Toisen kolmanneksen liikunta

Muutaman viikon päästä käynnistyy jo raskauden viimeinen kolmannes. Time flies when you’re having fun, vai miten se nyt meni. Tässä raskaudessa treeni on ollut hieman erilaisempaa ensimmäiseen verrattuna. Tässä toisessa raskaudessa on treeni ollut paljon enemmän peruskunto treeniä.

Pääpiirteittäin treenit koostuu 5-6 kertaa viikossa crosstrainerilla, kuntopyörällä, kävellen, hiihtäen tai vesijuosten. Olen jostain syystä uinut tässä raskaudessa todella vähän. Jotenkin ei vaan kylmä uimahallin vesi houkuttele ja uimassa pitää aina miettiä, mitä sitä uisikaan. Tässä muuttama kiva esimerkki treeni crossarilla.

Treeni 1: Alkulämmittely. 6x3min reipasta + 3min palautus. Loppuverkka.

Treeni 2: Alkulämmittely 1-2-3-4-4-3-2-1 min reippaampaa, palautus sama aika kuin veto. Loppuverkka.

Pyrin, että nämä aerobiset treenit olisivat 40-90min pituisia. Muutettiin lähelle treeniportaita muutama viikko sitten, joten porrastreenistä tulee jatkossa myös osa arkea.

Lihaskunto on enemmän nyt ylläpitävää. Teen paljon pakaratreenejä. Askelkyykkyjä, kyykkyjä, maastavetoja käsipainoilla, boksiaskellusta käsipainoilla. Lantionnostot ovat mainioita lantionpohjan treenejä myös. Lantionpohja treeniä teen monta kertaa päivässä.

Yläkroppa treenissä suosin pystypunnerruksia, rengassoutuja, penkkipunnerrusta, punnerruksia boksia vasten. Kahvakuulasta on tullut yksi lemppari välineistäni, koska sillä voi treenata niin monipuolisesti. Hyviä kahvakuula liikkeitä on sumo maastaveto nostamalla kahvakuula korkealle samalla. Kahvakuulaheilautus, kahvakuula tempaus ja kahvakuula rinnalleveto. Yritän videoida nämä kaikki liikkeet ja lisätä instagramiini.

Felixiä odottaessa kävely aiheutti paljon ennakkosupistuksia. Nyt tuota ongelmaa ei onneksi ole ollut.

Olen viikottain vielä tehnyt myös hieman sykettä nostavia treenejä enimmäkseen crossfitin merkeissä. Tein läpi 4/5 crossfit open treenistä, jotka sisälsivät soutua, burpeita, leukoja, tempauksia, seinäpalloja. Leuat kulkee vieläkin raskausviikolla 26, mikä on erittäin yllättävää. Felixiä odottaessa en saanut enää yhtään leukaa tässä vaiheessa raskautta. En leukoja kuitenkaan enää kovinkaan aktiivisesti tee, koska tuo liike aiheuttaa turhan kovaa painetta vatsalihasten jännesaumalle.

Kiitollisena voin tässä vaiheessa raskautta todeta, että mikään liike tai treenimuoto ei tähän mennessä ole tuntunut pahalta. Juoksun jätin pois ihan siitä syystä, että tämä oli fysioterapeutin suositus. Mielummin 6kk juoksematta kuin loppuelämä virtsankarkailulla.

Kroppa on tuntunut ihmeen hyvältä näillä viikoilla vaikka masulla alkaa pikkuhiljaa olla jo kokoa. Välillä iltaisin masua on kiristänyt todella paljon ja tuonut epämukavaa oloa, luulen, että kyseessä on se kun vatsa ja vatsalihakset venyvät masun tieltä. Tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt liitoskivuilta ja selkäsäryiltä.

Vaikka kroppa tuntuu hyvältä, on välillä vaikea muistaa, että kroppa kuitenkin työskentelee todella paljon kasvattaakseen pientä poikaa. Eilen tuli aamutreenin jälkeen taas hetkellinen pyörrytys. Olin illalla syönyt iltapalan jo ennen 20.00 ja vedin aamutreenin ilman aamupalaa. Joten syynä oli varmasti verensokerien lasku. Olo helpotti hetken lattialla makoilun jälkeen.

Sain sydänrasitus kokeiden sekä holter seurannan tulokset, eikä edellinen pyörtymiseni ollut sydänperäistä. Lääkäri ehdotti minulle kuitenkin, että asennettaisiin minulle 3 vuodeksi seuranta laite vasempaan rintaan, jolla saataisiin vielä tarkempaa tietoa sairaudestani, joka hänen mukaansa on kuitenkin erittäin lievä. Tuo asennetaan muutaman viikon kuluttua. Vähän jännittää.

Herääkö teillä mitään kysymyksiä raskausajan liikkumiseeni? Näitä ”rauhoita nyt tahtia” kommentteja olen saanut ihan riittävästi, kiitos. Teen kaikkeni, että beibi kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla ja että hänen äitinsä voi mahdollisimman hyvin kaiken muuttostressin keskellä. Lasten hyvinvointi menee kaiken edelle.

Ensimmäisen kolmanneksen treenit

Ensinnäkin haluan muistuttaa kaikkien olevan yksilöitä ja kaikilla olevan erilainen liikuntatausta. Tämä on siis minun versioni raskauden ensimmäisen kolmanneksen treenistä.

Itselläni alkuraskaudessa oli tällä kertaa todella kovaa väsymystä ja pahoinvointia ilman oksentelua. Treenaaminen oli ainut asia jossa olo oli edes hetken ajan normaali ja pirteä.

Treenasin ensimmäisen kolmanneksen aivan normaalisti. Hetkellisesti vähensin ehkä hieman aamutreenejä ja siirsin niitä iltaan, koska ahh, niin ihana väsymys.

Juoksin lenkkejä 5-21km välillä. Tuon puolikkaan aikana jouduttiin kylläkin puolivälissä etsimään minulle huoltoaseman vessa. Osallistuin myös Aktia Maantiecupin 10km jossa sykkeet nousi kyllä vielä oikein mukavasti.

Pyrin saamaan paljon peruskunto treeniä juosten, uiden, crosstrainerilla tai kuntopyörällä. Kestoltaan 40min-2h.

Lihaskunto treenissä suosin edelleen kehonpaino treeniä. Leuanvetoja, punnerruksia, vatsoja. Tarkoituksellisesti olen panostanut entistä enemmän pakara ja takareisitreeniin. Tein kova sykkeisiä crossfit treenejä, esim. siskoni yllyttämänä 100 etukyykkyä aikaa vastaan.

Olen jo ennen raskautta pyrkinyt panostamaan ”pimppijumppaan” niinkuin itse tykkään lantionpohja treeniä kutsua. Samoin syvien vatsojen treenaamiseen. Toivon saavani näihin vielä lisävinkkejä äitiysfyssarilta tammikuun lopulla.

Esimerkki treeniviikko raskausviikolta 12:

Ma: Sählytreenit duuniporukalla + leuanvetoja ja vatsoja

Ti: Crosstrainerilla 40min + kahvakuulalla heilautuksia ja kyykkyjä

Ke: Crosstrainer 40min + punnerruksia ja vatsoja

To: Juoksulenkki 7km+ vatsoja

Pe: Lepo/Trampoliinipuisto HCRD Street Teamin kick-offissa.

La: Puolimaraton

Su: Crossfit tyylinen ohjattu lihaskuntotreeni

Nyt toisella kolmanneksella olen jättänyt suorat vatsat kokonaan pois!

Herääkö mitään kysymyksiä tai kommentteja?

Treeni raskaana ja raskauden jälkeen

Lukijat on paljon kyselleet mun treenaamisesta raskauden aikana sekä nyt raskauden jälkeen. Ajattelin siis tehdä lyhyen yhteenvedon siitä, miten MINÄ olen treenannut. Tässä kannattaa huomioida, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja samoin raskaudet.IMG_7112

Alkuraskaus: Alkuraskaudessa jätin pois oikeastaan vaan burpeet mahalleen, boksihypyt askelsin alas ja GHD vatsat. Kaikki sellaiset, joissa mahaan saattoi kohdistua kovaa iskua tai riskiä liian kovaan repimiseen tai kaatumiseen. En myöskään enää tehnyt maksimi-suoritteita painojen kanssa, koska tiesin ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä. Alkuraskaudessa aloin kävelemään enemmän sekä uimaan pitkästä aikaa taas säännöllisesti. Minun alkuraskauden treeneistä lisää täällä.

soutuKeskiraskaus: Raskauden toisella kolmanneksella aloin pikkuhiljaa hieman tarkkailemaan sykkeitäni. Tein vielä crossfitin metconeja, mutta huolehdin ettei syke ollut kovin korkealla pitkiä aikoja. Tässä vaiheessa lopetin myös suorien vatsojen treenaamisen ja lisäsin pilateksen joka viikkoiseen treeniin. Toisella kolmanneksella alkoi myös juoksu tuntumaan epämiellyttävältä, joten vaihdoin juoksemisen soutulaitteella soutamiseen. Täältä voi katsoa esimerkki treenejäni tuolloin.

painot
HC mama reenaa 😀

Loppuraskaus: Viimeisellä kolmanneksella maha kasvoikin järkyttävästi. Pystyin kuitenkin esimerkiksi kyykkäämään ihan raskauden loppuun asti. Tein paljon rengassoutuja, dippejä, leukoja kumppareilla ja boksiaskellusta. Sykkeiden kanssa tein samaa kuin tuossa puolivälissä, eli ei pitkiä aikoja ylhäällä (Itselläni raja oli 150). Tempaus ei myöskään enää repivyytensä takia tuntunut mukavalta, joten sen jätin kokonaan pois. Neljä päivää ennen synnytystä soudin vielä 10 km soutulaitteella. Loppuraskaudessa en myöskään enää seissyt käsilläni ja päälläni, siitä yksinkertaisesta syystä, etten enää venynyt näihin asentoihin. 🙂 Loppuraskauden treeneistä lisää täällä.IMG_8931

 

Tekisinkö tässä vaiheessa jotain toisin?! Treenaaminen ei aiheuttanut minulle koskaan supistuksia ja Felix syntyi terveenä, joten en oikeastaan. En ehkä loppuraskaudesta tekisi nyt niin paljoa leukoja kuin tuolloin tein. Siinä kohdistuu kuitenkin todella paljon painetta vatsanseudulla ja vatsalihaksille. Moni ihmetteli myös miten pyöräilin raskauden loppuun asti. Pyöräily tuntui hyvältä eikä kaikkea voi pelätä. Tottakai olisin voinut kaatua, mutta olisin yhtä hyvin voinut kaatua kotona rappusissa. Itse kannustan kovasti raskaana olevia naisia jatkamaan treeniä niinkuin se hyvältä tuntuu.

Synnytyksen jälkeen:

IMG_9690Felix syntyi 2 päivää lasketun ajan jälkeen. Lantionpohjan jumpat aloitin oikeastaan heti jo sairaalassa. Aloitin vaunulenkit aika nopeasti kotiuduttuamme. Vaunulenkit alkoi noin 3 kilometristä, josta pikkuhiljaa lisättiin lenkkien pituutta. Felixin ollessa pari viikkoinen kokeilin jumpata todella kevyellä kahvakuulalla. Tämä oli tyhmää, enkä nyt tekisi sitä. Salilla aloin treenaamaan jälitarkastuksen jälkeen, 5 viikkoa synnytyksestä. Kävin tuolloin entisellä crossfit salillani, jolloin treenissä oli muun muassa tuplahyppyjä hyppynarulla, sekä jalkojen nostoja tangossa roikkuen. Nämä liikkeet olivat myös liikaa tässä vaiheessa palautumista. Minullahan alkoikin jälkivuoto tuon treenin jälkeen uudestaan, joka oli huono merkki. Tässä aloin myös aktiivisesti treenaamaan syviä vatsalihaksia.

Tuon kaiken jälkeen siirryinkin Vidalle treenaamaan. Palasin takaisin ns. perus salitreeniin, joka sopi minulle erittäin hyvin. Tein paljon takareisiä vahvistavia liikkeitä sekä ylä-ja alataljaa.

Ensimmäisiä painonnosto treenejä tein 2kk synnytyksestä. Hyvin kevyillä painoilla kuitenkin.

Juoksun ja suorien vatsojen treenaamisen kanssa olin kaikkein varovaisin. Tämä eri PT:eiden sekä Fysioterapeutti Ira Rissasen suosituksesta. Aloitin varovasti juoksemisen ja suorat vatsat vasta 6kk synnytyksestä. IMG_2456

Olen imettänyt Felixiä koko ajan. Treeni ei ole missään vaiheessa vaikuttanut maidon tuloon. Felix ei itseasiassa suostu juomaan pullosta ollenkaan. Uskon, että tässä on ollut erityisen tärkeää se, etten ole missään vaiheessa lähtenyt pudottamaan painoa ja vähentämään syömisiäni. Paino on tippunut omaa vauhtiaan. Vedenjuontia olen tietoisesti lisännyt heti Felixin syntymästä. En kuitenkaan missään vaiheessa ole karsinut mitään ruuistani. Logiikka on ollut, että maidontuotantoon pitää riittää energiaa eli olen syönyt paljon ja monipuolisesti. Paino tippuu imettäessä ja liikuntaan asteittain lisäämällä. Tiukempaa kontrollia ruokailuun voi laittaa aikaisintaan sitten kun lopetan imetyksen jos se silloin tuntuu tarpeelliselta.

Nyt alkaa kroppa tuntumaan taas täysin omalta. Juoksu kulkee paremmin kuin koskaan ja kaikkea uskaltaa vihdoin taas tehdä. Oi oma kroppa, miten olenkaan kaivannut sinua.

Ihania treeni hetkiä kaikille tuleville ja nykyisille mammoille!

9 kuukautta

Alkaa olla 9 kk odotus ohi. Tätä tunnetta on mielestäni todella vaikea pukea sanoiksi. 9 viimeistä kuukautta on eletty tätä varten. Fiilis on ehkä jollain tavalla sama kuin odottaa etelän matkaa. Tässä on vaan se eri juttu, että lähtöpäivä ei ole varma vaikka todennäköinen lähtöpäivä onkin annettu. Varauksessa on kuitenkin + – 14 päivää. Matkatavarat on ollut pakattuina jo viimeiset 2 kk. Nyt kun lähtöpäivä vihdoin on käsillä ei oikein tiedä millaisilla fiiliksillä sitä olisi. Tässäkö tämä 9 kk nyt sitten oli. Jotka aluksi tuntuivat kiduttavan hitailta, mutta yhtäkkiä tuntuu kuin kaikki olisikin mennyt pelottavankin nopeasti. Toisinaan olen ihan valmis lähtemään ja seuraavassa hetkessä mietinkin että jospa ei vielä kuitenkaan vielä huomenna. Sillä kun lähtö tällä kertaa koittaa, ei paluuta entiseen enää ole.

IMG_8932

Moni kyselee minulta pelottaako synnytys. Minun on myönnettävä että en synnytystä osaa pelätä. Luotan siihen että olen sairaalassa ammattilaisten käsissä. Palkinto jonka saan niistä tulevista kivuista on jotain mistä olen aina unelmoinut. Tiedän myös että synnytyksessä voi sattua asioita jotka eivät ole minun hallinnassani, joten turha suunnitella asioita etukäteen. Toivon pystyväni synnyttämään normaalisti alateitse ja uskon että tärkeintä on myös uskoa ja luottaa omiin voimiinsa vaikka jossakin vaiheessa varmasti usko alkaa loppua.

Ainoa asia mitä edelleen välillä mietin on se, että toivon kovasti että synnytyksessä kaikki menee hyvin ja pienokaisemme syntyy terveenä. Mieheni suku on Viitasaarelta kotoisin ja sieltä on myös minun sydänsairauteni lähtöisin. Mieheni sukua ei koskaan ole kyseiseltä sairaudelta testattu. Jos mieheni kantaisi samaa geenimutaatiota, olisi suuri todennäköisyys että lapsemme syntyisi kuurona. Tämä seikka minua välillä mietityttää kovasti. Tiedän että se ei olisi maailmanloppu mutta pienen ihmisen kasvattaminen pelottaa jo muutenkin. Miten paljon se vaikeutuisi kun yksi yhteinen kommunikaatiotapa puuttuisi?

11695781_10153033560627887_2684055748486281127_n

Veikkaan että pikkukaveri viihtyy vielä yli lasketun ajan masussa. Hän ei ole antanut itsestään mitään merkkejä, että olisi valmis tähän ulkomaailmaan. Annan hänen siis rauhassa olla ja tulee kun on valmis tulemaan. Treenaamalla häntä ei ainakaan saa ulos savustettua. Tänään soutelin huvikseni 10km soutulaitteella ulkona auringonpaisteessa kun seura oli niin hyvää. Enkä saanut  soudulla edes pienen pientä supistusta aikaiseksi. Hyvän olon kyllä kuitenkin! 😉

IMG_8931

Olen miehelleni hokenut viimeiset 4 viikkoa miten nyt saattaa olla meidän viimeinen viikonloppu kahdestaan pitkiin aikoihin. Mies ei kohta enää usko tätä. 😀 Aamupäivällä minä pyöräilin ja mieheni juoksi salille. Illalla lähdettiin vielä ihastelemaan Helsingin kesää kahdestaan. Ensin istuttiin Hernesaaressa Cafe Birgitassa kuuntelemassa live musiikkia, syömässä ja juomassa. Siitä siirryttiin vielä katsastamaan uusi Hernesaaren ranta jossa tarjolla on ruokaa ja juomaa. Oikein mukava paikka tuokin, vaikka tuntuu että ehkä hieman myös ”näyttäytymis” paikka tällä hetkellä.

11703134_10153031625987887_4622717747201056622_n

Cafe Birgitta
Cafe Birgitta

Odottelua

Nyt olen juhannuksesta asti ollut siinä ajatusmaailmassa että lapsi voi milloin vain syntyä. Höpöhöpö. Nyt alan uskomaan ettei se ihan oikeasti ole täältä ihan heti tulossa joten parempi vaan keksiä joka päivälle tekemistä. Pienintäkään merkkiä synnytyksestä ei ole. Ei limatulppia, ei supistuksia, ei vauvan vähentyviä liikkeitä. Nada.

Mieheni kysyi miksi nyt niin kiire kun laskettuaikakin on vasta viikon päästä? ”No kun mä haluisin että sä olisit kotona mun kanssa.” 🙂

Perjantaina menin miestäni Helsinkiin vastaan. Meidän piti mennä lunastamaan hänen syntymäpäivälahjaa josta kerron myöhemmin lisää kunhan lahja saadaan. Mieheni ilmoittikin että kävästään tossa Espalla vielä. Seurasin hölmönä perässä kunnes tajusin että kävellään suoraan sisälle Louis Vuittonin liikkeeseen. Haavi auki aivan pölmistyneenä minut istutetaan alas ja kerrotaan että mieheni on valinnut 4 laukkua joista saan valita itselleni mieluisimman. Reaktioni ei ehkä taas ollut ihan odotettu, kyyneleet valui silmistä. Olen aiemminkin tainnut mainita että mieheni ostaa ihan mielettömän hienoja lahjoja!

IMG_8797

IMG_8800

Monella bloggarilla tällaiset laukut ovat arkipäivää ja niitä ostellaan viikottain. Voin rehellisesti kertoa oman versioni. Olen vain uskaltanut haaveilla näistä laukuista. Mieheni ihmetteli suuresti kun vihdoin päästiin kotiin ja pääsin avaamaan paketin sisältöä. Totesin miehelleni, että et tiedä millainen hetki tämä naiselle on. 🙂

FullSizeRender 17

Lauantaina käytiin treenaamassa. Tein kevyillä painoilla 3×5 takakyykkyä ja metconina. 15 kierroksen on the minut. Karhukompleksi eli 1 raakarinnalleveto, 1 etukyykky, 1 vauhtipunnerrus, 1 takakyykky, 1 vauhtipunnerrus. Loppuaika askelnousuja korokkeelle.

Siitä suunnattiinkin siskoni nuorimman tyttären ristiäisiin. Kyyneliä sai taas pidätellä. Tuntuu että olen joka asiasta vollottamassa. Pappi puhui kauniisti ja huomioi mielestäni ihanasti myös eturivissä istunutta isosiskoa. ❤

Kerrankin juhla look! :D
Kerrankin juhla look! 😀

Sunnuntaina oli meidän 1-vuotis hääpäivä. Käytiin aamulla tapamme mukaan treenaamassa. Itsehän tein tuon päivän kunniaksi vielä pystypunnerrus ennätykseni 45kg! Huisia. Reilu viikko ennen laskettua aikaa.

IMG_8821

Treeneistä suunnattiin Helsinkiin kokeilemaan uutta hampurilaispaikkaa nimeltä Friends&Brgrs. Heidän nettisivuillaan  mainitaan että he pyrkivät käyttämään raaka-aineita lisäaineettomina ja paikallisilta tuottajilta. Kaikki oli myös itse tehty, ranskalaisia myöden. Maku oli myös sen mukainen. Kyllä se perus Mäkkäri kaman voitti aika 6-0. Shoppailtiin hieman keskustassa ja käytiin kahvilla.

IMG_8841

Siitä suunnattiin vielä anopin luokse moikkaamaan sukulaisia ennenkuin kaikki suuntaavat kesälomia viettelemään eri puolille Suomea ja maailmaa. Ilta vietettiin kotisohvalla Simpsonit elokuvaa katsellen. Oletteko muuten huomanneet yhtenäiset tarinat Simpsons elokuvan ja Under the Dome televisiosarjan välillä?! Ihan ärsyttävän samankaltaiset tarinat.

Pikku Mimmi nautti myös kesäpäivästä!
Pikku Mimmi nautti myös kesäpäivästä!

Eilen oli VIHDOIN kauan odotettu kunnon kesäpäivä. Lähdinkin heti aamupalan jälkeen ajelemaan siskoni luokse Kellokoskelle jossa leikittiin hetki pihalla kuumassa auringonpaisteessa. Tarpeeksi hikoiltuamme, lähdimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä rannalle. Keravan Järvelle. Itsekin uskaltauduin veteen reisiin asti seisoskelemaan pikku Minean kanssa.

IMG_8862

Jossain vaiheessa nälkä yltyi kuitenkin liian kovaksi ja suuntasimme Kellokosken uusimpaan ravintolaan. Italialaiseen Trattoriaan nimeltä Ravintola Colosseo. Nam! Kaikki valittiin listalta Pizzat, eikä kenenkään lautaselle tainnut jäädä murustakaan. 🙂 Suosittelen! Palvelua oli myös hyvää.

IMG_8863

Illalla käytiin vielä treenaamassa. Mieheni saa minut onneksi nyt pikkuhiljaa himmaamaan tahtia treenien suhteen. Viime viikolla sain vielä lihakset niin kipeiksi että kauhistelin joku ilta, että toivottavasti synnytys ei nyt käynnisty. Lihakset on niin kipeät että en mä nyt jaksais synnyttää. 😀 Smart!

Eilen teinkin sitten vain niin että soudin 1000m-500m-500m-500m-500m ja jokaisen soudun välissä tein 15 seinäpalloa 8 paunan pallolla. Hiki tuli, koska soudin pihalla. 😉

Tänään tuo aurinko päätti taas pyllistää meitä kohti joten ajattelin mennä pörräämään Jumboon. Vaatteiden shoppailu ei nyt vain suuremmin kiinnosta. Wonder why… mutta jos sieltä imetysvaatteita ja rintaliivejä löytyisi.

Salamatkustaja Malediiveilta

Nyt on kotiuduttu pohjoisen joulunvietosta. Koska mies flunssaili ja minä kärsin pohjoisen oi niin vieraasta bakteerikannasta, todettiin että saatetaan lähteä talvilomalla etelänmatkan sijasta Lappiin hiihtämään. Saa nähdä löytyykö sieltä enää näin lyhyellä varoitusajalla vapaita mökkejä. Jos saadaan vanhempani mukaan niin lähdetään kyllä varmasti. 🙂

FullSizeRender-2

Ajattelin hieman tässä kertoa näistä ensimmäisistä viikoista salamatkustajan kanssa. Jätettiin ehkäisy pois häämatkalle. Matkan jälkeen ihmettelin muutaman kerran kun tissiliivit oli lennon jälkeen puristanut niin että nännitkin oli ihan arat. (Sori miehet, liikaa yksityiskohtia I know.) Kun tätä arkuutta kuitenkin jatkui vielä viikko kotiutumisen jälkeen aloin hieman ihmettelemään. Eikä niitä kuukautisiakaan sitten kuulunut. Yhtiäkään ns. normaaleja menkkoja ei kuitenkaan ollut ehkäisyn lopetuksen jälkeen joten rauhassa odottelimme vielä reilun viikon, koska kierrostahan ei ihan varmuutta ollut. Minulla on kuitenkin 9 vuotiaasta (kyllä luit oikein, minä pieni lapsi raukka) asti ollut todella säännölliset kuukautiset joten ei auttanut kun ostaa raskaustesti.

IMG_6858

Eräänä keskiviikko aamuna herättiin 5.30 pissimään tikkuun ennen aamutreeniä. Myönnettäköön että tässä vaiheessa uskalsin jo hieman toivoa niitä kahta viivaa, enkä ihan kamalasti yllättynyt kun ne nopeasti tikkuun ilmestyivät. Hetki siinä ihmeteltiin ja halailtiin ja lähdettiin treeneihin. Treenissä oli tuolloin boksihyppyjä, raakatempausta ja wodina boksihyppyjä ja kahvakuulaheilautuksia. Tuosta päivästä lähtien on treenatessa koko ajan takaraivossa kolkuttanut ääni, VAROVASTI! Muistan että tuossakin askelsin boksihypyt alas. Burpeita en ole testin tekemisen jälkeen tainnut kertaakaan tehdä enää normaalisti. Ajatus mahalleen hyppäämisestä kuulostaa tyhmyydeltä. IMG_6862

Soitin treenin jälkeen heti neuvolaan josta yksi ensimmäisistä kysymyksistä oli. ”Oletteko jo ehtineet miettiä missä synnytätte?”

Ööh, me ollaan just ymmärretty mitä noi kaks viivaa tossa tikussa tarkottaa, ei ei todellakaan olla ihan synnytykseen asti vielä päästy. No vaihtoehdot on Jorvi tai Kättäri joten oli aika helppo päätös tuo Kättäri kuitenkin. Neuvolan täti ei osannut neuvoa betasalpaajan käytössä ja lähetti meidän sillä sekuntilla lääkärin vastaanotolle. No lopulta tämän sekä Meilahden kardiologien päätös oli se että lääkitystä jatketaan normaaliin tapaan.

Alkuraskaus on ollut minulla todella helppo. Jos mustia ja turvonneita nännejä ei lasketa niin väitän että ei minusta kovinkaan helposti huomaa olevani raskaana. Mitä nyt viini on mennyt pikkujouluissa muiden kurkusta alas. Ja pinna on extra lyhyt. Pahoinvointia oli ehkä 2 viikkoa. Sekin iski lähinnä syötyäni. Tulloin maistui suolakurkut, kurkku ja ranch dippi.

IMG_7080

Liikuntaa olen pyrkinyt jatkamaan suht entiseen tapaan. Crossfit tuntuu vaan olevan vielä niin uusi juttu että siinä välillä mietityttää mikä on järkevää ja mikä ei?! Leuat tuntui alkuvaiheessa todella ällöttävän repivältä, samoin GHD vatsat. Joten niitä en hetkeen tehnyt. Muutama viikko sitten kokeilin leukoja uudestaan eikä ne enää tuntunut ikäviltä joten tein winter war karsintalajin. 😀

IMG_7132

Teemu Roinisen painonnosto kurssikin osui alkuraskauteen. Kurssi huipentui kilpailuun. Jätin painot ns. mukavuus alueelleni. Tein suoritukset sellasilla painoilla jotka vielä tiesin olevan suht helppoja minulle. (43kg+60kg) Raskaus ei mielestäni ole oikea aika tehdä maksimejaan.

Kisa työntö
Kisa työntö

Olen viime aikoina pyrkinyt kävelemään töistä treeneihin vähintään kerran viikossa. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt itseni useammin taas uimahallilta. Uinti kavereikseni olen vielä saanut omat vanhempani mikä lisää vielä homman mielekkyyttä. Olemme todella läheisiä perheessämme ja minusta on ihanaa kun nyt olen uinnin takia nähnyt vanhempiani useamman kerran viikossa. ❤ Uinti tuntuu tällä hetkellä mukavemmalta kuin crossfit. Crossfit on kuitenkin kovasti niitä kovia 1-5 maksimitoistoja tai hemmetisti sykettä nostattavia metconeja. Uinnissa saan treenattua myös koko kehoa mutta saan pidettyä sykkeet helpommin matalemmalla.

IMG_7118

Niinkuin tosiaan mainitsin on tämä alkuvaihe kyllä ollut varsinaista pelkäämistä. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takana haluisin pikku hiljaa alkaa nauttimaan tästä raskadesta. 🙂 Hassua miten olin aina ajatellut että minä jatkan treenaamista vanhaan malliin odotus aikanakin… Kyllä se järki ja suojeluvaisto sieltä kuitenkin heti puskee esiin. Nyt mennään 9 kk pikku kaverin ehdoilla ja oma kroppa saa vaan tehdä parhaansa jotta pikkuisella on mahdollisimman hyvät oltavat. Ennätyksiä ja täydellisiä pakaroita voidaan taas metsästää kun pikkunen on saatu turvallisesti tähän maailmaan. IMG_7112