syysmasennus

Viime aikoina on ollut vähän motivaatio pula blogin kanssa. Haluan pitää sisällön jokseenkin järkevänä, mutta tuntuu, että en saa ajatuksia ja juttuja kirjoitettua. Kunpa tietäisin haluatteko mielummin lukea lapsi arjesta vai treenistä?

Sain paljon ihanan positiivisia kommentteja ruotsinkieltä koskevaan kirjoitukseeni. Kiitos!

Tuntuu, että syksy iski vasten kasvoja oikein todenteolla. Olen kokoajan väsynyt, mutta jostain syystä herään aina 4 aamuyöllä enkä saa enää kunnolla unta. Okei, myönnettäköön, että usein myös tuohon aikaan pikkumiehen huoneesta kuuluu huutoa ja jompikumpi (yleensä Heikki) hiipii Felixiä hyssyttelemään.

Felix nukkuu nykyään yhdet päiväunet ja ne parhaiten omassa sängyssä. Se rajoittaa nykyään hieman aamupäivän aktiviteetteja. Viime viikolla kävin muutamana päivänä mamma kaverini kanssa Kartanonkosken ulkosalilla tekemässä treenin ennen Feffen unia. Käydään yleensä aina ensin lyhyellä lämmittely lenkillä lapset rattaissa. Sen jälkeen päästetään pikku apinat vapaiksi ja jumppaillaan 1-1,5h. Felix viihtyy tuolla ulkosalilla todella hyvin. Hän pyörii ympäri kenttää, kiipeilee jumppalaitteissa ja syö rusinoita. Mamma kiittää!

Olen päässyt mukavasti treenaamaan viime aikoina. Silti kauhistuttaa, että seuraava puolimaraton Vantaalla on jo alle 1kk päässä. Toivoisin NIIN juoksevani oman ennätyksen tuolla. Mutta kun juoksu on minulla jotenkin ihan päivästä ja säästä kiinni. Viime viikolla juoksin yhteensä 5 kertaa, joista pari lenkkiä oli 13-16km pitkiä. Hyvä treeni viikko siis! Tänään kroppa kaipaisi jo hieman lepoa, mutta mieheni on loppuviikosta työreissussa niin haluan nyt treenata kun siihen on mahdollisuus. Tänään kuitenkin itselleni kevyempi treenimuoto eli uinti.

Syksy on tavallaan ihanaa aikaa. Ilma on raikas ja sieniä on metsät täynnä. Minuun iskee kuitenkin joka vuosi tämmöinen syysmasennus. Väsyttää, tekee koko ajan mieli herkkuja ja tuntuu, että mikään ei onnistu. Kylven itsesäälissä ja haluaisin kokoajan, että joku pönkittäisi itsetuntoani. 😀 Kun paino ei laske, kun siivoan eikä se näy missään, treenaan ja silti juoksen hitaasti, ruokakin jota teen on mautonta. Saiskohan jostain ostettua itselleen sellasia egoboostaajia syksyisin? Mieheni taitaa itsekin olla liian väsynyt siihen hommaan. 🙂 Myöntääkö kukaan muu kärsivänsä tällaisesta syksyllä? 😀

Kertokaa ihmeessä mistä haluaisitte, että kirjoittelen!

Yleensä tää tunne iskee vasta loka-marraskuussa. Kylmä, loputon nälkä ja väsymys. Diagnoosi: LIIAN VARHAINEN syysmasennus. En ole koskaan aikaisemmin sairastunut tähän jo elokuussa. Huolestuttavaa. Oikeesti edes treenaaminen ei kiinnosta. Voisin lähinnä nukkua 24/7! Sunnuntaina olin niin ylpeä itsestäni. Aamulla totesin H:lle että kroppa ei nyt jaksa treenata. Lähtisköhän vaari sieneen?! Luojan kiitos ei 83vee sienikamua tarvinnut kauaa houkutella.

Sienen metsästys tiimi! :) — Sienen metsästys tiimi! 🙂

Syysmasennuksessa alan aina miettimään tätä oravanpyötää jossa me eletään. Vettä tulee kun, no tulee tarpeeksi ja aamusta iltaan on tasaisen harmaata. Päivät kuluu saman kaavan mukaan. Huomaan syksyllä kaipaavani selkeästi enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin fyysistä rääkkiä.Viime viikosta selvisin käydessämme tiistaina juhlistamassa syntymäpäiviäni Gajinissa. Ruoka oli hyvää ja täyttävää! Otettiin 9 ruokalajin menu. Omat lempparit tästä oli Pork Bun joka oli pehmeän leivän sisällä possunkylkeä ja wasabimajoneesia. Dashi Salmon, jossa oli lohta ja parsaa sekä tietysti jälkkäri joka oli toisesta menusta mutta saatiin vaihtaa koska suklaan ystävänä kuulosti omaan korvaan täydelliseltä Red Geisha jossa oli suklaan ja pähinän makuisia kakkuja ja marja sorbettia. Yummy! 🙂

Perjantai ilta vietettiin yllätys yllätys siskon luona Pikku Minnin kanssa touhuten. Lauantaina käytiin siskon ja kaverin kanssa Lahden Väriestejuoksussa jonka jälkeen vietettiin vielä ilta safka övereitä vedellessä isossa porukassa siskon luona. Nää on just niitä hetkiä joilla selviän tästä kamalasta vuoden ajasta. Viikonloppusin onkin onneksi ohjelmaa vähän liiakseenkin mutta viikot on rankkoja.