Vantaan Maraton 2017

Normaali

Tästä ei tule mitään kilometrin pituista kisaraporttia. Olin juostessa nimittäin sellaisessa flow tilassa, etten oikein edes tiedä mitä siinä tapahtui. 🙂 IMG_7051

Tiesin kesän jälkeisten pitkien lenkkien perusteella, että olen kunnossa missä 2h alitus pitäisi onnistua suht helposti. Juoksu on kuitenkin edelleen itselleni vähän päivästä kiinni. Viimeisen pitkän lenkkini olin juossut 3 viikkoa sitten, koska työpaikan kisareissu Espanjaan osui 2 viikkoa ennen puolikasta. Ehkä hyvä niin?!

Puolikasta edeltävän viikon kevensin treenejä. Treenasin ti, ke, to. Kotona käytiin hieman keskustelua siitä, annanko kropalleni tarpeeksi lepoa. Itsestäni kuitenkin tuntui, että tarvitsen jonkin verran treeniä pitääkseni kropan virkeänä. Perjantaina tankkasin hieman normaalia enemmän hiilareita. Päätin, että en poikkea rutiineistani joihin kuuluu isona osana perjantai viini, venyttely ja vain elämää. Uni tulikin mukavasti ja herättiin lauantaina koko perhe vasta 09.00! Smoothie ja leipää, kahvia unohtamatta aamupalaksi. Siinä muutama tunti minimänin kanssa leikkimistä ja kämpän imuroimista. 12.30ish söin vielä kaurapuuron raejuustolla ja mehukeitolla, kahvia unohtamatta.

Kisapaikalla oltiin vähän jälkeen 13. Hengailin uimahallilla ja kävin 10 kertaa paniikkipissalla starttia odotellessa. Startissa huomasin, olevani aika häntäpäässä ja jääväni hieman pussiin. Ensimmäiset kilsat meni vähän oman paikan ja vauhdin hakemisessa. Ensimmäinen km oli puhelimeni mukaan 5.30 vauhtia, ihan siellä missä olin ajatellutkin. Aika nopeasti vauhti kuitenkin kiristyi huomaamattani ja puhelimen ilmoittaessa keskinopeudeksi 5.25 mietin, että tuleekohan tässä vielä noutaja. Kun kilometrien edetessä huomasin, että vauhti rullaa mukavasti ja nopeutuu kokoajan, ajattelin että mennään nyt sitten. Heikki ja Feffis oli noin 5km kohdalla ensimmäisen kerran kannustamassa. Tässä vaiheessa tiesin jo, että kamaluuksia saa tapahtua jos en tuon 2h alle pääse. Juottopisteillä en pysähtynyt ollenkaan. Join kisan ainoan kerran noin 9,5km paikkeilla ystävieni henkilökohtaisella juottopisteellä. ❤ Hei oikeesti. Meinaa aina itku tulla kun miettii, että siellä ne seisoo vesisateessa Hyvä Ama kylttien kanssa ja kannustaa. B&T you rock!!! ❤ IMG_7063

Toiselle kierrokselle lähdin hyvillä fiiliksillä. Ajatuksena yrittää pitää vauhtia niin pitkään kun pystyn. Heikki oli Feffen ja bestikseni Minean 5v kanssa 11km kohdalla heittämässä hanska femmat. Vitsi miten siitä saa aina lisäenergiaa kun rakkaat on kannustamassa! Tässä vaiheessa en kauheasti enää keskittynyt kuuntelemaan kilsa vauhteja, vaan juoksin vaan miten hyvältä tuntui. Muistan miettineeni, että kiristän 16km kohdalla jos siltä tuntuu. No tuntuihan se. Kilometri numero 18 oli puolikkaan kovin ja se meni oman kellon mukaan aikaan 5.08min/km. Tuossa kohti tuntui ehkä ainoan kerran, että jalat alkaa vähän väsähtämään, mutta lopussa oli taas mahtavat kannustusjoukot, joiden avulla juoksin maalisuoralle. Tajusin juosseeni kovempaa kuin olin alunperin kuvitellut. Blondit aivoni, eivät kuitenkaan osanneet laskea minkälainen loppuaika tulisi olemaan. Heikki huusi maalisuoralla, ”menee alle 1:54!” joten kiristin hieman päästäkseni tuon alle. Maalissa fiilis oli epäuskoinen. Katsoin heti kännykällä tulospalvelusta aikani. 1:53,15! MITÄ HITTOA?! fullsizeoutput_2f56.jpeg

Maalissa olo oli ihmeen hyvä. En vain meinannut tajuta päässeeni tuota vauhtia. Kymmenen minuutin parannus taas vuoden takaiseen. Fiilis oli NIIN uskomaton! Kaikki meni omalla kohdallani nappiin niin treenien, viimeistelyn, tankkauksen kuin sään suhteen. IMG_7055

Kiitos kaikille ihanista tsempeistä. Kiitos perheelle, joka on mahdollistanut treenaamiseni ja kannustanut läpi sateisen kisapäivän. Kiitos treenikamut, jotka on useasti aamu kuudelta olleet mun kanssa lenkkipoluilla. Kiitos oma pääkoppa, joka ei hemmetti sentään anna periksi kun jotain on päätetty saavuttaa. ❤

Juoksu on kivaa ❤ 🙂

fullsizeoutput_2f53

Mainokset

Kunto

Normaali

Yksi odotettu juoksutapahtuma on taas ovella. Lauantaina juoksen taas kotikulmillani Vantaalla puolimaratonin. Kun alkaa selaamaan vuotta taaksepäin, täytyy myöntää että on käsittämätöntä että olen edes lähtöviivalla, saati yrittämässä uutta ennätystä. Viime vuoden puolikkaalla juoksin ennätykseni ja olin elämäni kunnossa. Tuon jälkeen on tapahtunut paljon.

Reilu viikko puolikkaasta ja makasin yllätyksekseni sairaalassa odottamassa leikkaukseen pääsyä. Puoli vuotta olin avohaava takapuolessa ja jännitin onko minulla kohta avanne. Lokakuun lopulla tehtiin ensimmäinen leikkaus ja tosiaan leikkaushaava jätettiin auki. Seuraavaa leikkausta jouduinkin sitten odottamaan maaliskuuhun asti. Vasta leikkauspäivänä tiesin, minkälainen toimenpide tehdään, jonka jälkeen tuokin haava piti vielä saada umpeen.

Tammikuussa aloitin hoitovapaan jälkeen työt, jolloin arki ja treenit piti aikatauluttaa uuteen arkeen. Lähtöviivalle pääseminen tämän vuoden puolikkaalla ei siis tosiaankaan ole ollut itsestäänselvyys.

Nyt lähden kuitenkin itsevarmana VIHDOIN alittamaan kauan haaveilemaani 2h rajaa. Olo on super jännittynyt mutta itsevarma. Olen päässyt treenaamaan paremmin kuin olisin koskaan voinut uskoa ja juoksu on kulkenut kesää lukuunottamatta todella hyvin. Nyt homman voi pilata enään sairastuminen ja liian kova jännitys. Olen päättänyt, että 2h alittuu ja pelkään kovasti pettyväni.

Tällä viikolla olen yrittänyt keventää treenejä. Se on ollut pääkopalle hankalaa. Maanantai oli lepoa, tiistaina tein yläkropan salitreenin ja keskiviikkona kävin kevyesti uimassa. Toivon, että lauantaina olisi kova hinku juoksemaan. Säällä ei itselleni ole suurta merkitystä, kunhan nyt ei vuosisadan vastatuuli sattuisi olemaan. Vesisadekin on lenkkien perusteella sopinut minulle, eipähän tule kuuma. Kannustus voi tosin jäädä vähäiseksi jos vettä tulee taivaan täydeltä.

Mielessä pitäisi pitää se miten onnekas olen, että pääsen edes juoksemaan. Hyvillä fiiliksillä nauttimaan juoksusta. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikanpäälle juoksemaan tai edes kannustamaan!

Tsemppiä kaikille jotka ovat lauantaina starttiviivalla!

 

Juoksu suunnitelmia

Normaali

Elokuu on kohta jo ovella. Se tarkoittaa, että suomen suurin marathon on myös ihan ovella. Helsinki City Marathon juostaan tänä vuonna 12.8.2017. Itselleni maraton juokseminen jää vain ikuiseksi haaveeksi, sillä en sydänsairauteni vuoksi uskalla tuollaista koskaan juosta. Onnekseni, voin nykyään päästä fiilistelemään marathon tunnelmaa reitin varrelle, sillä 45min marathonin startin jälkeen lähtee 17km juoksu Helsinki Street RunIMG_4861.jpg

Street Run on siis itselläni seuraavaksi juoksukalenterissa. Kiitos pirun kylmän kesän, olen päässyt yllättävän hyvin kesän aikana juoksemaan. En silti aseta tuolle kahden viikon päästä juostavalle tapahtumalle mitään suurempia tavoitteita. Kisa on hyvä välietappi seuraavaa puolimaratoniani varten. Tykkäsin Street Runista viime vuonna SUPER paljon. Reitti oli ihanan tasainen ja kannustusjoukkoja oli paljon reitin varrella.

Päätettiin mieheni kanssa, että voitaisiin syksyllä vähän suunnitelmallisemmin miettiä treenejäni. (Ei tämän jälkeen niin kovin) salainen haaveeni on, että juoksisin lokakuussa Vantaan Maratonilla esimmäistä kertaa elämässäni puolikkaan alle 2h. Tiedän, että tämä on joillekin ihan piece of cake, mutta itseni kohdalla tuo raja on työn ja tuskan takana. Tänä vuonna vauhdit ovat kuitenkin sen verran lähteneet paranemaan, että uskallan vihdoin oikeasti haaveilla tuosta. Vantaa on minun yksi lempi juoksutapahtumistani. Ai miksi? Koska reitti on tasainen ja vuodenaika täydellinen juoksuun. FullSizeRender.jpg

Ensi viikon treenaan vielä ihan normaalisti. Ostin uuden pyörän, joten pyöräilyä on tiedossa jatkossa varmasti enemmän. Maanantaina pyöräilen töihin ja takaisin. Matkaa tulee hieman vajaat 50km edestakas. Tiistaina treenataan taas lihaskuntoa työporukalla. Keskiviikkona ajattelin pyöräillä töihin. Torstaina koitan juosta kova vauhtisemman 5km + alku ja loppulämpät. Perjantaina poljetaan pyörä takaisin kotiin. Lauantaina juoksen 1,5h pidemmän lenkin. Street run viikolla kevennetäänkin sitten taas ihan kunnolla.

Kiinnostaisi kovasti saada syksylle vielä jokin 10km juoksu tai mahdollisesti joku 7-10km polkujuoksu. Olisikohan kellään ideoita minne voisin lähteä?

IMG_4915.jpg

 

Minkälaiset on SINUN treenisuunnitelmat syksylle? Vai onko sellaisia ollenkaan?

Mamma ennätys kunnossa

Normaali

Vantaan maraton oli juuri sitä mitä olin odottanut. Lauantai aamun sää oli aurinkoinen, joskin hieman tuulinen. Söin aamupalaksi kaurapuuroa, omenahillolla ja raejuustolla.Vähän ennen kello 11 söin vielä makaroonilaatikkoa. 12 pintaan vielä myslipatukka naamaan ja pieni hörppy kahvia. Tuntia ennen juoksua lopetin juomisen.

Kisa-aamuna minikoutsi otti aika rennosti

Lähdetiin aika myöhään kisapaikalle. Olin hakenut juoksunumeroni jo edellisenä iltana. Matkalla kisapaikalla Karkki kyseli jo missä minä oikein luuraan. Treffattiin 13.30 paikkeilla lähtöalueella ja vaihdettiin kuulumiset sometuksen ohessa. Heh heh! 

Ennen starttia jännitti aika megana!

Molemmilla tuntui olevan aika hyvä fiilis kisaan lähdettäessä. Sanottiin tsempit toisillemme jonka jälkeen kuuluikin startti pamaus. Karkin ponnari heilahti ja sen jälkeen tuota mammaa näin vasta maalissa. 😉 

Lähdin alkuun vähän turhankin reippaasti liikkeelle. Kun ensimmäiset kilometrit meni 5.35 ja 5.36 min/km vauhtia tajusin alkaa himmaamaan vähän alkuintoa. Ensimmäinen kierros meni todella mukavasti. 8km tienoilla on ihana asuinalue, jossa asukkailla stereot pauhaa ja kymmenittäin lapsia ja aikuisia on kannustamassa. Tämä on jo monen vuoden ajan ollut itselleni sellainen kohta Vantaan maratonilla mitä aina innolla odotan. 9km tienoilla oli kuitenkin vielä siistimipi tsemppi. Ystäväni Benita oli koiransa Krisin kanssa pystyttänyt minulle oman huoltopisteen, jossa oli ihana HYVÄ AMA kyltti! Siellä nuo kaksi istui kovassa tuulessa koko kisan ajan kannustamassa. Tulipa muuten tarpeeseen molemmilla kierroksilla nuo vesihörpytkin. Olin jotenkin niin otettu, kiitos Benita ja Kris! ❤ Eikö mulla olekin mahti ystäviä?!

Kakkos kierros meni hyvin tuonne 17 kilsaan asti. Pysyinkin siihen asti hyvin 5:50 min/km vauhdissa. 18km kohdalla alkoi kuitenkin yhtäkkiä jalat menemään alta, tuntemattomasta syystä. Jalat ei siis mitenkään kipuilleet tai muuta. Huomasin niiden vaan välillä menevän kontrollista. Kävelin 20m ja muutin hieman juoksurytmiä. Tuo auttoi ja pystyinkin loppua kohden pitämään vauhdin ihan hyvänä. Tuon 18km jälkeen näin HCR  Street Teamin yhteislenkeiltä tutun Mikan. Mika oli elämänsä ensimmäisen maratonin vikalla kierroksella. Mikalta sain elokuisella Helsinki Street Runilla mahtavaa kiriapua. Olikin hauska huomata, että tunnistin hänet jo kaukaa juoksutyylistä. Huikkasin tsempit viimeisille kilsoille ja nostin isosti hattua! 

Maali suoralla huomasin, että minulla on vielä pieni sauma juosta 2.03 alkavalle ajalle. Yritin loppukiriä, mutta tuossa vaiheessa ei kyllä enää kauheasti irronnut. Maalissa oli kotijoukot heti vastassa. Hehkutettiin kimpassa mikä huikea ennätyksen parannus! Toukokuussa juostusta ennätyksestä lähti 11min ja uudeksi ennätykseksi kirjautui 2.04,01!!! Törmäsin myös maalissa Karkkiin, joka hänkin oli juossut oman ennätyksensä. (1:46,21. Huikee nainen!!!) Oli ihanaa fiilistellä maalissa yhdessä mammojen huikeita juoksuja. 

Vantaa on itselleni todella mieluinen kisa, koska järjestelyt toimii aina ja reitti on TASAINEN! Lisäbonuksena tietenkin kotikisa, jossa on usein paljon tuttuja kannustamassa. 🙂

Tänä vuonna on kyllä juoksukärpänen puraissut ihan kunnolla. Suuri kiitos siitä kuuluu Karkille, joka sai minut houkuteltua hakemaan HCR Street Teamiin, Tanjalle joka jaksaa joka viikko treenata minun ja Felixin kanssa sekä Heikille joka on suunnitellut minulle treenejä ja päästänyt minua todella paljon treenaamaan! ❤ Eilen oli jotenkin taas niin mahtavaa huomata miten liikunta yhdistää ihmisiä. 

Nyt alkaakin juoksutavoitteet tältä syksyltä olemaan purkissa. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? Ideoita?! 😉

Ps. Mitä me tästä opimmekaan? Lasten saanti kannattaa. Sen jälkeen mutsit on ennätys kunnossa. 😉

Vantaan (puoli)maraton

Normaali

Huomenna juoksen taas siellä mistä juoksuharrastukseni sai myös aikanaan alkunsa. Kotikaupunkini, Vantaan maraton. Jee! Ensimmäisen kerran osallistuin vuonna 2007 varttimaratonille Vantaalla. Tuolloin tuo reilun 10km matkakin oli työn ja tuskan takana. 

Tällä kertaa vuorossa on puolimaraton. Tykkään Vantaan reitistä todella paljon. Se on tasainen ja kannustusjuokkoja on yleensä aina ollut paljon matkan varrella.

Mikä fiilis!? 

Jännitys alkaa ottaa taas tästä mimmistä vallan. TIEDÄN olevani ennätys kunnossa. Kunhan pää ja jalat tekee yhteistyötä, eikä mitään yllättävää satu. Ennätyksenihän on juostu toukokuun HCR:llä 2:15,03. Tätä lähdetään parantamaan! 👊🏻

Kesän jälkeen juoksu on taas kulkenut mukavasti. Juoksua on tullut 3-4 kertaa viikossa 5-17km lenkkejä. Juoksin viimeisen pitkän lenkin viime viikon keskiviikkona sateisessa ja tuulisessa säässä. Keskivauhti 17km lenkillä oli 5:50min/km. Tämä antoi kovasti itsevarmuutta huomiseen koitokseen!

Nyt pitäisi vielä löytää se usko itseensä, eikä antaa jännityksen nousta liian kovaksi. Pelkään alottavani liian kovaa, jolloin viimeisistä 3-5km voi tulla ihan kamalaa. Haaveissa siintää 2h alitus, mutta tiedän sen huomenna olevan liian kova vielä minulle. Pyöritän päässä sitäkin ajatusta, että moni pitää tuota 2h alitusta helppona hommana. Olen vuosia haaveillut sen alituksesta, mutta aina se vauhti on vain tuntunut liian kovalta. Kaikille se ei siis ole helppoa, vaikka olisikin kova treenaamaan. 
Tällä viikolla olen juossut ainoastaan tiistaina 5km lenkin rattailla. Muuten olen kävellyt jonkinverran ja venytellyt joka ilta. 

Pitäkäähän toverit sormet ja varpaat pystyssä! Kanssajuoksijoille toivotan hirmuisesti tsemppiä!

Superia viikonloppua! 👊🏻😘

Apu

Normaali

Huh huh! Aika menee ihan hillitöntä kyytiä. Meillä yöt vaihtelee kokoajan. Viikonloppuna Felix nukkui 20-07.30 ja viime yö oli taas todella katkonainen. 

Huomaan, että väsymys painaa myös minua ja Heikkiä. Heikillä on vielä ollut tiukka työ syksy sen lisäksi, että hän herää minua herkemmin Felixin yö itkuihin. 

Laitoin eilen viestiä ystäväpariskunnallemme ja tarjouduin hoitamaan heidän tyttöään jos he haluaisivat tehdä jotakin kahdestaan. Heikki sanoi, että minun ei pitäisi tyrkyttää apua, jos he eivät halua. Hämmennyin! 

Felix maalasi avoimessa päiväkodissa ensimmäisen taideteoksensa joka pääsikin kotona heti seinälle 😍

Olisin tällä hetkellä ikionnellinen jos joku tyrkyttäisi lapsenhoito apua. Olen huomannut jo ennen oman lapsen saamista, että vanhemmilla on uskomattoman vaikea pyytää apua. Sitä jostain syystä odottaa, että joku tarjoutuisi. 

Olen itse päässyt viime aikoina paljon tekemään omia juttujani. Kahdestaan Heikin kanssa ollaan kuitenkin oltu vain kaksi kertaa tämän 1v 3kk aikana. Kerran kirppiksellä myymässä ja hääpäivänä ravintolassa. 

Jääkaapin ovessa olisi pari elokuva lippua jotka menee vanhaksi muutaman viikon päästä. 😞


Miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa? Asiaa hankaloittaa myös se, että Heikki ei tunnu kaipaavan kahden keskeistä aikaa samalla tavalla kuin minä. Hän on viikolla joka päivä 8h erossa Felixistä, eikä sen jälkeen malttaisi millään olla erossa pojasta. Ja ymmärtäähän senkin… Onko muilla samanlaisia ”ongelmia”?
Itselläni on jännä viikonloppu tiedossa. Lauantaina juoksen Vantaan maratonilla puolikkaan. Toinen puolikas Felixin syntymän jälkeen. Tavoitteena olisi juosta oma uusi ennätys! Toivotaan, että viimeistelyt sujuu hyvin. Onko joku muu lukijoista tulossa juoksemaan? Treenit on kulkeneet hyvin ja tämä viikko pitääkin vaan malttaa ottaa tarpeeksi rennosti. Tänään kävin vielä kaverin kanssa Kartanonkoskella. Hämmentävää, että olen mielestäni treenannut todella vähän yläkroppaa. Nyt tein kuitenkin myötäotteella leuanveto ennätykseni 6kpl! Myös dipit onnistuu ensimmäistä kertaa ilman kumpparia. Mahtavaa!!!

Haaveilen taas kovasti matkasta. Haluisin vielä päästä reissuun ennenkuin työt alkaa. Sitten kun ei taas ole lomia vähään aikaan tiedossa. Jos ei nyt muualle niin yritetään päästä edes Malmöseen sukulaisia moikkaamaan! 😍

Unia ja kuulumisia

Normaali

Huh. Felix on päikkäreillä, joten ehdin ehkä raapustaa muutaman rivin meidän kuulumisia.

Feffe on TODELLA aktiivinen, joten hänen hereillä ollessa ei hirveästi ole aikaa tehdä omia juttua. Kiipeily on hitti juttu tällä hetkellä. Pojan löytääkin usein pomppimasta pitkin sohvaa ja rahia tai kiipeämässä portaita, jos turvaportti on unohtunut auki.


Felix on nyt reilun kuukauden nukkunut omassa huoneessaan. Tästä ajasta ollaan tietenkin reissattu todella paljon, joka aina sekoittaa unirytmit. Alettiin siis tekemään niin, että Heikki nukutti pojan silittelemällä tai hyssyttelemällä omaan sänkyyn. (EI syliin vaikka itkisi) Muutamat ensimmäiset yöt Heikki sai ravata useamman kerran hyssyttelemässä. Kolmantena yönä kuitenkin poika nukkui jo ilman heräämisiä.


Reissuissa Felixin uni on ollut selkeästi katkonaisempaa. Ymmärtäähän sen. Lapsi kun ei tunnista paikkaa, josta herää unenpöpperöisenä. Nyt oltuamme kotona reilun viikon on yöt taas olleet todella vaihtelevia. Välillä mennään ilman kummempia heräilyjä ja välillä saa käydä hyssyttelemässä 3-4 kertaa yön aikana. Hampaita on paljon tulossa, joten en osaa sanoa miten paljon heräilyt tästä johtuvat. Nyt ollaan myös huomattu, että ihan pilkkopimeä huone ei ole Feffen mieleen. Minä haluaisin ostaa tällaisen söötin ja ihan liian kalliin yölampun hänelle. Valon vahvuutta saa säädeltyä ja siinä on äänisensori, joten lamppu syttyy jos lapsi herää ja sammuu kun lapsi nukahtaa. Heikin mielestä tietenkin ihan tavallinen yövalo riittäisi. Mitä luulette?! 😀


Felix nukkuu useimmiten edelleen 2 päiväunet. Hän ei yksinkertaisesti jaksa ilta 20 asti pelkillä yksillä päikkäreillä. Ruoka maistuu enemmän kuin hyvin. Felix syö samaa ruokaa kuin minä ja Heikki.

Itse nautin kovasti kesälomasta. Rakastan sitä, kun perhe on paljon yhdessä. Lomalla ehdittiin jonkin verran myös treenata yhdessä, joka myös tämä on mielestäni IHANAA. Juokseminen jäi kuitenkin vähän liian vähäiseksi kesällä. En pidä helteellä juoksemisesta, joten kuumina päivinä lenkit jäi tekemättä. Kreikassa tehtiin yksi salitreeni ja muuten tuli otettua aika rennosti. Kolmena päivänä käytiin pelaamassa tennistä. Tässä on treeniviikko kun oltiin Mökkeilemässä Punkaharjulla ja Viitasaarella.


Ma: 5km radalla, uusi ennätys. 26.47

Ti: 500m juoksu, 5x 5leukaa, 8 toes to baria, 20 porrashyppyä, 500m juoksu.

Ke: 5x60m juoksu

To:Lepo

Pe: 10,5km juoksu Felix rattaissa, 905m uinti avovedessä.

La:Lepo

Su: 5×200 juoksu. Metcon: 20min amrap 400m juoksu, 25 kahvakuulaheilautusta, 25 vatsaa.

Syksyä kohti mietityttää taas treenaaminen. En jotenkin ole saanut itseäni kuntosalille moneen kuukauteen. Kun en tiedä mitä siellä aina tehdä. Mielestäni on super tylsää noudattaa samaa ohjelmaa monta viikkoa putkeen. Tuntuu, että kaipaisin salille aina kaveria jonka kanssa voisi yhdessä treenata. Forever ketjulle on tulossa Vantaan Hiekkaharjuun ForeCrossia. Eli käytännössä crossfittiä ilman tuota maksettua lisenssiä. Ajattelin, että voisin käydä katsomassa miltä meno tuolla vaikuttaa. Foreverillä on se hyvä puoli, että heillä olisi myös lapsiparkki. Vidalla alkaa ensi viikosta lähtien kaksi kertaa viikossa kuntonyrkkeilyä. Yritän päästä joka viikko ainakin toiselle niistä. Ohjaaja Ninalla on itsellään nyrkkeilytausta, joten tiedän että ohjaus on laadukasta. Uskon, että tuo tekee varmasti hyvää myös pahasti jumissa oleville hartioilleni. Juoksua jatkan syksyllä EHDOTTOMASTI. Syksy on minulle mieluisinta aikaa juosta. Lokakuussa olisi myös tiedossa Vantaalla puolimaraton jossa ajattelin juosta uuden oman ennätyksen. Kävin lauantaina juoksemassa Helsinki Street Runin ja tuo ennakoi ihan hyvää tulevaan. Kerron tapahtumasta lisää omassa postauksessa.


Nyt lähden hetkeksi aikaa nauttimaan hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Koskaan ei tiedä kuinka kauan tämä harvinainen herkku kestää!

Muistakaa, että kommentit on blogiin enemmän kuin tervetulleita.

 

Ihanaa uutta viikkoa!