Raskauskilot, liikunta ja syöminen

42 viikkoa. Siinä ehtii vartalo käymään hurjan muutoksen läpi. Itselläni meni ensimmäiset 3 kk totutellessa taas ajatukseen, että kroppa tulee muuttumaan ja seuraavaan 9kk ajan etusijalla en ole minä vaan masussani kasvava beibi. Katselin ensimmäisen raskauden aikaisia kuviani ja mietin miten isoksi taas kasvan ja kuinka paljon kiloja taas kerään. Esikoisesta kiloja tuli 18kg ja lähtöpainoni oli noin 10kg enemmän kuin toisella kertaa.

Ensimmäisen 20 viikon aikana vartaloni ei muuttunut kovinkaan paljoa ulkoisesti. Omassa päässäni tapahtui kuitenkin suuri muutos. Hyväksyin muuttuvan vartaloni ja ajatukseni omaa kroppaani ja syömisiäni kohtaan muuttuivat huomattavasti lempeämmäksi. Alkuraskaudessa pahimmat oireet olivat väsymys ja pieni pahoinvointi.

Tammikuussa neljännellä kuulla vatsapalikat vielä näkyivät

Toisella kolmanneksella jätin juoksun pois koska olin kuullut niin paljon kohdunlaskeuman riskistä. Puolenvälin tienoilla maha alkoi myös näkyvästi kasvamaan. Ensimmäisen kolmanneksen aikana paino ei suuremmin noussut. Sama oli ensimmäisessä raskaudessa, joten osasin odottaa suurta painonnousua toisella puolikkaalla. Jatkoin treeniä suht normaaliin tapaan, paljon aerobista ja lisäksi ylläpitävää lihaskuntoa käsipainoilla, kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Puolivälissä lopetin leuanvedot, punnerrukset, kyykyt painojen kanssa. Panostin koko raskauden ajan lantionpohjan aktivoimiseen ja rentoutukseen sekä erityisesti pakaroiden treenaamiseen. Tein päivittäin myös hengitysharjoituksia joissa aktivoin ja rentoutin keskivartalon lihaksia sekä lantionpohjaa.

Rv 25

Olin kuullut tutuilta, että toisessa raskaudessa maha sekä oireet tulevat nopeammin. Välillä tuon vuoksi huoli hiipikin mieleen kun ihmiset ihmettelivät vatsani pientä kokoa ja sitä ettei minulla ollut mitään oireita. Pääsiäisenä rv 29 hiihdin Lapissa vielä 10-30km hiihtolenkkejä päivittäin.

Rv 38

Loppuraskaudessa hurahdin avovesiuintiin. Avovedessä ei tullut mietittyä kilometrejä ja aika kuluu nopeasti. Pyöräilin myös paljon, sillä pyöräillen sain tehtyä pitkiä peruskunto treenejä. Maha kulki mukavasti mukana ja kroppa tuntui aina paremmalta liikunnan jälkeen. Raskausviikolle 34 oli paino noussut 10kg. Jostain syystä lopussa paino ei sitten enää noussutkaan.

Maha kasvoi viimeisten 2 kk aikana hurjasti. Raskauskiloja tuli tämän toisen raskauden aikana kuitenkin vain 10,5-11kg.

Ihan loppu viikoilla alkoi alaselkä väsyä ja nivusia pakottamaan mikäli päivällä oli tullut käveltyä paljon. Kun raskausviikkoja alkoi olla lähemmäs 42 takana yritin häätää beibiä mäkijuoksuilla. Illalla tunsi kyllä liikkuneensa.

En kummassakaan raskaudessa ole synnytyksen jälkeen hävennyt vartaloani vaikka rasvaa on kertynyt ja löysää on. Toisessa raskaudessa stressasin ehkä vielä edellistä raskautta enemmän raskauskiloista. Olin niin hyvässä kunnossa ennen raskautta, että pelkäsin mitä itsetunnolleni tapahtuu kun olomuoto pyöristyy. Tunsin oloni kuitenkin pääosin hyväksi sillä pystyin jatkamaan normaalia aktiivista elämääni.

Vaikka painoa tuli vain se 10-11kg ei minun kohdallani kilot kummallakaan kerralla jäisi laitokselle. Ensimmäiset viikot juoksin vaalla päivittäin. Nyt päätin, että vaaka kaivetaan esiin silloin tällöin ja nyt luotetaan omaan oloon ja peilikuvaan.

Näin kaksi raskautta kokeneena suosittelisin kaikille odottajille painottamaan treenissä aerobista treeniä. Uskon, että kroppani keräsi ensimmäisessä raskaudessa enemmän nestettä lihaksiin, koska tein huomattavasti enemmän lihaskunto treeniä.

Suosittelen myös puolenvälin jälkeen kaikki liikkeet pois jossa vatsa menee ns. puikulan muotoiseksi. Itse lopetin leuanvedot, punnerrukset ja suurimman osan kyykyistä. Pakaratreeniä tein paljon. Lantionnostoja, askelluksia boksille/penkille, askelkyykkyjä ja selän ojennuksia. Näin sain selkäkivut pidettyä poissa.

Söin raskauden ajan hyvin rennosti. En enään pitänyt kiinni tiukasta säännöstäni, että leipä kuuluu herkkupäivään ja lopussa jäätelöä kului mielin määrin. Pääsääntöisesti söin kuitenkin terveellisesti. Kaurapuuron aamuisin ja erittäin paljon kasviksia ja marjoja.

Raskaus sujui tälläkin kertaa hyvin. Ja kroppa lähti hyvin palautumaan heti synnytyksen jälkeen. Kirjoitan palautumisesta kuitenkin myöhemmin oman tekstin. Muistakaa, että minä en ole ammattilainen mitä tulee treeniin, ravitsemukseen tai raskauksiin. Kerroin vain omasta kokemuksestani.

Kaikille kuuluva vartalo

”Ootpas sä jo iso!”, ”Ohho, no nyt on kyllä maha kasvanut.”, ”Onkohan tuolla vauvaa ollenkaan, on niin pieni maha?”

Raskaana olevan naisen ulkoista olemusta on kaikilla oikeus kommentoida. Tiedoksi teille kaikille, jotka ette ole olleet raskaana. Jos haluatte jotain kommentoida raskaana olevalle naiselle, kertokaa vain ja ainoastaan hänelle kuinka kauniilta ja hyvältä hän näyttää. Valehteleminen tässä tilassa on sallittua, kunhan teet sen uskottavasti.

Somessa jaetaan raskausviikkojen masukuvia. En ole ihan varma onko voittaja se jolla on suurin vai pienin maha?! Koska vertailustahan kaikessa on kyse. Kun ihmispennut on punnerrettu maailmaan alkaa kisa siitä, kuka saa sen masun katoamaan mahdollisimman nopeasti.Saunassa tuiki tuntematon nainen kommentoi vatsani kokoa. Kun on kuulemma niin pieni vielä. Tuntuu, että pitäisi vähän anteeksi pyydellä kun tuo ei vielä ole ihmisille tarpeeksi iso.

Naisen vartalossa tapahtuu NIIN järkyttävän isoja muutoksia mielettömän lyhyessä ajassa, että on lähes mahdotonta saada pää pysymään muutoksessa mukana. Itselläni oli vuosi sitten vielä mandariinin kokoiset tissit. Nyt melonitkin jäävät kakkoseksi, no ainakin toisen tissin rinnalla. Reidet ja takapuoli kerää rasvaa nopeammin kuin ehtii silmiään räpäyttämään.

Sosiaalinen media on raskaan olevalle naiselle helvetti. Eräs seuraamani crossfit mimmi oli salilla treenaamassa 5 päivää synnytyksestä. Hän teki tällaisia kevyitä liikkeitä kuin palomies punnerruksia ja kahvakuulaheilautuksia. Hän itseasiassa kertoo instassa olevansa fysioterapeutti. Ammattikunta joille itselläni on aika suuri kunnioitus ja haen heiltä nimenomaan tukea raskaudenaikaiseen liikuntaan. Katson hämmästellen naisten kuvia, joilla massut ovat litteitä 2 viikkoa synnytyksestä. Itse näytin Felixin syntymän jälkeen vielä 4 viikkoa synnytyksestä siltä kuin olisin raskauden puolivälissä. Maha oli vaahtokarkkia, ei tosin vain ihan niin herkullisen näköinen.

Itse toivon valinnoillani kasvattamaan massussani toisen terveen supermiehen, selviäväni vähemmillä raskauskiloilla kuin ensimmäisessä raskaudessa, palautuvani mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen synnytyksen jälkeen taas treenaamaan ja alapääni selviävän koitoksesta mahdollisimman vähillä naarmuilla. (Anteeksi rehellisyyteni)

Muuttuva vartalo tuo mukanaan myös epävarmuuden itsestään. Normaalisti olen suht tyyvyäinen itseeni ja vartalooni, mutta nyt huomaan epävarmuuden hiipuvan pääkoppaan. Varsinkin kun selaa sosiaalisen median ihmenaisia. Istun myös katsomassa telkkaria seuraavanlaisella monologilla:

”Voi hitto, oispa munkin posket noin lommolla tossa vaiheessa raskautta. Toi ei kyllä oikeessa elämässä oo raskaana, ihan vaan tiedoksi.”

Todellisuudessa kukaan muu ei vertaile raskaanaolevia naisia toisiinsa paitsi me itse. Olen itsekin saanut sosiaalisessa mediassa paljon kommentteja mahani koosta ja treenistäni. Ihan niinkuin arvelin, pullahti massu esiin tälläkin kertaa vasta raskauden puolivälissä. Kyseessä on varmasti ihan kropan rakenteellinen juttu. Vatsalihakseni tulee vielä tietyissä asennoissa näkyviin. Sehän ei myöskään ole ihan hyväksyttyä. Tiedän myös, että kesällä massuni on mahtavan kokoinen. Somessa kannattaa myös AINA muistaa kuvakulmat ja esimerkiksi asennot joissa kuvat on otettu. Halutessani saan vatsalihakseni vielä talviuniltaan esiin ja päinvastoin, saan mahan pullottamaan hurjan isona kun päästän sen kunnolla pullistumaan. Beibi kuitenkin kasvaa ihan keskikäyrillä ja on ihan saman kokoinen kuin näillä viikoilla kuuluukin.

Rv 23

Olen tosiaan viimeksi käynyt vaalla tammikuun puolivälissä ja seuraavan kerran aijon mennä vasta maaliskuun lopulla. Välillä vaaka kutsuu minua kovasti puoleensa, mutta mitäpä tuolla on väliä. Kroppa kerää rasvaa juuri sen verran kuin tarvitsee kasvattaakseen ihanan pikku Beibin ja mahdollistaakseen sen, että saan hänet ravittua syntymän jälkeen.

Image result for i'm growing a human what's your superpower

Jokainen raskaana oleva nainen tekee varmasti parhaansa kasvattaakseen vatsassaan kavavasta pikkuisesta tarpeeksi vahvan selviytyäkseen täällä ulkomaailmassa ja kaikki tekee sen itselleen parhaaksi näkemällään tavalla.