Huomenna ystävät on HERKKUPÄIVÄ! Ihanaa viikonloppua 🤣😘
*Kuvat lainattu googlesta
Avainsana: syksy
Syksy tuli
Maailman paskin kombo koettu. Syksy ja flunssa. Ei jatkoon. Pimeän ajanjakson tullessa Suomeen, minusta muuttuu aina Pacman. You know, syön kaiken mikä eteen sattuu. Homman voisi korjata sillä, että pyllistää pimeydelle ja nauttii juoksemisesta ja liikunnasta happirikkaassa säässä. PAITSI, jos kavereista toiseksi vittumaisin sattuu tulemaan kylään etkä pääse ties kuinka pitkään aikaan treenaamaan! Kaveri on nimeltään flunssa, eikä se tajua lähteä menemään vaikka mitä tekisi. (Se sen vielä vittumaisempi kaveri on nimeltään norovirus)
Minä en tunnetusti kuitenkaan vajoa synkkyyteen, vaan kaivan positiivisia asioita vaikka väkisin. 😁
Mietittiin eilen Feffen kanssa, että jouluhan on ihan just. Joten alettiin miettimään joulukalentereita. Koska herkuthan ne taas oli mielessä päätettiin, että tavarakalenterin sijaan tehdään piparikalenteri. Idea hyvä, veikkaan, että toteutus jotain sinne päin.
Tämän pimeyden keskellä alkaa myös ajatukset kovasti harhailemaan muissa maissa. Joulukuun alussa lennetään Köpiksen kautta Malmön perhettä moikkaamaan. Ajateltiin tuolla reissulla käydä ainakin Tivolissa. Jee!
Alkuvuodeksi ollaan suunniteltu etelänmatkaa. Itseäni kiinnostaisi Israel. Veikkaan, että päädytään matkustamaan Kanarialle. Hyvä vaihtoehto sekin.
Pääsiäiseksi suunnataan Lappiin. Ylläs tai Levi. Ajateltiin ottaa auto juna yötä vasten. Feffellä taas yksi uusi seikkailu edessä. Saa varata aika monta Ryhmä Hau jaksoa tuolle matkalle mukaan.
Kesäksi ollaan suunniteltu matkaa eksoottiseen Albaniaan Heikin siskon perheen kanssa. Tuokin reissu pitäisi varata, jotta olisi sitten taas ensi vuoden puolella jotain mitä odottaa.
Kovasti ihmiset kyselee MITÄ MULLE KUULUU? No oikeesti hyvää, jos ei lasketa tätä ahdistuneisuutta kun en pääse treenaamaan. Treenaamattomuus menee pääkoppaan aika nopeesti tällä blondilla. No mutta, motivaatio on ainakin huipussaan kun taas pääsee hikoilemaan.
Feffe jotenkin kasvaa ihan silmissä. Jätkä puhuu todella paljon ja nauran kyyneleet silmissä tuon minimänin jutuille joka päivä. ❤ Jätkähän oli elämänsä ensimmäisen kerran myös yökylässä, kun vietettiin Heikin kanssa kahdestaan laatuaikaa ravintolassa syöden ja hotellissa yöpyen. Ai että teki kyllä hyvää! (Paitsi ehkä mummille, joka ei tuona yönä tainnut liiemmin nukkua.)
Yksi pikku flunssa ei tän mimmin hymyä vie naamalta. Tämä onkin minun ja Feffen motto..
Syksy
Viime aikoina on ollut vähän motivaatio pula blogin kanssa. Haluan pitää sisällön jokseenkin järkevänä, mutta tuntuu, että en saa ajatuksia ja juttuja kirjoitettua. Kunpa tietäisin haluatteko mielummin lukea lapsi arjesta vai treenistä?
Sain paljon ihanan positiivisia kommentteja ruotsinkieltä koskevaan kirjoitukseeni. Kiitos!
Tuntuu, että syksy iski vasten kasvoja oikein todenteolla. Olen kokoajan väsynyt, mutta jostain syystä herään aina 4 aamuyöllä enkä saa enää kunnolla unta. Okei, myönnettäköön, että usein myös tuohon aikaan pikkumiehen huoneesta kuuluu huutoa ja jompikumpi (yleensä Heikki) hiipii Felixiä hyssyttelemään.
Felix nukkuu nykyään yhdet päiväunet ja ne parhaiten omassa sängyssä. Se rajoittaa nykyään hieman aamupäivän aktiviteetteja. Viime viikolla kävin muutamana päivänä mamma kaverini kanssa Kartanonkosken ulkosalilla tekemässä treenin ennen Feffen unia. Käydään yleensä aina ensin lyhyellä lämmittely lenkillä lapset rattaissa. Sen jälkeen päästetään pikku apinat vapaiksi ja jumppaillaan 1-1,5h. Felix viihtyy tuolla ulkosalilla todella hyvin. Hän pyörii ympäri kenttää, kiipeilee jumppalaitteissa ja syö rusinoita. Mamma kiittää!
Olen päässyt mukavasti treenaamaan viime aikoina. Silti kauhistuttaa, että seuraava puolimaraton Vantaalla on jo alle 1kk päässä. Toivoisin NIIN juoksevani oman ennätyksen tuolla. Mutta kun juoksu on minulla jotenkin ihan päivästä ja säästä kiinni. Viime viikolla juoksin yhteensä 5 kertaa, joista pari lenkkiä oli 13-16km pitkiä. Hyvä treeni viikko siis! Tänään kroppa kaipaisi jo hieman lepoa, mutta mieheni on loppuviikosta työreissussa niin haluan nyt treenata kun siihen on mahdollisuus. Tänään kuitenkin itselleni kevyempi treenimuoto eli uinti.
Syksy on tavallaan ihanaa aikaa. Ilma on raikas ja sieniä on metsät täynnä. Minuun iskee kuitenkin joka vuosi tämmöinen syysmasennus. Väsyttää, tekee koko ajan mieli herkkuja ja tuntuu, että mikään ei onnistu. Kylven itsesäälissä ja haluaisin kokoajan, että joku pönkittäisi itsetuntoani. 😀 Kun paino ei laske, kun siivoan eikä se näy missään, treenaan ja silti juoksen hitaasti, ruokakin jota teen on mautonta. Saiskohan jostain ostettua itselleen sellasia egoboostaajia syksyisin? Mieheni taitaa itsekin olla liian väsynyt siihen hommaan. 🙂 Myöntääkö kukaan muu kärsivänsä tällaisesta syksyllä? 😀
Kertokaa ihmeessä mistä haluaisitte, että kirjoittelen!
Grrr!!!
Ulkona sataa ja on kylmä. Mulla on ranne toista viikkoa kipeänä vaikka olen jo yli viikon koittanut olla ärsyttämättä sitä. Eilen iski flunssa. Iltapalaksi ei maistunut muu kuin mandariinit ja fasupalat. Koin tämän merkiksi. Mun kroppa kertoo että se tarvii nyt kovan rääkin sijasta lepoa ja ravintoa. (Lue: Suklaata)
Ranne sano riksrakspoks muutama viikko sitten käsinseisonta treeneissä. Kipu ei ole kovaa mutta pahin kipu tulee kun varaa painoa sille just niinkun esimerkiksi etukyykyssä, thrustereissa ööh about kaikessa. Olen nyt puolentoista viikon ajan tehnyt kyykkyjä, kyykkyjä, vatsoja, kyykkyjä, vatsoja ja kyykkyjä. Voin kertoa että alkaa silleen pikkuhiljaa tuntua pakaroissa ja vatsalihaksissa. Mut ei näkyä…
Jos nyt toisaalta ajatellaan positiivisesti. Hoidetaan nää molemmat nyt sitten kerralla pois. Kun flunssa hellittää me pistetään koutsi Sannin kanssa mulle sellaset kyykkytreenit pystyyn että terve!
Noniin mä lähen syömään…
Syysmasennus
Yleensä tää tunne iskee vasta loka-marraskuussa. Kylmä, loputon nälkä ja väsymys. Diagnoosi: LIIAN VARHAINEN syysmasennus. En ole koskaan aikaisemmin sairastunut tähän jo elokuussa. Huolestuttavaa. Oikeesti edes treenaaminen ei kiinnosta. Voisin lähinnä nukkua 24/7! Sunnuntaina olin niin ylpeä itsestäni. Aamulla totesin H:lle että kroppa ei nyt jaksa treenata. Lähtisköhän vaari sieneen?! Luojan kiitos ei 83vee sienikamua tarvinnut kauaa houkutella.
Syysmasennuksessa alan aina miettimään tätä oravanpyötää jossa me eletään. Vettä tulee kun, no tulee tarpeeksi ja aamusta iltaan on tasaisen harmaata. Päivät kuluu saman kaavan mukaan. Huomaan syksyllä kaipaavani selkeästi enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin fyysistä rääkkiä.Viime viikosta selvisin käydessämme tiistaina juhlistamassa syntymäpäiviäni Gajinissa. Ruoka oli hyvää ja täyttävää! Otettiin 9 ruokalajin menu. Omat lempparit tästä oli Pork Bun joka oli pehmeän leivän sisällä possunkylkeä ja wasabimajoneesia. Dashi Salmon, jossa oli lohta ja parsaa sekä tietysti jälkkäri joka oli toisesta menusta mutta saatiin vaihtaa koska suklaan ystävänä kuulosti omaan korvaan täydelliseltä Red Geisha jossa oli suklaan ja pähinän makuisia kakkuja ja marja sorbettia. Yummy! 🙂
Perjantai ilta vietettiin yllätys yllätys siskon luona Pikku Minnin kanssa touhuten. Lauantaina käytiin siskon ja kaverin kanssa Lahden Väriestejuoksussa jonka jälkeen vietettiin vielä ilta safka övereitä vedellessä isossa porukassa siskon luona. Nää on just niitä hetkiä joilla selviän tästä kamalasta vuoden ajasta. Viikonloppusin onkin onneksi ohjelmaa vähän liiakseenkin mutta viikot on rankkoja.
Meinaan ottaa kunnon aseet käyttöön ja kokeilla seuraavia aseita selättämään tämän masennuksen:
Muita hengissä selviytymis vinkkejä otetaan mielellään vastaan!!!
sillyblondie.com 