It’s a BOY!

4D matskua
4D matskua

Eilen asteltiin kello 18.00 vihdoin sisään Bruno Cacciatoren vastaanotolle jännittynein askelin. Itse lääkäri vaikutti onneksi oikein mukavalta sedältä. Kyseli raskausviikot ja ohjasi tutkimuspöydälle. Sepon mummi ja isi jäivät taakseni tuoleille istumaan kuin jännempääkin elokuvaa odottamaan.

Aika nopeasti Seppo siitä ruudulle pamahtikin. Kuulemma perätilassa pää ihan munuaisissani kiinni. Kädet tiukasti nyrkissä ja naaman edessä. Bruno oli etukäteen kysynyt tiedämmekö sukupuolen ja haluammeko sen tietää. Käytiin aluksi läpi raajat, pää, pituus. Jalkoja kuvatessa arvasin itse sukupuolen aika nopeasti. Siitä muutaman sekunnin päästä Bruno totesikin ”täällä on kivekset, poika teille tulee.” Hymyhän siitä lävähti naamalle. Pikku poika, Seppo pysyy siis vielä muutamia kuukausia Seppona. Minä saan pitää meidän perheen prinsessan tittelin ainakin toistaiseksi. Tiedän jo nyt että miehistäni tulee oikea vauhti kaksikko. ❤

seppo

Bruno kertoi että kaikki on kunnossa. Lapsivettä normaali määrä, ei huulihalkiota. 2 kättä ja 2 jalkaa joissa molemmissa 5 sormea ja varvasta. Painoa Sepolla on jo huikeat 300g ja koko on ihan käyrällä. Tässä vaiheessa voidaan kuulemma olettaa syntymäpainoksi noin 3,5kg. Koska poika on selkeästi isäänsä tullut eikä tykkää poseerata ei 4D kuvista tullut kovinkaan kauniita. Pääasia oli kuitenkin saada tieto että terve poika masussa köllii.

Jälkikäteen mulla tuli joku stressin laukeamis reaktio. Poskia kuumotti, päätä särki, pyörrytti ja iski kamala väsymys. Lupaan ja vannon että nyt tässä vaiheessa alan oikeasti nauttimaan tästä raskaudesta ja lopetan turhan stressaamisen.

Arvatkaa haluisinko heti mennä shoppailemaan pikku jätkien vaatteita? Onneksi mulla kaappi jo täynnä neutraalin värisiä vauvan vaatteita enkä oikeasti pieniä kokoja tarvitse hirveästi enempää. Mutta nyt voi vihdoin alkaa myös katselemaan vaunuja, pinnasänkyjä ja muun muassa Sepon huoneen sisustusta. Mulla on tosi paljon vähemmän kokemusta pikku pojista kuin tytöistä. Se vähän jännittää. Miten opettaa poika kunnioittamaan tyttöjä? Miten opettaa poika kuivaksi, mulla on kuvitelma että pojat on tyttöjä kovempia yökastelijoita? Miten opettaa poika käyttäytymään? Pojista on aina niin helppoa sanoa, pojat on poikia. Vai onko tytöissä ja pojissa todellisuudessa mitään eroa. Sen varmasti aika näyttää.

H&M kuvastosta bongattu :)
H&M kuvastosta bongattu 🙂
H&M mallistoa
H&M mallistoa

Hassua muuten miten nyt sukupuolen selvittyä alkoi ensimmäistä kertaa miettimään miltä pikkunen näyttää? Saako hän isänsä upeat poskipäät vai minun pyöreät muodot. Onko hän blondi niinkuin vanhempansa vai syntyykö sieltä tummahiuksinen mini mies. No tässä saadaan vielä 20 viikkoa odotella.

gravid

Niinhän se menee että ei hyviä uutisia ilman huonoja. Sain tänään tietää lähipiiristämme löytyneen syöpää ja eilinen ilo muuttui aika nopeasti tämän päivän itkuun ja huoleen. Tässä asiassa mennään nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja toivotaan parasta. Onneksi hoidot kuitenkin aloitetaan heti.

Love u till the end

Ikäviä asioita joka suunnasta. Välillä tuntuu että joku ylempi taho haluaa ihan todenteolla koetella meitä näin 1,5vkoa ennen H-hetkeä. Kesäkuun 17. pvä ja ulkona on +8 astetta ja räntää sataa. Kertoo aikapaljon tän hetkisistä fiiliksistä. Saatiin eilen suruviesti, H:n mummo nukkui pois. Itsekkyyden nimissä nämä on uutisia jota ei toivoisi kenellekkään kun elämän onnellisin päivä häämöttää viikon päässä. Vaikka uutista ehkä osattiin hieman aavistella tuli se silti liian nopeasti. Minä rakastuin kyseiseen mammaan heti ensi näkemältä. Ehkä siksi että hän muisti aina kertoa miten minä kaunistun vain vuosi vuodelta ja muistan aina miten hän kyseli H:lta ”Mistäs sinä olet tällaisen Amantan löytänyt”? 🙂 Mummo jonka jokainen toivoisi itselleen, niinpä minäkin otin hänet vähän niinkuin omakseni.i want to grow old with you

H:n isovanhemmat ovat olleet yhdessä reippaasti yli 60 vuotta, till the end. Puhuimmekin usein heidän kanssaan miten haluamme heistä ottaa mallia. Sieltäpä tulikin usein hyviä parisuhdevinkkejä. Mummo usein kertoi että kyllä he ovat monesti riidelleet mutta AINA sopineet. Mummo kertoi näistä asioista aina pilke silmäkulmassa mutta aina niissä oli totuus mukana. Ei saa mennä vihaisena nukkumaan, aina pitää antaa anteeksi etc.

old hands

Mietin usein mitä tekisin jos H:lle jotakin sattuisi. Ajattelu loppuu usein lyhyeen. En kestä edes ajatusta. Yksinkertaisesti en osaisi tehdä mitään. Olen niin tottunut siihen että H on aina vierellä. Hänen ollessa taas työmatkalla illat menee lähinnä treenaamiseen ja ruan laittamiseen. Sänky joka normaalisti on lempi paikkani tuntuu kylmältä ja pelottavalta. Miten ihminen sitten pärjää kun toinen puolisko joka on ollut vierellä yli 60 vuotta ei yhtäkkiä olekaan siinä?!

Meidän 9 vuoden yhdessä olon aikana ei onneksi ole koettu kovin monia hautajaisia. Minulla niitä on ollut lapsuudessa hieman liikaakiin. Käsittelemme H:n kanssa tällaisia asioita muutenkin todella erilailla. H on hiljaa ja vetäytyy omiin oloihinsa. Minä taas haluan nimenomaan ihmisiä ympärilleni ja itkeävollotan minkä kyynelkanavistani lähtee. Pelkään etten osaa tukea tarpeeksi. Osuuko kaikki nyt niin lähekkäin että emme pysty nauttimaan elämämme suurimmasta päivästä niinkuin pitäisi?!

Leppänen

Yritän tässä ikävien uutisten keskellä kuitenkin pitää positiiviset asiat mielessä. Olen terve, olen kohta rouva, minulla on perhe ja ystäviä, voin liikkua, osaan nauraa, osaan itkeä, tällä hetkellä en jaksa suuttua. Viikonloppuna olin taas Crossfit kisakatsomossa sali kavereiden kanssa. Siinä hurahti se päivä ja voin vaan sanoa että vitsi mitä tyyppejä. Juhannus vietetään vanhempieni ja siskon perheen kanssa Lammilla vuokra mökillä. Ihanaa lempi ihmiset saman katon alla ruuan ja juoman kera järvimaisemissa.

Mymsi

Kohti ääretöntä ja sen ylitse!Blast-Off-Buzz-Lightyear