Treenikaverit

Totuus hyvään kuntooni ja motivaatiooni treenaamiseen. KAVERIT!

fullsizeoutput_2fba.jpeg

Ennen Feffun syntymää treenattiin aina Heikin kanssa yhdessä. Pääosin crossfittiä. Treenaamiseen piti löytää kokonaan uusi rytmi ja tyyli kun lapsi syntyi. Mammalomallahan treenasin suurimman osan treeneistä Felix mukanani. Käytiin paljon ulkoliikuntapuistoissa, Kuntosalini Vidan jumppasalissa ja vaunulenkeillä.fullsizeoutput_3123.jpeg

Tammikuussa kun työt alkoi, menikin aikataulut treenien suhteen kokonaan uusiksi. Aamu treenit tulivat tutuiksi jo crossfit aikoina kun käytiin vähintään 2 kertaa viikossa aamun 6.30 tunneilla. Nyt arkeen piti mahduttaa 8h työpäivä sekä 2 ihmisen treenit eri aikaan.

Oltuani muutaman kuukauden uudella työpaikallani rohkaistuin kysymään josko kukaan olisi kiinnostunut yhteistreenistä. Suosio oli valtaisa ensimmäisessä treenissä. Lunta satoi vaakatasossa ja sain treeniin mukaan yhden rohkean kanssatreenaajan. 😉 Tuo rohkea kanssatreenaaja on jälkeenpäin myöntänyt lähteneensä katsomaan, että onko tämä taas yksi innokas jumppa pirkko joka luulee treenaavansa kovaa.fullsizeoutput_3117.jpeg

Pikkuhiljaa työporukassa kuitenkin kiinnostus kasvoi ja välillä meitä on tainnut olla jopa 5-6 ihmistä työpaikan salilla. Yhdessä treenatessa ehtii jutella muistakin kuin työasioista ja on oppinut tuntemaan uusia työkavereitaan. Väitän, että tämä on myös luonut hyvää yhteishenkeä meidän porukassa.fullsizeoutput_68e

Treenasin koko kevään suht tosissani juoksua, tavoitteena puolimaratonilla oma ennätys. Olen niin kiitollinen, että sain todella useasti lenkeille mukaan kavereita. Uskon, että yksi merkittävä tekijä lokakuussa juostun puolikkaan ennätykseen oli se, että juoksin paljon itseäni nopeamman kaverin kanssa. Yksin juostessani pysyn nimittäin mieluiten mukavuus alueellani. fullsizeoutput_69d.jpeg

Viime aikoina ollaan myös uskaltauduttu treenaamaan taas isommalla porukalla minikoutsien kanssa. Meidän ystäväpariskunnalla on Felixiä 6kk nuorempi tyttö. Lapset pitää mukavasti toisilleen seuraa kun vanhemmat hikoilee vieressä. Toivon, että tällä tavalla lapset oppii meiltä myös liikunnan riemun. Kyllä he kovasti yrittävät meidän kanssa jo vedellä leukoja ja heitellä seinäpalloa. Ihania! ❤fullsizeoutput_3125.jpeg

Juoksu Felixin kanssa väheni puolisen vuotta sitten, koska jätkä ei millään malttanut istua 2km pitempään rattaissa. Viime aikoina on kuitenkin huomattu, että Feffe on taas viihtynyt rattaissa paremmin joten ollaan tehty muutamia lenkkejä taas yhdessä. Eilen tehtiin varmasti ennätys pitkä lenkki rattaiden kanssa, 14km. Fefu nukahti melkein samantien ja oli kuin enkeli koko matkan. Wohoo! Yhteislenkeille on vielä toivoa. fullsizeoutput_312d.jpeg

Kiireisen arjen keskellä ystävien kanssa treenatessa tulee samalla myös vaihdettua kuulumiset. Ei siis tarvitse stressata missä välissä ehtii kavereita näkemään. Win-Win! 🙂 Mainitsinkin joskus, että ihmiset joskus kyselee miten mulla on niin kovakuntoisia kavereita? No koska laitan heidät aina tekemään 10 extra toistoja, jotta saan hienoja kuvia instagramiin.

fullsizeoutput_52a.jpeg

Kiitos ja anteeksi kamut! 🙂 ❤

fullsizeoutput_a8.jpeg

Pitääks sun aina? 😉

Törmäsin eräässä facebook ryhmässä keskusteluun siitä, miten työkaverit ja ystävät suhtautuvat omaan aktiiviseen elämäntapaan. Kysymys herätti heti kiinnostukseni, sillä itselläni on hyvin vaihtelevia kokemuksia asiasta.

Muistan lukioikäisenä menneeni perjantai iltana ystävien bileisiin moikkaamaan tuttuja, kun vastaan tuli vanha treeni kaverini. ”Noniin ja Ama ei tietenkään juo mitään, koska Ama menee aamulla ensin 10km lenkille ja siitä vielä uintitreeneihin.” Muistan ihmetelleeni tuolloin jo, että mitenhän minun liikuntani on häneltä mistään pois? Älkääkä ymmärtäkö väärin, olen oman osuuteni kyllä hoitanut bilettämisessä nuorempana. Tuolloin nyt vaan lauantai oli viikon kovin treenipäivä ja sunnuntaina vasta lepopäivä.

Olen monesti täälläkin yrittänyt selittää, miten liikunta on minulle elämäntapa. Ei se ole väkinäistä puurtamista täydellisen kropan tavoittelussa. Se on hyvän olon tunteen hakemista ja mieluisaa ajanvietettä.

Joidenkin se vain on vaikea ymmärtää. Saan kylmiä väreitä jos joku kommentoi treenaamistani tyyliin. ”Eikö sulla ole parempaa tekemistä.” Ei ei ole, treenaaminen on yksi lempi jutuistani. Jos joku harrastaa kuorolaulua tai vaikka kutomista, en minä arvostele hänelle tärkeää ajanvietettä. Se kun ei ole minulta mistään pois. (Myönnettäköön, haluaisin jopa osata kutoa.) 🙂

Nykyisessä työpaikassani onkin välillä jopa hämmentävää, kun treenaamistani ei katsotakaan nenänvartta pitkin. Ensimmäisenä aamulla ovesta astuessa saattaa jopa kuulua ”Miten tällä viikolla treenataan?” 😁 Työpaikkamme jopa kannustaa mahtavasti liikkumaan. Kesällä osallistuttiin pyöräillen kilometrikisaan. Työpaikan kautta ollaan myös päästy kokeilemaan uusia lajeja. Muutama viikko sitten oltiin ilmajoogassa ja viime viikolla meillä oli jäävuoro Hartwall areenalla. Työpaikan jengiin pääsin myös edustamaan firman sisäisiin Olympialaisiin Espanjaan. Ihan parasta! Olen löytänyt kaltaisteni joukkoon 😂 

Pointtini piti olla se, että vaikka et itse urheilusikaan intohimoisesti. Tarvitseeko sitä toiselle rakasta asiaa kommentoida niin kärkkäästi? Vaikka pimeys vituttaa eikä tekisi mieli harrastaa muuta kuin Ben&Jerrysin lusikoimista suoraan purkista suuhun, koitettaisko hei silti pitää kiva positiivinen asenne yllä!? 

Jooko? 

 

Kunto

Yksi odotettu juoksutapahtuma on taas ovella. Lauantaina juoksen taas kotikulmillani Vantaalla puolimaratonin. Kun alkaa selaamaan vuotta taaksepäin, täytyy myöntää että on käsittämätöntä että olen edes lähtöviivalla, saati yrittämässä uutta ennätystä. Viime vuoden puolikkaalla juoksin ennätykseni ja olin elämäni kunnossa. Tuon jälkeen on tapahtunut paljon.

Reilu viikko puolikkaasta ja makasin yllätyksekseni sairaalassa odottamassa leikkaukseen pääsyä. Puoli vuotta olin avohaava takapuolessa ja jännitin onko minulla kohta avanne. Lokakuun lopulla tehtiin ensimmäinen leikkaus ja tosiaan leikkaushaava jätettiin auki. Seuraavaa leikkausta jouduinkin sitten odottamaan maaliskuuhun asti. Vasta leikkauspäivänä tiesin, minkälainen toimenpide tehdään, jonka jälkeen tuokin haava piti vielä saada umpeen.

Tammikuussa aloitin hoitovapaan jälkeen työt, jolloin arki ja treenit piti aikatauluttaa uuteen arkeen. Lähtöviivalle pääseminen tämän vuoden puolikkaalla ei siis tosiaankaan ole ollut itsestäänselvyys.

Nyt lähden kuitenkin itsevarmana VIHDOIN alittamaan kauan haaveilemaani 2h rajaa. Olo on super jännittynyt mutta itsevarma. Olen päässyt treenaamaan paremmin kuin olisin koskaan voinut uskoa ja juoksu on kulkenut kesää lukuunottamatta todella hyvin. Nyt homman voi pilata enään sairastuminen ja liian kova jännitys. Olen päättänyt, että 2h alittuu ja pelkään kovasti pettyväni.

Tällä viikolla olen yrittänyt keventää treenejä. Se on ollut pääkopalle hankalaa. Maanantai oli lepoa, tiistaina tein yläkropan salitreenin ja keskiviikkona kävin kevyesti uimassa. Toivon, että lauantaina olisi kova hinku juoksemaan. Säällä ei itselleni ole suurta merkitystä, kunhan nyt ei vuosisadan vastatuuli sattuisi olemaan. Vesisadekin on lenkkien perusteella sopinut minulle, eipähän tule kuuma. Kannustus voi tosin jäädä vähäiseksi jos vettä tulee taivaan täydeltä.

Mielessä pitäisi pitää se miten onnekas olen, että pääsen edes juoksemaan. Hyvillä fiiliksillä nauttimaan juoksusta. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikanpäälle juoksemaan tai edes kannustamaan!

Tsemppiä kaikille jotka ovat lauantaina starttiviivalla!

 

Palautuminen

Olen sosiaalisessa mediassa saanut viime aikoina paljon huolestuneita kommentteja siitä, että pidänkö ollenkaan lepopäiviä. Treenaan tällä hetkellä aika kovaa, koska kuukauden päästä häämöttää Vantaan maratonin puolikas, jossa haluaisin tosi kovasti yrittää päästä alle 2h. Pidän kuitenkin AINA vähintään yhden lepopäivän viikossa.

Haluan muistuttaa, että sosiaalinen media on aina aika pintaraapaisu ihmisen elämästä. Itse olen tietoisesti valinnut esimerkiksi postaavani instagramiin nimenomaan treeni juttuja. Sieltä saa ehkä helposti kuvan, että eihän tuo mimmi muuta tee kuin treenaa. (Ja heilu suu auki tissiliivit päällä himassaan) Todellisuudessa treeniin menee max 2h päivässä. 🙂

Viimeaikoina suurin osa treeneistä on painottunut aamuihin. Niinkuin olen jo aikaisemmin maininnut herään mielelläni aamu 5 treenaamaan, jotta se ei ole perheen yhteisestä ajasta pois ja koska tuolloin saan hyvin treeniseuraa. (Kyllä, minulla on myös hulluja ystäviä.) Tällä hetkellä tuntuu, että aamu rytmi toimii itselleni kaikkein parhaiten. Olen aamulla pirteä ja se käynnistää päivän mukavasti. En koe, että aamutreenit kuormittaisivat kroppaani yhtään extraa.

Tällä viikolla treenejä tulee yhteensä 6kpl+ muutama pyörälenkki, sekä yksi täysi lepopäivä. Yritän treenata mahdollisimman monipuolisesti, joten on tullut juostua, pyöräiltyä ja käytyä salilla. Viikko sitten juoksin Cooper ennätykseni 2540m. Perjantaina tein leuanveto ennätykseni 13kpl. Tänään juoksin elämäni kovimman 18km 5.32min/km vauhdilla. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nämä ennätykset ovat merkkejä siitä, että kroppani kyllä palautuu.

Olen viimeaikoina pyrkinyt venyttelemään joka ilta, tuossa huomaan suurimman eron lihasten palautumiseen. Huomaan järkyttävän suuren eroon varsinkin juoksussa, jos edellisenä iltana ei ole tullut venyteltyä. Tiedän, että monen mielestä venyttely on turha touhua, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä.

Nautin tällä hetkellä juoksemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tulen pitkiltä lenkeiltä kotiin järkyttävän iso virne naamalla, on vaan NIIN siistiä kun juoksu kulkee. Kaikille niille, jotka eivät asiaa voi ymmärtää. Vannon, että juoksusta voi oppia nauttimaan. Siinä tosin voi kyllä mennä vähän aikaa… 😉

Palautuminen on kaikille yksilöllistä. Uskon, että palaudun hyvin myös siksi, että treenini eivät ole tällä hetkellä mitään järkyttävän isojen rautojen nostelua. Suurin osa liikunnastani on peruskestävyys harjoittelua ja voimaa oman kehon painolla. Ei siis ehkä  kaikkein kuormittavimpia lajeja keholle.

Minulla on erittäin hyvä olo kropassa ja nautin treenaamisesta. Lupaan puuttua asiaan heti jos treeneissä huomaan väsymistä tai huomaan esimerkiksi yöunieni huononevan.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia palautumisesta ja rehellisiä mielipiteitä oletteko kanssani samaa mieltä?

Monipuolisuus

Minulta on viimeaikoina kyselty paljon ruuasta. Mitä ruokavaliota noudatan, että olen saanut kroppani taas kuntoon. No minäpä kerron. Ruokavalio on: Monipuolisesti puhdasta kotiruokaa, viinillä ja herkuilla höystettynä. Lisänä runsas vedenjuonti.

Uskon, että monipuolisuus on kaiken a ja o, mitä tulee niin syömiseen kuin liikkumiseenkin. Olen monesti ennenkin täällä maininnut, että crossfit aikoina uskon, että treenini oli liian yksipuolista. Peruskunto treeni jäi liian vähäiseksi. Nykyään pyrin treenaamaan juoksua, uintia, pyöräilyä, kuntosalia ja kehonpaino treeniä joka viikko. En mielelläni myöskään juokse montaa päivää peräkkäin, jotta jalat ei kuormitu liikaa.

Viime viikolla treenit näytti tältä:

Ma: Pyöräily töihin 24km +Aamusali (Lihaskuntoa jalkapainotteisesti)

Ti: Lepo

Ke: Aamusali (Yläkroppaa oman kehon painolla)

To: 7,5km aamulenkki hieman kovemmalla sykkeellä + salilla leukoja, vatsoja, selkiä ja toes to bareja.

Pe: Pyöräily töistä kotiin 24km

La: Crossfit treeni Vantaan uudella Crossfit Tehtaan salilla.

Su: 18km Juoksulenkki

Nyt olen myös pyrkinyt venyttelemään joka ilta ja huomaan varsinkin juoksussa miten tärkeää venyttely on. Suosittelen lämpimästi! 🙂

Mitä ruokailuun tulee, pyrin syömään mahdollisimman ”puhtaasti.” Eli light tuotteet jätän mielelläni hyllyyn ja valitsen mielummin jopa sokerillisen version. Aamupala on aina kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla. Aamupalan kanssa juodaan kahvia ja vettä.

Lounaaksi syön usein RUNSAAN salaatin veden ja kahvin kanssa. Käyn myös usein työkavereiden kanssa ulkona syömässä. Tuolloinkin yritän saada lautaselle kuitenkin kunnolla myös salaattia. Välipala on usein hedelmä tai porkkanaa tai mitä vain työpaikan jääkaapista sattuu löytymään, lisäksi ystäväni KAHVI. 🙂

Kotona syödään perus kotiruokaa, makaronilaatikkoa, keittoja, kanakastiketta ja riisiä, pinaattilettuja. Ruuat valmistan sinisestä maidosta ja käytän paistamiseen oliiviöljyä tai oivariinia. Ruuan kanssa on aina kunnon salaatti. Itse käytän kastikkeena balsamicoa tai fetajuuston öljyjä. 😀

Iltapalaksi olen viimeaikoina tehnyt ruokaisan smoothien. Käytän niihin marjoja, avocadoa, pinaattia, appelsiinia, nektariinia, banaania. Ihan mitä vain hedelmäkorista ja pakastimesta sattuu löytymään. Jos iltaruoka on mennyt todella myöhäiseksi, saatan syödä iltapalaksi vain omenan.

Viikonloppuisin herkutellaan. Perjantai on viinipäivä. Kyllä, lähes joka perjantai. 🙂 Viikolla pyrin siihen, etten syö herkkuja. Lauantaina tankkaankin sitten koko viikon edestä. Viime lauantaina vetelin vohvelia ja jäätelöä. Voin sanoa, että kylläpä juoksu kulki sunnuntaina.

Kaikkea kohtuudella ja mahdollisimman monipuolisesti. Se on minun neuvoni. Mitä ruokaan tulee pyrin välttelemään ainoastaan hirveitä makeutusaine/lisäaine höttöjä. Ruoka annoksiani olen tietoisesti pyrkinyt hieman pienentämään, sillä ennen miehenikin saattoi jäädä niissä minulle kakkoseksi. 

Kuulostaako järkevältä!? 

Liikkunnan merkitys

Jotkut paasaa gluteenittoman tai vegaanisuuden nimeen. Minä vannon liikkunnan nimeen! 

Kuinka moni luki 23.8.2017 ilmestyneessä HS:ssä tämän kirjoituksen liikunnan merkityksestä aivoihin? 

”Aivot kannustavat liikkujaa paremmalla mielialalla.”

Ihmiset usein ihmettelevät miten aina olen iloinen ja positiivinen. Uskon, että liikunnalla on suuri merkitys tähän asiaan. Omalla kohdallani liikunta on parasta huumetta. Treenaan useinmiten aamulla ja huomaan selkeän eron niihin päiviin kun liikuntaa ei tule harrastettua. Tuon artikkelin myötä tosin jään hieman miettimään minkälainen olisi muistini taso ja luovuuteni määrä mikäli en treenaisi tällä tavoin. 😂✌🏽

Se mikä minut tutkimuksessa yllätti, oli se fakta, että treenin tulisi nimenomaan olla hikiliikuntaa. Jooga tai venyttely eivät ajaneet samaa asiaa. 

Minun mielestäni 3x45min viikossa on lyhyt aika ja uskon, että kuka vain pystyisi puristamaan tuon ajan arjestaan hyvinvoinnin vuoksi. Vai mitä mieltä olette? 

Meillä Heikki aloitti taas Crossfitin, joten pyritään tekemään niin, että minä treenaan aamut ja Heikki illat. Tällä viikolla treenit on näyttäneet tältä:

Ma: Pyöräily töihin 23km +aamu sali töissä

Ti: 11km aamulenkki + leukoja salilla

Ke: Aamusali

To: Pyöräily töistä kotiin 23km

Perjantaina olisi tarkoitus pitää lepopäivä, lauantaina sali ja sunnuntaina pitkä lenkki. 

Pysyn virkeänä, niin kauan kun pysyn liikkeessä. Kun pysähdyn, iskee väsymys. 

Endorfiinipöllyissä on ihana olla, kokeile sinäkin jos et vielä ole koukussa! 😁💪🏼


Treenit taaperon kanssa

Instagram seuraajani tietävät, että treenaan /treenataan usein niin, että Felix on mukana. Tästä olenkin saanut paljon kyselyitä. Kuinka tämä onnistuu? Ajattelin vielä erikseen kirjoitella omia kokemuksia tästä.

Juoksulenkeillä tehdään usein niin, että toinen meistä pyöräilee Fefen kanssa ja toinen juoksee vierellä. Jostain syystä Fefu viihtyy nykyään paremmin pyörän kyydissä kuin rattaissa. Pyöräily lisäpainon kanssa on myös mahtavaa kuntoilua. 👌🏼

Kesällä tehdään paljon myös treenejä urheilukentillä. Niitä löytyy jokaisesta pikku kylästäkin. Felixillä on kentällä usein mukana lapio, ämpäri ja pallo. Monesti treenataan yhdessä meidän tuttavaperheen kanssa jolloin lapsilla on seuraa toisistaan. Felix ja hänen 1,5v Emma kaveri viettää helposti 1,5-2h aikaa urheilukentällä kun me vanhemmat treenataan. Lapsille on hyvä olla eväitä mukana jos aikaa vierähtää yhtään pidempään. 

Monella paikkakunnalla alkaa myös löytymään ulko kuntosaleja. Niissä Feffe viihtyy yleensä mainiosti kiipeillen ja leikkien. Parhaimmilta saleilta löytyy jopa levytankoja, eikä muuten voi sanoa ettei ole varaa käydä salilla 😜 

Heikin ollessa reissuissa teen usein kotijumppia.  Näissä Feffe leikkii omiaan ja välillä tulee kyselemään mitä mamma tekee?! Tällaisessa pitää hyväksyä se, että treeni saattaa välillä keskeytyä. Lasta voi myös käyttää lisäpainona eri liikkeissä. Tässä muutama esimerkki.

Kyykky

Thruster (Kyykkyyn ja vauhtipunnerrus ylös) 

Sumokyykky 

Askelkyykky

Punnerrus

Dippi

Vauhtipunnerrus

Lankku

Kyykkypito

 

Mökillä tein viime viikolla treenin niin, että lapioin kottikärryyn hiekkaa ja heitin Fefun kyytiin. Juoksin noin 50m ja kippasin välissä hiekat kyydistä. Näitä tein 5 kierrosta ja voin kertoa, että kyllä tuntui ja syke nousi.

Kiinnostaako teitä tarkemmin tietää minkälaisia treenejä teen tällähetkellä?

Huomenna lähdemme kohti Ruotsia. Päivitän Instagramiani hieman aktiivisemmin kuin blogia nyt lomalla. Insta löytyy täältä ja blogin facebook löytyy täältä.

Vielä loppuun vinkki vitonen kaikille raskaana oleville treenaajille. Tuttu Personal Trainer Johanna Karhulahti- Rantala, joka teki minulle raskauden jälkeisen saliohjelman on tuonut suomeen uuden treenivaate merkin, joka on nimenomaan suunniteltu odottaville ja imettäville naisille. Tuotteet löydät täältä. Itse kaipasin raskaana ollessani kovasti tällaisia tuotteita.

Aurinkoista viikkoa!