Mammaloma loppuu

Kirjoitin tästä 1,5 vuotta sitten alkaneesta työstäni silloin kun työsuhde oli vielä aika tuore täällä. Eilen selasin kännykälläni kuvia tältä ajalta ja voin sanoa, että tämä työ on ehdottomasti unelma työni. Välillä todella haastavaa ja väsyttävää, mutta suurimmaksi osaksi aivan ihanaa. Palkkana hyvästä työstä saan päivän aikana monta märkää pusua ja vielä enemmän haleja. 

Työni kyllä jatkuu, loppuelämän. Nyt aloitan vain kakkostyön tämän ohella. Ennen äitiyttä inhosin siivota. Rätteihin en koskenut, käytin mielummin talouspaperia. Ei minusta vieläkään ole varsinaisesti kuoriutunut mitään siivousintoilijaa. Rätti on kuitenkin kädessä hemmetin monta kertaa päivässä. Tämä hemma mamma homma on kokoajan mielestäni vain mielekkäämpää. Nyt kun kanssani touhuaa energiaa pursuava iloinen pikkumies. Me treenataan, shoppaillaan, leikitään, käydään kyläilemässä ja vaikka missä yhdessä. Tuo mini on myös pikkuhiljaa oppimassa itse siivoamaan jälkiään mikä tuo oman mielekkyyden hommaan…

 Huomaamattani tuosta reilusta 3 kiloisesta rääpäleestä on kuitenkin kasvanut sosiaalinen reipas taapero. Viime viikolla mennessämme jumppaan kerroin, että Felixin ystävä Emmakin on tulossa. Pojan silmät kirkastui ja heti juostiin ovelle odottamaan Emmaa. Ehkä mamman on hyvä myöntää, että pikku ukko taitaa jo kaivata muutakin kuin mamman seuraa. 
En tiedä kannattaako tätä ääneen sanoa, mutta alan pikkuhiljaa myös toivomaan, että meillä alettaisiin myös nukkumaan. Vajaan viikon on nyt yöt menneet paremmin ja tänään ei päikkäreiltäkään herätty kesken unien. Tämä olisi mahtava joululahja tähän talouteen, jossa kohta muutkin isin lisäksi joutuu  heräämään HERÄTYSKELLOON! 🙀

Uusi vaihe elämässämme tulee varmasti olemaan kaikkein rankinta minulle. Ikävöin poikaa jo silloin kun hän on muutaman tunnin isänsä kanssa kahden. Alku viikot vietän varmaan lounastauot vessassa itkien Felixin kuvia katsellen. Kun me ollaan vähän niinkun symbioosissa. Missä on mamma, siellä on Felix. Nyt minusta tuleekin töissä käyvä Amanda ja Felixistä tulee reipas tarhalainen (tai dagislainen). Tänään Felixin päiväkodin omahoitaja oli meillä käymässä. Hän vaikutti ensitapaamisella aivan ihanalta. Saatan silti olla hänelle vähän kade, että hän saa nyt viettää 8h päivässä poikani kanssa. Feffe on nimittäin aika hurmuri, tietenkin. 😉 

Maanantaina alkaa totuttelu jakso dagiksessa. Sen piti alkuun kestää 2viikkoa, mutta nyt sain tietää että joulun takia Felix ehtii totutella vain 4 päivää!!!  Olispa uudelle työpaikallekin tällainen kevyt totuttelujakso. 😂 Nyt saan varmasti monelta lukijalta paska mutsi pisteitä, mutta… Tammikuussa tulen olemaan myös todella paljon ruotsissa. Parhaan perehdytyksen saan Ruotsissa, joten olen välillä 4 päivää viikosta Göteborgissa. Tämä jännittää todella paljon! Tiedän, että pojat pärjää, mutta kuinka iso ikävä minulla tulee?