Äidin työ- Ylennys

Kirjoitin neljä vuotta sitten uudesta työstäni täällä. Työ on koko elämän mittainen, mutta nyt olen saanut ylennyksen. Vastuuni ovat kasvaneet ja nyt vastuullani on jo kaksi poikaa yhden sijaan. Palkkakin nousi hieman ylennyksen johdosta. Noin 101€.

Työn sisältö on hyvin samankaltainen kuin aiemmin. Nyt vain pikku pomoja jotka täytyy pitää tyytyväisenä on kaksi, yhden sijaan. Päivittäisiin askareisiin kuuluu siivous, ruuanlaitto, ruokkiminen ja kaikki mahdollinen joka pitää pikku pomot tyytyväisinä. Moni saattaa luulla, että päivät ovat helppoja ja lomaan verrattavissa. Uskallan väittää toisin. Olen töissä vuorokauden ympäri ja jopa treenatessani otan usein vähintään toisen pikku pomon mukaani. Uusi pomo on alkuun selkeästi halunnut näyttää kuka täällä on pomo ja työllistää välillä myös öisin jonkin verran. Pyrin silti pitämään positiivisen asenteen ja näyttämään, että selviän haastavistakin tilanteista.

Vanhempi pomo on oppinut hyvin palautteen annon työstäni. Hän osaa kehua kun teen asiat oikein, mutta saan myös tuntea nahoissani jos työskentelytapani eivät häntä miellytä. Hän auttaa jopa nykyään minua, kun tuntuu ettei kaksi kättä aina riitä. Välillä kahden ihmisen tarpeiden tyydyttäminen on raskasta. Jos yöllä ei ole tullut nukuttua ja pomot ovat molemmat vaativalla päällä on muutamia kertoja tullut purskahdettua itkuun kun tuntuu, että ei osaa hommiaan.

Työ on myös erittäin fyysistä. Isomman pomon mielestä liikkeessä pitäisi olla 24/7. Hän on näiden 4 vuoden aikana toiminut myös koutsina minulle. Pikku pomo istuttaa minut sohvalle joka ilta tunneiksi. Usein joudun syömään iltapalankin sohvalla pomon kanssa kun hän imee minut lähestulkoon kuiviin. En silti valita, näin lähennymme ja opimme parhaiten tuntemaan toistemme tarpeet.

Työt tulee tottakai lomilla myös mukaan. En muuta haluisikaan. Lomat haluan kuitenkin mielelläni viettää työpaikalta poissa niin, että joku muu kokkaa ja siivoaa. Lomat ja viikonloput ovat tärkeitä koko yhteisön tiimipäiviä. Niitä odotan aina kovasti! Tätä firmaa ei onneksi tarvitse yksin pyörittää, vaan vierelläni on yhtiökumppani joka hoitaa talouspuolen ja auttaa minua hommieni kanssa niin paljon kuin vain pystyy. Lounastaukoja työ ei sisällä. Hieman ylpeänä haluankin kehua oppineeni taas tuon ahmimisen hienouden. Syön kuin olisi tuli perseen alla. Vaikka ei siis olisikaan. Varaudun vaan siihen,että minua tarvitaan ennenkuin lautanen on vielä tyhjä. Onneksi yhtiökumppanini mahdollistaa minulle muita taukoja monta kertaa viikossa. Käytän tauot yleensä treeniin jota en voi pikku pomojen kanssa tehdä. Uinti tai pyöräily.

Itsevarmuus roolissa on kasvanut huomattavasti. En enää tarvitse apua niin paljoa kolleegoilta. Minusta on tullut se konkari joka jakelee ohjeitaan ja osaamistaan myös muille. Yritän kuitenkin pitää mielessäni, että kaikille ei toimi samat työskentelytavat kuin minulle. En itse jaksa stressata asioista liikaa.

Rakastan työtäni. Tästä olen unelmoinut pikku tytöstä asti. Välillä työ on yksinäistä ja tuntuu ettei yksinkertaisesti riitä. Useinmiten olen kuitenkin niin onnellinen, että saan tehdä tätä. Saan olla 110% oma itseni, eikä kukaan voi ikinä korvata minua. Tämä on se työ joka oikeasti merkitsee. Ne ihmiset jotka toivottavasti kuolinvuoteellani istuvat vierellä ja kiittävät tehdystä työstäni.

Rakastan näitä tyyppejä ja olen kiitollinen, että minulle on tämä tehtävä suotu. Äitiys. 💗

Maanantai Amtsin matkassa

Tykkään itse lukea välillä näitä ihan perus arki juttuja muiden blogeista. Tässä tulee siis perus maanantai Amtsin matkassa. Pitäkää kiinni, vauhti on aika kova. 🙂 Moni kyseli myös ruokailuistani, joten tästä saa ehkä pienen käsityksen arki syömisistäni.

05:00 Herätys: Pisut, pesut ja vaatteet niskaan. Lasi vettä ja beetasalpaajat nassuun.

05:30 Hyppään autoon ja ajan Pasilaan, jossa on sovittu kaverin kanssa juoksutreffit.

06:00-7.30 Aamulenkki 8km ja kyykkyjä+vatsoja salilla.

8.15 Kaupan kautta aamiaispöytään. Päivän odotetuin ateria. Kaurapuuroa, 200g Kesoa ja marjakeittoa. Lasi vettä ja 2kuppia kahvia. Samalla ehtii vaihtaa kuulumisia maailman parhaiden työkamujen kanssa.

8:45 Kone auki, luurit korville ja hommiin.

11.15 Kauppaan ostamaan lounasta. Lounas on about joka arkipäivä sama. Salaattia kananmunalla. Jälkkäriksi ananasta. Lasi vettä ja 2 kuppia kahvia.

12:15 Takaisin sorvin ääreen.

13-14 Tiimipalaveri

14:40 Välipalaksi omena, vettä ja kuppi kahvia

14.55-16.15 Töitä kunnes kiireellä hakemaan Felix dagiksesta.

17.00 Feffis kainaloon ja kohti Itistä

17:30 Päivällinen Itiksen Fonda del solissa. Mammalle savulohisalaatti, Fefelle knackiksia ja franskalaisia. Leivän jätin syömättä, se kuuluu viikonloppu herkkuihin 😄Juomaksi vettä.

18:15 Fefen lääkäri jossa tarkistettiin korvat ja todettiin että minimän joutuu viikon päästä kolmatta kertaa korvien putkitukseen. Yllätykseksi törmättiin vanhaan työkaveriini perheineen ja ehdittiin kiireisesti vaihtaa kuulumiset. 💗

18:50-20.00 Vuosaaren uimahallissa uimassa. Menee kuntoilusta tuokin kun saa juosta minimänin perässä ja laskea liukumäessä. HUIPPUA! Kotimatkalla Fefe söi banskun ja joi trippimehun.

20.30 Fefen hampaiden pesu, yöpaita päälle, ja nukkumaan. Heikki hoitaa illan nutuksen. Puran päivän treeni ja uimakassin. Seuraavan aamun treenikamojen pakkaus.

21.00 Oma iltapala. Mustikoita ja kauramaitoon tehtyä Chia vanukasta. Iltatee ja vettä. Tärkein unilääke: Magnesiumi. Venyttelyä telkkarin ääressä.

22:00 Hampaiden pesu ja nukkumaan. Aamulla taas 05:00 herätys. 😴

Mennyt vuosi

Kohta on vuosi 2017 päätöksessä. Aika tarkalleen vuosi sitten kirjoittelin täällä äitiysloman loppumisen fiiliksistä. Tavallaan tuntuu, että tuosta olisi ikuisuus, se on ainakin saletti, että tämä vuosi on mennyt järkyttävän nopeasti.

Instagramiin laitoinkin jo postausta johon kirjoitin, että tänä vuonna olen itsekkäästi keskittynyt aika paljon itseeni. Aloitin kokonaan uudella alalla, uudessa työpaikassa tammikuussa. Työ ja työpaikka ylitti kaikki odotukseni. Olen viihtynyt mielettömän hyvin ja koen olevani todella onnekas kun suuntaan joka aamu innolla ja hymyssäsuin kohti työpaikkaa. Tuntuu myös, että uuden työn kautta olen oppinut itsestäni todella paljon. Minulla on yllättävän hyvät hermot ja positiivinen elämänasenne. Välillä voisin kuulemma kuitenkin käyttää suodatinta enkä aina oksentaa ulos kaikkia ajatuksiani. 😁

Tajusin vasta takaisin töihin palattuani miten paljon olin kaivannut sosiaalista elämää. Työkaveri raukat ovat saaneet vähän kärsiä siitä kun onnellisena olen paistatellut huomion keskipisteenä aina kun mahdollista. Hello world, Amtsi is back! 😉

Olen käynyt pitkästä aikaa tänä vuonna taas ulkona ystävien kanssa. Kotona lapsen kanssa ollessani kävin ulkona kavereiden kanssa kahden vuoden aikana oikeasti yhteensä ehkä 5 kertaa. Ihan nyt rehellisenä voin sanoa senkin, että on ollut ihana päästä kavereiden kanssa laulamaan karaokea ja juhlia aamu 5 asti. Heikki ei ehkä ole asiasta kanssani ihan samaa mieltä. 😀 Puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa, että äitiys on tehnyt minut jonkinlaiseksi super ihmiseksi eikä krapulat pahemmin tätä mammaa enää seuraavana päivänä vaivaa.

Vuosi 2017 on ollut ennenkaikkea super urheilu vuosi minulle, tätä en millään olisi vuosi sitten uskonut kun takapuolessa oli avohaava ja odottelin pelolla seuraavaa leikkausta. Olen päässyt super hyvin treenaamaan tänä vuonna, kiitos koti tiimilleni, sekä treenikamuilleni. Ennätykset ovatkin paukkuneet oikein todenteolla. Leuanveto ennätys on tällä hetkellä 15 leukaa ja puolimaraton 1:53.15! En oikein vieläkään voi uskoa päässeeni tuollaisia suorituksia.

Minimän opetteli vuosi sitten puhumaan lauseita. Nyt jätkä puhuu sujuvasti suomea ja ruotsia, sekä laulaa aina kun saa tilaisuuden. Vuosi on ollut hektinen ja varsinkin alkuvuosi itselleni henkisesti todella raskas leikkauksen vuoksi. Felix on kuitenkin sellainen piristysruiske arjessa, että tuon kanssa touhutessa unohtuu murheet aika nopeasti. Joka päivä mietin mielessäni miten huikea persoona Felix on. Mielettömän iloinen, utelias ja energinen. Maailman paras tyyppi! 💗

Vuosi on ollut välillä todella raskas, mutta pyrin aina ajattelemaan asioita positiivisuuden kautta sekä iloitsemaan pienistäkin asioista. Tämä vuosi on tuonut minulle paljon huikeita uusia ihmisiä elämääni ja saanut minut arvostamaan terveyttä vielä entistä enemmän.

Kuumeinen minimäni kainalossa suuntaan pikkuhiljaa joulun viettoon. Meillä ei ole mitään suurempaa ohjelmaa. Aijotaan viettää aikaa perheen kanssa, treenata, syödä, nukkua ja syödä vähän lisää.

Rentouttavaa joulua kaikille! 💗

Parisuhdeaika

Kahden keskeinen aika. Rehellisesti sanottuna sitä on tällä hetkellä hyvin hyvin vähän. Ehditään Heikin kanssa vaihtamaan kuulumisia rauhassa noin 1h ajan iltaisin. Se on mielestäni aika vähän. fullsizeoutput_6ee.jpeg

Meillä on se hyvä tilanne, että ehdittiin olla kahdestaan 10 vuotta, ennen kuin Felix syntyi. Me tosin ollaan totuttu tekemään paljon yhdessä. Ennen treenattiin yhdessä, käytiin paljon elokuvissa ja touhuttiin kavereiden kanssa. Nykyään yhdessä treenaaminen on vaikeampaa, koska jonkun täytyy olla Feffen kanssa. Kesä säillä tuo oli helmpompaa kun voitiin treenata yhdessä ulkona. Elokuvissa ollaan käyty kahdestaan ehkä 2 kertaa Felixin syntymän jälkeen. Minä olen meistä ehkä tuo sosiaalisempi tapaus ja käyn jonkin verran ulkona kavereiden kanssa, lähinnä viikonloppuisin. IMG_6618.JPG

Yhteinen aika keskittyy paljon viikonloppuihin. Tuntuu tosin, että viikonloputkin menee ihan hujauksessa. Arki päivät menee enemmän ”vuoroissa.” Se joka hoitaa aamu hommat Feffen kanssa on iltaisin yleensä pidempään töissä. Meillä Heikki yleensä hoitaa aamut ja minä käyn treenaamassa. Iltapäivisin Heikki on sitten pidempään töissä kun minä haen Felixin. Saatetaan käydä dagiksen jälkeen vielä kaupassa, Hoplopissa tai puistossa. Muutama viikko sitten sovittiin, että yksi ilta viikossa pyhitettäisiin perheen yhteiseksi illaksi, mutta rehellisesti sanottuna tuo kuulosti helpommalta kuin mitä todellisuus on. IMG_1046.JPG

Molemmilla tämä syksy on myös erittäin työn täytteistä. Heikillä tämä on ehdottomasti hektisintä aikaa töissä. Pitkiä päiviä, työmatkoja ja tiukkoja aikatauluja. Ajatukset on molemmilla paljon työasioissa ja ajatuksia on välillä vaikea nollata vaikka tulee kotiin.

Välillä tuntuu, että ehdin vaihtamaan enemmän kuulumisia työkavereiden kuin Heikin kanssa. Onhan se totuus, että töissä vietän samojen ihmisten kanssa vähintään 8h päivässä, kun Heikin kanssa ehdimme näkemään arkisin max. 3h hereillä. (Josta osan ajasta mini ihminen huutaa ”Mamma titta ryhmä hau!!!”)  Työkaverini varmasti tietävät kaiken Feffestä, vaikka eivät minimäniä koskaan ole edes tavanneet. 😀fullsizeoutput_22.jpeg

Itse lähden ensi viikonlopuksi Fuengirolaan työn puolesta. Pojilla on siis äijien viikonloppu tiedossa. Itse en kyllä pode tästä mitenkään huonoa omaatuntoa. Kotona vietetty aika on vielä aika tuoreessa muistissa ja huomaan kaipaavani jonkin verran omaa aikaa edelleen. Lähinnä tuntuu, ettei vuorokaudessa riitä tunnit. Haluaisin päivässä hetken omaa aikaa, aikaa perheen kanssa ja kahdenkeskeistä aikaa mieheni kanssa. IMG_5564

Viimeksi kun kirjoitin aiheesta, huomasin ettei me todellakaan olla ainoa perhe joka painii saman tilanteen kanssa. Homma kuulemma pahenee vain kun lapsen harrastukset tulevat mukaan kuvioon. 🙂 Yritän itse kuitenkin miettiä, että niinkuin lapsen saannin jälkeen kaikki, on tämäkin vain tietty vaihe elämässä.

Nyt lähden varaamaan meille KAHDEN keskeistä ravintola iltaa ja ilmoittamaan mummille, että Felixillä olisi tiedossa elämänsä ensimmäinen yökyläily. (It’s about time, eikö vaan!?)

Tekosyitä

Pyydän jo valmiiksi anteeksi suorapuheisuuttani, eikä tarkoitukseni ole missään nimessä loukata ketään.

Minulta on viimeaikoina kyselty paljon, miten pystyn yhdistämään liikunnan kiireiseen arkeen pienen lapsen kanssa. Itselleni liikunta on elämäntapa, joten laitan liikunta hetket onnistumaan.

Olen kiinnittänyt jonkin verran huomiota ihmisten liikkumiseen arjessa. Mielestäni on huolestuttavaa miten usein ihmiset valitsevat portaiden sijaan hissin. Tekosyiksi portaiden välttämiseen sanotaan, että on juuri syöty tai ei heti aamusta tai oikeastaan ihan mitä hullumpia syitä. Portaiden käveleminen tuo mukavasti hieman lisää liikuntaa lähes huomaamatta päivään.

Itse olen nyt valoisaan aikaan huomannut, että aamutreenit on minun juttuni. Herään mielelläni aamu 5 ja lähden treenaamaan 5.30-6.00. Tuohon aikaan ehtii hyvin tekemään reilun tunnin treenin, eikä aika ole pois perheen yhteisestä ajasta, kun äijät jäävät kotiin vielä sänkyyn tuhisemaan. Suosittelen!

Lasten kanssa harrastaminen on myös mahdollista. Itse pyrin esimerkiksi pyöräilemään mahdollisimman paljon matkoja, joista Felix jaksaa istua mukana fillarin kyydissä. Kesällä ulkotreenipaikat ovat myös erittäin jees. Juhannuksena teimme Heikin kanssa urheilukentällä juoksutreenin, joka sisälsi 200m ja 400m spurtteja radalla. Feffe juoksi innoissaan meidän mukana. Lasten kanssa voi myös tehdä omankehonpainon jumppia. Itse teen näitä paljon jos Heikki on työmatkoilla. Samaa ideaa voi toteuttaa vaikkapa lapsen pelikentän laidalla. Yksinkertaisia jumppia. Esimerkiksi 5 kierrosta: 5 punnerrusta, 10 kyykkyä, 15 askelkyykkyhyppyä, 20 vatsaa.

Työmatkat kävellen tai juosten? Entinen työpaikkani oli 7km päässä kotoa, joten juoksin tai pyöräilin lähes aina työmatkat. Nykyinen työpaikkani on hieman kauempana kotoa, joten juoksu töihin ei ihan hetkessä luonnistu. Tänään pyöräilin kuitenkin tuon 24km työmatkan ensimmäistä kertaa, mutta en takuulla viimeistä. Pyöräni on appiukon vanha ja minulla on lisäksi Feffen istuin kiinni fillarissa. Ei mikään kisakonkeli, mutta hyvin se eteenpäin kulki. Ihana ystäväni tuli vielä koko matkan mukana ja opasti reitin mitä pitkin pyöräillä. Parasta!

Meillä työpaikka on myös hankkinut 4kpl työfillareita. Säiden salliessa lähdetäänkin työkavereiden kanssa lähes päivittäin pyöräillen lounaalle. Huippua!

Liikkumisen ei aina tarvitse olla himourheilua, sitä voi esimerkiksi lähteä koko perheen kesken uimaan. Kysymys on arjen pienistä valinnoista.

Kuulostaako järkevältä? Pyrittekö itse saamaan liikuntaa mukaan arjen askareisiin?

Torstai

Tällainen on kiireisen työssäkäyvän mamman perus torstai. 


Herätys 5:05. Meikä mamma ei torkuta vaan sängystä pompataan samantien ylös. Betasalpaajat ja biotiinit naamaan ja perus aamutoimet. 5:30 hyppään autoon ja ajelen Leppävaaran maauimalaan työkaverin kanssa aamutreeniin. 

Uin vajaan tunnin ja kahdeksan aikoihin ollaan töissä. Syön vasta aamukahvilla aamupalan. 

Työpäivä etenee normaalisti. Puoliltapäivin fillaroidaan mimmien kanssa työpaikan pyörillä Tokyo 55 sushi lounaalle. Ollaan ihan innoissaan työpaikan fillareista ja ollaan varmasti aikamoinen näky kaupungilla niiden kanssa. 

Työt lopetan 16.00 ja lähden ruuhkiin ajelemaan kohti Fefen dagista. 

Minimäni matkaan ja kotia kohti. 

Kotona Minimäni katsoo pikkukakkosta ja toimii apukokkina kun laitan papupyöryköitä päivälliseksi. Kello 18:00 aikaan syödään.

Ruuan jälkeen heitetään kypärät päähän ja lähdetään 2km päässä sijaitsevaan uuteen leikkipuistoon leikkimään.

Leikkipuistosta kotiudutaan niin, että onkin jo aika syödä iltapalaa. Luetaan kirjoja samalla kun Feffe mutustelee vesimelonia ja banaania. Iltapalan jälkeen vaipanvaihdot, hampaiden pesut ja vielä muutama kirja sohvalla. 

Vähän jälkeen 20:00 Feffe kömpii omaan sänkyyn ja 20.30 sängystä kuuluu tasainen tuhina.

Tässä vaiheessa on pakko vielä siistiä keittiö ja olohuone. Kun kämppä on jokseenkin asuttavan näköinen nappaan itselleni iltapalaa ja luen kirjaa samalla. Vähän jälkeen 21 pesen meikit ja hampaat ja painun pehkuihin. Heikki on firman kesäjuhlissa, joten aamulla on heti aamurumba edessä minimänin kanssa. 

Hullun hektistä, mutta tällä hetkellä nautin arjesta täysillä.

Miltä kuulostaa? 😄

Minä ja minimäni

Tällä viikolla isi on ollut reissussa. Ollaan maanantaista asti vietetty aikaa kaksisteen Fefun kanssa. 💗 

Mamma oli viikonloppuna pitkästä aikaa viihteellä ja maanantaina heräsin vielä aamu 5, että ehdin treenaamaan työkaverin kanssa ennenkuin H lähtee reissuun. (Halleluja oikeasti kavereista jotka on maanantai aamuna 6 juoksemassa 10km lenkkiä mun kanssa) Jännitin vähän miten rankka viikko olisi luvassa.

Sää on onneksi suosinut ja arki yksin minimänin kanssa onkin mennyt yllättävän helposti. Fefe kysyy aamulla heti herättyään ”missä isi on?” mutta on onneksi tyytyväinen kun saa vastauksen. Öisin nukun niin sikeästi korvatulpat päässä, että en varmaan edes kuule jos herralla välillä on tutti kateissa. 🙈✌🏽

Itse suhaan menemään siitä hetkestä kun avaan aamulla silmät. Tänään homma meni loistavasti kun ehdin tehdä omat aamutoimet ja keitellä meille puurot ennenkuin Fefen sängystä alkoi kuulumaan ”’mammaa, kom!’ 

Tuntuu tosiaan, että valveillaoloaika menee kokoajan suhaten. Aamulla aamupalat, vaatteet, pisut, pesut ja kiireellä autolla dagikseen. Töissä en ole hetkeäkään hiljaa ja harvoin edes paikoillani. Neljän aikaan kone kiinni ja kiireellä hakemaan Feffeä. Tänään tultiin nopeasti kotiin vaihtamaan vaippa, tekemään ruoka ja syömään. 

Ruuan jälkeen pikainen facetime puhelu Isille kun samalla puettiin jo fillari kypäriä päähän. Fillarin selkään ja 5km pyöräily Koiramäen Pajutalleille jossa mummi ja mufa jo odotteli. Fefu tuli heidän kyydissä 19 aikaan kotiin ja minä poljin minkä pakaroista lähti. Ilta villit, iltapalat, hampaiden pesu ja nukkumaan. Felix ottaa Juti pupu kainaloon ja tutin suuhun nukkumaan mennessään. Tämä on päivän ensimmäinen hetki kun voi hetken makoilla hiljaa paikallaan ja odottaa, että minimäni nukahtaa. Kun sängystä kuuluu tasainen tuhina alkaa siivous ja valmistautuminen seuraavaan päivään. 

Kun hommat on valmiit pääsee nukkumaan. 💗

On ollut ihana viettää paljon aikaa keskenään Fefen kanssa. Minimänillä on aikamoinen papukaija vaihe meneillään. Autossa huudellaan ”ambulanssi, missä ooolet?” Vaikka välillä väsyttää niin eihän tuon kanssa voi olla muuta kuin iloinen. Jätkä nauttii elämästä 100 lasissa. 👊🏻💗 

Päiväkoti on pelastus kun on lapsen kanssa kaksin. Feffellä tulee 8-9h päiviä, mutta tuo tuntuu viihtyvän, joten en pode huonoa omaatuntoa asiasta. Treenaamaan ei pysty niin helposti kun ei ole ketään muuta joka vahtisi lasta. Pyrinkin silloin tekemään kotijumppia yhdessä Fefen kanssa tai pyöräilemään. 

Tällaista arkea täällä! Kuinkas siellä? 😊