Tissejä Terille

Some raivo on valloillaan ja minä olen yksi raivoajista. 

Stylisti Teri Niitti postasi instagramiin kuvan lentokoneen business luokasta, jossa hänelle tuntematon nainen imetti lastaan. Kuvateksiin mies kirjoitti, että eivätkö imettävät naiset voisi peittää tissiään imettäessään julkisesti.

Ajattelin aluksi itse olevani aina kauniin huivin kanssa kärppänä kun vauvalla iskee nälkä. Toisin kävi.

Itselleni oli Felixin synnyttyä todella tärkeä, että pystyisin imettämään. Feffe saikin tissin samantien suuhun kun oli tähän maailmaan putkahtanut.

Minulle tuli kuitenkin hieman shokkina, ettei homma ollutkaan niin helppoa kuin televisio antaa ymmärtää. Pari ensimmäistä vuorokautta oli todella hankalia. Tuntui, ettei pikkuruisen vauvan ole mitenkään mahdollista imeä tissistä, joka on omaakin päätä isompi. Kaksi ensimmäistä yötä sairaalassa Feffe itki KOKO ajan, koska maitoa ei vielä tullut tarpeeksi. Kun tississä on kiinni vauva, aviomies ja hoitaja ei mielessä paljoa enää käynyt tissien peitteleminen.

Kotiin päästyämme oli minulle aivan sama kuka istuu katselemassa. Imetyssessiot kesti alkuun 5minuutista 6 tuntiin. Olen varma, että jos olisin yrittänyt peitellä touhuja tässä vaiheessa huivilla, olisi maidot olleet lähinnä lapsen nenässä tai silmässä. Asuntomessuilla imetin kioskin pihassa. Yhdestä näyttely talosta nyt sattui olemaan suorat näkymät kioskin pihaan keittiön ikkunasta. Olin kuitenkin niin epävarma imetyksen kanssa tässä vaiheessa, etten yksinkertaisesti pystynyt laittamaan näköestettä etten näkisi mihin tissiäni olin tunkemassa. 

Nykyään lapsen imettäminen on minulle maailman luonnollisin asia. Niinkuin olen jo aikaisemmin maininnut ovat tissit myös kärsineet pienen inflaation tässä matkan varrella. Ennen niitä tuotiin esiin korostaakseen seksikkyyttään. Nyt niitä puristellaan lähinnä vaan kokeillakseen kummasta viimeksi imetti. 

Silti  Teri Niitti, vaikket itse tisseistä tykkääkään. Onneksi monelle pienelle (myös isoille) miehelle ne ovat parhautta! 😂👍🏻

  

  
Vannoin etten laittaisi imetyskuvia nettiin ja tässä sitä nyt ollaan… 🙈

Newborn kuvaus

IMG_2272-Edit-2

Felixin ollessa 1,5 viikkoa vanha, pääsi herra valokuvamalliksi elämänsä ensimmäistä kertaa. Pikku ukko kertoi mielipiteensä asiaan aika nopeasti. Heräsi heti kun saatiin kamera esille.

Kuvaaja Mikko Kääriä tuli meille kotiin kuvaamaan, mikä helpotti mamman stressiä kuvaamisen suhteen. Koska tilanne oli meille uusi oli mukava että, Mikko otti homman heti haltuun ja kertoi omia ideoitaan.

Felixhän päätti ensin alkaa kakkaamaan kun kamera alkoi räpsimään. Kun asentoa oltiin vaihtamassa, päätti poika vielä pissiä isänsä päälle. Score!

IMG_2283

Kun on taitava kuvaaja, ei nämä pikku tilanteet kuitenkaan häirinnyt. Mahtavaa tässä vielä oli se, että kuvat tosiaan otettiin meillä kotona, jossa taustat ei ihan ole studion tasoista. Onneksi Mikko on niin taitava, että kuvat kuitenkin näyttää ihan studiossa otetuilta.

Tässä hieman materiaalia meidän kuvauksista. Mikon kotisivuille pääsee täältä. Suosittelen lämpimästi!

IMG_2299-Edit-2

IMG_2317-Edit-2

Arki vastasyntyneen kanssa

Felixin päivä viikon ikäisenä:

Herään aamulla kello 9-10 välillä. Tässä tissuttelen yleensä noin 15minuuttia.

IMG_9060

Kun minä olen saanut syötyä, katsellaan isin kanssa Suurinta Pudottajaa…

IMG_9061

Mamma saa syödä sillä aikaa aamupalansa rauhassa.

IMG_9062

Tässä välissä on taas minun vuoroni syödä. Nukahdan yleensä tissille. Minun nukkuessani tehdään autolla pikku reissu.

IMG_9065

Ensin isomummin luokse, joka jostain syystä on enemmän innoissaan isistä kuin minusta?!

IMG_9069

Siitä, minun vielä nukkuessa, jatketaan mamman fafan luokse. Hän on todella iloinen minut nähdessään.

IMG_9070

Kotiin päästyämme herään ja minulla onkin tässä vaiheessa kova nälkä.

IMG_9078

Kun minä ja mamma olemme saaneet lounasta, siirrytään yhdessä nukkumaan päiväunia.

IMG_0001

Herätessä minulla on TAAS nälkä. Isi tuo minulle treeneistä tuliaisia salin naisilta. Sain heiltä kuulosuojaimet. Nämä ovat mahtava lahja, koska olen jo kuukauden päästä menossa Lappeenrantaan elämäni ensimmäisiin Crossfit kilpailuihin kannustamaan.

IMG_9083

Nukahdan taas (juuri kun ollaan saamassa vieraita).

IMG_9085

Onneksi mamma ja isi viihdyttää vieraita. Taitavat siellä jotakin herkutellakin…

IMG_9087

Herään taas syömään. Tällä kertaa oksennan jostain syystä kuitenkin kaiken ruuan kaaressa pihalle ja isi pääsee kylvettämään minua. Mamma pääsee itsekin peseytymään koska ui myös maitopuklissani. Hups. Taisin säikyttää vanhempani todenteolla.

IMG_9088

Kylpemisen jälkeen nukahdan yöunille. Herään yöllä kahdesti. Ensin kello 2.30 ja toisen kerran 6.30 tienoilla. Mamma aina ruokkii minut ja isi vaihtaa vaipan. Heillä tuntuu olevan aika hyvä työnjako. Nukun mamman ja isin välissä. Näin koko perheellä on hyvä olla.

IMG_9089

Synnytys ja kotiutuminen

Ou jeah. Juuri se teksti minkä varsinkin jokainen miespuolinen lukija, jolla ei vielä ole omia lapsia, haluaa lukea. 🙂

Viimeiseksi jäänyt raskaus kuva. Ennen sairaalaan lähtöä.
Viimeiseksi jäänyt raskaus kuva. Ennen sairaalaan lähtöä.

Heräsin keskiviikko aamuna siihen, että selästä kulki outoja tuntemuksia vatsaan. Aamutouhuja tehdessäni tiesin, että nämä ovat niitä oikeita supistuksia ja ilmoitin asiasta miehelleni. Supistukset olivat heti suht säännöllisiä, 5-7min välein ja kestoltaan aluksi noin 30 sekuntia.

Lenkillä tehostamassa supistuksia. Tyylikäs mama! :D
Lenkillä tehostamassa supistuksia. Tyylikäs mama! 😀

Mieheni tuli jossakin vaiheessa päivällä kotiin ja odoteltiin siinä telkkaria katsellen muutoksia voinnissa. Välillä kävin suihkussa helpottamassa oloa. Illemmalla kävimme kävelemässä aika maastoisella polulla ja siinä vaiheessa supistukset olivat jo niin kovia, että muutama ärräpää taisi tuossa loppulenkistä päästä.

Limatulppa irtosi kotona. Illalla 21.30 aikaan totesin etten enää pysty kotona olemaan ja soitimme kättärille, että tulemme nyt.

Kättärillä oltiin kello 22.10. Ensin oltiin puolisen tuntia käyrillä ja minun todettiin olevan jo 6cm auki. (Jos ette tiedä mitä tämä tarkoittaa laittaakaa se googleen).

Käyrillä
Käyrillä

Suihkuttelin vielä sairaalassakin ja kokeilin ilokaasua. Ilokaasusta tuli sellainen olo kuin olisi ensimmäistä kertaa 9 kk juomattomuuden jälkeen ottanut pari siideriä. Tämä rupesi minua myös huimaamaan, joten en kokenut siitä kovinkaan helpottavaksi.

Ollessani 9cm auki pyysin saada epiduraalin. Tämä annettiin tässä vaiheessa kuulemma jo kiireellisesti. Sen jälkeen puhkaistiin kalvot, joka sai lapsivedet mukavan lämpöisesti lorahtamaan jalkojen välistä. Ihan hörhöä mutta vesien meno helpotti omia supistuksia sillä, että keskityin välillä siihen lorahduksen tunteeseen niin, että kipu unohtui. Siinä sitten välillä odoteltiin ja välillä lisättiin epiduraalia.

Epiduraali <3
Epiduraali ❤

Kun kolmas epiduraaliannos oli annettu, istutettiin minut haarat levällään ämpäriä muistuttavaan kapineeseen. Siinä piti ”pinnistää niinkuin kakkaisi” samaan aikaan kun tunsi supistuksen. Ämpärissä istuin noin 30 minuuttia, kunnes totesin että nyt ei enään pysty. Tarkistettiin tilanne ja todettiin, että päälaki näkyy jo. Sitten sain alkaa ponnistamaan. Ponnistin puoli-istuvassa asennossa niin, että puristin polviani käsillä kohti rintaa. By the way. Crossfitistä tässäkin hyötyä. Kätilö totesi ”herranen aika sinähän venyt” kun vedin polvet kohti rintaa. Emme tässä vaiheessa vielä puhuneet alakerran venyvyydestä, joka sekin myöhemmin osoittautui hyväksi.

Ponnistusvaihe kesti kaikenkaikkiaan 14min. Oli mielestäni ihan lastenleikkiä supistuksiin verrattuna. Pää tuli 3 ponnistuksella ja loppu vartalo yhdellä.

Nopeammin kun huomasinkaan, oli sylissäni ihanasti itkevä pienen pieni ihme. Itku taisi päästä kyllä mammalla ja isilläkin.

Minulla oli aivan mieletön kätilö. Sain todella hyviä ohjeita koko ajan ja mikä parasta, selvisin ilman yhden yhtä tikkiä. Mieheni oli maailman paras tuki synnytyksessä. Hän kannusti, tsemppasi JA muistutti ponnistaessa painaa leukaa rintaan.

Aamupalan nautittuamme, pääsimme osastolle. Sairaalassa olo ei ollut mitään nautintoa. Varsinkin yöt ahdistivat minua todella paljon. Kaipasin miestäni ja vauvalla oli aika itkuisia yöt sairaalassa kun maito ei vielä ollut noussut.

Työ tehty. Palkinnosta nauttimaan osastolle. <3
Työ tehty. Palkinnosta nauttimaan osastolle. ❤
Pikku käärö, sairaalan jätti vaunuissa. :)
Pikku käärö, sairaalan jätti vaunuissa. 🙂

Launtaina pääsimme kotiin. Nämä pari yötä vauva on nukkunut hyvin. Yöllä herätään pari kertaa 3-4 tunnin välein syömään ja jatketaan unia.

Valmistaudutaan kotiin lähtöön.
Valmistaudutaan kotiin lähtöön.

IMG_9027

Tässä kohtaa pakko taas leijua mikä mies minulla on. Tiedän, että jotkut lukijat kohta jo luulevat minun keksineen koko miehen. 😉 Sairaalassa olon aikana tuntui, että hän teki kaiken muun paitsi imetyksen. Eilen sain nukkua melkein 2h päiväunet kun hän vahti poikaa. Hoen koko ajan, että teen kaiken äkkiä. ”Käyn äkkiä pissalla, käyn äkkiä suihkussa, syön äkkiä”. Miehelläni on kuitenkin homma niin hyvin hanskassa, ettei minun todellisuudessa ole kiire hoitaa näitä asioita. Kiitos Heikki! Tiedän jo nyt että olet paras mahdollinen isä Felixille.

RAKASTAN <3
RAKASTAN ❤

Onnellisuuden tunne on tällä hetkellä niin suuri, ettei sitä voi sanoin kuvailla. En välitä miltä oma kroppani nyt näyttää, onko tilillä riittävästi rahaa tai onko kotona vieraille tarpeeksi siistiä. Minulla on vieressäni kaksi niin rakasta ihmistä, etten voi lakata miettimästä miten onnekas olen. Saamme nyt viettää kuukauden laatuaikaa yhdessä ja totutella uuteen arkeen. Olen tällä hetkellä rakastanut jokaista minuuttia.

Loppuun vielä muutama vinkki tuleville synnyttäjille.

– Alkakaa hyvissä ajoin öljyämään välilihaanne.

– Kuunnelkaa mitä kätilönne teille ohjeistaa.

– Epiduraali tekee synnytyksestä siedettävän.

Tänään päästiin myös ekalle vaunulenkille. Olipa ihana päästä vähän liikkumaan. (Ja kokeilemaan meidän super ihania Emmaljunga vaunuja) 🙂

Eka kärrylenkki!
Eka kärrylenkki!