksynä? Mahdunko enää viime kesän vaatteisiin? Treenaan hulluna ja syön terveellisesti. Silti olo on epävarma ja turvonnut.

Olenko riittävän hyvä työssäni? Mitä jos minuun ei työntekijänä halutakaan panostaa? Miksi muut on aina parempia?

Juoksen 100 lasissa lähes vuorokauden ympäri, silti tuntuu ettei minusta riitä mihinkään 100%.

Blogille ei ole aikaa, enkä keksi mitä kirjoittaa. Ei hyvin mene siis tälläkään saralla.

Jotenkin se aurinko kuitenkin aina paistaa sinne risukasaankin.

Jos sulla on tänään huono päivä muista, että sittenhän hommat ei voi muuttua kuin paremmaksi.

Perhe, ystävät, työnantaja, lukijat, kroppani. Kiitos kun olet ja anteeksi jos en joskus osaa tarpeeksi kertoa kuinka kiitollinen teistä kaikista olen. 💗

Mutsi reissaa taas

Melkeen piti päästä 30 vuoden ikään, ennenkuin lähtee reissuun elämänsä ensimmäistä kertaa omalla kaveriporukalla. Tänään illalla taas nokka kohti Leviä ja tällä kertaa 12 työkaverin kanssa.

Fiiliset on vaihdellut innostuksesta, jännitykseen ja pelkoon ikävästä. Otan tämän kuitenkin loman kannalta. Saan neljänä aamuna herätä ilman herätyskelloa, kyllä, ei kännykän herätystä eikä ihmispennun heleää ääntä laulamassa Old McDonald had a farm. Saan ehkä luettua (ainakin lennoilla) kirjoja, käydä pitkillä hiihtolenkeillä ilman minkäänlaista kiirettä ja viettää aikaa ystävien kanssa. Ollaan nyt rehellisiä, kyllä reissussa varmasti tulee käytyä myös after skissä ja hullussa porossa. Uskon, kuitenkin että reissu tekee hyvää, eikä pieni ikäväkään aina haitaksi ole.

Lähden välillä miettimään mitä muut minusta ajattelevat. Onhan osa samanikäisten lasten äideistä vielä kotona lapsen kanssa. Tajuan kuitenkin, ettei minun tarvitse välittää muiden kuin mieheni mielipiteestä. Häneltä kysyin heti ensimmäisenä olisiko ok jos lähtisin työporukalla Leville? En nimittäin ole koko 13 vuoden yhdessä olon aikana koskaan ollut kavereiden kanssa reissussa ilman Heikkiä, treenileirejä lukuunottamatta. 🙈

Joten nyt on aika. Lappi täältä tullaan!

Pääsiäinen Levillä

Ehkä tähänastisen elämän paras pääsiäisloma takana. 💗 Hypättiin keskiviikko iltana auto junaan Pasilasta ja puksutettiin kohti Kolaria. Menomatkalla meillä oli hieman uudempi juna, jossa jopa Wifi toimi. Leikkivaunua ei kuitenkaan löytynyt, mutta matka meni lähinnä syöden ja nukkuen. (Kuka nukkui, kuka ei.) ☺️

Aamulla syötiin ravintola vaunussa puurot ja perillä Kolarissa oltiin aamu 11, josta ajeltiin suoraan Levin Utsuvaaraan jossa meidän vuokra mökki sijaitsi.

Lappi vie yksinkertaisesti AINA sydämmeni. Torstaina Felix lähti mummin ja mufan kanssa bongaamaan poroja kun me lähdettiin Heikin kanssa ladulle viettämään laatuaikaa kahdestaan.

Reissussa tuli hiihdettyä yhteensä melkein 90km. Toiseksi viimeisenä päivänä vuokrattiin Felixille ahkio ja lähdettiin varovaisesti kokeilemaan miten meidän Duracell jaksaa istua. Hyvinhän herra jaksoi. Istui tyytyväisenä ensimmäiset 8km Lapinkylään, jossa sai leikkiä serkkutyttöjen kanssa ja syödä munkit. Tuosta hiihdettiin vielä mutkan kautta takaisin etelä rinteille jolloin minimäni otti päiväunet pulkan kyydissä. Perheen yhteiselle hiihtoreissulle tuli matkaa 20km ja Feffe tokaisi herättyään ”mamma det var roligt.” Harkitsen ihan vakavasti ahkion ostoa kotiin, oli niin ihana päästä yhdessä hiihtämään koko perheen kanssa. 💗

Levillä riittää tekemistä pienten lasten kanssa. Felixin suosikeiksi nousi Tonttula jossa pääsi näkemään heppoja ja poroja sekä tuubi mäkeen josta me myös Heikin kanssa innostuttiin kovasti. Sisällä Tonttulassa pääsee veloituksetta katselemaan joulupukin työhuoneeseen ja tonttujen makuukammareihin. Ihana paikka! Toinen Fefen suosikki oli Lapinkylä jossa Feffis tykkäsi katsella poroja. ☺️

Felix kävi myös elämänsä ensimmäistä kertaa laskettelemassa. Isin kanssa jätkä jaksoi kokonaiset 15minuuttia ennenkuin kiinnostus lopahti.

Kuulostaa hölmöltä, mutta Felix on vain NIIN mahtavassa iässä.On ihana kuinnella ja nauraa jätkän oivalluksille ja jutuille.onhan hän myös maailman reippain reissu mies!

Iltasin käytiin yleensä Levin keskustassa syömässä. Pääsiäisen aikaan hinnat ovat mielestäni aika tyyriitä, sillä esimerkiksi annoksesta Poronkäristystä saa paikasta riippuen pulittaa 22-30€. Mutta onhan se tietenkin myös herkullista. 👌🏼 Kotimatka taittui hieman vanhemmalla junalla ja tuossa olikin hieman tekemistä keksiä 2-vuotiaalle ohjelmaa kun juna lähti jo kello 15 eikä leikkihuonetta tai wifiä ollut. Pidettiin hytissä muumi disco, syötiin eväitä ja rampattiin muutaman kerran ravintola vaunussa. Aamulla oltiin Pasilassa 6:47, josta vein Felixin suoraan dagikseen ja suuntasin itse töihin.

Oli vain yksinkertaisesti maailman parasta viettää aikaa perheen kanssa Lapin upeissa maisemissa. Olen innokkaana varaamassa mökkiä jo ensi pääsiäiseksi. Vaikka arvatkaas mitä. Palaan Leville jo ensi viikolla työkavereiden kanssa! Hiihtokilometrejä ei ehkä tuolla reissulla kerry ihan niin paljoa, sillä ohjelmassa on tuolloin myös ratsastusta ja Pete Parkkosta. Sukset jätin kuitenkin Lappiin, joten muutaman lenkin pääsen kyllä vielä hiihtämään.

Onko täällä muita Lappiin hurahtaneita? 🤗💗

Maanantai Amtsin matkassa

Tykkään itse lukea välillä näitä ihan perus arki juttuja muiden blogeista. Tässä tulee siis perus maanantai Amtsin matkassa. Pitäkää kiinni, vauhti on aika kova. 🙂 Moni kyseli myös ruokailuistani, joten tästä saa ehkä pienen käsityksen arki syömisistäni.

05:00 Herätys: Pisut, pesut ja vaatteet niskaan. Lasi vettä ja beetasalpaajat nassuun.

05:30 Hyppään autoon ja ajan Pasilaan, jossa on sovittu kaverin kanssa juoksutreffit.

06:00-7.30 Aamulenkki 8km ja kyykkyjä+vatsoja salilla.

8.15 Kaupan kautta aamiaispöytään. Päivän odotetuin ateria. Kaurapuuroa, 200g Kesoa ja marjakeittoa. Lasi vettä ja 2kuppia kahvia. Samalla ehtii vaihtaa kuulumisia maailman parhaiden työkamujen kanssa.

8:45 Kone auki, luurit korville ja hommiin.

11.15 Kauppaan ostamaan lounasta. Lounas on about joka arkipäivä sama. Salaattia kananmunalla. Jälkkäriksi ananasta. Lasi vettä ja 2 kuppia kahvia.

12:15 Takaisin sorvin ääreen.

13-14 Tiimipalaveri

14:40 Välipalaksi omena, vettä ja kuppi kahvia

14.55-16.15 Töitä kunnes kiireellä hakemaan Felix dagiksesta.

17.00 Feffis kainaloon ja kohti Itistä

17:30 Päivällinen Itiksen Fonda del solissa. Mammalle savulohisalaatti, Fefelle knackiksia ja franskalaisia. Leivän jätin syömättä, se kuuluu viikonloppu herkkuihin 😄Juomaksi vettä.

18:15 Fefen lääkäri jossa tarkistettiin korvat ja todettiin että minimän joutuu viikon päästä kolmatta kertaa korvien putkitukseen. Yllätykseksi törmättiin vanhaan työkaveriini perheineen ja ehdittiin kiireisesti vaihtaa kuulumiset. 💗

18:50-20.00 Vuosaaren uimahallissa uimassa. Menee kuntoilusta tuokin kun saa juosta minimänin perässä ja laskea liukumäessä. HUIPPUA! Kotimatkalla Fefe söi banskun ja joi trippimehun.

20.30 Fefen hampaiden pesu, yöpaita päälle, ja nukkumaan. Heikki hoitaa illan nutuksen. Puran päivän treeni ja uimakassin. Seuraavan aamun treenikamojen pakkaus.

21.00 Oma iltapala. Mustikoita ja kauramaitoon tehtyä Chia vanukasta. Iltatee ja vettä. Tärkein unilääke: Magnesiumi. Venyttelyä telkkarin ääressä.

22:00 Hampaiden pesu ja nukkumaan. Aamulla taas 05:00 herätys. 😴

Minimäni matkustaa

”Tuolla se on, tuolla se mamma ja isi on!” Kuuluu aamulla ensimmäisenä huuto kun minimäni ponkaisee aamulla pystyyn ja käy avaamassa verhot. Ai mikä siellä on? No uima-allas tietenkin.

Tämän vajaan 5 päivän Israelin loman aikana olen valehtelematta hokenut 100 kertaa päivässä miten huikee tyyppi Felix on. Siis ihan HUIKEE! Hänellehän riittäisi, kun lomalla uitaisiin 5-8h päivässä. Kunhan välissä käytäisiin syömässä vähän franskalaisia, knakkiksia, ketsuppia ja jälkkäriksi bubblegum jätskiä struutissa tietenkin.

Todellisuudessa tästä aiheesta pitäisi tehdä video postaus, jotta pääsisitte näkemään noita minimänin reaktioita. Matkustamisesta tulee kokonaan taas uusi juttu, kun kaiken kokee pienen ihmisen kautta ja hänelle kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Eilen isi lähti koko päiväksi Jerusalemiin retkelle, joten saatiin viettää päivä kaksi Fefun kanssa. Mehän aloitettiin homma aamulenkillä juosten 4,5km yhdessä. Lenkin lopuksi Felix yllättäen tarttui minua lujasti kiinni niskan takaa ja antoi oikein ison pusun. Huikee tyyppi! 💗👌🏼

Tänään aamulla jätkä ehdottikin itse vapaaehtoisesti lähtevänsä mukaan lenkille. Ollaankin tänään hölkötelty jo yhteensä 10km jäbä mukana rattaissa. Siinä se tyytyväisenä istuu rattaissa ja huutelee mitä bongailee matkalla. Tai selostaa menneiden päivien tapahtumia. 😂

Ruokaillessa jäbä osaa itse jo hakea omat voipurkkinsa ja ketsupit. Sieltä se jostain kipittää ketsuppi pussit käsissä laulaen kovaan ääneen ”Old McDonald had a farm…” Ainiin nyt opetellaan myös kovasti eläinten nimiä englanniksi. Mielellään niin, että mamma määkii tai röhkii mahdollisimman kovaäänisesti ja Fefe sitten kertoo mikä eläin on kyseessä, englanniksi.

Kyllä me hänestä isin ja mamman kaltainen reissumies tehdään! Oikeesti, niinkuin Fefe tähän toteaisi. ☺️☀️💗