urheilu – sillyblondie.com

Liikunta tavoitteet vuodelle 2020!

30 joulukuun, 2019 lindbladamanda5 kommenttia

Saako olla innoissaan!? Masu on poissa ja raskaus on enää muisto vain. Olen joka vuoden vaihteessa tykännyt laittaa hieman liikunnallisia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Eikä tämä vuosi ole poikkeus.

Tähän vuoteen lähdin poikkeuksellisesti ilman tavoitteita, sillä tiesin masussani kasvavasta ministä. Sain treenattua todella monipuolisesti läpi raskauden ja palautuminen tapahtui vielä odotettuakin nopeammin. Älä tee niinkuin minä teen, mutta loppujen lopuksi taisin synnytyksen jälkeen levätä ihan kokonaiset 2 päivää. Muuten vointi oli niin hyvä, että aloitin kävelyn jo muutama päivä synnytyksen jälkeen. Tällä hetkellä juoksu ei ihan vielä ole vanhalla tasollaan, leuanvetoja meni toissaviikolla jo 11kpl. Synnytyksestä on nyt kulunut 5kk.

Vuosi 2020, kuinka odotankaan sinua. Talvella toivon vielä pääseväni suksille. Täällä etelä Suomessa on kuitenkin ollut hiljaista sen suhteen.

Tammikuulle onkin ensimmäinen koitos edessä. Siskoni houkutteli minut parikseen matalan kynnyksen Crossfit parikisaan Talvikarkeloihin! Kisassa on 3 lajia, jotka suoritetaan omalla salilla 3 viikon aikana. Me tehdään lajit siskoni salilla Crossfit Kulmassa, minun ollessa tällainen crossfit kiertolainen enkä tällä hetkellä ole aktiivinen millään virallisella Crossfit salilla. Pitäkää meille peukkuja!!!

Keväälle on yksi suuri tavoite jo kirkkaana mielessä. HCR 2020! Mitään aikatavoitetta minulla ei kuitenkaan varsinaisesti tuohon ole. Toivon saavani nauttia juoksutapahtumasta ja ehkä salaa haaveilen 2h alituksesta. Keväällä saan juoksurattaat käyttööni taas ja toivon mukaan pääsen uuden kodin uusia juoksureittejä niiden kanssa tutkimaan. Pikku ukkelit on tietenkin myös ilmoitettu Mini marathonille. Saa nähdä käveleekö tuo nuorin itse maaliviivan yli, sen verran kiire hänellä tuon liikkumisen suhteen tuntuu olevan.

Kesän alkuun joulupukki asetti minulle toisen tavoitteen. Vantaan Triathlonin kilpakuntosarjan. Matkoina on 750m uinti, 20km pyöräily ja 5km juoksu. Tuossa tavoite on päästä hengissä maaliin. Kivaa mutta super jännää!

Syksyllä toivon TODELLA asuvani vihdoin Vantaan Tikkurilassa, joten toivon syksyllä osallistuvani kotikisana Vantaan Maratonille. Matkana joko 10,5km tai puolimaraton. Ilmoittautumisen teen vasta todella myöhään kun vähän näkee sen hetken kuntoa.

Leuanveto ennätykseni ennen raskautta oli 16kpl. Tuota lähdetään tulevana vuonna tavoittelemaan. Tärkeimpänä kuitenkin on pystyä vahvistamaan kroppaa taas pikkuhiljaa ja pysyä ehjänä ja terveenä. Tällä hetkellä yöunet ovat aika katkonaisia, joten treeneistä palautuminen ei ole varmasti parhaimmillaan.

Tavoite on vauvan kanssa liikkua mahdollisimman monipuolisesti. Moni kyselee minulta miksi treenaan niin paljon kun yö unet ovat mitä ovat. Vastaus on yksinkertainen. Pääkoppani vuoksi. Treeni auttaa jaksamaan paremmin, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita tulevalle vuodelle?

Lasten liikunta

31 lokakuun, 201831 lokakuun, 2018 lindbladamandaJätä kommentti

Fefe on käynyt meidän kanssa treenaamassa vauvasta saakka. Edelleen juostaan, pyöräillään ja käydään salilla yhdessä. Ajatuksena on ollut, että Felix saisi liikkumisen elämäntavaksi niinkuin se meilläkin on.

Ollaan Heikin kanssa, lievästi sanottuna kilpailuhenkisiä. Toivon, ettei se kuitenkaan tartu ehkä ihan yhtä pahasti Feffeen. Pääasia on nauttia liikkumisesta.

Helsingin Sanomissa oli viime viikolla kirjoitus tutkimuksesta jossa todettiin, että lapset jotka harrastavat mahdollisimman monipuolisesti lajeja, pärjäävät myöhemmällä iällä paremmin kilpaurheilussa. Omasta mielestäni tämä on aika loogista. Uskon, että itse selvisin kilpa-uinti urallani ilman suurempia vammoja, koska liikkuvuuteni oli hyvää kiitos upean urani rytmisessä voimistelussa.(lauseessa on ripaus sarkasmia)

Tuntuu, että tänä päivänä lapsilta vaaditaan kuitenkin jo hyvin nuorena hillitöntä sitoutumista tiettyyn lajiin. Oletuksena on suht automaattisesti, että lapsi haluaa kilpailla ja päästä huipulle. Ainakin omassa lapsuudessani oli kuitenkin niitä lapsia, jotka halusivat vain harrastaa ja olla ystävien kanssa. Osaa lapsista ahdistaa ajatus kilpailemisesta. Itsehän oksensin ennen jumppa kisoja, koska jännitin aikuisikään asti kilpailemista todella paljon vaikka sitä myös rakastin.

Olen ihmistyyppi, jonka mielestä lasten pitäisi saada olla lapsia mahdollisimman pitkään. Ilman suorituspaineita ja liian kovia odotuksia. Kilpaurheilu on tuonut itselleni todella paljon elämäni aikana, mutta urheilu pitää mielestäni pitää mielekkäänä kun kyse on lapsista, jotta innostus säilyisi lopun elämää eikä lopahtaisi teini ikään mennessä.

Uskon, että tässäkin asiassa monipuolisuus on parasta. Ajateltaisiin mielummin miten eri lajit tukee toisiaan, eikä miten yksi laji on pois toisen lajin kehityksestä. Itse harrastin voimistelua noin 12-vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen laji ei vain oikein tuntunut omalta. Tunsin aina olevani se isokokoisin tyttö siellä kireässä jumppa puvussani muiden pieni kokoisten tyttöjen seassa. Uinnissa tehtiin paljon kehonpaino juoksu kuntopiirejä. Juostiin ympäri uima-allasta, hypittiin, punnerrettiin. Kesäsin pelattiin jalkapalloa ja talvisin sählyä ennen varsinaista uinti treeniä. Mistään vammoista en koskaan kärsinyt ja uinti on pysynyt vahvasti elämässäni vaikka kilpa ura loppuikin.

Monipuolisuus on varmasti vain suuri hyöty mitä tulee liikuntaan, missä iässä tahansa.

Mitä urheilu on opettanut?

27 heinäkuun, 2018 lindbladamandaJätä kommentti

Kyselin instagramin puolella postaus toiveita ja tämä oli niistä yksi mielenkiintoinen aihe. Mitä urheilu on opettanut ja kehittänyt tai mitä muuta se minulle antaa?

Olen noin triljoona kertaa blogissa kertonut olleeni lapsena pyöreä, ujo ja epävarma. Kun kilpauinti muuttui vakavemmaksi lähti treenimäärien lisääntyessä myös lapsuuden liikakilot. Sain uinnin kautta todella paljon itsevarmuutta. Uinnin myötä voimistui myös periksi antamattomuuteni. Jos jotakin päätän, teen myös sen. Uinti valmentajani Jukka on myös varmasti osittain myös kasvattanut minut tällaiseksi kuin olen. Treeneissä painettiin aina tosissaan mutta pilke silmäkulmassa. Kaikesta asioista pystyttiin puhumaan ja läppä lensi joka treeneissä. Hän opetti miten vastustajaa pitää kunnioittaa, kaikkensa pitää aina antaa ja itseensä ja omiin kykyihinsä pitää luottaa. Häneltä olen myös oppinut sanat Tapio Rautavaaran Korttipakka biisiin. Kiitos vaan Jukka! 😉💗

Urheilu on tuonut elämääni ihan mielettömiä ihmisiä. 💗

Itselleni urheilu on todella iso osa elämää. Priorisoin treenaamisen todella korkealle päivän askareissa, koska se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Välillä kotona syntyy eripuraa siitä miten ehdoton olen treenaamiseni suhteen. Tietyllä tavalla treenaaminen on siis myös opettanut hieman negatiivistakin itsekkyyttä.

Yksi tärkeimmistä asioista mitä urheilusta saa on hyvän olon tunne. Endorfiiniryöppy kovan suorituksen jälkeen. Se fiilis kun juoksee puolimaratonin maaliin ennätys ajassa tai katsoo uinnin jälkeen tulostaululle eikä voi uskoa aikaa omakseen. Sitä ei voi sanoin kertoa, se pitää itse tuntea.

Aina urheilusuoritukset eivät tietenkään ole päättyneet siihen hyvän olon tunteeseen. Inhoan edelleen häviämistä, mutta urheilun kautta on myös joutunut elämässä kokemaan ja käsittelemään pettymyksiä.

Yksi suurimpia itseni tutkiskelu hetkiä on ollut kun sain sydänsairaus diagnoosini ja jouduin lopettamaan kilpauinnin aivan yllättäen. Hetken tuntui, että olisin jäänyt ihan tyhjän päälle. Millä minä nyt täytän kaikki treenaamiseen käytetyt tunnit? Tässäkin tilanteessa piti vain pitää positiivinen elämänasenne ja miettiä uusia juttuja jotka tekevät onnelliseksi…niinpä löysin itseni vuotta myöhemmin Crossfit salilta. 😄

Näin kun tätä miettii, urheilu on antanut minulle elämäni aikana todella paljon, enkä ilman sitä varmasti esimerkiksi olisi näin sosiaalinen kuin olen.

Random facts about me

13 kesäkuun, 201613 kesäkuun, 2016 lindbladamanda4 kommenttia

Tuhlaan kaikki rahani marjoihin. Kirsikkaa, pensasmustikkaa, mansikkaa.
Kuukauden päästä ajattelin lopettaa imetyksen. Poika silti syö öisin vielä noin 2-3 kertaa. Lupaavaa.
Blogini yksi suosituimmista hakusanoista on ”Amanda Harkimo silikonit” Mahtaakohan lukijat pettyä kun täältä löytyykin imettävän mutsin eripari tissit. Eikai.
Ilmoittauduin toissailtana Vantaan maratonille (puolikkaalle) lueskellessani muiden onnistuneita suorituksia HHM:llä. 👊🏻🙈
Olen viimeisen parin viikon aikana tehnyt kolme raparperi-marjakiisseliä ja yhtä monta piirakkaa. Myös yhdet mokkapalat on tullut tehtyä. Leivon aina pellillisen ja kiikutan leipomuksia ympäri naapurustoa. Pitävät mua varmaan vähän pöhkönä.
Painan tällä hetkellä melkein 30kg vähemmän kuin vuosi sitten. (Ja sen kyllä tuntee) 🙀🙈
Meillä on siskoni kanssa 4 vuotta ikäeroa, silti meitä luullaan aina kaksosiksi. (Kummalle tämä on hyvä juttu? 🤔)
Pojallani puhkesi tänään VIHDOIN ensimmäinen hammas. Ikää reilu 11kk.
RAKASTAN jäätelöä. Syön näin kesällä melkeinpä yhden jäätelön per päivä.
Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 11 vuotta. Siitä asti siis kun olin 15-vuotias. 🙀

Unelmatyöni olisi olla urheilutoimittaja tai joku muu urheilun parissa työskentelevä.

Elämäntapa

27 syyskuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Suunnitelmat meni uusiksi ja vatsapöpön takia olenkin tänään maannut sohvalla koko päivän. Harmitus on mega suuri. Äitini työskentelee viikolla Kuopiossa ja tällaiset päivät on nykyään harvassa että oltaisiin koko porukka kasassa.

Yleltä tuli äsken ohjelma jossa oli vieraana muun muassa Crossfitin kuningas Jonne Koski sekä urheiluhullu Baba Lybeck. Baba sanoi aika hyvin sen mitä minä usein ajattelen kun urheilemistani kritisoidaan. Se on elämäntapa, ihan niinkuin hampaiden pesu.

Näinhän se menee. Totean tuon saman usein näille jotka urheilemistani kritisoi. Se on lähes automaattista. Töistä tullessa mennään treenaamaan, ihan niinkuin ennen nukkumaan menoa pestään hampaat. Näin yksinkertaistahan se on.

Itselläni ei ole enää pitkään aikaan urheilun motivaattorina ollut se täydellinen pylly. Urheilen koska se on mukavaa. Eilen oli lepo päivä ja tänään en päässytkään tekemään treeniä. Ei musta ole tällaiseen kotona hengailuun. Ei ainakaan tällä hetkellä.

You do this everyday…

Why NOT do this everyday…?

Toivon että lukijat ymmärtää homman pointin vaikka kirjoitankin hieman karrikoiden. 😉

Vertaan joskus urheilemistani pakkomielteeseen. Aiheista on tehty ainakin muutama kirja. Minua kiinnostaisi kovasti saada käsiini ainakin jompikumpi näistä teoksista jotka kertoo addikitioista, niiden syntymisestä ja miten niitä voidaan korjata. Voisi sitten itse miettiä onko jotain korjattavaa?! 🙂

http://cdon.fi/kirjat/viljamaa,_janne/pakko_saada!-14252536

http://cdon.fi/kirjat/addiktioyhteiskunta-23831971

Liikunta ja beetasalpaaja

3 syyskuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Beetasalpaajaa olen käyttänyt nyt reilun 3 vuoden ajan. Annostus minulla on 1,25 milligrammaa ja otan lääkkeen aina ensimmäisenä aamulla. Alottaessani lääkitystä, oikeaa annostusta hieman testailtiin 1,25-2,5 milligramman välillä. Tuo 2,5mg vaikutti kuitenkin niin rajusti sykkeisiini että nukkuessani olin lähes puolikuollut ja valveilla ollessa pyörrytti tasaiseen tahtiin. Sykkeitä seurattiin muutamaan otteeseen kahden vuorokauden ajan Holter laitteella. Laite kirjaa ylös sykkeet ja jotkut sydänkäyrät. Minulle tuo laite oli enemmänkin piuhoja pitkin poikin kroppaa ja suihkukielto kahdeksi päiväksi. Pelkäsin koko ajan että minua luullaan itsemurha pommittajaksi.

Sydänliiton sivuilla kerrotaan tällaista beetasalpaajasta:

”Beeta-salpaajat lievittävät oireita ja suojaavat sydäntä etenkin sydäninfarktin jälkeen. Lääke vaikuttaa elimistön reagointiin tiettyihin hermoimpulsseihin. Sen seurauksena sydämen lyöntinopeus (syke) hidastuu ja sen supistumisvoimakkuus pienenee, jolloin sydämen kuormitus ja hapenkulutus vähenevät. Lääke myös estää tai lieventää rintakipua ja rytmihäiriöitä etenkin rasituksen aikana sekä laskee verenpainetta.”

Olen nyt muutaman viikon treenannut lähes joka treenin sykemittarin kanssa. Tässä tuntuu huomaavan eron elämään ennen ja jälkeen lääkityksen. Treeneissä joissa syke nousee mielestäni todella korkealle ja joudun pitämään hengähdystaukoja, näyttää sykemittari todellisuudessa 171. Vanhoina hyvinä aikoina ei minulla ollut vaikeuksia saada sykettä lähemmäs 200.

Mulla on nyt muutaman viikon ollut järkyttävää väsymystä. Niin kovaa väsymystä ettei treenaaminenkaan oikein ole kiinnostanut vaan tuntunut lähinnä pakkopullalta. Nyt mukaan on tullut vielä univaikeudet. Herään muutaman tunnin unien jälkeen ja pyörin hikisenä sängyssä. Eilen moni heitti ilmoille mahdollisuutta ylikunnosta? No tavallaanhan se ei todellakaan olis poissuljettua kun ajattelee mun mahtavaa kykyä levätä. Päätin sitten illalla tsekkailla vähän sykkeitä ihan kotoa käsin. Menin sohvalle makaamaan ja katsoin miten sykkeet reagoi. No siinä sohvalla makoillessa sykkeet tipahti aika nopeasti 42. Päätin kokeille mitä tapahtuu kun nousen ylös. Yleensähän ylikunnossa sykkeet tässä vaiheessa viimeistään pompsahtaisi vähän turhan korkealla. No ei täällä. Sykkeet heilui siellä 68-72 ruokaa laittaessa. Näin ollen omalla tietämykselläni suljin tämän ylikunto vaihtoehdon pois listalta. Oletteko samaa mieltä? Tuntuu että tässä näkee taas lääkityksen vaikutuksen vaikka lääkkeen ottamisesta oli kulunut jo 12h.

Eilen kävin crossfitissä. Tehtiin valakyykkyjä 3×3 ja wodina oli 12min AMRAP 10mavea, 12 GHD vatsaa ja 20 Wallballia. Valakyykyt tein 1x3x55kg, 2x3x60kg. Eli ihan omaa tasoani mutta jotenkin tuntui vaan suorittamiselta. Sama tossa Wodissa. Tein vaan vaikka tuntui etten kauheasti saanut itsestäni mitään irti. Päätinkin sitten illalla että nyt kuunnellaan kroppaa. Jätin aamutreenin välistä ja kävelin töihin 7 km. Kokeilen tällä viikolla tehdä max 3 crossfit treeniä. Josko tämä kroppa tästä sillä tokenis. Onneksi on ohjelmaakin ettei tartte sohvan ja jääkaapin väliä juosta. Huomenna elämäni ensimmäinen KHL matsi ja perjantaina olen luvannut viedä siskon tytön uimaan.

Kyllä tämä tästä…