uinti

Mutsi reenaa

30 toukokuun, 2016 lindbladamanda2 kommenttia

Ootteko instagramissa huomanneet tuon mahtavan hashtagin jonka olen itselleni varastanut? 😂

Viime viikko oli TODELLA hyvä treeni viikko siihen nähden, että olin yksin lapsen kanssa tiistaista perjantai iltaan. Treeni viikko näytti tältä.

Maanantai: Uintia Leppävaaran upeassa maauimalassa. Tilaa oli todella hyvin uida. Kesäkuun loppuun asti sisäänpääsymaksulla 5€ pääsee niin maauimalan kuin uimahallin puolelle uimaan.

Tiistai: Heikin lento lähti päivällä. Kävin aamulla Vidalla tekemässä vähän painonnostoa ja pienen metconin. Tempausta maasta ja rinnalleveto+etukyykky+ylöstyöntö sarjoja. Metcon oli seuraavanlainen

21-15-9 Rinnalleveto+työntö 10kg käsipainoilla, boksihyppyjä, abmat vatsoja ja wallballeja.

Keskiviikko:

5 kierrosta: 400m juoksua, 10 kahvakuulaveilautusta, 20 askelkyykkyä kahvakuulalla, 10 leukaa, 10 boksihyppyä.

Torstai: Lepo

Perjantai: 10km juoksulenkki Feffe rattaissa.

Lauantai: 0-4min juoksu (buy in)

2min lepo
6-16min
21-18-15-12-9
Russian kettlebell swing+goblet squat

2min lepo
18-30min (time cap)
21-18-15-12-9 Burbees+T2B

Buy out 4min juoksu

Sunnuntai: Hydrotraining. Tämä oli mahtava uusi lajituttavuus jota kävin Haagassa testaamassa. Sanoisin, että laji on yhdistelmä vesijumppaa, uintia ja crossfittiä. Vesijumppa liikkeissa käytettiin paljon eri välineitä, jotka sai liikkeet todella hyvin tuntumaan. Välillä noustiin altaasta ylös ja tehtiin kyykkyjä, punnerruksia ja burpeita. Välillä uitiin ja potkittiin. Tykkäsin treenistä todella paljon. Treeni tuntui tehokkaalta ja kaloreita kului varmasti. Illalla oli meinaan loputon nälkä ja jano. Lisää hyrdotrainingista voit lukea täältä.

Treeni vinkki

8 tammikuun, 2016 lindbladamandaJätä kommentti

Pakko nopeasti ennen viikonloppua tulla jakamaan tällainen hyvä treeni, jota voi hyödyntää monessa eri lajissa. Olen tällä viikolla tehnyt kaverini kanssa tämän skiergo laitteella ja uiden. Tämän voisi myös tehdä esimerkiksi soutulaitteella tai vaikkapa ulkona juosten. 👌🏼

3x1min työtä 1min lepoa

3x2min työtä 2min lepoa

3x1min työtä 1min lepoa

Simppeliä ja tehokasta! Juoksun tekisin niin, että työ osio olisi reippaampaa juoksua ja lepo kevyttä hölkkää/kävelyä. Kaverin kanssa mukava, kun toinen voi aina levätä kun toinen tekee töitä.

Pitäkää peukkuja huomiseen juoksuun!

Ihanaa viikonloppua!

Mamma ja crossfit

25 lokakuun, 201525 lokakuun, 2015 lindbladamandaJätä kommentti

Muutama lukija onkin jo kysellyt crossfitista, joten ajattelin hieman raottaa missä mennään harrastuksen kanssa.

Käytyäni yhdessä crossfit treenissä synnytyksen jälkeen, huomasin miten rajua laji on synnytyksen jälkeen. Treenin jälkeen minulla alkoi uudelleen vuoto, joka oli pari viikkoa aikaisemmin jo loppunut.

Aloitimme crossfitin aikanaan mieheni kanssa yhteisenä harrastuksena koska jaoimme intohimon urheiluun mutta molempien treenatessa omia lajeja ei meille jäänyt tarpeeksi yhteistä aikaa. Nyt lapsen synnyttyä yllätyksenä tuli, että salin säännöt kielsivät vauvan mukaan ottamisen. Tässä elämäntilanteessa jouduimme siis keskeyttämään crossfitin, ainakin siksi aikaa että Felix kasvaa.

Tällä hetkellä pyrin saamaan kroppaani takaisin voimaa, sekä peruskuntoa. Perus viikko näyttää yleensä tältä.

Ma:uinti

Ti: sauvakävely/pururata kuntopiiri

Ke:Perus salitreeni

To: Mäkivetoja

Pe: Painonnosto

La: Perus salitreeni

Su: Kuntopiiri

Mieheni käy Katariina ja Matti Vestmannin painonnostovalmennuksessa Tempaus areenalla. Heikki opastaa minulle samoja treenejä mitä hän tekee Tempaus areenalla. Minun kohdallani pidetään kuitenkin painot vielä maltillisina.

Sunnuntaisin tehdään kavereiden kesken Vidalla 30-45 minuuttinen kuntopiiri. Ideana on tehdä 4-5 eri liikettä. 30 sekuntia työtä ja 30 sek lepoa. Liikkeinä esimerkiksi soutua tai assault bike, trx soutua, wallballeja ja rinnallevetoja. Mukavaa peruskunto treeniä, jolla hiki nousee hyvin pintaan.

Salitreeneissä teen yleensä perus kuntosalitreenin jonka loppuun saatan tehdä crossfitista tutun metconin. Viimeksi tein esimerkiksi käsitreenin, jonka pääliikkeenä oli 3×5 vauhtipunnerrus. Lopuksi Fran metcon skaalattuna.

21-15-9

Thrustereita 25kg ja leukoja kuminauhalla

Tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni tämä tuntuu parhaalta treeni muodolta. Asumme 5 minuutin kävelymatkan päässä Vidalta, joten matka ei ole ongelma. Pystyn aloittamaan treenin milloin itselleni sopii tai milloin Felixille sopii. Pystyn myös paremmin suunnittelemaan itselleni sopivan treenin. Crossfitissä en vielä kykenisi tekemään kaikkia liikkeitä, esimerkiksi toes to bareja ja tuplahyppyjä, joten joutuisin lähes aina soveltamaan treenejä. Felix on myös aina ollut tervetullut Vidalle. Teemme usein niin, että ensin minä olen pojan kanssa tyhjässä jumppasalissa kun Heikki treenaa ja tämän jälkeen heitetään läpsystä vaihto.

Tykkään todella paljon tämän hetkisistä treeneistä, jotka tuntuu monipuolisemmilta kuin pelkkä crossfit. Yhtäkkiä huomaan etten ole pariin vuoteen tehnyt kunnon pk treeniä. Eli matalilla sykkeillä hieman pitkäkestoisempaa harjoitusta. Nyt ne ovat taas tulleet takaisin kuvioihin. Tehdään Felixin kanssa nykyään aamuisin 6-10km vaunulenkkejä. Treenikavereita crossfitistä kaipaan kuitenkin kovasti. 💗

Onneksi crossfitin kautta tutustuimme saman henkiseen pariskuntaan, jotka ovatkin meidän kanssa nyt samassa elämäntilanteessa. Käydäänkin nyt paljon yhdessä treenaamassa.

Näin se elämä muuttuu ja näillä treeneillä mennään ainakin toistaiseksi… 😊

24 syyskuun, 2015 lindbladamandaJätä kommentti

Pyhitän yhden kokonaisen postauksen urheilulajille, joka on sydämmessäni aina se number one liikuntamuoto.

Uinti.

Aloin harrastamaan uintia muistaakseni 6-vuotiaana Vantaan Vesikot nimisessä uimaseurassa, tekniikkaryhmässä. Treenit olivat aina viikonloppuisin 9 aamulla. En ollut tuolloin varsinaisesti mikään aamuvirkku, joten luojan kiitos vanhempani sinnikkäästi raahasivat vastustelevan blondin sängystä altaaseen joka viikonloppu. Tuossa iässä en ollut varsinaisesti mikään urheiluhullu lapsi. Päinvastoin. Jos minulta olisi kysytty, olisin päivät istunut meidän överi mukavassa nojatuolissa, katsomassa telkkaria ja syömässä hedelmäpommi jogurttia.

Teini-iässä, treenimäärät lisääntyivät ja harrastus muuttui totisemmaksi. Tässä vaiheessa jouduin myös valitsemaan rytmisen voimistelun ja uinnin väliltä. Vartalonmalliani katsoessanne, ette ehkä kovin kauaa mieti kuinka helppo laji valinta oli. 😉 Uinti oli tässä vaiheessa minulle jo enemmän kuin harrastus. Kerrankin olin jossain hyvä. Treenikavereista löytyi tuolloin myös parhaat ystävät ja komeita poikia. 😀

Uinti on ollut minulle pienestä asti mieluinen elementti. Opin uimaan 3-vuotiaana, joka on varmasti edesauttanut etten koskaan ole pelännyt vettä. Vaikka pienenä olinkin pulska, vedessä olin aina kevyt. 🙂

Uskon, että uinnin takia olen myös aina ollut suht sinut kroppani kanssa. Pitkälahkeisia uikkareita ei treeneissä käytetty, vartalo oli aina esillä. Tämän vuoksi en ikinä koulun voimistelu tunneilla ollut yksi niistä tytöistä jotka vaihtoivat vaatteensa lukittautumalla ahtaaseen WC koppiin.

Uinti herätti kadotetun itsetuntoni. Se oli myös minun ja isäni yhteinen juttu. ❤

Vasta näin vanhemmiten olen tajunnut miten hieno laji uinti on. Raskaana ollessa se oli yksi harvoista lajeista, jossa tunsin itseni edelleen kevyeksi. Uinti on minulle siitä hyvä, että voin vetää uidessa ihan puhtaasti peruskunto treenin tai halutessani kunnon hapotuksen. Vasta kilpaurani lopetettuani, olen myös tajunnut ettei parempaa kokovartalo treeniä voi ihminen saada, kuin uidessa.

Felixin kanssa on tarkoitus aloittaa vauvauinti lokakuussa. Kuulen usein, että vanhemmat jotka eivät itse esimerkiksi pidä uimahalleista eivät vie tämän vuoksi ollenkaan lapsiaan uimaan. Se on mielestäni väärin. Uimataito on mielettömän tärkeä taito ihan vauvasta vaariin.

Nyt haastankin kaikki lukijat etsimään kodin läheisen uimahallin ja tekemään kunnon kokovartalo treenin. Jo puolessa tunnissa saa kuntouimarina hyvän treenin aikaiseksi. Uinti ei myöskään ole kallista, jos verrataan esimerkiksi kuntosalien kertamaksuihin.

Mikäli joku haluaa uima opetusta, voin lämpimästi suositella FitPit Oy:tä! Tunnen vetäjistä lähes kaikki ja voin luvata takuuvarmasti laadukasta ja yksilöllistä opetusta. Varmasti saa muuten noiden kavereiden kanssa harjoitella hymyssä suin. 🙂

Ennakkoluulot ja koulu-uinti muistot syrjään. Uinti on IHANAA! ❤

Salamatkustaja Malediiveilta

28 joulukuun, 201428 joulukuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Nyt on kotiuduttu pohjoisen joulunvietosta. Koska mies flunssaili ja minä kärsin pohjoisen oi niin vieraasta bakteerikannasta, todettiin että saatetaan lähteä talvilomalla etelänmatkan sijasta Lappiin hiihtämään. Saa nähdä löytyykö sieltä enää näin lyhyellä varoitusajalla vapaita mökkejä. Jos saadaan vanhempani mukaan niin lähdetään kyllä varmasti. 🙂

Ajattelin hieman tässä kertoa näistä ensimmäisistä viikoista salamatkustajan kanssa. Jätettiin ehkäisy pois häämatkalle. Matkan jälkeen ihmettelin muutaman kerran kun tissiliivit oli lennon jälkeen puristanut niin että nännitkin oli ihan arat. (Sori miehet, liikaa yksityiskohtia I know.) Kun tätä arkuutta kuitenkin jatkui vielä viikko kotiutumisen jälkeen aloin hieman ihmettelemään. Eikä niitä kuukautisiakaan sitten kuulunut. Yhtiäkään ns. normaaleja menkkoja ei kuitenkaan ollut ehkäisyn lopetuksen jälkeen joten rauhassa odottelimme vielä reilun viikon, koska kierrostahan ei ihan varmuutta ollut. Minulla on kuitenkin 9 vuotiaasta (kyllä luit oikein, minä pieni lapsi raukka) asti ollut todella säännölliset kuukautiset joten ei auttanut kun ostaa raskaustesti.

Eräänä keskiviikko aamuna herättiin 5.30 pissimään tikkuun ennen aamutreeniä. Myönnettäköön että tässä vaiheessa uskalsin jo hieman toivoa niitä kahta viivaa, enkä ihan kamalasti yllättynyt kun ne nopeasti tikkuun ilmestyivät. Hetki siinä ihmeteltiin ja halailtiin ja lähdettiin treeneihin. Treenissä oli tuolloin boksihyppyjä, raakatempausta ja wodina boksihyppyjä ja kahvakuulaheilautuksia. Tuosta päivästä lähtien on treenatessa koko ajan takaraivossa kolkuttanut ääni, VAROVASTI! Muistan että tuossakin askelsin boksihypyt alas. Burpeita en ole testin tekemisen jälkeen tainnut kertaakaan tehdä enää normaalisti. Ajatus mahalleen hyppäämisestä kuulostaa tyhmyydeltä.

Soitin treenin jälkeen heti neuvolaan josta yksi ensimmäisistä kysymyksistä oli. ”Oletteko jo ehtineet miettiä missä synnytätte?”

Ööh, me ollaan just ymmärretty mitä noi kaks viivaa tossa tikussa tarkottaa, ei ei todellakaan olla ihan synnytykseen asti vielä päästy. No vaihtoehdot on Jorvi tai Kättäri joten oli aika helppo päätös tuo Kättäri kuitenkin. Neuvolan täti ei osannut neuvoa betasalpaajan käytössä ja lähetti meidän sillä sekuntilla lääkärin vastaanotolle. No lopulta tämän sekä Meilahden kardiologien päätös oli se että lääkitystä jatketaan normaaliin tapaan.

Alkuraskaus on ollut minulla todella helppo. Jos mustia ja turvonneita nännejä ei lasketa niin väitän että ei minusta kovinkaan helposti huomaa olevani raskaana. Mitä nyt viini on mennyt pikkujouluissa muiden kurkusta alas. Ja pinna on extra lyhyt. Pahoinvointia oli ehkä 2 viikkoa. Sekin iski lähinnä syötyäni. Tulloin maistui suolakurkut, kurkku ja ranch dippi.

Liikuntaa olen pyrkinyt jatkamaan suht entiseen tapaan. Crossfit tuntuu vaan olevan vielä niin uusi juttu että siinä välillä mietityttää mikä on järkevää ja mikä ei?! Leuat tuntui alkuvaiheessa todella ällöttävän repivältä, samoin GHD vatsat. Joten niitä en hetkeen tehnyt. Muutama viikko sitten kokeilin leukoja uudestaan eikä ne enää tuntunut ikäviltä joten tein winter war karsintalajin. 😀

Teemu Roinisen painonnosto kurssikin osui alkuraskauteen. Kurssi huipentui kilpailuun. Jätin painot ns. mukavuus alueelleni. Tein suoritukset sellasilla painoilla jotka vielä tiesin olevan suht helppoja minulle. (43kg+60kg) Raskaus ei mielestäni ole oikea aika tehdä maksimejaan.

Olen viime aikoina pyrkinyt kävelemään töistä treeneihin vähintään kerran viikossa. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt itseni useammin taas uimahallilta. Uinti kavereikseni olen vielä saanut omat vanhempani mikä lisää vielä homman mielekkyyttä. Olemme todella läheisiä perheessämme ja minusta on ihanaa kun nyt olen uinnin takia nähnyt vanhempiani useamman kerran viikossa. ❤ Uinti tuntuu tällä hetkellä mukavemmalta kuin crossfit. Crossfit on kuitenkin kovasti niitä kovia 1-5 maksimitoistoja tai hemmetisti sykettä nostattavia metconeja. Uinnissa saan treenattua myös koko kehoa mutta saan pidettyä sykkeet helpommin matalemmalla.

Niinkuin tosiaan mainitsin on tämä alkuvaihe kyllä ollut varsinaista pelkäämistä. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takana haluisin pikku hiljaa alkaa nauttimaan tästä raskadesta. 🙂 Hassua miten olin aina ajatellut että minä jatkan treenaamista vanhaan malliin odotus aikanakin… Kyllä se järki ja suojeluvaisto sieltä kuitenkin heti puskee esiin. Nyt mennään 9 kk pikku kaverin ehdoilla ja oma kroppa saa vaan tehdä parhaansa jotta pikkuisella on mahdollisimman hyvät oltavat. Ennätyksiä ja täydellisiä pakaroita voidaan taas metsästää kun pikkunen on saatu turvallisesti tähän maailmaan.

Kamala sairaus nimeltään Crossfit

30 toukokuun, 201430 toukokuun, 2014 lindbladamanda4 kommenttia

Mieheni mielestä provosoidun liian helposti. Inspiraatio tähän postaukseen tuli jääkiekkoilija ystävältämme joka MINUN MIELESTÄNI pitää Crossfittiä kamalana sairautena joka pitäisi kadottaa maan päältä. Itseäni jotenkin huvittaa nämä crossfitista aiheutuvat viha ja rakkaus reaktiot. Itse kuulun niihin jälkimmäisiin. Why do you care?! Mistä tämä viha pulppuaa ja miksi. Uskon että yksi syy tähän on vitutus. Ihmisiä vituttaa Crossfittaajien hehkutus. Siskoni on minulle joskus sanonut että tuntuu kun sun elämässä tärkeintä on nykyään se urheilu, eikä suinkaan ne oikeasti tärkeät asiat kuten perhe. No omasta mielestä perhe on ja pysyy aina ykkösenä mutta en halua koko maailmalle jakaa kaikkia meidän yhteisiä keskustelun aiheita tai hehkuttaa miten hyvä pylly mun miehellä on! 🙂 Jos pitää valita Crossfitin ja perheen välillä, kyllä se perhe on AINA voittanut.

Sain oheisen linkin jääkiekkoilija ystävältämme. http://www.huffingtonpost.com/erin-simmons/why-i-dont-do-crossfit_b_5411771.html

Tässä tekstissä sitten taas vedotaan Crossfitin epäammattimaiseen valmennukseen, liian koviin treeneihin ja vammojen syntymiseen.

Olin viime viikonloppuna katsomassa uinti kilpailuja pitkästä aikaa ja huomasin yhden asian. Valmentajina toimi suurimmaksi osaksi entiset uimarit tai uimareiden vanhemmat. Excuse me. Vakuutan että entisten uimareiden joukossa on erittäin hyviä valmentajia, MUTTA se ei tee sinusta automaattisesti osaavaa valmentajaa että olet joskus harrastanut kyseistä lajia. Ja ne vanhemmat. Niistä en halua edes puhua. Aktiiviurallani monen uimarin ura päättyi olkapäävammoihin. Joo, kelatkaa muissakin lajeissa voi tulla vammoja. Crossfitissä meitä valvotaan KOKO AJAN. Tiedättekö se tappava katse jonka saan jos ei ole lukko-otetta tangosta?! Meidän valmentajan ainakin on osaavia. En muista Crossfit saleista mene nyt Suomessa sanomaan koska en treenaa muualla. Toinen valmentajamme on Crossfit koulutusten lisäksi käynyt liikunnanohjaajan, kuntosaliohjaajan ja PT:n koulutukset. Toinen valmentajamme on ihan virallinen painonnostovalmentaja. Hän on myös suorittanut liikuntalääketieteen perusopinnot ja on kokoajan kouluttautumassa lisää. Tiedän siis olevani hyvissä käsissä.

Crossfitissä treeni kestää aina 1h. Uinti aikoina uitiin välillä lähes 20km päiviä ja voin kertoa että kyllä siellä altaassa tuolloin vietettiin aikaa ja paikkoja kolotti. Mieheni on entinen kilpahiihtäjä. Kaverit pisti sauvakävelylenkeillään vielä paremmaksi. Juoksivat ympäri metsiä välillä sunnuntaisin 6h putkeen. Mut eihän se oo yhtään rankkaa tai kuormittavaa, noup, not at all.

Ainiin se lätkä. Siellä ei vammoja synny. Never… http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joskus-yksikin-taklaus-on-liikaa-aivotarahdyksen-oireet-voivat-kestaa-viikon-tai-vuosia/

Lätkänpelaajan kohdalla tässä taitaa olla kyseessä kateus. Hänen oma lempilajinsa pyöräily ei ole saanut samanlaista hypetystä aikaan kuin kuningaslaji Crossfit. Harmi. Se ei sitten varmaan ole yhtä kivaa. 😉

Mutta tosiaan vielä sekin fakta. Ketään ei pakoteta tätä lajia harrastamaan, ollaan kyllä kaikki treenaamassa niitä aina yhtä mahdottomia Muscle-Upeja ihan omasta tahdosta. Itseäni ei kiinnosta biljardi tai snookeri joten jätän nämä lajit telkkarista katsomatta. Mutta aikuisten oikeesti. En kuitenkaan istu koneellani Googlettamassa MIKSI SNOOKER EI OLE HYVÄ HARRASTUS!!!

On myös niitä jotka arvostelevat lajia vaikka eivät ole koskaan edes kokeilleet. Teidät toivotan tervetulleeksi esimerkiksi tulevana launtaina Crossfit Tuusulan testitunnille kello 12.00!

Hauskaa viikonloppua KAIKILLE!

Life

16 toukokuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Elämää on sairastelun jälkeenkin. Wohoo. Paitsi en tiedä saako tätä sanoa ääneen, töissä. 3 päivää kotona tuntui aluksi helvetiltä. Mitä täällä voi tehdä kun kättä ei jaksa nostaa ja telkkarista tulee tasan ostos tv:tä tai unelma puutarha ohjelmia?! Mutta tiedättekös kun elämä alkoi voittaa ja se käsi taas nousi oli aika hemmetin ihanaa kun kerrankin oli aikaa. Aikaa siivota, aikaa laittaa ruokaa. Kokkasin kauan himoitsemaani kasvislasagnea ja kutsuin vanhempani syömään. Ei ehkä mikää voittaja idea kun ovat ultimate lihansyöjiä ja isä inhoaa juustoa 😀 Jälkkäriksi olin tehnyt kevyttä jogurtti pannacottaa marjamössöllä 🙂 Nam, pääasia että minä tykkäsin.

Töissä onkin jotenkin tuntunut nyt mega raskaalta. Tuntuu että kevät tulee ja ihmisten pitäis olla iloisia mutta kaikki stressaa ittensä hengiltä ja jengi valittaa AIVAN turhista asioista. Voidaanko hyvät ihmiset joskus avata silmät niille positiivisille asioille ja olla vain iloisia niistä, jooko?!

MINÄ olen tällä hetkellä iloinen terveydestä. Keväästä joka toivottavasti viikonlopun aikana kääntyy kesäksi. Perheestä joka aina on siinä kun sitä tarvitsen. Ystävistä. Piilevistä voimistani.

Sairastelun jälkeen tämä viikko on tuntunut erittäinkin järkevältä treenin suhteen. Maanantaina eka crossfit treeni, tiistaina vesijuoksua ja 30min vesijumppa joka kylläkin oli kidutusta vatsalihaksille, suosittelen! Keskiviikkona crossfit aamulla ja kevyt uinti illalla, torstaina lepo, perjantaina crossfit. Lauantaina ajattelin tehdä crossfit treenin ja sunnuntaina korkkaan stadikka kauteni toivottavasti ihanassa auringonpaisteessa.

Tässä treeniviikossa on ollut jokatoinen päivä ns. kevyempi ja yllätyksekseni onkin tullut jo muutama uusi ennätys. Työnnössä meni 65kg ja Thrusterissa tein ekaa kertaa ykköstä ja reväytin ilmeisesti vatsalihakseni. Tyhmänä tyttönä jatkoin kuitenkin senkin jälkeen ja sain 55kg suht helposti ylös. Jei!

Nyt menen nukkumaan jos saan unta. Jännittää kovasti Teemun ja ducksien puolesta. Nyt on tästä pelistä poikki. Jatkuuko Teemun kausi vai päättyykö kenties koko ura?! Hyi en halua ajatella jälkimmäistä vaihtoehtoa. Fingers crossed!