Viikonlopun juoksunhurmaa!

Normaali

Lähdin tänä vuonna HCR:lle aika eri fiiliksissä kuin viime vuonna. Tuolloin olin ehtinyt treenaamaan juoksua 3kk ennen puolikasta. Tajusin jo 3km kohdalla, että tämä on muuten hemmetin pitkä matka. Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina töiden jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että jo tuo expo on nykyään mielestäni todella hyvä. Paljon eri tuotteita ja brändejä jotka jakavat paljon testituotteita. Voittaa mielestäni jo monet perus messut! 

Tänä vuonna olen ehtinyt juosta jo paljon. Tärkeintä oli kuitenkin saada tällä kertaa HCR:stä mukava kokemus ja kiva startti juoksu kauteen. Sitä se ehdottomasti oli!

Elävä herätyskelloni toimi taas lauantai aamuna moitteettomasti ja herätti minut kello 6.30. Siitä lähdettiinkin kaurapuuron keittoon. Aamupalaksi söin normi settini kaurapuuroa, paahdettua pellavaa, raejuustoa ja mehukeittoa. Kahvia ja vettä unohtamatta. Aamupäivä ehdittiin hyvin leikkiä pihalla ja syödä lounas kotona, koska starttini oli vasta 16.05. Lounaaksi söin salaattia, makaroonia ja jauhelihakastiketta.

Kisapaikalle tulin kello 15 aikaan. Pukkarissa panikoitiin Merituulin kanssa yhdessä, koska oltiin onneksi samassa lähtöryhmässä. Meillä oli suunnitelma lähteä heti startissa 5:50min/km vauhtia, mutta homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. 😀

Startissa olikin melko ahdas tunnelma. Ensimmäinen kilometrini meni aikaan 6:37. Muistan Merituulin huudelleen jotain, että ”eipähän aloteta liian lujaa.” Aloin vähän panikoimaan vauhdin hitautta ja yritin sivuilta painella ihmisten ohi ja saada vähän vauhtia lisää. Baanan jälkeen alkoi olla jo paremmin tilaa juosta ja tuossa vaiheessa olin saanut vauhtia hyvin nostettua. 5km kohdalla Minikoutsini Felix oli Heikin ja Heikin siskon kanssa kannustamassa. Hymyssä suin heitin Feffelle hanskafemmat ja kipitin eteenpäin.

Kahdella ensimmäisellä juottopisteellä kaadoin vain ihanan kylmät veden niskaani, en uskaltanut juoda koska kurkussa tuntui siltä, että vesi nousisi varmasti samaa reittiä takaisin.

10km kohdalla tiesin, että tämä on minulle helppo juoksu. Jaloissa ei tuntunut yhtään pahalta ja pystyin jopa hieman kiristää tahtia. 11 km olikin mennyt aikaan 5:34. Reitti oli tähän asti todella tasainen ja mielestäni matkalla oli mukavan paljon alamäkiä. Olin valinnut päälleni myös caprihousut ja t-paidan. Aurinkoisella reitillä näissä ei todellakaan tullut kylmä.

15km kohdalla join ensimmäisen kerran. Tässä huomasi myös monella vaikeuksien alkaneen, sillä nyt alkoi vastaan tulemaan paljon käveleviä ihmisiä. Keskuspuiston reitti oli yllätyksekseni minulle TODELLA tuttua. Samaisella reitillä olen viimeaikoina juossut työkaverini kanssa. Se oli mukavaa, sillä osasin vähän ennakoida minkälaista maastoa on tiedossa.

Vaikeimmat kilometrit oli ehkä 16-18 km kohdalla, tuolloin alkoi vähän tuntua väsymisen merkkejä. Onneksi tuossa vaiheessa oli paljon ystäviä ja perhettä kannustamassa ja tajusin, että loppusuora häämöttää. Eikun tossua toisen eteen ja lopulta Auroran silta tulikin jo näkyviin.

Maaliin tulin ajassa 2.05,47. Olin alkuun hieman pettynyt etten saanut lokakuussa Vantaalla juoksemaani ennätystä rikottua. Fiilis maalissa oli kuitenkin mahtava. Nautin juoksemisesta koko matkan eikä kertaakaan käynyt mielessä ettenkö pääsisi maaliin. Tykkäsin TODELLA paljon uudistetusta reitistä. Se oli mukavan vaihteleva ja mielestäni aika tasainen. Ainoa miinus ehkä alun ahtaudesta. Tuo on oikeastaan ainoa asia joka jäi harmittamaan. Alun tungoksen takia meni muutama kilometri hieman liian hitaasti, joten uskon että olisin muuten ollut tänään hyvin lähellä ennätysjuoksua. En myöskään ole vielä ehtinyt juosta yhtään kovavauhtisia lenkkejä, Tähän asti ollaan vaan nautiskeltu rauhalliseen tahtiin.

Taas erityisen kiitollinen kaikista ihanista kannustuksista niin reitinvarrella kuin muutenkin. Tuhannet kiitokset myös ihanille treenikamuilleni, jotka ovat raahautuneet kanssani lenkille.

Suuri juoksuviikonloppu sai tänään äitienpäivänä jatkoa, kun perheen nuorin avasi kisakautensa. Felix laittoi numerolapun rintaan elämänsä ensimmäistä kertaa Vantaan Hiekkaharjun Lusikkajuoksuissa. Minikoutsi oli ottanut mammasta mallia ja juoksi koko 40m hymyssäsuin. Aivan ihana!

Juoksu on IHANAA!!!

Kohti HCR:ää!

Normaali

Puolitoistaviikkoa, tämän vuoden ensimmäiseen puolimaratoniin Helsinki City Runiin. Jaiks! Vaikka lähtökohdat on hyvin erilaiset kuin vuosi sitten. Tuolloin olin ehtinyt treenata noin 3kk juoksua raskauden ja synnytyksen jälkeen.Nyt olen juossut vuoden ympäri, mitä en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Tuntuukin, että juoksu on helpompaa ja mielekkäämpää kuin koskaan. En ole nyt tuijotellut kovinkaan paljoa omia vauhteja. Olen pyrkinyt juoksemaan noin 3 kertaa viikossa niin, että yksi lenkki on mielellään yli 10km. Pitkillä lenkeillä keskivauhti on ollut suurinpiirtein 6min/km. Joten vauhtia on tullut ihan vaan juoksemalla.

Mieheni joka on meidän perheen juoksu guru, pisti minut viime viikolla pitämään kevyttä viikkoa. Teinkin viikon aikana ainoastaan 3 treeniä. Viikonloppuna tankkasin hyvin. (Lue söin jäätelöä ja karkkia). Maanantaina kävin juoksemassa viimeisen pitkän lenkin ennen HCR:ää! Juoksin vähän päälle 19km 5:56min/km keskivauhdilla. Olo oli juoksun jälkeen hyvä, eikä seuraavana päivänäkään kropassa tuntunut pahalta. Tämä oli itselleni tärkeä lenkki saada alle ennen oikeaa kisaa. Nyt tiedän jaksavani koko puolikkaan ja jos tuo keskivauhti pysyy, niin voin olla tyytyväinen.

Tällä viikolla olen tuon pitkän lenkin lisäksi juossut yhden 7km aamulenkin työkaverini kanssa. Perjantaina tehdään myös työporukalla lyhyt alkulämmittely juosten ennen salitreeniä. Lauantaina on vuorossa tuo jo aiemmin mainitsemani Yhteisvastuu keräys juoksu, eli matkana 10km. Vauhti tulee tuossa kuitenkin olemaan rauhallinen.

Ensi viikolla kevennän taas treenin suhteen. Alkuviikosta teen työkavereiden kanssa taas juoksu+sali yhdistelmä treenin. Torstaina juoksen varmasti lyhyen testilenkin. Perjantain haluan pitää lepopäivänä ja tankkauspäivänä. Perjantaina syön hyvällä omallatunnolla leipää, pastaa ja ehkä vähäsen jäätelöä. 😉

Tänä vuonna on paljon itsevarmempi olo lähteä HCR:lle. Mitään tavoitteita en kuitenkaan ajo itselleni asettaa. Haluan vain nauttia mukavasta juoksutapahtumasta!

Tällä viikolla olen TAAS fiilistellyt miten kivaa tällä hetkellä on treenata. Keskiviikkoaamuna minulla oli työpaikalla vastassa kello 6 aamulla vapaaehtoinen treenikaveri lenkkikamat päällä. Perjantaina lähdetään terassin sijasta lenkille ja salille. Onnea on yhtä hullut työkaverit kuin itse. ❤

 

Kuinka moni on tulossa itse juoksemaan? Miten on valmistelut menneet muilla? Jos et ole tulossa juoksemaan, oothan tulossa kannustamaan reitin varrelle? 

 

Hei arvatkaas muuten mitä!? Jotain tämän mamman kunnosta kertoo eilinen leuanveto tulos. Aamu seiskalta vetelin hupsista tosta noin vaan 12kpl leukoja. Videon voi käydä katsomassa instagramista nimimerkillä Amtsi.

 

Ihanaa loppuviikkoa!

Heppa poika

Normaali

Hellurei ja hyvää ystävänpäivää! Itse en jaksa asettaa kamalia paineita tälle päivälle. Toivottavasti osaan muinakin päivinä kertoa ystävilleni ja rakkailleni miten heitä arvostan. ❤ Felix teki Emma ystävälleen pienen kuvakirjan heidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta. Kortit meidän piti tehdä valokuvista, mutta isi ei vielä ollut teettänyt kuvia. Hups! Tällä hetkellä tuntuu, että päivät menee niin vauhdilla ettei ehdi kaikkia ystäviä näkemään vaikka kuinka haluaisi. 

Sain eilen alustavan leikkauspäivän. Peppu joutuu tohtori sedän pöydälle 14.3! Eli tasan kuukauden kuluttua. Siitä 2kk päästä toivon sitten olevani juoksemassa tämän vuoden ensimmäistä puolimaratonia Helsinki City Runilla. Odotan tuota tapahtumaa kovasti, sillä yleisön pyynnöstä reittiä on tänä vuonna muutettu edellistä tasaisemmaksi. (THANK YOU) HCR:än sivuilla on nyt huippu ystävänpäivä tarjous! Kannattaa käydä tsekkaamassa täällä. Mainitsinko jo kun kerroin töissä leikkauksestani? Eräs työkaverini vastasi ”ai mä luulin, että sä oot menossa laittaa jotkut peppuimplantit.” Kuinkahan moni töissä kehuu lopputulosta palattuani töihin sairaslomalta? 😂

Käytiin viikonloppuna mini koutsin kanssa ratsastamassa. Herralla on ”pikkunen” heppakausi menossa. Kotona jaloissa pyörii 30 erikokoista ja mallista heppaa. Kun haetaan laatikosta luettavaa, pitää aina valita heppakirja. Ollaan muutaman kerran oltu katsomassa eri heppa talleilla hevosia. Felix on meinannut saada hepulin kun ei ole päässyt hepan selkään. Nyt huomasin netissä Tapiolassa järjestetyn talviriehan, jossa oli poniratsastusta. Felix hyppäsi samantien ponin selkään ja hoki koko kierroksen ajan ”ihahaa, ihahaa.” Kaveri oli myös yhden kierroksen jälkeen vähän sitä mieltä, että ”hei mamma, en mä vielä ollut valmis.”

Viime aikoina olen ollut super kiitollinen omista vanhemmistani. Käytiin ystäväpariskunnan kanssa toissa viikonloppuna yhdessä Tuusulan Krapihovin Escape Roomissa ja syömässä. Felix oli hoidossa vanhempieni luona. Samana viikonloppuna meillä meni Heikin kanssa omat ohjelmat hieman päällekkäin ja äitini vahti taas Feffeä. Viime viikonloppuna Heikki lähti mökille katsomaan iso pappaansa, me jäätiin Fefun kanssa kahdestaan kotiin. Jälleen kerran vanhempieni ei tarvinnut keksiä viikonlopuksi tekemistä kun vietettiin Feffen kanssa koko lauantaipäivä heidän kanssaan. Meillä ei hirveästi ole ihmisiä joilta kehtaa pyytää lapsen hoitoapua. Vanhempani ottavat Feffen aina avosylin vastaan. Vietän itsekin yleensä aikaa heidän luonaan jos Heikki on jossain. Taidan olla ikuisesti sellanen mamma ja papan tyttö. Toivottavasti osaan heille kertoa, miten heitä ja heidän apuaan arvostan. On ihana nähdä miten heistä on tullut tärkeitä myös Felixille. Jätkä rakastaa esitellä temppujaan ja lelujaan mummille ja mufalle.

Kivaa viikkoa!

 

 

Mamma ennätys kunnossa

Normaali

Vantaan maraton oli juuri sitä mitä olin odottanut. Lauantai aamun sää oli aurinkoinen, joskin hieman tuulinen. Söin aamupalaksi kaurapuuroa, omenahillolla ja raejuustolla.Vähän ennen kello 11 söin vielä makaroonilaatikkoa. 12 pintaan vielä myslipatukka naamaan ja pieni hörppy kahvia. Tuntia ennen juoksua lopetin juomisen.

Kisa-aamuna minikoutsi otti aika rennosti

Lähdetiin aika myöhään kisapaikalle. Olin hakenut juoksunumeroni jo edellisenä iltana. Matkalla kisapaikalla Karkki kyseli jo missä minä oikein luuraan. Treffattiin 13.30 paikkeilla lähtöalueella ja vaihdettiin kuulumiset sometuksen ohessa. Heh heh! 

Ennen starttia jännitti aika megana!

Molemmilla tuntui olevan aika hyvä fiilis kisaan lähdettäessä. Sanottiin tsempit toisillemme jonka jälkeen kuuluikin startti pamaus. Karkin ponnari heilahti ja sen jälkeen tuota mammaa näin vasta maalissa. 😉 

Lähdin alkuun vähän turhankin reippaasti liikkeelle. Kun ensimmäiset kilometrit meni 5.35 ja 5.36 min/km vauhtia tajusin alkaa himmaamaan vähän alkuintoa. Ensimmäinen kierros meni todella mukavasti. 8km tienoilla on ihana asuinalue, jossa asukkailla stereot pauhaa ja kymmenittäin lapsia ja aikuisia on kannustamassa. Tämä on jo monen vuoden ajan ollut itselleni sellainen kohta Vantaan maratonilla mitä aina innolla odotan. 9km tienoilla oli kuitenkin vielä siistimipi tsemppi. Ystäväni Benita oli koiransa Krisin kanssa pystyttänyt minulle oman huoltopisteen, jossa oli ihana HYVÄ AMA kyltti! Siellä nuo kaksi istui kovassa tuulessa koko kisan ajan kannustamassa. Tulipa muuten tarpeeseen molemmilla kierroksilla nuo vesihörpytkin. Olin jotenkin niin otettu, kiitos Benita ja Kris! ❤ Eikö mulla olekin mahti ystäviä?!

Kakkos kierros meni hyvin tuonne 17 kilsaan asti. Pysyinkin siihen asti hyvin 5:50 min/km vauhdissa. 18km kohdalla alkoi kuitenkin yhtäkkiä jalat menemään alta, tuntemattomasta syystä. Jalat ei siis mitenkään kipuilleet tai muuta. Huomasin niiden vaan välillä menevän kontrollista. Kävelin 20m ja muutin hieman juoksurytmiä. Tuo auttoi ja pystyinkin loppua kohden pitämään vauhdin ihan hyvänä. Tuon 18km jälkeen näin HCR  Street Teamin yhteislenkeiltä tutun Mikan. Mika oli elämänsä ensimmäisen maratonin vikalla kierroksella. Mikalta sain elokuisella Helsinki Street Runilla mahtavaa kiriapua. Olikin hauska huomata, että tunnistin hänet jo kaukaa juoksutyylistä. Huikkasin tsempit viimeisille kilsoille ja nostin isosti hattua! 

Maali suoralla huomasin, että minulla on vielä pieni sauma juosta 2.03 alkavalle ajalle. Yritin loppukiriä, mutta tuossa vaiheessa ei kyllä enää kauheasti irronnut. Maalissa oli kotijoukot heti vastassa. Hehkutettiin kimpassa mikä huikea ennätyksen parannus! Toukokuussa juostusta ennätyksestä lähti 11min ja uudeksi ennätykseksi kirjautui 2.04,01!!! Törmäsin myös maalissa Karkkiin, joka hänkin oli juossut oman ennätyksensä. (1:46,21. Huikee nainen!!!) Oli ihanaa fiilistellä maalissa yhdessä mammojen huikeita juoksuja. 

Vantaa on itselleni todella mieluinen kisa, koska järjestelyt toimii aina ja reitti on TASAINEN! Lisäbonuksena tietenkin kotikisa, jossa on usein paljon tuttuja kannustamassa. 🙂

Tänä vuonna on kyllä juoksukärpänen puraissut ihan kunnolla. Suuri kiitos siitä kuuluu Karkille, joka sai minut houkuteltua hakemaan HCR Street Teamiin, Tanjalle joka jaksaa joka viikko treenata minun ja Felixin kanssa sekä Heikille joka on suunnitellut minulle treenejä ja päästänyt minua todella paljon treenaamaan! ❤ Eilen oli jotenkin taas niin mahtavaa huomata miten liikunta yhdistää ihmisiä. 

Nyt alkaakin juoksutavoitteet tältä syksyltä olemaan purkissa. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? Ideoita?! 😉

Ps. Mitä me tästä opimmekaan? Lasten saanti kannattaa. Sen jälkeen mutsit on ennätys kunnossa. 😉

Vantaan (puoli)maraton

Normaali

Huomenna juoksen taas siellä mistä juoksuharrastukseni sai myös aikanaan alkunsa. Kotikaupunkini, Vantaan maraton. Jee! Ensimmäisen kerran osallistuin vuonna 2007 varttimaratonille Vantaalla. Tuolloin tuo reilun 10km matkakin oli työn ja tuskan takana. 

Tällä kertaa vuorossa on puolimaraton. Tykkään Vantaan reitistä todella paljon. Se on tasainen ja kannustusjuokkoja on yleensä aina ollut paljon matkan varrella.

Mikä fiilis!? 

Jännitys alkaa ottaa taas tästä mimmistä vallan. TIEDÄN olevani ennätys kunnossa. Kunhan pää ja jalat tekee yhteistyötä, eikä mitään yllättävää satu. Ennätyksenihän on juostu toukokuun HCR:llä 2:15,03. Tätä lähdetään parantamaan! 👊🏻

Kesän jälkeen juoksu on taas kulkenut mukavasti. Juoksua on tullut 3-4 kertaa viikossa 5-17km lenkkejä. Juoksin viimeisen pitkän lenkin viime viikon keskiviikkona sateisessa ja tuulisessa säässä. Keskivauhti 17km lenkillä oli 5:50min/km. Tämä antoi kovasti itsevarmuutta huomiseen koitokseen!

Nyt pitäisi vielä löytää se usko itseensä, eikä antaa jännityksen nousta liian kovaksi. Pelkään alottavani liian kovaa, jolloin viimeisistä 3-5km voi tulla ihan kamalaa. Haaveissa siintää 2h alitus, mutta tiedän sen huomenna olevan liian kova vielä minulle. Pyöritän päässä sitäkin ajatusta, että moni pitää tuota 2h alitusta helppona hommana. Olen vuosia haaveillut sen alituksesta, mutta aina se vauhti on vain tuntunut liian kovalta. Kaikille se ei siis ole helppoa, vaikka olisikin kova treenaamaan. 
Tällä viikolla olen juossut ainoastaan tiistaina 5km lenkin rattailla. Muuten olen kävellyt jonkinverran ja venytellyt joka ilta. 

Pitäkäähän toverit sormet ja varpaat pystyssä! Kanssajuoksijoille toivotan hirmuisesti tsemppiä!

Superia viikonloppua! 👊🏻😘

Apu

Normaali

Huh huh! Aika menee ihan hillitöntä kyytiä. Meillä yöt vaihtelee kokoajan. Viikonloppuna Felix nukkui 20-07.30 ja viime yö oli taas todella katkonainen. 

Huomaan, että väsymys painaa myös minua ja Heikkiä. Heikillä on vielä ollut tiukka työ syksy sen lisäksi, että hän herää minua herkemmin Felixin yö itkuihin. 

Laitoin eilen viestiä ystäväpariskunnallemme ja tarjouduin hoitamaan heidän tyttöään jos he haluaisivat tehdä jotakin kahdestaan. Heikki sanoi, että minun ei pitäisi tyrkyttää apua, jos he eivät halua. Hämmennyin! 

Felix maalasi avoimessa päiväkodissa ensimmäisen taideteoksensa joka pääsikin kotona heti seinälle 😍

Olisin tällä hetkellä ikionnellinen jos joku tyrkyttäisi lapsenhoito apua. Olen huomannut jo ennen oman lapsen saamista, että vanhemmilla on uskomattoman vaikea pyytää apua. Sitä jostain syystä odottaa, että joku tarjoutuisi. 

Olen itse päässyt viime aikoina paljon tekemään omia juttujani. Kahdestaan Heikin kanssa ollaan kuitenkin oltu vain kaksi kertaa tämän 1v 3kk aikana. Kerran kirppiksellä myymässä ja hääpäivänä ravintolassa. 

Jääkaapin ovessa olisi pari elokuva lippua jotka menee vanhaksi muutaman viikon päästä. 😞


Miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa? Asiaa hankaloittaa myös se, että Heikki ei tunnu kaipaavan kahden keskeistä aikaa samalla tavalla kuin minä. Hän on viikolla joka päivä 8h erossa Felixistä, eikä sen jälkeen malttaisi millään olla erossa pojasta. Ja ymmärtäähän senkin… Onko muilla samanlaisia ”ongelmia”?
Itselläni on jännä viikonloppu tiedossa. Lauantaina juoksen Vantaan maratonilla puolikkaan. Toinen puolikas Felixin syntymän jälkeen. Tavoitteena olisi juosta oma uusi ennätys! Toivotaan, että viimeistelyt sujuu hyvin. Onko joku muu lukijoista tulossa juoksemaan? Treenit on kulkeneet hyvin ja tämä viikko pitääkin vaan malttaa ottaa tarpeeksi rennosti. Tänään kävin vielä kaverin kanssa Kartanonkoskella. Hämmentävää, että olen mielestäni treenannut todella vähän yläkroppaa. Nyt tein kuitenkin myötäotteella leuanveto ennätykseni 6kpl! Myös dipit onnistuu ensimmäistä kertaa ilman kumpparia. Mahtavaa!!!

Haaveilen taas kovasti matkasta. Haluisin vielä päästä reissuun ennenkuin työt alkaa. Sitten kun ei taas ole lomia vähään aikaan tiedossa. Jos ei nyt muualle niin yritetään päästä edes Malmöseen sukulaisia moikkaamaan! 😍

Mamma maalissa

Normaali

Huh huh. Olipahan juoksu. Lähtökohtaisesti kello 16.15 startti ei ehkä ole minulle mikään ihanteellinen. Mieluiten starttaisin juoksuihin 11-12 paikkeilla, jolloin ei tarvitsisi syödä muuta kuin kaurapuuron a.k.a luottosafkani. 🙂


Sää oli mitä mahtavin minulle juoksuun. Pieni tihkusade! Huomasin kuitenkin heti startissa, että olo ei ollu niin lennokas mikä se välillä oli  treeni-lenkeillä ollut. Päätinkin nopeasti, noin 3km kohdalla, lopettaa kelloon tuijottelun ja vain yrittää nauttia lenkistä. 5km tienoilla mieheni oli kannustamassa ja tässä vaiheessa nousi vielä peukku pystyyn.


10km kohdalla olin vielä hyvässä juoksuvauhdissa. Join ensimmäisen kerran 10km kohdalla. Tuosta oikeastaan vaikeudet alkoivat. Nesteet eivät pysyneet sisällä. Toinen puolikas matkasta oli myös selkeästi mäkisempi kuin tuo alku. Muistan hieman kauhulla miettineeni, että minkälainen se 16km mäki tulee olemaan, josta oli etukäteen varoitettu, kun nämä nousut tuntuivat jo loputtomilta.  15km kohdalla sain taas juotua ja tässä kohti onneksi juomat pysyivät sisällä. Loppu oli kuitenkin silkkaa taistelua. Jouduin kävelemään ainakin pari kertaa koska välillä kylkeen pisti ja välillä yksinkertaisesti tuntui liian raskaalta. Tuntui, että 15-20km oli pelkkää mäkistä metsää. Vaikka en välillä ollut enää edes varma mitä kilometriä juostiin, mietin miten hemmetin hitaasti kilometrit tulivat.Selvisin kuin selvisin kuitenkin maaliin ajassa 2:15,02. Ennätys parani siis reilun minuutin. Heikki ja Felix oli kannustamassa vielä juuri ennen maalia. Heikki kannusti ja totesi miten ylpeä minusta on. Itse taisin tässä vaiheessa vain todeta ”paska aika.” 😀


Maalissa olin TODELLA rikki. En oikein tiennyt mikä fiilis oli. Olin todella iloinen, että olin päässyt maaliin. Matka oli kuitenkin tuntunut todella paljon vaikeammalta kuin olin kuvitellut. Tein myös oman ennätykseni, mutta luulin etukäteen, että ennätys olisi rikkoutunut vielä kovemmin.Ruokahalua ei näkynyt koko iltana juoksun jälkeen. Muutamat väkinäiset herkut ja Kolmen kaverin suklaa jäde odottaa edelleen avaamattomana pakkasessa. Huolestuttavaa!


Oli maailman ihaninta saada Heikki ja Felix halaukseen. ❤ Olin myös niin kiitollinen ja iloinen miten paljon kannustusta olin saanut perheeltä ja ystäviltäni. Muutamat ystävät olivat vielä sateesta huolimatta jaksaneet tulla reitin varrelle kannustamaan. KIITOS! ❤

Näin jälkikäteen kun olen saanut hieman sulatella asiaa, olen todella tyytyväinen juoksuuni. Moni on puhunut, että reitti oli todella mäkinen. Ei ehkä mikään paras jos haluaa juosta ennätyksen. 10kk synnytyksestä ja betasalpaajalääkityksellä pitää kuitenkin olla erittäin tyytyväinen ensinnäkin, että pääsee edes juoksemaan. Toiseksi, että pystyy juoksemaan oman ennätyksen.Tänään olen tohkeissani miettinyt jo tulevia juoksutapahtumia. Ajatuksena olisi juosta elokuussa ainakin Helsinki Street Run 17km. Haluaisin myös lokakuussa uusia tuon puolikkaan Vantaalla. Olen Vantaalla juossut kaikki aikaisemmat puolikkaani ja tiedän, että reitti on aika tasainen. 🙂 Jos teillä on jotain kivoja 10km tai puolikkaita kesä-heinäkuulle niin vinkatkaa ihmeessä!


Nyt vaihdetaan lenkkarit kumppareihin muutamaksi päiväksi! 🙂