”Minä rakastan sinua”

Henkisesti rankka viikonloppu takana. Vaarini nukkui pois lauantaina. Hänen kunto meni nopeasti huonoksi. Tavallaan olen helpottunut ettei hänen tarvinnut kauaa kärsiä. Silti tämä on niin lopullista. Viimeisen vuoden aikana olen Felixin kanssa käynyt lähes viikottain hänen luonaan ja nyt se ei yhtäkkiä olekaan enää mahdollista. Taas kyyneleet valuu poskille kun kirjoitan tätä. 

Omakaan kunto ei viikossa ole tehnyt suuria harppauksia parempaan. Haava kipeytyy edelleen todella paljon jos särkylääkettä ei ota tarpeeksi usein. Milloinkohan uskaltaa odottaa paranemisen merkkejä? 🤔

Lohtua tässä kaikessa tuo pieni sylissä köllöttelevä hymypoika. 💗 Hän kun on autuua tietämätön kaikesta ikävästä ja hyvä niin. Huomaan myös haluavani viettää Felixin kanssa paljon aikaa vanhempieni kanssa. Mielestäni on niin ihana nähdä kuinka Felix nauttii viettää aikaa heidän kanssaan, HAUVOJA unohtamatta. 😊 

Olen monen tutun kanssa puhunut viimeaikoina näinkin vakavasta asiasta kuin tunteiden kertomisesta ääneen. Vaarini meni aina vaikeaksi kun sanoin hänelle rakastavani häntä. Se ei kuulemma ole ollut suvussa tapana. Hupsua. 

Jälkeenpäin moni tuttu on sanonut ettei heidän perheissään ole ollut tapana sanoa tuota lausetta toisilleen. Moni ei ole sitä ikinä edes kuullut omilta vanhemmiltaan. Miksi?! Tämä on mielestäni ihan kamalaa. 

Joidenkin mielestä se nyt on itsestään selvää, että äiti rakastaa lastaan. Miten pieni ihminen sen voi sanomatta ymmärtää ja oppia? Saati sitten vanhempana osata näyttää tunteitaan, kun ei sitä ole koskaan oppinut. 

Minä hoen Felixille monta kertaa päivässä halihetkien keskellä ”mamma älskar dig.” Heikille kerron nuo samat sanat viimeistään nukkumaan mennessä. Vanhemmilleni usein puhuttuamme jotakin syvällistä tai jonkun meistä lähtiessä reissuun. Siskolleni varmasti liian harvoin, usein varmasti isompien koettelemusten alla. Siskon tytöille sanon rakastavani ainakin jokatoinen kerta kun tavataan.

Olenko taas ihan tunnehöpsö blondi? Kerrotko sinä ääneen rakkaillesi miten tärkeitä he sinulle ovat? 

💗

Isi opetti Feffelle miten puihin kiivetään🙈

YOLO

Olen lukutoukka. I admit. Reissuilta olen bongannut usein kirjoja joita muut reissaajat ovat jättäneet hotelleihin. Tällä tavalla löysin muun muassa mahtavan Stieg Larssonin trilogian Tyttö joka leikki tulella.

Nyt löysin Malediiveilta mielettömän hyvän kirjan joka pisti tämän blondin pään taas kovasti raksuttamaan. Kirja oli ruotsalaisen journalistin Kristan Gidlundin I min kropp Gidlundilla todettiin vuonna 2011 suolistosyöpä. Näinä aikoina hän alkoi kirjoittamaan blogia sairaudestaan ja sen tuomista ajatuksistaan. Blogi oli aluksi tarkoitettu hänen läheisilleen. Gidlund parani syövästään mutta valitettavasti alle vuoden päästä tästä, syöpä uusiutui ja todettiin parantumattomaksi. Hän kuoli syyskuussa 2013. Kirjaa ei valitettavasti ole suomennettu.

Kristian Gidlund
Kristian Gidlund

Kirja oli mielettömän koskettava. Pisti todenteolla taas ajattelemaan miten me haluamme käyttää tämän ainoan elämämme. Miehellä oli niin kovin paljon samankaltaisia haaveita kuin minulla. Matkustaminen ja lapset. Viimeisinä hetkinään hän kirjoitti paljon maista joihin hän ei koskaan ehtinyt matkustaa ja lapsistaan joita hän ei koskaan ehtinyt saada.

” Därför ser jag det ännu tydligare nu: jobba inte för mycket. Låt inte känslorna stanna i bröstet. Prata. Bråka aldrig om pengar. Våga säga nej. Våga säga ja. Paradiset kan vara en plats på jorden. Äventyret väntar, om ni bara vill.”

Koitan parhaani mukaan suht vapaasti suomentaa tuon yllä olevan.

”Sen takia sanon tämän nyt vielä selkeämmin: älkää työskennelkö liikaa. Älkää antako tunteiden pysyä rinnassa. Puhukaa. Älkää koskaan riidelkö rahasta. Uskaltakaa sanoa ei. Uskaltakaa sanoa kyllä. Paratiisi voi olla paikka maan päällä.”

Näitä asioita hoen kovasti lähipiirilleni. Työ, työ ja työ se miestä syö. Koitan varsinkin miehelleni ja äidilleni hokea miten se työ ei saa olla elämässä ensi sijalla. Jos huomenna saisi saman tuomion kuin Gidlundilla ei sillä hetkellä pitäisi harmitella miten on töissään viettänyt liikaa aikaa.

Tunteiden näyttäminen ja puhuminen. Sen minä osaan. Pisteet siitä. Pyrin rakkailleni osoittamaan koko ajan miten tärkeitä he minulle ovat. Tämä on asia josta olemme kotona joskus saaneet jopa mökötyksiä aikaiseksi. Mielestäni ei koskaan voi sanoa toiselle liikaa miten tärkeä hän on. Miehelleni koitan tätä vielä hieman opettaa. 😉

feeling

Rahasta riitely. Itsestään selvää.

Uskaltaminen. Nämä ovat asioita joihin usein törmään. Varsinkin nuorempana. Siskoni ja mieheni ovat minulle jumalia. 🙂 You know. Katson heitä kovasti ylöspäin. Minun on pitänyt oikein opetella sanomaan heille välillä vastaan. Nuorempana en uskaltanut vaikka olisin ollut ihan eri mieltä heidän kanssaan asioista. Nykyään olen ehkä hieman rohkaistunut. Eilenkin uskalsin/unohdin jättää sängyn petaamatta vaikka H asiasta vielä lähtiessään muistutti.

dare-to-dream1

Pitäisi myös uskaltaa sanoa kyllä. 🙂 Uskaltaa toteuttaa unelmiaan. Minullakin loppujen lopuksi haaveet on kaikki aika toteutettavissa. Sitä kuuhun pääsyä lukuunottamatta. Ainiin ja Teemu Selännettä. (Vitsi vitsi H)

go

Mulla on yksi tuttu joka on mun suuri esikuva. Kaveri on reissannut ympäri maailmaa toteuttamassa unelmiaan. Välillä asunut teltassa ja välillä kilttien uusi seelantilaisten mummojen luona. Tämä kaveri ei mieti asioita liian pitkälle. Hän halusi lähteä Uuteen Seelantiin opiskelemaan ja arvatkaapa kaks kertaa missä hän nyt on?! Mä en ikinä uskaltais tehdä tollasta. Miettisin liikaa mitä jos rahat ei riitä, mitä jos tulee ikävä perhettä, mitä jos en tykkääkkään. Tästä kaverista kuullaan vielä. I know it!

Hain aikanaan opiskelemaan Vierumäelle urheilutoimittajaksi. Pääsykokeet oli tosi hauskat. Pääsin sisään. Jätin menemättä. Mietin mitä jos en työllistykään. Uskallanko aloittaa opiskelija elämän taas. Uskallanko jättää vakituisen työni ja hypätä tuntemattomaan. Jänistin. Hieman asia kalvaa nykyään mieltä.

Suosittelen kaikkia ruotsinkielentaitoisia lukemaan tuon kirjan. Kertaakaan en itkenyt, vaikka vähän kyllä herkistyin. Syvennyin sitäkin enemmän ajattelemaan. You only live once!

yolo