Täällä ollaan. Vuoden odotuksen jälkeen. Omassa kodissa 💗
Me ollaan enemmän tällaisia tekijöitä kuin pähkäilijöitä. Alkuun käytiin juristin ja lukkosepän kanssa kirjaimellisesti rikkomassa talon lukot, jotta päästiin asuntoon sisälle. Emmehän tarkalleen edes tienneet missä vaiheessa talo oli. Olimme viimeksi päässeet siellä käymään toukokuussa 2019. Tuon jälkeen asennettiin heti hälytysjärjestelmä, jotta rakennuttaja ei pääse hakemaan esimerkiksi meidän jo maksamiamme keittiökalusteita tai laattoja asunnosta.

Tuon jälkeen jouduttiin odottelemaan lähes pari viikkoa lupa asioita sekä etsimään vastaava mestari ja osaavia ihmisiä jotka auttaisivat rakentamaan kaiken loppuun.
Kun vihdoin päästiin rakentamaan pistettiin tuumasta toimeen. Minä hoidin lapset, Heikki oli raksalla aamusta iltaan lomansa ajan tai pahimmillaan lähti vielä työpäivän päätteeksi raksalle. Hemmetin rankkaa meille kaikille. Nostan hattua kaikille perheille jotka alusta asti rakentavat talon pienten lasten pyöriessä jaloissa. Yritin auttaa missä pystyin, mutta raksalla kulkeminen vilkkaiden poikien kanssa samalla yrittäen keskustella kodinhoitohuoneen rakentamisesta ei ollut mitään kovin lystikästä hommaa.

Alan palveluntarjoajat eivät myöskään ilmeisesti olleet kärsineet koronan vuoksi. Tarjouspyyntöihin ei vastattu useimmiten ollenkaan. Kaiken huippu oli eräs sälekaihdin firma joka kävi tekemässä mittaukset, mutta tarjousta jouduin pyytämään kolmesti kun en viikkoon ollut mitään saanut. Turhauttavaa!
Kiitollisena saimme monelta apua rakentamisessa. Sain blogin kautta myös apua kodinhoitohuoneen sekä säilytysratkaisuiden suunnittelussa, enkä olisi todellakaan itse osannut sitä yksin tehdä. Kiitos jokaiselle joka tavalla tai toisella auttoi meitä pääsemään omaan kotiin.

Kun muuttotarkastus vihdoin oli ohi, pääsi tältä mammalta kyllä itku. Väsymyksen keskellä stressi rahasta, kämpän valmistumisesta, yhteisen ajan puutteesta. Ei ollut herkkua. Muuttokin oli oma hommansa lasten kanssa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tavarat löytämään paikoilleen.
Rahaa paloi paljon enemmän mitä olimme ajatelleet. Arviolta noin 40000-60000€ sen lisäksi mitä olimme rakennuttajalle jo maksaneet. Itse tässä vielä kituutellessani hoitovapaan rahalla, on tässä saanut muutamat yöunet menettää raha asioita pohtiessa. Onneksemme saimme nyt vanhan asuntomme myytyä, joka helpotti jonkin verran stressiä.

Tässä vaiheessa olemme vaatineet rakennuttajalta jo viivästyssakon 21000€ maksamista. Seuraavaksi pitää vielä lyödä kaikki kulut exceliin ja juristin kanssa vaatia rakennuttajalta tästä takaisin. Tuskin tulemme rakennuttajalta koskaan mitään saamaan. Sen verran hieno on byrokratia tässä maassa.


Verottajalle laitoimme oikaisuvaatimuksen varainsiirtoverosta. Maksoimme veron koko kauppasummasta, eli valmiista kohteesta.

Soitinpa huvikseni juhannuksena myös kohteen meille välittäneelle kiinteistönvälittäjälle. Kaveri on sinisin silmin myynyt meille kohteen, kun rakennuttajan entinenkään kohde ei ole valmistunut. Samoin kun rakennuttaja oli hakeutunut jo velkasaneeraukseen myi hän vielä tyytyväisesti rakennuttajan ”seuraavaa” kohdetta ja kehuskeli miten edellinen kohde on juuri valmistumassa. Mulkku. Ihmetteli miksi minun syyttävä sormi häntä kohti osoittaa. Kysyin onko hänellä itsellään lapsia ja pyysin ettei hän ikinä enää saata yhtäkään lapsiperhettä tällaiseen tilanteeseen.

Nyt ollaan kuitenkin kotona ja se on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Onpa meillä myös aika hitsin kiva uusi koti.

Tänään alkoi pitkästä aikaa arki ja voi vitsi, että on hyvä fiilis tästä. Felix pyöräili ja minä ja Filip juostiin dagikselle, joka on nyt vajaat 3km kotoa matkaa. Nyt odottelen, että Kirppu herää ja voidaan touhuta päivän askareita ennenkun lähdetään fillarilla hakemaan dagislasta kotiin.

Kiitos kaikille vielä tsempeistä ja avusta! 💗
Kiinnostaako teitä enemmän tietää hankinnoista? Materiaaleista? Sisustusratkaisuista? Kertokaa ja kysykää ihmeessä.