Living the dream

Kävin työkaverini kanssa eräänä päivänä keskustelua siitä miten minulla ei koskaan oikeastaan ole ollut unelmia olla rikas, menestyvä tai esimerkiksi johtaja. Unelmani hyvin nuoresta asti oli aina, että minusta joskus tulisi äiti. Työkaverini totesikin tähän, ”se on hieno unelma, sä vähän niinkun elät unelmaas nyt.” Naurahtaen todettiin, että niinhän minä taidan elää. 🙂fullsizeoutput_2fb4.jpeg

Olen rehellinen. Kiireisen arjen keskellä saattaa välillä unohtaa elävänsä tuota unelmaa. Kun kuitenkin pysähtyy miettimään asiaa, voin rehellisesti sanoa että olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni. Suurimpana kiitollisuuden aiheena on joka päivä juurikin tuo pieni sinisilmäinen hölösuu, joka saa minut nauramaan joka ikinen päivä. IMG_7412.JPG

Suuri kysymys onkin se, pitääkö tyytyä sitten kun saavuttaa unelmansa? Saavutin suurimman haaveeni 25-vuotiaana. Se tekee minut onnelliseksi joka ikinen päivä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sen jälkeen tulee uusia unelmia ja haaveita. Pieniä ja suuria.

Siskoni aina nauraa, että minut pitäisi pudottaa pilvilinnoistani alas todellisuuteen. Elämä on kuitenkin jotenkin siistimpää kun kuvittelee olevansa sen oman elämänsä supertähti. On matka haaveita jotka vain odottavat toteutumistaan, ura haaveita jotka pitää motivoituneena ja unelmia uutuus jäätelömauista. Haaveilen siitä, että päivässä olisi enemmän tunteja, jotta ehtisin nähdä enemmän ystäviäni, joita ei nykyään liikaa ehdi näkemään ja siitä että kesät olisi taas suomessa lämpimiä ja talvet lumisia. Meidän perheessä on myös jokainen sairastellut tänä syksynä, joten haaveilen kovasti terveemmästä talvesta ja ensi vuodesta. Pikku juttuja. 😉6cc8e26cbc0260204a340089cc3837df--how-to-be-happy-quotes-being-happy-quotes

Mitä vanhemmaksi tulen tajuan ehkä kuitenkin myös sen, että tärkeintä on nauttia arjesta ja olla onnellinen. Tärkeintä on tietenkin myös, että tuo minun pikku elävä unelmani kokisi olevansa onnellinen. Iloitsen pienistä asioista. Tuuletan villisti kun teen leuanveto ennätyksen, nauran kyyneleet silmissä kun Felix höpöttää tarinoitaan ja muistutan joka päivä miten paljon rakastan. Rakennan itse omat unelmani ja määrittelen mikä minut tekee onnelliseksi. Tuntuu, että tänä päivänä moni ajattelee liikaa elämää ”sitten kun” mentaliteetilla, eikä tajuta elää tässä ja nyt. 5f2b2f39c4954bee276366f9ce578337--live-today-quotes-quotes-about-hard-times-in-life.jpg

Aika diippiä kamaa taas. Vatsakivut on pitäneet mut tänään kotosalla ja kerrankin aikaa syventyä vähän omiin ajatuksiin ja kirjoituksiin.

Kivaa loppuviikkoa just SULLE!

IMG_7637.JPG

Unettomat yöt

Meillä taas vaihteeksi valvotaan. Tai ei meillä varmaan ole pahimmasta päästä, muttakun joskus on ollut hyvin nukkuva lapsi niin tämä heräily on aivan perseestä. 

Felix saattaa ensimmäisen kerran herätä jo 22 aikaan. Yleensä kuitenkin riittää kun menee huoneeseen ja laittaa pojalle tutin suuhun. Muutama yö meni jo mukavemmin. Poika heräsi vain kerran ja nukahti silloinkin heti uudestaan. Viimeyö oli kuitenkin taas ihan muuta. Kello kolmeen mennessä herätyksiä oli niin paljon, että päätin siirtyä Feffen huoneen vierassängylle nukkumaan. Siinä hän tunnin verran jaksoi tasasin väliajoin tsekata, että mamma on messissä. Tuon jälkeen nukuttiin 7 asti. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Älkää sanoko, että tutit pois. Mulla ei vielä ole voimia siihen taisteluun. 
Samalla stressaan tulevaa leikkausta ja sen ajankohtaa. En nimittäin vielä tiedä milloin se on. Kaikki lähipiirissä stressaa henkihieverissä töittensä takia. Heikillä on myös tulossa työmatka Lontooseen. Mitä jos leikkaus on juuri tuolloin? Löytyykö Jorvista lapsiparkkia? Viime leikkauksen jälkeen vähän jopa huvitti ihmisten asenne. Muutama kysyi vakava ilme naamalla Heikiltä. ”Miten sä pystyit olemaan poissa töistä?” Sitten on asiat hemmetin huonosti jos töitä ei voi edes jättää silloin kun toinen on sairaalassa. Rehellisesti sanottuna nuo kommentit kuitenkin kummittelee mielessäni ja mietin, että toivottavasti tosiaan pääsen heti leikkauspäivänä kotiin niin ettei kenenkään työt kärsi takiani. Voi tätä maailman menoa…

Nyt on kuitenkin tulossa ihana perheviikonloppu. Tänään illalla käyn hakemassa siskon tytöt päiväkodista ja vietetään ilta tyttöjen kanssa 💗 Huomenna päivällä suunnataan nenät kohti Kööpenhaminaa ja Malmötä. Hengaillaan päivä Feffen kanssa Köpiksessä kun isi käy tekemässä töitä. Illalla mennään sillan yli Malmöseen moikkaamaan Feffen serkkuja, joita meillä on ollut jätti iso ikävä. Viikonloppu ollaankin Heikin siskon perheen luona ja kotiin tullaan sunnuntai iltana. 
Olen nyt päässyt pikkuhiljaa taas treenaamaan, vaikka takapuoli pysyykin auki. Olen hiihtänyt, juossut ja käynyt salilla. Voi, että kun on heti paremmalla tuulella kun pääsee liikkumaan. Tein tiistaina Vidan jumppasalissa tehokkaan ja simppelin treenin. 

1000m soutua, 50 seinäpalloa, 50 boksihyppyä

750m soutua, 35 seinäpalloa, 35 boksihyppyä

500m soutua, 25 seinäpalloa, 25 boksihyppyä


Instasta voi seurata meidän viikonlopputouhuja. Sieltä minut löytää nimellä Amtsi. 😊 

Ihanaa viikonloppua!!! 😘

Liikaa ajatuksia!

Loman lähestyessä jotenkin tuntuu että pitäis ottaa loppu spurtti mutta lähinnä tuntuu että se väsymys iskee nyt tosissaan. Töissä pitäis saada kaikki kuntoon niin että voi olla 2 viikkoa pois. Asiaa ei helpota se että mä olen jokatoinen päivä eri konttorissa. Välillä musta tuntuu että en tiedä kuka mä oon ja missä mä oon!

Katottiin viikonloppuna että meillä on melkeen kaikki lennot Air Francen koneella. Molemmat meinas kirjaimellisesti paskoa alleen. Ei ihan vielä olla unohdettu sitä faktaa että kyseisen firman kone tuli muutama vuosi sitten alas hieman tuntemattomista syistä. Joo ja me ollaan ne tyypit jotka matkustaa vähintään muutaman kerran vuodessa. Vuonna 2009 lentoja tais tulla lähemmäs 20. 😀

Oltiin lauantaina Klaus K:ssa brunssilla vanhempieni kanssa. IHANAA! Kerrankin oli aikaa istua alas ja jutella. Alkuruuat oli ihania. Mun lempparit oli varsinkin itsetehdyt bagelit ja siihen päälle kylmäsavulohta. Alkuruuat ja jälkkärit oli ruotsinlaiva meiningillä. Pääruuat tilattiin listalta. Itse tilasin talon Hampurilaisen. Se oli aika huikea pettymys. Söin ehkä 1/4 koska pihvi on aika tartar meiningillä paistettu. Eli raaka. Alkuruuat jäi tän brunssin parhaudeksi. Jälkkäripöytä oli myös aika pettymys. Vohvelit ja jäde oli loppu. Hedelmät oli loppu. Joten maistelin jotakin brownien näköistä ja jogurttia ja mysliä johon ripottelin vielä pähkinöitä sekaan. Pähkinät oli paahdettuja ja oli mielettömän hyviä. Muuten ei jäänyt ahaa elämyksenä mieleen. Tykkäsin silti jotenkin siitä alkuruoka pöydästä varsinkin että aijon kyllä antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden vielä myöhemmin 🙂

Brunssi ala Klaus K
Brunssi ala Klaus K

Eilen tuli taas sellanen GIVE ME A BREAK olo illalla. Töissä olin kahdelta ihmiseltä saanut taas kuulla tutun kommentin näin naimisiin menneenä naisena. ” Sä olet raskaana.”

En tiedä onko se talvea varten keräämäni rasvakerros kehon ympärillä vai oikeesti vaan sen naimisiin menon johdosta. Jos mulla on paha olo, väsyttää, maha kipeä, jos oon ilonen, surullinen ihan mitä vaan niin menee sekunti tai kaks niin joku on huutelemassa näitä raskaus epäilyjä. not

Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan lapsia. Suurin haaveeni on tulla joskus äidiksi. En kaipaa isoa palkkaa ja esimies tehtäviä. Mä haluan vaan perheen.

Sitä suuremmalla syyllä mielestäni ihmiset saisi HIEMAN varoa näitä kommentejaan. Olin eilen siskoni luona taas kylässä ja vaikka mennessä olin ihan väsynyt, kotiin tullessa olin taas iloinen oma itseni. Mietinkin taas että tuommonen aarre on kyllä parasta mitä ihmisen elämässä voi olla. Samalla kuitenkin herää pelko. En minä, eikä varsinkaan kukaan muu voi tietää onko lapsen saaminen välttämättä edes mahdollista. Lapsettomuus on kuitenkin suht yleistä vaikkakin asiasta on vasta viime aikoina alettu puhua. Kaikille utelijaille, me emme vielä ole edes yrittäneet. Pointti on vaan se että jos jommalle kummalle meistä ei lapsen saaminen olisikaan mahdollista olisi se minulle TODELLA kova paikka. Miltä nämä ” sä oot raskaana!” kommentit siinä vaiheessa tuntuisi ja miten sitä voisi tyynesti vaan ohittaa kommentit?

No sunnuntain lähestyessä koitan saada ajatukset hieman positiivisemmiksi. Maanantaina haen ensimmäisenä Mojiton ja nollaan sitten kaikki viimesetkin ajatukset. Riittääkö 6 bikinit??! PANIIKKI!

snorkeli