Postaus sarja 3.osa. Raskaus fitness elämän jälkeen.

Normaali

 

*Vieraileva kirjoittaja on Henna Kosunen, joka on kilpaillut naisten alle 168cm body fitneksessä vuosina 2012 ja 2014image1

2 viikkoa ennen kuin aloin odottamaan esikoistamme, kisaviikolta 2014 painoa huimat 53,7kg.

Jos kuitenkin aloitan vähän aikaisemmin tämän tarinan, nuorena harrastin jalkapalloa ja kävin sitten teininä myös vähän salilla, olin todella hoikka.  Aikuisiällä elämä suistui raiteiltaan ja urheilu jäi ainakin 5 vuodeksi kokonaan, eipä paljon kiinnostanut muu kuin juominen ja tupakan poltto ym muut paheet.  Menin kuntosalille sitten Torniossa vuonna 2004 kaverin kanssa jaksoin juuri ja juuri nostaa 9kg tankoa, olin aivan rapakunnossa, itsetuntoni oli aivan nolla. Jotain kuitenkin naksahti päässä ja salista tuli minulle todella iso osa elämää ja loppujen lopuksi päädyin ihan kilpailemaankin asti.

Mutta nyt sitten lähemmäs nykyhetkeä, heti kisojen jälkeen vuonna 2014 tulin siis raskaaksi, olin todella pienessä kunnossa, joten en osannut ihan tarkalleen odottaa, minkähän kokoiseksi tässä tullaan paisumaan.  Olin aiemminkin jojoillut painoni kanssa edes takaisin, mutta raskaus oli kuitenkin jotain ihan uutta.  Saman vuoden tammikuussa olin saanut keskenmenon ja minulle tehtiin kaavinta, se oli minulle todella synkkää aikaa.  Samana vuonna kun tulin sitten uudestaan raskaaksi ja vieläpä heti dieetin jälkeen, tuntui kuin olisin saanut sinä vuonna kaiken mitä olin aina haaveillut.

Dieetillä jouduin ravaamaan puntarilla joka ikinen päivä, koska sen mukaan mentiin aina miten paino oli tippunut tai ei. Aina toivoin, että olisipa vähemmän tai edes samat kuin eilen niin saisin pitää päivällä hiilarit, haha.. Neuvolassakin painoa kyllä tarkkailtiin, mutta onneksi aika paljon harvemmin kuin esim. dieetillä, odotin kyllä joka kerta jotain kommenttia painosta, mutta ei siellä mitään siitä sanottu, ainoastaan kysyttiin että miltä minusta tuntuu kun paino nousee raskauden aikana ja haluanko siitä jutella enemmän. Oikeastaan en halunnut siitä puhua, vähän jopa ärsytti koska olisin halunnut unohtaa painon tarkkailun raskauden ajaksi kokonaan. Raskaus siis ei ollut painon nousun osalta mikään järkytys eikä vaa’an tuijottelu kiinnostanut minua raskauden aikana, tiesin jo valmiiksi että se mikä tulee niin sen kyllä saa oikeasti ruokavaliolla lähtemään jos vain sitä kovasti itse haluan. Neuvolassa oltiin todella myötämielisiä myös kuntosaliharjoittelulle, mikä oli minusta kyllä aika yllättävää.

Muistan kun jäin äitiyslomalle kuinka ylpeänä kävelin hitaasti kotiin mahani kanssa, olin ylpeä vartalostani, rakastin kasvavaa vatsaa ja sitä rentoa aikaa niin treenien kuin muutenkin elämän osalta, mihinkään ei ollut kiire. image3.jpeg

Rv 40+5 2 päivää ennen tyttäremme syntymää rapiat 80kg polvet ja nilkat oli kovilla.

Raskauden jälkeen yritin syödä todella paljon kun imetin tyttöä, mutta en tosiaankaan jaksanut syödä niin paljon, että mitään kummoista kehitystä lihasten osalta olisi tullut.  Kaiken kaikkiaan raskauden ja imetyksen jälkeen on mennyt lähes 2 vuotta että olen saanut menetetyt voimatasot ja kehonkoostumuksen sille tasolle mitä se oli vuonna 2014 ennen kisadieetin alkua, oikeastaan vanhoja kuvia selaamalla vasta tajuaa miten isoja muutoksia kroppa on käynyt tässä parin vuoden sisällä läpi. Sitä jollain tapaa sokaistuu että eihän tässä nyt ole paljon mitään muuttunut, mutta kyllä raskaus jättää jokaiseen naiseen omat jälkensä, palkinto on maailman parhain ja tekisin saman kyllä uudestaankin. Huikeata mihin naisen kroppa pystyy!

image5

Heinäkuu 2017 72kg

Mainokset

Postaus sarja: Raskauden tuomat muutokset. Minun tarinani.

Normaali

Julkaisen ensimmäisen postaus sarjani koskaan. Olen oikeastaan synnytyksestä lähtien halunnut tämän toteuttaa ja nyt sain vihdoin sen aikaiseksi. Tässä minun tarinani, jotta ymmärrätte miksi tämän postaussarjan haluan tehdä…

 

Olen jo aikaisemmin blogissani kertonut, että olin lapsena aika ylipainoinen ja tuo lihavan tytön leima on kummitellut mukanani oikeastaan koko elämän. Painoni on aina ollut minulle häpeä, koska olen tajunnut, että olen useimmiten aina ollut isoin tyttö luokallani tai kaveripiirissäni. Vaakani ei ole varmasti ala-asteen jälkeen näyttänyt alle 60 alkavaa lukua. Hoikistuin kilpa-uinnin tultua tosissaan kuvioihin noin 11-vuotiaana, silti koin olevani aina ”iso tyttö.”

2006

Aikuisiällä lopetin jossakin vaiheessa vaakaan tuijottelun kokonaan. Ajattelin, että peili kyllä kertoo missä mennään. Se oli minulle hyvä ratkaisu. Olen teini-iän jälkeen alkanut treenaamaan todella paljon. Jollain tavalla olen halunnutkin, että minut tunnetaan treenaavana blondina. Näin ollen vältyn ainakin lihavan tytön maineelta.

2008

Tullessani raskaaksi, kysyttiin heti ensimmäisellä neuvola soitolla paino. Kerroin, luvun jonka kuvittelin olevan suht lähellä totuutta. Enhän ollut käynyt vaalla varmasti lähemmäs 3-4 vuoteen. Kun ensimmäinen neuvolakäynti koitti oli vaan lukema järkyttävä shokki. Painoin 10kg enemmän kuin olin olettanut. Purskahdin itkuun ja mietin miten tulen kestämään sen, että painoni tulee todennäköisesti nousemaan vielä kymmeniä kiloja.

Juuri ennen raskautta

Painonnousu oli ahdistavaa. Samoin se, etten pystynytkään treenaamaan ihan miten halusin. Kroppani ei tuntunut omalta. Lisäkilot kummittelivat joka päivä mielessä. Treenasin koko raskauden ajan ja olin suht tarkka syömisistäni, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta painonnousuun. Lihoin raskauden aikana muistaakseni 17kg. Rakastin tuntea vauvan potkut ja sydän pakahtui onnesta aina kun sai nähdä masussa uiskentelevan poitsun ultrassa. Muuten en raskaudesta nauttinut ollenkaan. Sairaalaan jäi 9kg. Onneksi sitä eli niin täydellisessä vauva kuplassa, etten kovin suurta stressiä ottanut raskauskiloista. Olin kuitenkin malttamaton pääsemään takaisin treenaamaan. Halusin päästä juoksemaan, tekemään vatsoja, kyykkämään mutta onneksi tajusin olla maltillinen. 

Pääsin mielestäni suht nopeasti raskauskiloista eroon, 4 kuukaudessa. Muistan kuitenkin, että viimeiset 4kg olivat todella tiukassa. Ulkomuotoni oli melkoisen pehmoinen, mutten onneksi sitä tuolloin tajunnut. Suurin järkytys on tullut nyt jälkikäteen kuvia katsoessani. Koin esimerkiksi raskaana ollessani olevani suht hyvässä kunnossa. Nyt kuvia katsoessani näytän mielestäni järkyttävän lihavalta.

Felix on nyt 2 vuotta ja pääsin mielestäni noin 1,5 vuodessa takaisin kuntoon. Itseasiassa jopa parempaan kuntoon kuin ennen raskautta. Rakastin miten sain kehuja hoikistuneesta ulkonäöstäni. Meiltä kysellään paljon onko sisaruksia tulossa pian? Haluan EHDOTTOMASTI lisää lapsia. Tuo raskausaika vain tällä hetkellä ahdistaa kovasti. En kestä taas menettää kontrollia omaan vartalooni. En kestä nousevia lukuja vaalla. En kestä pyöristyvää ulkomuotoa ja ”oletpa sinä jo iso” kommentteja, en kestä ensimmäisten 3kk pelkoa. 

Synnytyksen jälkeen

Naisen vartalossa tapahtuu järkyttävän paljon muutoksia raskauden aikana ja muutoksissa on pään vaikea välillä pysyä mukana. Naisen vartalo muuttuu lopullisesti raskauden aikana. Se ei ole vain 9kk kestävä pieni muodonmuutos. Raskaus opetti minut olemaan ylpeä vartalostani ja pitämään siitä huolta tulevaisuudessakin. Tiedän, että paino ja oma ulkonäkö on toissijaista siihen verrattuna mikä lopputulos on. Maailman suurin rakkaus. Oma lapsi. Tämä on silti minun tarinani siitä, millaisia ajatuksia raskaus ja sen tuomat muutokset kropassa ovat herättäneet.

Seuraavassa osassa syömishäiriötä nuorempana sairastanut nainen kertoo oman tarinansa.

Onko sinulla omia kokemuksia jaettavana?