Ei enää pikku vauva

Mihin tämä aika menee?! Viime yönä (okei huijaan, aamuna) imettäessäni, havahduin ajatukseen, että vuoden päästä tähän aikaan saattaa työhön paluuni olla lähellä. Heräsin pahaan oloon. Ahdistaa kovasti tuollainen ajatus.

Arki rullaa mukavasti. Joka päivä huomaa tuijottelevansa poikaa ja ihmettelevänsä miten ihana hän on. Felix on kovin iloinen poika. Mamman ja isin lellipentu.

  
Viime viikonloppuna tapahtui ihme. Olin siskoni kolmekymppisissä kello 16-23.00. Eikä minua kaivattu kertaakaan tänä aikana. Tissimaitoa Felix ei suostu pullosta ottamaan, mutta korvike meni alas. Samalla opittiin myös miten tuota tutiksi nimettyä kapistusta imetään. Enkä muuten voi näin viikon käytön jälkeen ymmärtää, miten me pärjättiin ilman sitä?! Ollaan viikon verran nyt myös nukahdettu tutin, EI tissin avulla. HALLELUJA! Kuulostan ehkä joidenkin mielestä kamalalta äidiltä, mutta oli ihana siskoni juhlissa hetkeksi olla ihan vain Amanda, eikä mamma.

  
Tällä viikolla Heikki on ollut paljon poissa kotoa ja vaikka Felix on erittäin tyytyväinen lapsi, huijaisin jos väittäisin, että viikko meni kevyesti. Tiedän, että viikko oli Heikille aivan yhtä rankka. Nostan todellakin hattua yksinhuoltajille. Minä sentään tiesin, että lauantai iltana tämä helpottaa.

  
Treenaamisen suhteen en välillä meinaa tunnistaa itseäni. Treeni ei enää ole pakkomielteistä hulluutta, vaan nauttimista siitä että pääsee liikkumaan. Maanantaina jouduin jättämään porrastreenin kesken, koska Felix heräsi noin puolen tunnin jälkeen, eikä itkeminen loppunut. Vanha Amanda, olisi jatkanut lenkkiä koittaen kaikin keinoin hiljentää lasta. Minä totesin nopeasti ystävälleni, että tämä lenkki loppui muuten tähän. Välillä tuntuu, että saan treeneistä jopa enemmän nyt irti kun treenaan harvemmin. Kroppa ei ole kokoajan hirveässä jumissa, vaan usein pääsen levänneenä tekemään sali treeniä.

Tänään tein ensin salin puolella leukoja 8-6-4-2, myötä ja vastaotteella. Tämän jälkeen tein rintaa ja ojentajaa. Lopuksi tein  seuraavanlaisen treenin.

Käsilläseisontapunnerruksia 10-9-8-7-6-5-4-3-2-1 ja väleissä rengasdippejä 1-2-3-4-5-6-7-8-9-10.

Käsilläseisontapunnerrukset olivat ihmeen kevyitä. Ihana huomata, että pikkuhiljaa kroppa on palaamassa entiselleen. Ensimmäisen neuvolakäynnin painoon on enää reilu 1kg matkaa.

  
Kohta alkaa meidän pikku matkaajan reissuelämä! Jouluksi lennetään Ylläkselle. Uudeksi vuodeksi varattiin matka Riikaan. Helmikuussa on sitten Thaimaan vuoro. IHANAA!!! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi pitää pienestä pitäen totuttaa reissuelämään.

  
Tällaisia pika kuulumisia tällä kertaa!