Parisuhdeaika

Kahden keskeinen aika. Rehellisesti sanottuna sitä on tällä hetkellä hyvin hyvin vähän. Ehditään Heikin kanssa vaihtamaan kuulumisia rauhassa noin 1h ajan iltaisin. Se on mielestäni aika vähän. fullsizeoutput_6ee.jpeg

Meillä on se hyvä tilanne, että ehdittiin olla kahdestaan 10 vuotta, ennen kuin Felix syntyi. Me tosin ollaan totuttu tekemään paljon yhdessä. Ennen treenattiin yhdessä, käytiin paljon elokuvissa ja touhuttiin kavereiden kanssa. Nykyään yhdessä treenaaminen on vaikeampaa, koska jonkun täytyy olla Feffen kanssa. Kesä säillä tuo oli helmpompaa kun voitiin treenata yhdessä ulkona. Elokuvissa ollaan käyty kahdestaan ehkä 2 kertaa Felixin syntymän jälkeen. Minä olen meistä ehkä tuo sosiaalisempi tapaus ja käyn jonkin verran ulkona kavereiden kanssa, lähinnä viikonloppuisin. IMG_6618.JPG

Yhteinen aika keskittyy paljon viikonloppuihin. Tuntuu tosin, että viikonloputkin menee ihan hujauksessa. Arki päivät menee enemmän ”vuoroissa.” Se joka hoitaa aamu hommat Feffen kanssa on iltaisin yleensä pidempään töissä. Meillä Heikki yleensä hoitaa aamut ja minä käyn treenaamassa. Iltapäivisin Heikki on sitten pidempään töissä kun minä haen Felixin. Saatetaan käydä dagiksen jälkeen vielä kaupassa, Hoplopissa tai puistossa. Muutama viikko sitten sovittiin, että yksi ilta viikossa pyhitettäisiin perheen yhteiseksi illaksi, mutta rehellisesti sanottuna tuo kuulosti helpommalta kuin mitä todellisuus on. IMG_1046.JPG

Molemmilla tämä syksy on myös erittäin työn täytteistä. Heikillä tämä on ehdottomasti hektisintä aikaa töissä. Pitkiä päiviä, työmatkoja ja tiukkoja aikatauluja. Ajatukset on molemmilla paljon työasioissa ja ajatuksia on välillä vaikea nollata vaikka tulee kotiin.

Välillä tuntuu, että ehdin vaihtamaan enemmän kuulumisia työkavereiden kuin Heikin kanssa. Onhan se totuus, että töissä vietän samojen ihmisten kanssa vähintään 8h päivässä, kun Heikin kanssa ehdimme näkemään arkisin max. 3h hereillä. (Josta osan ajasta mini ihminen huutaa ”Mamma titta ryhmä hau!!!”)  Työkaverini varmasti tietävät kaiken Feffestä, vaikka eivät minimäniä koskaan ole edes tavanneet. 😀fullsizeoutput_22.jpeg

Itse lähden ensi viikonlopuksi Fuengirolaan työn puolesta. Pojilla on siis äijien viikonloppu tiedossa. Itse en kyllä pode tästä mitenkään huonoa omaatuntoa. Kotona vietetty aika on vielä aika tuoreessa muistissa ja huomaan kaipaavani jonkin verran omaa aikaa edelleen. Lähinnä tuntuu, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Haluaisin päivässä hetken omaa aikaa, aikaa perheen kanssa ja kahdenkeskeistä aikaa mieheni kanssa. IMG_5564

Viimeksi kun kirjoitin aiheesta, huomasin ettei me todellakaan olla ainoa perhe joka painii saman tilanteen kanssa. Homma kuulemma pahenee vain kun lapsen harrastukset tulevat mukaan kuvioon. 🙂 Yritän itse kuitenkin miettiä, että niinkuin lapsen saannin jälkeen kaikki, on tämäkin vain tietty vaihe elämässä.

Nyt lähden varaamaan meille KAHDEN keskeistä ravintola iltaa ja ilmoittamaan mummille, että Felixillä olisi tiedossa elämänsä ensimmäinen yökyläily. (It’s about time, eikö vaan!?)

Kiire

Blogissa on hiljaista koska en yksinkertaisesti ehdi kirjoittamaan. Arki on oikeasti yhtä duracellina pomppimista.

Heikillä on töissä tällä hetkellä varmasti yksi vuoden vilkkaimmista ajoista. Itsellänikään ei työmäärä ole kesän jälkeen helpottanut. 

Herään aamu 5, jotta ehdin treenata eikä se ole perheen yhteisestä ajasta pois. Heikki vie noina aamuina Felixin dagikseen. Lähden töistä 16 pintaan, jotta ehdin hakemaan Felixin ennen 17. Haluan usein iltaisin vielä touhuta Feffen kanssa jotain, esimerkiksi käydä Hoplopissa, kirjastossa pyörällä tai leikkipuistossa. Ennen sitä pitää yleensä myös tehdä ruoka ja syödä. 

Töiden jälkeen Heikki saattaa mennä vielä treenaamaan. Viime viikolla Heikki oli parin päivän työmatkalla, joten oltiin Feffen kanssa kaksin. Iltaisin ehditään yleensä olemaan perheen kesken max.2h. jonka jälkeen on Feffen uniaika. 

Nukutuksessa on viimeaikoina mennyt 30-60min ja parhaimmillaan kello on 21.00 kun jätkä nukahtaa. Tässä vaiheessa olisi hetki aikaa olla kahden, mutta pyykit, tiskit, reput ja mahdolliset työhommat odottaa vielä laittamista.

Eilen heräsin 05.00 ja lähdin pyörällä töihin. 6:45 tehtiin työkavereiden kanssa treeni. 8-16 töissä, jonka jälkeen poljin hakemaan Feffeä dagiksesta. 17.00 aikaan nappasin jätkän ja lähdettiin kotia kohti. Minulla oma ja minimänin reppu sekä oma pyörä. Tehtävänä oli päästä kotiin junalla niin, että sekä mamma ja poika selviää mahdollisimman vähäisillä vammoilla. 17.30ish kotona ja äkkiä ruokaa tekemään. Chili con carnet naamaan (osalla meistä kirjaimellisesti) ja kipinkapin kohti Itäkeskusta. Olin varannut Feffelle korvaläärin kello 19. Pikkujätistä. Korvat tsekattu ja kunnossa. Kotia kohti. 19.30 jälkeen kotona. Taas syödään, tälle kertaa iltasmoothiet. Iltapalan jälkeen minimänin kanssa vielä suihkuun. 20.30 Heikki meni nukuttamaan jätkää ja minä aloin laittamaan tiskejä ja pakkaamaan seuraavan päivän vaatteita. Ihmispentu nukahti 21.30 aikaan, jolloin olin itse ihan valmis unille. 22.00 olen ollut jo täydessä unessa. 😂

Olen usein iltaisin niin väsynyt, että hyvä kun jaksan iltapalaa syödä. En enää ihmettele miksi tätä kutsutaan ruuhkavuosiksi. Kun pitkän työpäivän jälkeen väsyneenä tulee kotiin, huomaa välillä purkavansa väsymystä kotona perheelle. 

Kahden keskeistä aikaa olisi ihana välillä viettää, mutta toisaalta lapsi on arkenakin niin paljon hoidossa ettei hänestä oikein halua viikonloppuna luopua. 😅 Mihin te muut kiireiset pienten lasten vanhemmat mahdutatte yhteisen ajan? Itse olen sitä mieltä, että tiskit voi vaikka mielummin tyhjentää huomenna, mutta mieheni on asiasta eri mieltä. 

Liikuntaa teen tosiaan aamuisin kun äijät vielä vetelee sikeitä, joten se ei ole yhteisestä ajasta pois. Itse ajattelen niin, että tätä kiireistä arkea kestää nyt x ajan ja kohta huomataankin että ollaan taas uudessa elämänvaiheessa. 

Kuulostaako tutulta? 😅