Oon kaksivuotias

Normaali

Moi mamman lukijat!

Täytin tänään kaks vuotta. Huikee ikä! Oon tavallaan jo aika iso poika. Niin ainakin mamma ja isi kokoajan hokee. 

Juttelen nykyään aika paljon, laulan sitäkin enemmän. Mun bravuureihin kuuluu ihhahhaa, bäbä vita lamm ja uusin hitti tuu tuu tupakkarulla. Ton viimesimmän oon oppinu viimesen viikon sisään kun oon ollu isin kanssa mökillä ilman mammaa. 

Ai mitä oon täällä mökillä tehnyt? Okei mä kerron. Ajanut traktorilla, ajanu mopolla, käyny veneellä kalassa, istunu kaivinkoneessa, jumpannut mamman ja isin kanssa, uinut, kylpeny paljussa. Huh! Vaikka mitä. 

Teitä kaikkia varmaan kiinnostaa noi mun pissa ja kakka hommat? No, osaan hienosti tehä pissat pottaan ja aamusin mulla on useinmiten kuiva vaippa. Kakkahädästä en kuitenkaan oikeen halua mammalle ja isille kertoa kun vasta siinä vaiheessa kun se on jo vaipassa. Mut kyllä tää tästä pikkuhiljaa.

Viime viikonloppuna annoin myös mun tutit pikku poneille. Ne ponit kuulemma tartti niitä enemmän kun minä. Hassua, koska kun yritin tyrkätä tutteja niiden suuhun mamma ja isi oli vähän kauhuissaan että ”älä älä vielä anna.” Nukahtamisessa on mennyt nyt 20-60min kun ennen siinä meni 10min. Mutta muuten oon pärjänny yöt hyvin ilman tuttia. 

Mulla on aikamoinen kyselyikä päällä. Täällä mökillä kuljen huutelemassa ”missä vaari olet?” tai ”mitä vaari teet!” 

Rakastan hevosia. Oikeita heppoja, lelu heppoja, keppiheppoja. Heppa kun heppa. Tykkään kyllä muutenkin eläimistä. Mummin ja mufan hauvoja on hauska pussailla. Jos en leiki hepoilla pelaan pallolla, leikin junaradalla tai rakennan legoilla. Myös lukeminen on tosi kivaa. Käydään usein mamman ja isin kanssa pyörällä kirjastossa lainaamassa uusia kirjoja. Se on kivaa! 

Oon edelleen aika kaikkiruokanen. Tykkään tosi paljon kalasta, tortellineista, tomaatista ja puurosta hillon kanssa. Mamman mielestä oon herkkupeppu. (Hei haloo, mitä se ite sit on) Tykkään nimittäin myös pullasta, pannukakusta ja jädestä. Namnam! 😍 

Kopkop sanoo mamma, kun mulla on nyt pysyneet korvat aika terveinä. Hampaita puskee vähän väliä ja se saa mut välillä öisin vähän kiukkuseksi. Mut minkäs teet…

Keskiviikkona isi vie mut ratsastamaan. Muuten ollaan vaan tämä viikko täällä Viitasaarella famun ja vaarin kanssa. Ens viikolla lähden laivalla jonnekin mun serkkujen Cessin ja Minean kanssa. Mummi ja mufa tulee myös mukaan. Odotan sitä aika kovasti. Ruotsin matkan jälkeen käydään vielä moikkaamassa ukkia Punkaharjulla. Ennenkun dagis taas alkaa, juhlitaan mun synttäreitä sitten kakkujen kera. 

Huh huh. En mä oikeestaan koskaan oo paikallani. Jos sitä mietitte 😂 

Heippa!

Kesäloma suunnitelmat

Normaali

Minimänillä alkoi tänään elämänsä ensimmäinen virallinen KESÄLOMA. Eilen askarreltiin vielä pienet kiitokset dagis tädeille. Olen niin kiitollinen, että löydettiin Feffelle dagis jossa on mielettömän ihana henkilökunta ja Fefelle ihania kavereita. 💗 Syksyllä ryhmät menee dagiksessa uusiksi, koska Vantaan Kaupunki haluaa, että kaikissa ryhmissä on eri ikäisiä lapsia. Nyt Fefu on ollut ryhmässä jonka lapset ovat 1-3 vuotiaita.

Perheen miehet lomailevat viikon ilman mammaa, sillä minulla on 3 viikkoa lomaa. Jätkät lähtevät maanantaina ajelemaan Viitasaaren mökille, jonne minä menen viikon päästä Onnibussilla perässä. En ole Felixin syntymän jälkeen koskaan ollut niin pitkään yksin kotona. Fiilikset ovat todella ristiriitaiset. Olen innoissani ja ajattelin tehdä kaikkea mille normaalisti ei ole aikaa. Kaikki kaverit ovat kuitenkin myös lomalla. Todennäköisesti täytän siis kalenterini vain treenillä. Samalla mietin miten kova ikävä viikossa ehtii tulla!? Pidän itseni sen vuoksi mahdollisimman kiireisenä. Kaverit hoi! Tulkaahan leikkimään mun kanssa. 😄 

Suunnitelmissa on siis mökkeily Viitasaarella. Vierailu Heikin isän luona Punkaharjulla ja Ruotsin matka siskoni perheen ja vanhempieni kanssa. Ruotsissa ollaan viikko. Yövytään Jönköpingissä ja Tukholmassa. Ollaan siis jälleen kerran reissussa suurin osa lomasta. En valita! Reissaaminen ja perheen kanssa yhdessä olo=parhautta! 

Feffen synttärit ajoittuu myös lomaan. Pikku jätkä täyttää jo 2v! Juhlitaan kunnolla vasta heinä-elokuun vaihteessa. Olen kuitenkin jo nyt alkanut stressaamaan juhlien tarjottavista. Ensin ajattelin, että jättäisin kakun kokonaan leipomatta. Pidettäisiin sen sijaan pannari buffa. Itseäni houkuttaisi kuitenkin saada kerrankin leipoa kunnolla, joten lopullisia päätöksiä ei vielä olla tehty. Heikillähän ei muutenkaan ole minkäänlaista mielipidettä asiaan. Huoh. 😂😅

Minkälaisia suunnitelmia muilla on lomalla? Kotona vai reissussa?

Työ mutsin treenit

Normaali

Kun olen nyt reilun kuukauden ollut työssäkäyvä äiti, voin rehellisesti sanoa ettei treenaaminen enää ole niin helppoa kuin se oli mammalomalla. Olen mielestäni kuitenkin päässyt mukavasti treenaamaan. Ajattelin, että täällä ehkä jotakuta kiinnostaa miten treenini toteutan.

Minikoutsi mussuttaa pannaria kun mamma jumppaa


Perheen yhdessä olosta en tosiaan tingi. Asioiden pitää olla tärkeysjärjestyksessä. En ole kilpaurheilija, joten olen tyytyväinen jos pääsen 3-4 kertaa viikossa treenaamaan. Tehtiin miehen kanssa helmikuulle myös pikku aktiivisuus tavoite. Meidän apple watchit mittaavat päivän aikana seisomista, liikuntaa ja liikkumista. Seisomisia tulisi saada 12/päivä. Liikuntaa 30min/päivä ja liikkumista 490kcal/päivä. Tavoitteenamme on saada kaikki nuo tavoitteet helmikuun jokaisena päivänä.

Olemme mieheni kanssa huomanneet, että parhaiten treeni onnistuu heti töiden jälkeen. Teemme niin, että se joka vie Felixin päiväkotiin, käy suoraan töistä treenaamassa. Näin se joka hakee pojan, voi halutessaan käydä aamulla ennen töitä esimerkiksi lenkillä.

Koko perhe voi myös treenata yhdessä. Me ollaan nyt arkena käyty lenkillä tai tehty kotijumppaa jos molemmat haluaa illalla treenata. Odotamme kovasti kevättä, jotta voimme taas mennä urheilukentille sekä ulkosaleille koko perheen kesken, jolloin treeniaika ei ole keneltäkään pois.

Perhe juoksulenkki

Viime viikolla kävin 2 iltana juoksemassa, yhtenä iltana tein kotijumppaa. Viikonloppuna käytiin koko perhe Vidalla jumppaamassa. Kävin ystävän kanssa lenkillä ja ohjasin yhden kehonhuolto tunnin.

Treenaaminen ei kuitenkaan tällä hetkellä ole niin tärkeää kuin se oli vielä puoli vuotta sitten. Jos tulen kotiin töiden jälkeen, on äärettomän vaikea enää lähteä treenaamaan kun on saanut Feffen syliinsä. Kun pojasta on ollut 8h erossa, haluaisi mahdollisimman nopeasti jo hänen luokseen.

Tänään Heikki lähti työreissuun ruotsiin. Heräsin 5:50 ja lähdin salille tekemään lyhyen aamutreenin. Juoksin juoksumatolla, tein leukoja ja hiihdin hiihtolaitteella. Nyt voin illalla viettää rauhassa aikaa Felixin kanssa. Olen iltaisin ollut sen verran väsynyt, että uni on viimeaikoina tullut ennen ilta 22. Eikä nämä illat oikeasti ole rauhallisia. Poika on duracelli. Vuorotellen loikin pupuna tai kannan poikaa selässä heppana. 

Aluksi stressasin, että paino nousee kun työt alkaa. Tänä aamuna vaaka näytti tasan samaa lukua, kuin ennen töiden alkamistakin. Uskon, että paljon on omasta asenteesta kiinni. Pienellä suunnittelulla löytyy ainakin vielä yhden lapsen kanssa aikaa treenille. Kun ruokavaliossa on perusasiat kunnossa ei painonnoususta kannata stressata. Töissä pyrin välillä kävelemään asiakkaiden kanssa puhelimessa jutellessa ja käytän AINA portaita.

Working mom kunto

Asiat rullaa tällä hetkellä mukavasti omalla painollaan. Nyt tietysti pelkään sanoa näin, ettei sitten heti tule joku sairastuminen pilaamaan tätä hyvää fiilistä. 

Vaikuttaako ajatukseni urheilu hullun mamman touhuilta vai pystyykö joku samaistumaan ajatuksiini?

Kuva:Teemu Oksanen

Miten #mutsireenaa? :)

Normaali

Onhan kaikki huomannut tuon mahtavat #mutsireenaa hashtagin jonka olen itselleni ottanut instagramissa. 😀

Lukijat toivoivat, että avaisin hieman tarkemmin tätä miten treenaan ja miten treenit touteutan, joten täältä pesee.

Pyrin välillä treenaamaan päivisin niin, että Heikki pääsisi illalla myös treenaamaan. Niinkuin edellisessä postauksessa kerroin, Felix nukkuu parhaiten omassa sängyssä. Tästä syystä pitkät juoksulenkit on viime aikoina jäänyt vähemmälle.

Olen viimeaikoina pyrkinyt treenaamaan mahdollisimman paljon ulkona. Kohta on taas talvi ja on pakko siirtyä sisätiloihin, joten nautitaan nyt ihanasta auringosta ja ulkoilmasta kun se vielä on mahdollista.

Käyn muutaman kerran viikossa treenaamassa ulkosaleilla. Näitähän on nyt rakennettu ympäri Suomea varsin paljon. Kesällä jumppailtiin Punkaharjulla koulun pihaan rakennetulla jumppa alueella. Kotona ollessa tykkään käydä Kartanonkosken ulkosalilla tai Tuusulan urheilukentällä, jonka yhteydessä on myös jumppatelineet.

Tänään ajeltiin kello 9 Kartanonkoskelle treenaamaan ystäväni ja hänen 9kk ikäisen Olivia tyttären kanssa. Heitettiin lapset juoksurattaisiin ja juostiin Haltialan kautta vajaa 7km alkulämmittely lenkki. Lapset istuu katselemassa maisemia. 🙂

Lenkin jälkeen tultiin ulkosalille tekemään Murph niminen Crossfit treeni. Treeni on yksinkertainen, mutta tehokas. 100 leukaa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä. Treenataan kaverini kanssa yhtäaikaa. Felix käppäilee sillä aikaa ympäri kenttää, leikkii jumppalaitteilla, syö riisikakkuja ja rusinoita. Välillä hän köpöttelee meitä moikkaamaan ja jatkaa taas omia juttujaan. Olivia ei vielä kävele, joten hän yleensä nukkuu alku treenin ja herättyään siirtyy maahan istumaan ja katselemaan meidän touhuja. Aina tyytyväisenä. Lapsille on mukana leluja ja pientä purtavaa, jotta he jaksaa meidän koko treenin ajan. Ei pitäisi nyt sanoa, mutta koskaan ei kumpikaan ole hermostunut meidän treenatessa. Onhan he olleet mukana ihan vauvasta asti!

Viikonloppuisin tehdään Tuusulan urheilukentällä treeni koko perheen ja ystäväperheen kanssa. Ollaan aina tehty niin, että naiset treenaa ensin ja miehet on lasten kanssa. Tämän jälkeen vaihtuu vuoro. Lauantaina tehtiin alkulämppänä juoksua, jonka jälkeen 30min niin monta kierrosta kuin ehtii 400m juoksu, 20 vatsakiertoa, 10 goblet kyykkyä, 15 kyykkyhyppyä, 20 askelkyykkyä kahvakuulan kanssa. Felix yleensä tässä pörrää ympäri kenttää, potkii palloa tai syö rusinoita. 😀

Aijon hyödyntää ulkotreeni mahdollisuuksia niin pitkään kuin säät sallii! Suosittelen kovasti. Treenaan siis näin Felixin kanssa päivisin noin 1-3 kertaa viikossa.

Loppuun vielä kiva treeni, jonka teen välillä aamuisin ennen pihalle lähtöä. Tässä pitää laittaa tämä biisi soimaan. Teen treenin yleensä kyykkyinä, jalan nosto vatsoina ja punnerruksina. Voi myös tehdä esim. dippeinä tuolin reunalla. Ideana on joka kerta kun laulussa sanotaan Bring sally up nostaa vatsoissa jalat ylös, kyykyssä nousta kyykystä etc. ja kun lauletaan Bring Sally down laskea jalat alas (EI saa osua kuitenkaan maahan), mennä kyykyssä kyykkypitoon tai punnerruksessa punnerruspitoon. Onko ymmärretty? Helppo toteuttaa vaikka mini härvää vierellä. Kyykkyihin voi lapsen ottaa vaikka lisäpainoiksi! Kertokaa kun olette kokeilleet! 🙂

Miltä treenaamiseni kuulostaa? Heräsikö teillä mitään kysymyksiä? 🙂

Tsemppiä treeneihin kaikille!

1-vuotis kuvaus

Normaali

Pahoittelut, että blogissa on ollut niin hiljaista. Felix on oikea elohiiri, eikä nykyään ole liikaa aikaa pysähtyä miettimään ja kirjoittelemaan. 😄 Onko mitään postaus toiveita? 

Tässä ihania 1v kuvia, joita Mikko kävi Felixistä ottamassa. Ei mikään helppo homma kun jätkä ei pysy sekuntiakaan paikallaan. 😂👌🏼 

Kuvat: Mikko Kääriä/MKREO

Kuka eka?

Normaali

Olen monesti täällä blogissakin pohtinut nykyistä suorittavaa elämäntyyliä. Miten kaikessa pitää kilpailla muita vastaan ja olla muita parempi. 

Raskausaikana se voittaa joka kerää vähiten raskauskiloja. Tässä en pärjännyt kovin hyvin. Lapsen synnyttyä voittaja on se, jonka lapsi oppii nopeiten kääntymään, ryömimään, konttaamaan, kävelemään ja puhumaan. Tässäkään me ei oltu ihan kärjessä. Aika keskivertoja. 

Loppujen lopuksi tämä suorittaminen ja parhaimmuuden tavoittelu harvoin tuottaa parhaan tuloksen. Vähiten kiloja kerryttäneet eivät todellisuudessa saavuta mitään. Heillä todennäköisesti vaan sattuu olemaan onnea ettei kilot tartu yhtä helposti, tai ylipainoa jo ennen raskautta. Mitä lapsiin tulee, ei kukaan muutaman vuoden kuluttua muista kuka oppi ensin kävelemään. Vähimmillä kolhuilla selviää todennäköisesti se joka oppii myöhemmin liikkumaan.


Työelämässä pätee ihan sama. Tämä pohdinta meillä lähti siitä miten mieheni kanssa keskusteltiin erilaisista esimiehistä. Jostain syystä nykyään parhaat myyjät etenee usein esimiestehtäviin. Mutta miksi!? Esimiehen tärkein tehtävähän on mahdollistaa alaisilleen paras mahdollinen tulos. Ei kilpailla alaistensa kanssa. Näillä esimiehillä saattaa olla hyvät tulokset, mutta huonoiten voivat työntekijät. Paras myyjä, ei välttämättä ole paras johtaja. Sitäpaitsi, eikö paras myyjä kannata pitää siellä missä hän on hyvä?


Sympaattiset, ujot ja epäitsekkäät ihmiset jäävät tänä päivänä jalkoihin. Vaikka juuri näiden ihmisten tulisi saada enemmän jalustaa tässä suorituskeskeisessä maailmassa, jossa kaikki ajattelee vain omaa parastaan. 

Ottaisitko ystäväksesi mielummin itsekeskeisen äänekkään suorittajan vai muita huomioonottavan rauhallisen pohdiskelijan!? 

Mielestäni kilpailuhalussa ei ole itsessään mitään huonoa, mutta eikö itseään vastaan kilpaileminen riitä joissakin tapauksissa? 

Tämä ajatuksena tuntuu niin hullulta. Haluan, että lapsestani tulee muita huomioonottava, sympatiaa tunteva ja elämästä nauttiva. Toisaalta, pärjääkö näillä eväillä nykymaailmassa?