Tavoitteet vuodelle 2018

Tämän blogin kautta on hauska välillä huomata, miten elämää on mahdotonta ennustaa eteenpäin. Kirjoitin vuosi sitten tulevista urheilutavoitteistani tällä ja luulin että tämä tulisi olemaan rauhallisempi urheilun suhteen.

How wrong was I? Tämä on ehkä ollut yksi elämäni parhaista vuosista liikunnallisesti. Leikkaus oli maaliskuussa ja omaksi yllätyksekseni juoksin jo toukokuussa HCR:llä hyvää vauhtia. Keväällä löytyi hyvä treeni rytmi aamuisin ja sain ujutettua 4-6 treeniä joka viikko arkeen. Treeni oli monipuolista. Välillä pyöräilin työmatkat, juoksin, uin ja tein lihaskuntoa enimmäkseen oman kehon painolla. Yllätyksekseni paransin 5km, 10km ja puolimaratonin ennätyksiä tänä vuonna. Toissavuoden leuanveto ennätys parani kahdeksasta viiteentoista. Saanko sanoa olevani aika ylpeä itsestäni?

Tajuan kehityksen kunnolla vasta selailtuani kuvia menneeltä vuodelta. Kyllä kropassakin on vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia vaikka paino ei ole hirveän paljoa muuttunut. Tammikuu

Itselläni on tällä hetkellä (joulun överi ahmimisia lukuunottamatta) todella hyvä olla. Tuntuu, että olen löytänyt minulle sopivan tavan syödä ja treenata. Avain sana molemmissa on MONIPUOLISUUS!

Mitä tavoitteita sitten asetan vuodelle 2018?

Nyt haluan ehkä oikeasti panostaa juoksussa vielä enemmän lyhyempiin matkoihin, 5km ja 10km. Tuo puolikkaan aika tuntuu nimittäin niin kovalta, että sen rikkominen vaatisi jo aika paljon enemmän juoksua alle.

Haluisin kovasti myös osallistua johonkin lyhyempään Triathlon kisaan, mutta saa nähdä riittääkö aika ja löytyykö mitään sopivaa tapahtumaa.

Vuoden loppuun mennessä aion myös löytää lajin jossa päihitän kivenkovan treenikaverini. Turpaan on tullut jo leuanvedoissa, juoksussa, lankkupidossa, leukapidoissa ja käsillä seisonnassa. Joku saattaisi todeta olevani heikompi, mutta löydän vielä vahvuuteni.

Suurimpana tavoitteena on kuitenkin edelleen ylläpitää tämä tänä vuonna löytynyt hyvä fiilis treenin ja ruuan suhteen.

Ensimmäiset urheilutapahtumat on taas tiedossa toukokuussa. Ensin osallistutaan Heikin kanssa Helsingin City Survivoriin. Jännityksellä odotetaan mitä kisa pitää sisällään ja miten tiimin yhteistyö pelaa. 😉

Myöhemmin toukokuussa on vuorossa ison muutoksen tehnyt Helsinki City Running day. Tuolle päivälle en vielä ole päättänyt matkaa. Se tulee kuitenkin olemaan joko puolimaraton tai maratonviesti tai mahdollisesti molemmat!? 🤔

Muita tapahtumia ei tällä erää ole tiedossa, mutta eiköhän niitä ehdi ilmaantua tässä vuoden aikana.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita ensi vuodelle?

Postaus sarja 3.osa. Raskaus fitness elämän jälkeen.

 

*Vieraileva kirjoittaja on Henna Kosunen, joka on kilpaillut naisten alle 168cm body fitneksessä vuosina 2012 ja 2014image1

2 viikkoa ennen kuin aloin odottamaan esikoistamme, kisaviikolta 2014 painoa huimat 53,7kg.

Jos kuitenkin aloitan vähän aikaisemmin tämän tarinan, nuorena harrastin jalkapalloa ja kävin sitten teininä myös vähän salilla, olin todella hoikka.  Aikuisiällä elämä suistui raiteiltaan ja urheilu jäi ainakin 5 vuodeksi kokonaan, eipä paljon kiinnostanut muu kuin juominen ja tupakan poltto ym muut paheet.  Menin kuntosalille sitten Torniossa vuonna 2004 kaverin kanssa jaksoin juuri ja juuri nostaa 9kg tankoa, olin aivan rapakunnossa, itsetuntoni oli aivan nolla. Jotain kuitenkin naksahti päässä ja salista tuli minulle todella iso osa elämää ja loppujen lopuksi päädyin ihan kilpailemaankin asti.

Mutta nyt sitten lähemmäs nykyhetkeä, heti kisojen jälkeen vuonna 2014 tulin siis raskaaksi, olin todella pienessä kunnossa, joten en osannut ihan tarkalleen odottaa, minkähän kokoiseksi tässä tullaan paisumaan.  Olin aiemminkin jojoillut painoni kanssa edes takaisin, mutta raskaus oli kuitenkin jotain ihan uutta.  Saman vuoden tammikuussa olin saanut keskenmenon ja minulle tehtiin kaavinta, se oli minulle todella synkkää aikaa.  Samana vuonna kun tulin sitten uudestaan raskaaksi ja vieläpä heti dieetin jälkeen, tuntui kuin olisin saanut sinä vuonna kaiken mitä olin aina haaveillut.

Dieetillä jouduin ravaamaan puntarilla joka ikinen päivä, koska sen mukaan mentiin aina miten paino oli tippunut tai ei. Aina toivoin, että olisipa vähemmän tai edes samat kuin eilen niin saisin pitää päivällä hiilarit, haha.. Neuvolassakin painoa kyllä tarkkailtiin, mutta onneksi aika paljon harvemmin kuin esim. dieetillä, odotin kyllä joka kerta jotain kommenttia painosta, mutta ei siellä mitään siitä sanottu, ainoastaan kysyttiin että miltä minusta tuntuu kun paino nousee raskauden aikana ja haluanko siitä jutella enemmän. Oikeastaan en halunnut siitä puhua, vähän jopa ärsytti koska olisin halunnut unohtaa painon tarkkailun raskauden ajaksi kokonaan. Raskaus siis ei ollut painon nousun osalta mikään järkytys eikä vaa’an tuijottelu kiinnostanut minua raskauden aikana, tiesin jo valmiiksi että se mikä tulee niin sen kyllä saa oikeasti ruokavaliolla lähtemään jos vain sitä kovasti itse haluan. Neuvolassa oltiin todella myötämielisiä myös kuntosaliharjoittelulle, mikä oli minusta kyllä aika yllättävää.

Muistan kun jäin äitiyslomalle kuinka ylpeänä kävelin hitaasti kotiin mahani kanssa, olin ylpeä vartalostani, rakastin kasvavaa vatsaa ja sitä rentoa aikaa niin treenien kuin muutenkin elämän osalta, mihinkään ei ollut kiire. image3.jpeg

Rv 40+5 2 päivää ennen tyttäremme syntymää rapiat 80kg polvet ja nilkat oli kovilla.

Raskauden jälkeen yritin syödä todella paljon kun imetin tyttöä, mutta en tosiaankaan jaksanut syödä niin paljon, että mitään kummoista kehitystä lihasten osalta olisi tullut.  Kaiken kaikkiaan raskauden ja imetyksen jälkeen on mennyt lähes 2 vuotta että olen saanut menetetyt voimatasot ja kehonkoostumuksen sille tasolle mitä se oli vuonna 2014 ennen kisadieetin alkua, oikeastaan vanhoja kuvia selaamalla vasta tajuaa miten isoja muutoksia kroppa on käynyt tässä parin vuoden sisällä läpi. Sitä jollain tapaa sokaistuu että eihän tässä nyt ole paljon mitään muuttunut, mutta kyllä raskaus jättää jokaiseen naiseen omat jälkensä, palkinto on maailman parhain ja tekisin saman kyllä uudestaankin. Huikeata mihin naisen kroppa pystyy!

image5

Heinäkuu 2017 72kg

Muutoksen minussa.

Tämän hetkiset vartalonmuutokset on pistänyt hieman miettimään suhtautumistani omaan vartalooni. Olen ollu lihava lapsi ja tuntuu että se lihava lapsi elää edelleen jossakin tuolla takaraivossa. Oli ihan pakko kaivaa vanhempieni luona kuvia esiin ja katsoa miten olen vuosien saatossa muuttunut. Hieman jopa hämmennyin. Kun 10 vuotta sitten aloitin seurustelun mieheni kanssa, pidin itseäni tuolloinkin pikkasen pulleana. Kuvat kylläkin kertoo jotakin ihan muuta. Omasta mielestäni olen näyttänyt jopa ihan rimpultalta. Haha! Suurimmat muutokset vartalossani on tapahtunut kun olen aloittanut kilpauinnin vakavammassa mielessä. Tuolloin tapahtui varmasti myös suurin kasvupyrähdykseni ja hoikistuinkin aika nopeasti. Toinen on varmasti ollut crossfitin tuomat muutokset vartaloon. Sen kyllä kuvista huomaa että crossfitin aloitettuani on kroppaan tullut huimasti enemmän lihasta. Tässä hyvä esimerkki siitä. 10252115_10152272826307887_8310351292438599728_n

Lähdetään kuitenkin pienelle aikamatkalle niin näette omin silmin miten tämä tyttö muuttuu pikkuhiljaa pienestä pyöreästä poikatytöstä, pieneksi pyöreäksi mammaksi.

Vuosi todennäköisesti 1990?!
Vuosi todennäköisesti 1990?!
Pikku pallero :D
Pikku pallero 😀
Pikkupoika vaihe. Ihme kyllä olen tuhrannut naamani meikillä.
Pikkupoika vaihe. Ihme kyllä olen tuhrannut naamani meikillä.
Vuosi ehkä joku 2004?!
Vuosi ehkä joku 2004?!
2005
2005
2008
2008
2009
2009
2011
2011
2012
2012
2013
2013
2014
2014
2014 viimeset biksukuvat ennen Seppoa :)
2014 viimeset biksukuvat ennen Seppoa 🙂
2015
2015

Kuvia selatessa huomasi kyllä aika selkeästi miten kesällä kroppa on usein aina hieman kiinteämpi. Minulla vähenee talvea kohti usein aeroobinen treeni ja kroppa on talvisin hieman pehmeämmän muotoinen. Kesää kohti olen aina tuonut juoksun ja pyöräilyn mukaan kuvioihin jolloin sen tietenkin kropassakin näkee. Harvemmin olen kuitenkaan huomannut kropan muutoksia kuin vasta jälkikäteen. Tätä nykyistä muutosta ei kuitenkaan voi olla huomaamatta. Huomaan että koko kroppaan on tullut pyöreyttä lisää johon on vaikea itse suhtautua. En kuitenkaan ota tästä stressiä sillä nyt ei ole aika keskittyä omaan kroppaan vaan pieneen poikaan jota kroppani parhaillaan kasvattaa.