Itsesuojeluvaisto missä olet?!

Olen viimeaikoina lukenut paljon blogeja joissa on vastasyntyneitä vauvoja tai vasta odotetaan esikoista. Kohta on pakko lopettaa. 😀 Huomaan otsasuoneni pullistuvan ihmisten kirjoituksista, että MEILLÄ TEHDÄÄN KYLLÄ SITTEN NÄIN KUN VAUVA SYNTYY!

Mulla on yksi ainoa ohje tuleville vanhemmille. Älkää tehkö mitään päätöksiä ennenkuin lapsi syntyy. Tai jos teette, olkaa valmiita heittämään ne kaikki roskakoriin kun lapsi syntyy.

Äidin ja isän pitää hoitaa vauvaa fifty-fifty. Ei perhepetiä. Imetys on ainoa vaihtoehto. Mitä näitä päätöksiä nyt on. Uskon, että kaikki esikoisensa saavat vanhemmat yllättyy siitä miten kiinni lapsi on äidissä. Varsinkin jos äiti imettää. Isän rooli on alussa lähinnä vaippojen vaihto, siivous ja ruuanlaitto. Meilläkin ennen lapsia ihmeteltiin tuttuja jotka nukkuivat perhepedissä. Hei hei seksielämä ajattelin. Kerron salaisuuden. Sitä voi harrastaa muuallakin kun omassa sängyssä 😉 Meillä lapsi nukkui loppujen lopuksi melkein 1v ikään asti meidän sängyssä. 😀 Ennen lapsen saamista ei myöskään voi ymmärtää, että imetys ei aina tapahdu nappia painamalla. Maidon nousussa voi mennä aikaa jopa viikkoja. Kaikilla maitoa ei vain tule tarpeeksi tai se voi olla niin kivuliasta ettei yksinkertaisesti pysty. Itselläni onneksi onnistui niinkuin olin päättänyt. Tuskin tuo duracelli yhtään sen rauhallisempi olisi vaikka korvikkeilla olisikin kasvanut.

Mutta itse asiaan… Olen nyt viettänyt 4 vuorokautta kahdestaan pojan kanssa. Heikillä on ollut työreissuja. Ollaan oltu aika kiireisiä, etten sekoaisi täällä neljän seinän sisällä tuon elohiiren kanssa. Vaikka yöt on nyt mennyt paljon paremmin (n. 1 heräämisellä) niin tuntuu, että olen joka ilta aivan loppu. Felix on kirjaimellisesti oikea elohiiri, jonka perässä pitää juosta koko valveillaolo ajan. Kaverilla ei ole minkäänlaista, korostan EI MINKÄÄNLAISTA itsesuojeluvaistoa.

Otetaan muutama esimerkki. Herra kiipeää keittiöjakkaralle seisomaan ja heittäytyy benji hyppymäisesti alas siinä uskossa, että aina joku ehtii nappaamaan syliin ennenkuin nenä mätkähtää lattiaan. Kaveri saattaa yhtäkkiä seistessään kaatua tikkusuorana taaksepäin, luottaa siihen että joku taas nappaa. Mukava harrastus on myös sohvalta tai rahin päältä alas hyppääminen tasajalkaa. Mainitsinko jo keittiön tuoleilla heilumisen niin, että tuoli kiikkaa? Näinkö niitä Iiro Seppäsiä syntyy? Yleensä kun ehdin viimetingassa ”pelastamaan” katastrofilta tulee perästä vielä räkänen nauru.

Jännitän siis kovasti miten päiväkodissa kukaan ehtii joka tilanteessa mukaan. Siellä kun Feffe ei ole ainoa elohiiri. Mitä hitsiä tuon kanssa tekee? Onko tämä joku poikien juttu, koska tuntuu että kaikkien tuttujen tytöt ovat luonteeltaan paljon varovaisempia.

Sain napattua ihanan ajankohtaisen kuvan Fefun nukahdettua yöunille!

 

RAUHALLISTA Itsenäisyyspäivää kaikille! 🙂 ❤