*Vieraileva kirjoittaja on Henna Kosunen, joka on kilpaillut naisten alle 168cm body fitneksessä vuosina 2012 ja 2014
2 viikkoa ennen kuin aloin odottamaan esikoistamme, kisaviikolta 2014 painoa huimat 53,7kg.
Jos kuitenkin aloitan vähän aikaisemmin tämän tarinan, nuorena harrastin jalkapalloa ja kävin sitten teininä myös vähän salilla, olin todella hoikka. Aikuisiällä elämä suistui raiteiltaan ja urheilu jäi ainakin 5 vuodeksi kokonaan, eipä paljon kiinnostanut muu kuin juominen ja tupakan poltto ym muut paheet. Menin kuntosalille sitten Torniossa vuonna 2004 kaverin kanssa jaksoin juuri ja juuri nostaa 9kg tankoa, olin aivan rapakunnossa, itsetuntoni oli aivan nolla. Jotain kuitenkin naksahti päässä ja salista tuli minulle todella iso osa elämää ja loppujen lopuksi päädyin ihan kilpailemaankin asti.
Mutta nyt sitten lähemmäs nykyhetkeä, heti kisojen jälkeen vuonna 2014 tulin siis raskaaksi, olin todella pienessä kunnossa, joten en osannut ihan tarkalleen odottaa, minkähän kokoiseksi tässä tullaan paisumaan. Olin aiemminkin jojoillut painoni kanssa edes takaisin, mutta raskaus oli kuitenkin jotain ihan uutta. Saman vuoden tammikuussa olin saanut keskenmenon ja minulle tehtiin kaavinta, se oli minulle todella synkkää aikaa. Samana vuonna kun tulin sitten uudestaan raskaaksi ja vieläpä heti dieetin jälkeen, tuntui kuin olisin saanut sinä vuonna kaiken mitä olin aina haaveillut.
Dieetillä jouduin ravaamaan puntarilla joka ikinen päivä, koska sen mukaan mentiin aina miten paino oli tippunut tai ei. Aina toivoin, että olisipa vähemmän tai edes samat kuin eilen niin saisin pitää päivällä hiilarit, haha.. Neuvolassakin painoa kyllä tarkkailtiin, mutta onneksi aika paljon harvemmin kuin esim. dieetillä, odotin kyllä joka kerta jotain kommenttia painosta, mutta ei siellä mitään siitä sanottu, ainoastaan kysyttiin että miltä minusta tuntuu kun paino nousee raskauden aikana ja haluanko siitä jutella enemmän. Oikeastaan en halunnut siitä puhua, vähän jopa ärsytti koska olisin halunnut unohtaa painon tarkkailun raskauden ajaksi kokonaan. Raskaus siis ei ollut painon nousun osalta mikään järkytys eikä vaa’an tuijottelu kiinnostanut minua raskauden aikana, tiesin jo valmiiksi että se mikä tulee niin sen kyllä saa oikeasti ruokavaliolla lähtemään jos vain sitä kovasti itse haluan. Neuvolassa oltiin todella myötämielisiä myös kuntosaliharjoittelulle, mikä oli minusta kyllä aika yllättävää.
Muistan kun jäin äitiyslomalle kuinka ylpeänä kävelin hitaasti kotiin mahani kanssa, olin ylpeä vartalostani, rakastin kasvavaa vatsaa ja sitä rentoa aikaa niin treenien kuin muutenkin elämän osalta, mihinkään ei ollut kiire. 
Rv 40+5 2 päivää ennen tyttäremme syntymää rapiat 80kg polvet ja nilkat oli kovilla.
Raskauden jälkeen yritin syödä todella paljon kun imetin tyttöä, mutta en tosiaankaan jaksanut syödä niin paljon, että mitään kummoista kehitystä lihasten osalta olisi tullut. Kaiken kaikkiaan raskauden ja imetyksen jälkeen on mennyt lähes 2 vuotta että olen saanut menetetyt voimatasot ja kehonkoostumuksen sille tasolle mitä se oli vuonna 2014 ennen kisadieetin alkua, oikeastaan vanhoja kuvia selaamalla vasta tajuaa miten isoja muutoksia kroppa on käynyt tässä parin vuoden sisällä läpi. Sitä jollain tapaa sokaistuu että eihän tässä nyt ole paljon mitään muuttunut, mutta kyllä raskaus jättää jokaiseen naiseen omat jälkensä, palkinto on maailman parhain ja tekisin saman kyllä uudestaankin. Huikeata mihin naisen kroppa pystyy!
Heinäkuu 2017 72kg
sillyblondie.com 