Palautuminen raskaudesta

Moni varmasti muistaa ja tietää, että stressasin raskauden alussa kovasti miten kova rasitus raskaus ja synnytys kropalle ovat ja kuinka pitkään kestää palautua raskaudesta.

Tein toisessa raskaudessa joitakin asioita erilailla kuin ensimmäisessä. Juoksin pidemmälle raskautta, noin viikolle 22 kun Felixin kohdalla lopetin jo ensimmäisen kolmanneksen kohdilla. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, mutta en halunnut riskeerata, että aiheuttaisin itselleni kohdunlaskeuman juoksemalla liian pitkälle raskautta. Tein juoksun korvaavia treenejä paljon crosstrainerilla, pyöräilin ja uin.

Rv 38

Toisessa raskaudessa jätin leuanvedot, syväkyykyt ja punnerrukset pois heti kun vatsa kunnolla alkoi kasvamaan ja huomasin että vatsa muuttuu liikkeitä tehdessä puikulamaiseksi. Treenasin lähes päivittäin lantionpohjaa, pakaroita ja syviä lihaksia. Näihin katsoin liikkeitä paljon instagramista mutta ostin itselleni myös kirjat Bailamama-Venus Kuntoon sekä Liiku läpi raskauden. Näistä kahdesta tykkäsin erityisesti tuosta ensimmäisestä.

Tein päivittäin myös syvien vatsalihasten aktivointia niin että uloshengityksellä päästän lihakset ihan rennoiksi ja uloshengityksellä aktivoin lantionpohjan sekä syvät vatsalihakset.

Ennen raskautta ja rv 36

Kävin noin raskauden puolivälissä fysioterapeutilla jolta sain vinkkejä miten treenata raskausaikana.

Kannattaa huomioida, että hyvät lantionpohjanlihakset eivät tarkoita ainoastaan niiden aktivoimista vaan yhtä tärkeää on myös osata rentouttaa lantionpohja. Tätä harjoittelin paljon kyykkyasennossa ja nojaten jumppa pallon päälle.

Synnytys oli minulla nopea, ponnistusvaihe kesti ainoastaan 5 minuuttia ja selvisin ilman tikkejä. Aloitin lantionpohjan aktivoinnin heti synnytyksen jälkeen. Liikunnan aloitin kävelylenkeillä ja kevyillä melontaretkillä mökillä.

2 päivää synnytyksestä

Ensimmäinen fysioterapia käyntini oli 5 vkoa synnytyksestä. Jälkivuoto oli juuri edeltävällä viikolla loppunut. Ensimmäisellä kerralla ultrattiin lantionpohja sekä vatsalihasten erkauman tilanne. Lantionpohja oli jo suht hyvässä kunnossa, pientä kireyttä oli vasemmalla puolella joka saattoi johtua synnytyksestä. Erkaumaa oli 2cm ja navan kohdalla 4cm. Vatsan jännesauma oli myös hyvin alkanut jo napakoitumaan.

Sain 4 erilaista harjoitetta joita tehdä kotona. Tein harjoitteita lähes joka päivä. Harvemmin kaikkia saman päivän aikana. Usein valitsin 2 harjoitetta jotka yhdistin muuhun treeniin. Seuraava aika varattiin 4 viikon päähän.

2kk synnytyksestä oli toinen fysioterapia käynti. Tuollon ultrasimme taas erkauman ja lantionpohjan. Samalla katsottiin myös lantionpohjan puristusvoima. Puristusvoima oli sen verran hyvä jo, että yllätyksekseni sainkin jo juoksuluvan! Voi sitä onnen tunnetta. Voin rehellisesti myöntää, etten ikinä olisi uskonut palautuvani niin hyvin, että pääsisin varovasti aloittamaan juoksun jo 2kk synnytyksestä.

Ensimmäiset juoksut raskauden jälkeen

Sain myös tällä kertaa taas uusia liikkeitä vahvistamaan lantionpohjaa, pakaroita ja syviä lihaksia. Nämä liikkeet tukevat myös juoksua.

Ensimmäinen juoksu kokeilu oli 3km pituinen. Kävelin ensin 1km, jonka jälkeen juoksin 1,5km, kävelin taas 1km, juoksin 1,5km ja kävelin 1km. Pidin juoksussa noin 6min/km vauhtia sillä fysioterapeutti suositteli nimenomaan pitämään juoksuaskeleen napakkana, eikä mitään löntystelyä, jotta asento pysyisi mahdollisimman hyvänä. Juoksu tuntui NIIN ihanalta ja tärkeimpänä, mitään tuntemuksia ei ollut lantionpohjassa tuon jälkeen.

Sain myös luvan kokeilla leuanvetoja jos vatsa ei mene niitä tehdessä oudon muotoiseksi. Ihan nollista ei tarvitse lähteä, leukoja sain 5kpl.

Kävin viime viikolla myös neuvolan jälkitarkastuksessa. Täytyy sanoa, että oli kyllä taas niin ala arvoista että suututtaa! Olin lääkärin vastaanotolla tasan 5min. Hän tsekkasi kohdun tilanteen ja that’s it! Hoitaja otti erikseen painon, verenpaineen ja hemoglobiinin. Raskauskiloja on vielä muutama jäljellä. Verenpaine oli mainio ja hemoglobiinikin 140.

Suosittelen joka ikiselle raskaana olevalle ja synnyttäneelle käymään asiantuntevan äitiysfysioterapeutin luona. Pääkaupunki seudulla voin lämpimästi suositella Ira Rissasta.

Haluan vielä painottaa, että kaikki naiset ja palautuminen on yksilöllistä. Olen itse tehnyt todella paljon töitä palautumiseni eteen niin raskaus aikana kuin sen jälkeen. Palautuminen ottaa oman aikansa, eikä se ole minkäänlainen mittari paremmuudesta.

Ihania odotushetkiä kaikille raskaana oleville ja malttia kaikille raskaudesta palautuville! Vartalomme ovat mahtavia! 💗

Raskauskilot, liikunta ja syöminen

42 viikkoa. Siinä ehtii vartalo käymään hurjan muutoksen läpi. Itselläni meni ensimmäiset 3 kk totutellessa taas ajatukseen, että kroppa tulee muuttumaan ja seuraavaan 9kk ajan etusijalla en ole minä vaan masussani kasvava beibi. Katselin ensimmäisen raskauden aikaisia kuviani ja mietin miten isoksi taas kasvan ja kuinka paljon kiloja taas kerään. Esikoisesta kiloja tuli 18kg ja lähtöpainoni oli noin 10kg enemmän kuin toisella kertaa.

Ensimmäisen 20 viikon aikana vartaloni ei muuttunut kovinkaan paljoa ulkoisesti. Omassa päässäni tapahtui kuitenkin suuri muutos. Hyväksyin muuttuvan vartaloni ja ajatukseni omaa kroppaani ja syömisiäni kohtaan muuttuivat huomattavasti lempeämmäksi. Alkuraskaudessa pahimmat oireet olivat väsymys ja pieni pahoinvointi.

Tammikuussa neljännellä kuulla vatsapalikat vielä näkyivät

Toisella kolmanneksella jätin juoksun pois koska olin kuullut niin paljon kohdunlaskeuman riskistä. Puolenvälin tienoilla maha alkoi myös näkyvästi kasvamaan. Ensimmäisen kolmanneksen aikana paino ei suuremmin noussut. Sama oli ensimmäisessä raskaudessa, joten osasin odottaa suurta painonnousua toisella puolikkaalla. Jatkoin treeniä suht normaaliin tapaan, paljon aerobista ja lisäksi ylläpitävää lihaskuntoa käsipainoilla, kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Puolivälissä lopetin leuanvedot, punnerrukset, kyykyt painojen kanssa. Panostin koko raskauden ajan lantionpohjan aktivoimiseen ja rentoutukseen sekä erityisesti pakaroiden treenaamiseen. Tein päivittäin myös hengitysharjoituksia joissa aktivoin ja rentoutin keskivartalon lihaksia sekä lantionpohjaa.

Rv 25

Olin kuullut tutuilta, että toisessa raskaudessa maha sekä oireet tulevat nopeammin. Välillä tuon vuoksi huoli hiipikin mieleen kun ihmiset ihmettelivät vatsani pientä kokoa ja sitä ettei minulla ollut mitään oireita. Pääsiäisenä rv 29 hiihdin Lapissa vielä 10-30km hiihtolenkkejä päivittäin.

Rv 38

Loppuraskaudessa hurahdin avovesiuintiin. Avovedessä ei tullut mietittyä kilometrejä ja aika kuluu nopeasti. Pyöräilin myös paljon, sillä pyöräillen sain tehtyä pitkiä peruskunto treenejä. Maha kulki mukavasti mukana ja kroppa tuntui aina paremmalta liikunnan jälkeen. Raskausviikolle 34 oli paino noussut 10kg. Jostain syystä lopussa paino ei sitten enää noussutkaan.

Maha kasvoi viimeisten 2 kk aikana hurjasti. Raskauskiloja tuli tämän toisen raskauden aikana kuitenkin vain 10,5-11kg.

Ihan loppu viikoilla alkoi alaselkä väsyä ja nivusia pakottamaan mikäli päivällä oli tullut käveltyä paljon. Kun raskausviikkoja alkoi olla lähemmäs 42 takana yritin häätää beibiä mäkijuoksuilla. Illalla tunsi kyllä liikkuneensa.

En kummassakaan raskaudessa ole synnytyksen jälkeen hävennyt vartaloani vaikka rasvaa on kertynyt ja löysää on. Toisessa raskaudessa stressasin ehkä vielä edellistä raskautta enemmän raskauskiloista. Olin niin hyvässä kunnossa ennen raskautta, että pelkäsin mitä itsetunnolleni tapahtuu kun olomuoto pyöristyy. Tunsin oloni kuitenkin pääosin hyväksi sillä pystyin jatkamaan normaalia aktiivista elämääni.

Vaikka painoa tuli vain se 10-11kg ei minun kohdallani kilot kummallakaan kerralla jäisi laitokselle. Ensimmäiset viikot juoksin vaalla päivittäin. Nyt päätin, että vaaka kaivetaan esiin silloin tällöin ja nyt luotetaan omaan oloon ja peilikuvaan.

Näin kaksi raskautta kokeneena suosittelisin kaikille odottajille painottamaan treenissä aerobista treeniä. Uskon, että kroppani keräsi ensimmäisessä raskaudessa enemmän nestettä lihaksiin, koska tein huomattavasti enemmän lihaskunto treeniä.

Suosittelen myös puolenvälin jälkeen kaikki liikkeet pois jossa vatsa menee ns. puikulan muotoiseksi. Itse lopetin leuanvedot, punnerrukset ja suurimman osan kyykyistä. Pakaratreeniä tein paljon. Lantionnostoja, askelluksia boksille/penkille, askelkyykkyjä ja selän ojennuksia. Näin sain selkäkivut pidettyä poissa.

Söin raskauden ajan hyvin rennosti. En enään pitänyt kiinni tiukasta säännöstäni, että leipä kuuluu herkkupäivään ja lopussa jäätelöä kului mielin määrin. Pääsääntöisesti söin kuitenkin terveellisesti. Kaurapuuron aamuisin ja erittäin paljon kasviksia ja marjoja.

Raskaus sujui tälläkin kertaa hyvin. Ja kroppa lähti hyvin palautumaan heti synnytyksen jälkeen. Kirjoitan palautumisesta kuitenkin myöhemmin oman tekstin. Muistakaa, että minä en ole ammattilainen mitä tulee treeniin, ravitsemukseen tai raskauksiin. Kerroin vain omasta kokemuksestani.

Mammaloman treenit

Täksi päiväksi suunniteltu kesäinen rantapäivä muuttui selviytymistaisteluksi ja sängyssä makoiluksi. Korkkasin raskausviikon 38 paskomalla alleni ja oksentamalla vauvaa lukuunottamatta kaiken mitä vatsasta irti saa. Synnytyshän ei ole mitään tähän showhun verrattuna.

Tähän asti äitiysloma on ollut käsittämättömän ihanaa. Välillä tuntuu kuin olisin taas koululainen joka saa joka ilta miettiä mitä kivaa huomenna keksii. Nautin täysillä.

Mammalomalla on tullut treenattua todella mukavasti. Tajuan olla mielettömän kiitollinen siitä ettei vieläkään mitään raskausoireita pissahätää lukuunottamatta ole joka estäisi treenaamisen.

Olen pyöräillyt lähes joka päivä. Toissaviikolla kävin aamusta salilla tekemässä 40min crossari treenin ja siihen päälle lihaskuntoa. Iltapäivällä yllätin Felixin ja hain hänet dagiksesta pyörällä. Matkaa kertyy 15km/suunta. Olin ajatellut että otamme dagikselta junan lähemmäs kotia, mutta minikoutsi halusi välttämättä polkea koko matkan kotiin. Ei siinä. Mammahan polki.

Toinen uusi suosikkilaji on avovesiuinti. Avovedessä metrit tuntuvat menevän paljon nopeammin kuin altaassa. Saan kyllä Vantaan Kuusijärvellä hieman katseita kun hyppään veteen pötsin kanssa bikineissä kun muut pukee vieressä märkäpukujaan päälle.

Treenit on edelleen aerobista liikuntaa enimmäkseen, mutta koitan yhdistää treeneihin myös pienen lihaskunto osion. Päivittäin teen pakara aktivaatiota, hengitysharjotteita keskivartalolle sekä lantionpohjan treeniä ja rentoutusta. Lihaskunto treenissä suosin jaloille 3kg nilkkapainoja joilla teen pakara treenejä ja boksiaskellusta. Yläkroppaan tykkään käyttää kahvakuulaa ja käsipainoja. Liikkeinä tempaus, pystypunnerrus, ojentajat, soutuliikkeet. Leuanvedot olen nyt jättänyt kokonaan pois. Ihan vaan ettei tule turhaa rasitusta vatsalihasten jännesaumalle.

Viime viikon treenit näytti tältä:

Ma: Avovesiuinti 1km + 15km pyöräily

Ti:Lepo

Ke: 40min crosstrainer + lihaskuntoa

To: Avovesiuinti 500m + crosstrainer 40min + lihaskunto

Pe: Kävely portaissa 4km + lihaskuntoa

La: Uinti 1,5km

Su: Pyöräily 20km

Treenien lisäksi päivät on olleet aktiivisia aamusta iltaan. Ollaan käyty maauimaloissa lasten kanssa, yleisurheilu kisoissa ja vietetty etukäteen Felixin Hop Lop synttäreitä. Perjantaina kävin kannustamassa työkavereita heidän pesis tapahtumassa ja pääsin itsekin muutaman kerran lyömään.

Keskiviikkona oli synnytystapa arvio Jorvissa. Arviossa tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Beibi on niinkuin oletettukin suht pieni kokoinen ja painoarvio tulloin viikoilla 36+1 oli 2400g. Hän kasvaa vähän alakäyrillä mutta totesivat, että hyvin veljensä kaltaisesti. Paikat oli sormella auki ja kohdunkaulaa 2cm jäljellä. Kysyin saanko jatkaa uimista, eikä tuolle kuulemma ole minkäänlaista estettä.

Kunhan jostain on kaivettu tälle mammalle taas energiaa niin treenit jatkukoon entisellään niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu.

Toisen kolmanneksen liikunta

Muutaman viikon päästä käynnistyy jo raskauden viimeinen kolmannes. Time flies when you’re having fun, vai miten se nyt meni. Tässä raskaudessa treeni on ollut hieman erilaisempaa ensimmäiseen verrattuna. Tässä toisessa raskaudessa on treeni ollut paljon enemmän peruskunto treeniä.

Pääpiirteittäin treenit koostuu 5-6 kertaa viikossa crosstrainerilla, kuntopyörällä, kävellen, hiihtäen tai vesijuosten. Olen jostain syystä uinut tässä raskaudessa todella vähän. Jotenkin ei vaan kylmä uimahallin vesi houkuttele ja uimassa pitää aina miettiä, mitä sitä uisikaan. Tässä muuttama kiva esimerkki treeni crossarilla.

Treeni 1: Alkulämmittely. 6x3min reipasta + 3min palautus. Loppuverkka.

Treeni 2: Alkulämmittely 1-2-3-4-4-3-2-1 min reippaampaa, palautus sama aika kuin veto. Loppuverkka.

Pyrin, että nämä aerobiset treenit olisivat 40-90min pituisia. Muutettiin lähelle treeniportaita muutama viikko sitten, joten porrastreenistä tulee jatkossa myös osa arkea.

Lihaskunto on enemmän nyt ylläpitävää. Teen paljon pakaratreenejä. Askelkyykkyjä, kyykkyjä, maastavetoja käsipainoilla, boksiaskellusta käsipainoilla. Lantionnostot ovat mainioita lantionpohjan treenejä myös. Lantionpohja treeniä teen monta kertaa päivässä.

Yläkroppa treenissä suosin pystypunnerruksia, rengassoutuja, penkkipunnerrusta, punnerruksia boksia vasten. Kahvakuulasta on tullut yksi lemppari välineistäni, koska sillä voi treenata niin monipuolisesti. Hyviä kahvakuula liikkeitä on sumo maastaveto nostamalla kahvakuula korkealle samalla. Kahvakuulaheilautus, kahvakuula tempaus ja kahvakuula rinnalleveto. Yritän videoida nämä kaikki liikkeet ja lisätä instagramiini.

Felixiä odottaessa kävely aiheutti paljon ennakkosupistuksia. Nyt tuota ongelmaa ei onneksi ole ollut.

Olen viikottain vielä tehnyt myös hieman sykettä nostavia treenejä enimmäkseen crossfitin merkeissä. Tein läpi 4/5 crossfit open treenistä, jotka sisälsivät soutua, burpeita, leukoja, tempauksia, seinäpalloja. Leuat kulkee vieläkin raskausviikolla 26, mikä on erittäin yllättävää. Felixiä odottaessa en saanut enää yhtään leukaa tässä vaiheessa raskautta. En leukoja kuitenkaan enää kovinkaan aktiivisesti tee, koska tuo liike aiheuttaa turhan kovaa painetta vatsalihasten jännesaumalle.

Kiitollisena voin tässä vaiheessa raskautta todeta, että mikään liike tai treenimuoto ei tähän mennessä ole tuntunut pahalta. Juoksun jätin pois ihan siitä syystä, että tämä oli fysioterapeutin suositus. Mielummin 6kk juoksematta kuin loppuelämä virtsankarkailulla.

Kroppa on tuntunut ihmeen hyvältä näillä viikoilla vaikka masulla alkaa pikkuhiljaa olla jo kokoa. Välillä iltaisin masua on kiristänyt todella paljon ja tuonut epämukavaa oloa, luulen, että kyseessä on se kun vatsa ja vatsalihakset venyvät masun tieltä. Tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt liitoskivuilta ja selkäsäryiltä.

Vaikka kroppa tuntuu hyvältä, on välillä vaikea muistaa, että kroppa kuitenkin työskentelee todella paljon kasvattaakseen pientä poikaa. Eilen tuli aamutreenin jälkeen taas hetkellinen pyörrytys. Olin illalla syönyt iltapalan jo ennen 20.00 ja vedin aamutreenin ilman aamupalaa. Joten syynä oli varmasti verensokerien lasku. Olo helpotti hetken lattialla makoilun jälkeen.

Sain sydänrasitus kokeiden sekä holter seurannan tulokset, eikä edellinen pyörtymiseni ollut sydänperäistä. Lääkäri ehdotti minulle kuitenkin, että asennettaisiin minulle 3 vuodeksi seuranta laite vasempaan rintaan, jolla saataisiin vielä tarkempaa tietoa sairaudestani, joka hänen mukaansa on kuitenkin erittäin lievä. Tuo asennetaan muutaman viikon kuluttua. Vähän jännittää.

Herääkö teillä mitään kysymyksiä raskausajan liikkumiseeni? Näitä ”rauhoita nyt tahtia” kommentteja olen saanut ihan riittävästi, kiitos. Teen kaikkeni, että beibi kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla ja että hänen äitinsä voi mahdollisimman hyvin kaiken muuttostressin keskellä. Lasten hyvinvointi menee kaiken edelle.

Ensimmäisen kolmanneksen treenit

Ensinnäkin haluan muistuttaa kaikkien olevan yksilöitä ja kaikilla olevan erilainen liikuntatausta. Tämä on siis minun versioni raskauden ensimmäisen kolmanneksen treenistä.

Itselläni alkuraskaudessa oli tällä kertaa todella kovaa väsymystä ja pahoinvointia ilman oksentelua. Treenaaminen oli ainut asia jossa olo oli edes hetken ajan normaali ja pirteä.

Treenasin ensimmäisen kolmanneksen aivan normaalisti. Hetkellisesti vähensin ehkä hieman aamutreenejä ja siirsin niitä iltaan, koska ahh, niin ihana väsymys.

Juoksin lenkkejä 5-21km välillä. Tuon puolikkaan aikana jouduttiin kylläkin puolivälissä etsimään minulle huoltoaseman vessa. Osallistuin myös Aktia Maantiecupin 10km jossa sykkeet nousi kyllä vielä oikein mukavasti.

Pyrin saamaan paljon peruskunto treeniä juosten, uiden, crosstrainerilla tai kuntopyörällä. Kestoltaan 40min-2h.

Lihaskunto treenissä suosin edelleen kehonpaino treeniä. Leuanvetoja, punnerruksia, vatsoja. Tarkoituksellisesti olen panostanut entistä enemmän pakara ja takareisitreeniin. Tein kova sykkeisiä crossfit treenejä, esim. siskoni yllyttämänä 100 etukyykkyä aikaa vastaan.

Olen jo ennen raskautta pyrkinyt panostamaan ”pimppijumppaan” niinkuin itse tykkään lantionpohja treeniä kutsua. Samoin syvien vatsojen treenaamiseen. Toivon saavani näihin vielä lisävinkkejä äitiysfyssarilta tammikuun lopulla.

Esimerkki treeniviikko raskausviikolta 12:

Ma: Sählytreenit duuniporukalla + leuanvetoja ja vatsoja

Ti: Crosstrainerilla 40min + kahvakuulalla heilautuksia ja kyykkyjä

Ke: Crosstrainer 40min + punnerruksia ja vatsoja

To: Juoksulenkki 7km+ vatsoja

Pe: Lepo/Trampoliinipuisto HCRD Street Teamin kick-offissa.

La: Puolimaraton

Su: Crossfit tyylinen ohjattu lihaskuntotreeni

Nyt toisella kolmanneksella olen jättänyt suorat vatsat kokonaan pois!

Herääkö mitään kysymyksiä tai kommentteja?

Treeni raskaana ja raskauden jälkeen

Lukijat on paljon kyselleet mun treenaamisesta raskauden aikana sekä nyt raskauden jälkeen. Ajattelin siis tehdä lyhyen yhteenvedon siitä, miten MINÄ olen treenannut. Tässä kannattaa huomioida, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja samoin raskaudet.IMG_7112

Alkuraskaus: Alkuraskaudessa jätin pois oikeastaan vaan burpeet mahalleen, boksihypyt askelsin alas ja GHD vatsat. Kaikki sellaiset, joissa mahaan saattoi kohdistua kovaa iskua tai riskiä liian kovaan repimiseen tai kaatumiseen. En myöskään enää tehnyt maksimi-suoritteita painojen kanssa, koska tiesin ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä. Alkuraskaudessa aloin kävelemään enemmän sekä uimaan pitkästä aikaa taas säännöllisesti. Minun alkuraskauden treeneistä lisää täällä.

soutuKeskiraskaus: Raskauden toisella kolmanneksella aloin pikkuhiljaa hieman tarkkailemaan sykkeitäni. Tein vielä crossfitin metconeja, mutta huolehdin ettei syke ollut kovin korkealla pitkiä aikoja. Tässä vaiheessa lopetin myös suorien vatsojen treenaamisen ja lisäsin pilateksen joka viikkoiseen treeniin. Toisella kolmanneksella alkoi myös juoksu tuntumaan epämiellyttävältä, joten vaihdoin juoksemisen soutulaitteella soutamiseen. Täältä voi katsoa esimerkki treenejäni tuolloin.

painot
HC mama reenaa 😀

Loppuraskaus: Viimeisellä kolmanneksella maha kasvoikin järkyttävästi. Pystyin kuitenkin esimerkiksi kyykkäämään ihan raskauden loppuun asti. Tein paljon rengassoutuja, dippejä, leukoja kumppareilla ja boksiaskellusta. Sykkeiden kanssa tein samaa kuin tuossa puolivälissä, eli ei pitkiä aikoja ylhäällä (Itselläni raja oli 150). Tempaus ei myöskään enää repivyytensä takia tuntunut mukavalta, joten sen jätin kokonaan pois. Neljä päivää ennen synnytystä soudin vielä 10 km soutulaitteella. Loppuraskaudessa en myöskään enää seissyt käsilläni ja päälläni, siitä yksinkertaisesta syystä, etten enää venynyt näihin asentoihin. 🙂 Loppuraskauden treeneistä lisää täällä.IMG_8931

 

Tekisinkö tässä vaiheessa jotain toisin?! Treenaaminen ei aiheuttanut minulle koskaan supistuksia ja Felix syntyi terveenä, joten en oikeastaan. En ehkä loppuraskaudesta tekisi nyt niin paljoa leukoja kuin tuolloin tein. Siinä kohdistuu kuitenkin todella paljon painetta vatsanseudulla ja vatsalihaksille. Moni ihmetteli myös miten pyöräilin raskauden loppuun asti. Pyöräily tuntui hyvältä eikä kaikkea voi pelätä. Tottakai olisin voinut kaatua, mutta olisin yhtä hyvin voinut kaatua kotona rappusissa. Itse kannustan kovasti raskaana olevia naisia jatkamaan treeniä niinkuin se hyvältä tuntuu.

Synnytyksen jälkeen:

IMG_9690Felix syntyi 2 päivää lasketun ajan jälkeen. Lantionpohjan jumpat aloitin oikeastaan heti jo sairaalassa. Aloitin vaunulenkit aika nopeasti kotiuduttuamme. Vaunulenkit alkoi noin 3 kilometristä, josta pikkuhiljaa lisättiin lenkkien pituutta. Felixin ollessa pari viikkoinen kokeilin jumpata todella kevyellä kahvakuulalla. Tämä oli tyhmää, enkä nyt tekisi sitä. Salilla aloin treenaamaan jälitarkastuksen jälkeen, 5 viikkoa synnytyksestä. Kävin tuolloin entisellä crossfit salillani, jolloin treenissä oli muun muassa tuplahyppyjä hyppynarulla, sekä jalkojen nostoja tangossa roikkuen. Nämä liikkeet olivat myös liikaa tässä vaiheessa palautumista. Minullahan alkoikin jälkivuoto tuon treenin jälkeen uudestaan, joka oli huono merkki. Tässä aloin myös aktiivisesti treenaamaan syviä vatsalihaksia.

Tuon kaiken jälkeen siirryinkin Vidalle treenaamaan. Palasin takaisin ns. perus salitreeniin, joka sopi minulle erittäin hyvin. Tein paljon takareisiä vahvistavia liikkeitä sekä ylä-ja alataljaa.

Ensimmäisiä painonnosto treenejä tein 2kk synnytyksestä. Hyvin kevyillä painoilla kuitenkin.

Juoksun ja suorien vatsojen treenaamisen kanssa olin kaikkein varovaisin. Tämä eri PT:eiden sekä Fysioterapeutti Ira Rissasen suosituksesta. Aloitin varovasti juoksemisen ja suorat vatsat vasta 6kk synnytyksestä. IMG_2456

Olen imettänyt Felixiä koko ajan. Treeni ei ole missään vaiheessa vaikuttanut maidon tuloon. Felix ei itseasiassa suostu juomaan pullosta ollenkaan. Uskon, että tässä on ollut erityisen tärkeää se, etten ole missään vaiheessa lähtenyt pudottamaan painoa ja vähentämään syömisiäni. Paino on tippunut omaa vauhtiaan. Vedenjuontia olen tietoisesti lisännyt heti Felixin syntymästä. En kuitenkaan missään vaiheessa ole karsinut mitään ruuistani. Logiikka on ollut, että maidontuotantoon pitää riittää energiaa eli olen syönyt paljon ja monipuolisesti. Paino tippuu imettäessä ja liikuntaan asteittain lisäämällä. Tiukempaa kontrollia ruokailuun voi laittaa aikaisintaan sitten kun lopetan imetyksen jos se silloin tuntuu tarpeelliselta.

Nyt alkaa kroppa tuntumaan taas täysin omalta. Juoksu kulkee paremmin kuin koskaan ja kaikkea uskaltaa vihdoin taas tehdä. Oi oma kroppa, miten olenkaan kaivannut sinua.

Ihania treeni hetkiä kaikille tuleville ja nykyisille mammoille!

9 kuukautta

Alkaa olla 9 kk odotus ohi. Tätä tunnetta on mielestäni todella vaikea pukea sanoiksi. 9 viimeistä kuukautta on eletty tätä varten. Fiilis on ehkä jollain tavalla sama kuin odottaa etelän matkaa. Tässä on vaan se eri juttu, että lähtöpäivä ei ole varma vaikka todennäköinen lähtöpäivä onkin annettu. Varauksessa on kuitenkin + – 14 päivää. Matkatavarat on ollut pakattuina jo viimeiset 2 kk. Nyt kun lähtöpäivä vihdoin on käsillä ei oikein tiedä millaisilla fiiliksillä sitä olisi. Tässäkö tämä 9 kk nyt sitten oli. Jotka aluksi tuntuivat kiduttavan hitailta, mutta yhtäkkiä tuntuu kuin kaikki olisikin mennyt pelottavankin nopeasti. Toisinaan olen ihan valmis lähtemään ja seuraavassa hetkessä mietinkin että jospa ei vielä kuitenkaan vielä huomenna. Sillä kun lähtö tällä kertaa koittaa, ei paluuta entiseen enää ole.

IMG_8932

Moni kyselee minulta pelottaako synnytys. Minun on myönnettävä että en synnytystä osaa pelätä. Luotan siihen että olen sairaalassa ammattilaisten käsissä. Palkinto jonka saan niistä tulevista kivuista on jotain mistä olen aina unelmoinut. Tiedän myös että synnytyksessä voi sattua asioita jotka eivät ole minun hallinnassani, joten turha suunnitella asioita etukäteen. Toivon pystyväni synnyttämään normaalisti alateitse ja uskon että tärkeintä on myös uskoa ja luottaa omiin voimiinsa vaikka jossakin vaiheessa varmasti usko alkaa loppua.

Ainoa asia mitä edelleen välillä mietin on se, että toivon kovasti että synnytyksessä kaikki menee hyvin ja pienokaisemme syntyy terveenä. Mieheni suku on Viitasaarelta kotoisin ja sieltä on myös minun sydänsairauteni lähtöisin. Mieheni sukua ei koskaan ole kyseiseltä sairaudelta testattu. Jos mieheni kantaisi samaa geenimutaatiota, olisi suuri todennäköisyys että lapsemme syntyisi kuurona. Tämä seikka minua välillä mietityttää kovasti. Tiedän että se ei olisi maailmanloppu mutta pienen ihmisen kasvattaminen pelottaa jo muutenkin. Miten paljon se vaikeutuisi kun yksi yhteinen kommunikaatiotapa puuttuisi?

11695781_10153033560627887_2684055748486281127_n

Veikkaan että pikkukaveri viihtyy vielä yli lasketun ajan masussa. Hän ei ole antanut itsestään mitään merkkejä, että olisi valmis tähän ulkomaailmaan. Annan hänen siis rauhassa olla ja tulee kun on valmis tulemaan. Treenaamalla häntä ei ainakaan saa ulos savustettua. Tänään soutelin huvikseni 10km soutulaitteella ulkona auringonpaisteessa kun seura oli niin hyvää. Enkä saanut  soudulla edes pienen pientä supistusta aikaiseksi. Hyvän olon kyllä kuitenkin! 😉

IMG_8931

Olen miehelleni hokenut viimeiset 4 viikkoa miten nyt saattaa olla meidän viimeinen viikonloppu kahdestaan pitkiin aikoihin. Mies ei kohta enää usko tätä. 😀 Aamupäivällä minä pyöräilin ja mieheni juoksi salille. Illalla lähdettiin vielä ihastelemaan Helsingin kesää kahdestaan. Ensin istuttiin Hernesaaressa Cafe Birgitassa kuuntelemassa live musiikkia, syömässä ja juomassa. Siitä siirryttiin vielä katsastamaan uusi Hernesaaren ranta jossa tarjolla on ruokaa ja juomaa. Oikein mukava paikka tuokin, vaikka tuntuu että ehkä hieman myös ”näyttäytymis” paikka tällä hetkellä.

11703134_10153031625987887_4622717747201056622_n

Cafe Birgitta
Cafe Birgitta

Odottelua

Nyt olen juhannuksesta asti ollut siinä ajatusmaailmassa että lapsi voi milloin vain syntyä. Höpöhöpö. Nyt alan uskomaan ettei se ihan oikeasti ole täältä ihan heti tulossa joten parempi vaan keksiä joka päivälle tekemistä. Pienintäkään merkkiä synnytyksestä ei ole. Ei limatulppia, ei supistuksia, ei vauvan vähentyviä liikkeitä. Nada.

Mieheni kysyi miksi nyt niin kiire kun laskettuaikakin on vasta viikon päästä? ”No kun mä haluisin että sä olisit kotona mun kanssa.” 🙂

Perjantaina menin miestäni Helsinkiin vastaan. Meidän piti mennä lunastamaan hänen syntymäpäivälahjaa josta kerron myöhemmin lisää kunhan lahja saadaan. Mieheni ilmoittikin että kävästään tossa Espalla vielä. Seurasin hölmönä perässä kunnes tajusin että kävellään suoraan sisälle Louis Vuittonin liikkeeseen. Haavi auki aivan pölmistyneenä minut istutetaan alas ja kerrotaan että mieheni on valinnut 4 laukkua joista saan valita itselleni mieluisimman. Reaktioni ei ehkä taas ollut ihan odotettu, kyyneleet valui silmistä. Olen aiemminkin tainnut mainita että mieheni ostaa ihan mielettömän hienoja lahjoja!

IMG_8797

IMG_8800

Monella bloggarilla tällaiset laukut ovat arkipäivää ja niitä ostellaan viikottain. Voin rehellisesti kertoa oman versioni. Olen vain uskaltanut haaveilla näistä laukuista. Mieheni ihmetteli suuresti kun vihdoin päästiin kotiin ja pääsin avaamaan paketin sisältöä. Totesin miehelleni, että et tiedä millainen hetki tämä naiselle on. 🙂

FullSizeRender 17

Lauantaina käytiin treenaamassa. Tein kevyillä painoilla 3×5 takakyykkyä ja metconina. 15 kierroksen on the minut. Karhukompleksi eli 1 raakarinnalleveto, 1 etukyykky, 1 vauhtipunnerrus, 1 takakyykky, 1 vauhtipunnerrus. Loppuaika askelnousuja korokkeelle.

Siitä suunnattiinkin siskoni nuorimman tyttären ristiäisiin. Kyyneliä sai taas pidätellä. Tuntuu että olen joka asiasta vollottamassa. Pappi puhui kauniisti ja huomioi mielestäni ihanasti myös eturivissä istunutta isosiskoa. ❤

Kerrankin juhla look! :D
Kerrankin juhla look! 😀

Sunnuntaina oli meidän 1-vuotis hääpäivä. Käytiin aamulla tapamme mukaan treenaamassa. Itsehän tein tuon päivän kunniaksi vielä pystypunnerrus ennätykseni 45kg! Huisia. Reilu viikko ennen laskettua aikaa.

IMG_8821

Treeneistä suunnattiin Helsinkiin kokeilemaan uutta hampurilaispaikkaa nimeltä Friends&Brgrs. Heidän nettisivuillaan  mainitaan että he pyrkivät käyttämään raaka-aineita lisäaineettomina ja paikallisilta tuottajilta. Kaikki oli myös itse tehty, ranskalaisia myöden. Maku oli myös sen mukainen. Kyllä se perus Mäkkäri kaman voitti aika 6-0. Shoppailtiin hieman keskustassa ja käytiin kahvilla.

IMG_8841

Siitä suunnattiin vielä anopin luokse moikkaamaan sukulaisia ennenkuin kaikki suuntaavat kesälomia viettelemään eri puolille Suomea ja maailmaa. Ilta vietettiin kotisohvalla Simpsonit elokuvaa katsellen. Oletteko muuten huomanneet yhtenäiset tarinat Simpsons elokuvan ja Under the Dome televisiosarjan välillä?! Ihan ärsyttävän samankaltaiset tarinat.

Pikku Mimmi nautti myös kesäpäivästä!
Pikku Mimmi nautti myös kesäpäivästä!

Eilen oli VIHDOIN kauan odotettu kunnon kesäpäivä. Lähdinkin heti aamupalan jälkeen ajelemaan siskoni luokse Kellokoskelle jossa leikittiin hetki pihalla kuumassa auringonpaisteessa. Tarpeeksi hikoiltuamme, lähdimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä rannalle. Keravan Järvelle. Itsekin uskaltauduin veteen reisiin asti seisoskelemaan pikku Minean kanssa.

IMG_8862

Jossain vaiheessa nälkä yltyi kuitenkin liian kovaksi ja suuntasimme Kellokosken uusimpaan ravintolaan. Italialaiseen Trattoriaan nimeltä Ravintola Colosseo. Nam! Kaikki valittiin listalta Pizzat, eikä kenenkään lautaselle tainnut jäädä murustakaan. 🙂 Suosittelen! Palvelua oli myös hyvää.

IMG_8863

Illalla käytiin vielä treenaamassa. Mieheni saa minut onneksi nyt pikkuhiljaa himmaamaan tahtia treenien suhteen. Viime viikolla sain vielä lihakset niin kipeiksi että kauhistelin joku ilta, että toivottavasti synnytys ei nyt käynnisty. Lihakset on niin kipeät että en mä nyt jaksais synnyttää. 😀 Smart!

Eilen teinkin sitten vain niin että soudin 1000m-500m-500m-500m-500m ja jokaisen soudun välissä tein 15 seinäpalloa 8 paunan pallolla. Hiki tuli, koska soudin pihalla. 😉

Tänään tuo aurinko päätti taas pyllistää meitä kohti joten ajattelin mennä pörräämään Jumboon. Vaatteiden shoppailu ei nyt vain suuremmin kiinnosta. Wonder why… mutta jos sieltä imetysvaatteita ja rintaliivejä löytyisi.

Salamatkustaja Malediiveilta

Nyt on kotiuduttu pohjoisen joulunvietosta. Koska mies flunssaili ja minä kärsin pohjoisen oi niin vieraasta bakteerikannasta, todettiin että saatetaan lähteä talvilomalla etelänmatkan sijasta Lappiin hiihtämään. Saa nähdä löytyykö sieltä enää näin lyhyellä varoitusajalla vapaita mökkejä. Jos saadaan vanhempani mukaan niin lähdetään kyllä varmasti. 🙂

FullSizeRender-2

Ajattelin hieman tässä kertoa näistä ensimmäisistä viikoista salamatkustajan kanssa. Jätettiin ehkäisy pois häämatkalle. Matkan jälkeen ihmettelin muutaman kerran kun tissiliivit oli lennon jälkeen puristanut niin että nännitkin oli ihan arat. (Sori miehet, liikaa yksityiskohtia I know.) Kun tätä arkuutta kuitenkin jatkui vielä viikko kotiutumisen jälkeen aloin hieman ihmettelemään. Eikä niitä kuukautisiakaan sitten kuulunut. Yhtiäkään ns. normaaleja menkkoja ei kuitenkaan ollut ehkäisyn lopetuksen jälkeen joten rauhassa odottelimme vielä reilun viikon, koska kierrostahan ei ihan varmuutta ollut. Minulla on kuitenkin 9 vuotiaasta (kyllä luit oikein, minä pieni lapsi raukka) asti ollut todella säännölliset kuukautiset joten ei auttanut kun ostaa raskaustesti.

IMG_6858

Eräänä keskiviikko aamuna herättiin 5.30 pissimään tikkuun ennen aamutreeniä. Myönnettäköön että tässä vaiheessa uskalsin jo hieman toivoa niitä kahta viivaa, enkä ihan kamalasti yllättynyt kun ne nopeasti tikkuun ilmestyivät. Hetki siinä ihmeteltiin ja halailtiin ja lähdettiin treeneihin. Treenissä oli tuolloin boksihyppyjä, raakatempausta ja wodina boksihyppyjä ja kahvakuulaheilautuksia. Tuosta päivästä lähtien on treenatessa koko ajan takaraivossa kolkuttanut ääni, VAROVASTI! Muistan että tuossakin askelsin boksihypyt alas. Burpeita en ole testin tekemisen jälkeen tainnut kertaakaan tehdä enää normaalisti. Ajatus mahalleen hyppäämisestä kuulostaa tyhmyydeltä. IMG_6862

Soitin treenin jälkeen heti neuvolaan josta yksi ensimmäisistä kysymyksistä oli. ”Oletteko jo ehtineet miettiä missä synnytätte?”

Ööh, me ollaan just ymmärretty mitä noi kaks viivaa tossa tikussa tarkottaa, ei ei todellakaan olla ihan synnytykseen asti vielä päästy. No vaihtoehdot on Jorvi tai Kättäri joten oli aika helppo päätös tuo Kättäri kuitenkin. Neuvolan täti ei osannut neuvoa betasalpaajan käytössä ja lähetti meidän sillä sekuntilla lääkärin vastaanotolle. No lopulta tämän sekä Meilahden kardiologien päätös oli se että lääkitystä jatketaan normaaliin tapaan.

Alkuraskaus on ollut minulla todella helppo. Jos mustia ja turvonneita nännejä ei lasketa niin väitän että ei minusta kovinkaan helposti huomaa olevani raskaana. Mitä nyt viini on mennyt pikkujouluissa muiden kurkusta alas. Ja pinna on extra lyhyt. Pahoinvointia oli ehkä 2 viikkoa. Sekin iski lähinnä syötyäni. Tulloin maistui suolakurkut, kurkku ja ranch dippi.

IMG_7080

Liikuntaa olen pyrkinyt jatkamaan suht entiseen tapaan. Crossfit tuntuu vaan olevan vielä niin uusi juttu että siinä välillä mietityttää mikä on järkevää ja mikä ei?! Leuat tuntui alkuvaiheessa todella ällöttävän repivältä, samoin GHD vatsat. Joten niitä en hetkeen tehnyt. Muutama viikko sitten kokeilin leukoja uudestaan eikä ne enää tuntunut ikäviltä joten tein winter war karsintalajin. 😀

IMG_7132

Teemu Roinisen painonnosto kurssikin osui alkuraskauteen. Kurssi huipentui kilpailuun. Jätin painot ns. mukavuus alueelleni. Tein suoritukset sellasilla painoilla jotka vielä tiesin olevan suht helppoja minulle. (43kg+60kg) Raskaus ei mielestäni ole oikea aika tehdä maksimejaan.

Kisa työntö
Kisa työntö

Olen viime aikoina pyrkinyt kävelemään töistä treeneihin vähintään kerran viikossa. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt itseni useammin taas uimahallilta. Uinti kavereikseni olen vielä saanut omat vanhempani mikä lisää vielä homman mielekkyyttä. Olemme todella läheisiä perheessämme ja minusta on ihanaa kun nyt olen uinnin takia nähnyt vanhempiani useamman kerran viikossa. ❤ Uinti tuntuu tällä hetkellä mukavemmalta kuin crossfit. Crossfit on kuitenkin kovasti niitä kovia 1-5 maksimitoistoja tai hemmetisti sykettä nostattavia metconeja. Uinnissa saan treenattua myös koko kehoa mutta saan pidettyä sykkeet helpommin matalemmalla.

IMG_7118

Niinkuin tosiaan mainitsin on tämä alkuvaihe kyllä ollut varsinaista pelkäämistä. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takana haluisin pikku hiljaa alkaa nauttimaan tästä raskadesta. 🙂 Hassua miten olin aina ajatellut että minä jatkan treenaamista vanhaan malliin odotus aikanakin… Kyllä se järki ja suojeluvaisto sieltä kuitenkin heti puskee esiin. Nyt mennään 9 kk pikku kaverin ehdoilla ja oma kroppa saa vaan tehdä parhaansa jotta pikkuisella on mahdollisimman hyvät oltavat. Ennätyksiä ja täydellisiä pakaroita voidaan taas metsästää kun pikkunen on saatu turvallisesti tähän maailmaan. IMG_7112