väsymys – sillyblondie.com

Keskiviikko

21 marraskuun, 201821 marraskuun, 2018 lindbladamanda2 kommenttia

Ajattelin pitkästä aikaa päivittää ihan perus kuulumisia. Marraskuu ei päässyt taaskaan yllättämään valoisuudellaan. Tuntuu, että voisin syödä ja nukkua vuorokauden ympäri. Tämä syksy on muutenkin ollut jotenkin aika raskas. Suurin apu väsymykseen onkin uni ja liikunta! Paljon rankkoja juttuja ollut taas viime aikoina ja haluaisin selvitä positiivisuudella aina stressaavien ja huonoimpien aikojen yli. Nyt olen kuitenkin huomannut, etten ole ollut ihan se normaali iloinen itseni. Oma asenne on kuitenkin se ratkaiseva tekijä. Hullu ja naurava Amtsi kaivetaan vielä esiin! 💪🏼

Fefestä on tullut niin iso poika, että minikoutsilla oli aika aloittaa ensimmäinen ihka oma harrastus. Nallepaini. Käytiin lauantaina ensimmäisen kerran ja sunnuntaina uudelleen, koska minikoutsi halusi. Treeni on 40minuuttia täyttä tohinaa yhdessä aikuisen ja lapsen kanssa. Paljon juoksemista, kehonhallintaa ja oikeita paini juttuja. Mielettömän hauskaa! Fefehän olisi heti omasta mielestään tarvinnut jo kunnon painikengät. Luvattiin tuollaiset hankkia jos innostus jatkuu…

Muutama viikko sitten käytiin myös astma lääkärillä kontrollikäynnillä. Felixillä on ollut säännöllinen astma lääkitys nyt heinäkuun alusta asti. Kopkop, mutta lääkityksen aloituksen jälkeen ei ole tarvinnut pojalle syöttää yhtään antibioottikuuria. Näin pitkää jaksoa ei ole ollut sen jälkeen kun poika täytti 6kk. Nyt astmalääkitystä vähennetään pikkuhiljaa ja kontrollikäyntejä on tasaisin väliajoin.

Olen lisännyt treeneihin taas paljon juoksua kun sitä voi taas tehdä. Huomiselle ja perjantaillekin on jo juoksutreffit sovittuna. IHANAA! Uskaltauduin muutama viikko sitten myös ensimmäistä kertaa firman sähly treeneihin mukaan. En ollut pelannut sählyä ehkä noin 10 vuoteen. Enhän minä mitään osaa, mutta se on NIIN hauskaa. (Älkää kysykö työkavereilta kuinka kivaa on kun minä olen mukana) Tunti menee aina hetkessä ja pelien jälkeen on törkeä hiki.

Viikonloppuna lähdetään sukuloimaan Malmöseen. Ihana miniloma tähän väsyttävän arjen keskelle!

Jos joku vielä jaksaa lukea tätä blogia, olisi mukava kuulla teidän syksyn kuulumisia!?

Koska Syksy…

10 marraskuun, 2017 lindbladamandaJätä kommentti

Huomenna ystävät on HERKKUPÄIVÄ! Ihanaa viikonloppua 🤣😘

*Kuvat lainattu googlesta

Syksy

12 syyskuun, 201612 syyskuun, 2016 lindbladamanda8 kommenttia

Viime aikoina on ollut vähän motivaatio pula blogin kanssa. Haluan pitää sisällön jokseenkin järkevänä, mutta tuntuu, että en saa ajatuksia ja juttuja kirjoitettua. Kunpa tietäisin haluatteko mielummin lukea lapsi arjesta vai treenistä?

Sain paljon ihanan positiivisia kommentteja ruotsinkieltä koskevaan kirjoitukseeni. Kiitos!

Tuntuu, että syksy iski vasten kasvoja oikein todenteolla. Olen kokoajan väsynyt, mutta jostain syystä herään aina 4 aamuyöllä enkä saa enää kunnolla unta. Okei, myönnettäköön, että usein myös tuohon aikaan pikkumiehen huoneesta kuuluu huutoa ja jompikumpi (yleensä Heikki) hiipii Felixiä hyssyttelemään.

Felix nukkuu nykyään yhdet päiväunet ja ne parhaiten omassa sängyssä. Se rajoittaa nykyään hieman aamupäivän aktiviteetteja. Viime viikolla kävin muutamana päivänä mamma kaverini kanssa Kartanonkosken ulkosalilla tekemässä treenin ennen Feffen unia. Käydään yleensä aina ensin lyhyellä lämmittely lenkillä lapset rattaissa. Sen jälkeen päästetään pikku apinat vapaiksi ja jumppaillaan 1-1,5h. Felix viihtyy tuolla ulkosalilla todella hyvin. Hän pyörii ympäri kenttää, kiipeilee jumppalaitteissa ja syö rusinoita. Mamma kiittää!

Olen päässyt mukavasti treenaamaan viime aikoina. Silti kauhistuttaa, että seuraava puolimaraton Vantaalla on jo alle 1kk päässä. Toivoisin NIIN juoksevani oman ennätyksen tuolla. Mutta kun juoksu on minulla jotenkin ihan päivästä ja säästä kiinni. Viime viikolla juoksin yhteensä 5 kertaa, joista pari lenkkiä oli 13-16km pitkiä. Hyvä treeni viikko siis! Tänään kroppa kaipaisi jo hieman lepoa, mutta mieheni on loppuviikosta työreissussa niin haluan nyt treenata kun siihen on mahdollisuus. Tänään kuitenkin itselleni kevyempi treenimuoto eli uinti.

Syksy on tavallaan ihanaa aikaa. Ilma on raikas ja sieniä on metsät täynnä. Minuun iskee kuitenkin joka vuosi tämmöinen syysmasennus. Väsyttää, tekee koko ajan mieli herkkuja ja tuntuu, että mikään ei onnistu. Kylven itsesäälissä ja haluaisin kokoajan, että joku pönkittäisi itsetuntoani. 😀 Kun paino ei laske, kun siivoan eikä se näy missään, treenaan ja silti juoksen hitaasti, ruokakin jota teen on mautonta. Saiskohan jostain ostettua itselleen sellasia egoboostaajia syksyisin? Mieheni taitaa itsekin olla liian väsynyt siihen hommaan. 🙂 Myöntääkö kukaan muu kärsivänsä tällaisesta syksyllä? 😀

Kertokaa ihmeessä mistä haluaisitte, että kirjoittelen!

Hukassa

27 tammikuun, 2016 lindbladamanda4 kommenttia

Tähän mammaan on iskenyt joka talvi masennus. Muutama yökin ollut parempi ja silti tuntuu, että ilta 20 olisin ihan valmis nukkumaan. Kiukuttaa, tekee mieli herkkuja ja väsyttää. Ja vastaus on ei, en ole raskaana. Sen todistaa viime viikolla alkaneet kuukautiset. 😁

Thaimaan reissu onneksi häämöttää kolmen viikon päässä. Jospa tuo aurinko toisi vähän apua tähän väsymykseen.

Viime viikolla pääsin hyvin treenaamaan. Tuli käveltyä, käytyä salilla, jumpassa, hiihtämässä ja uimassa. Tällä viikolla ei treeni onnistu ihan noin hyvin. Heikillä on tiukka työviikko ja viikonloppuna lähdetään mökin kautta Ouluun.

Tuntuu, että sali treenin kanssa olen kuitenkin nyt vähän eksyksissä. Tuntuu etten tykkää hinkata samaa ohjelmaa puolta vuotta putkeen. Välillä salille mentäessä menee kuitenkin kallista aikaa hukkaan, kun mietin mitä tekisin. Maaliskuussa alan treenaamaan joka toinen viikko painonnostoa Tempaus areenalla. Josko sieltä saisi lisävinkkejä voimatreeniin! Kaipaan juuri sitä, että joku käskee ja kertoo mitä pitää tehdä.

Muutaman kuukauden päästä loppuu äitiysloma. Tajusin vasta viime viikolla miten köyhä tulen sen jälkeen olemaan. Welcome puuro ja munakas lounaat. Pärjään hyvin shoppailematta, mutta en halua tinkiä matkustelusta. Mitenhän se onnistuu?!

Tähän asti on leikitty Roope Ankkaa. Olen monta vuotta säästänyt muutaman satasen säästötilille ja saman verran rahastoihin. Rahastot on tarkoitettu pahan päivän tai eläkkeen varalle. Säästötili on ollut matkakassani, johon ei muuten kosketa. Hoitovapaalla tulen kuitenkin saamaan käteen reilu 300€/kk, joten säästöille tulee varmasti käyttöä. Jännitän nyt jo miltä tuo arki noilla tuloilla maistuu. En ole vielä valmis laittamaan vauvaani hoitoon. Toivon, että voin olla kotona niin kauan kuin minä ja Felix sitä haluamme. Tämä on niin ainutlaatuista aikaa. 💗

Olisiko lukijoilla mitään toiveita mistä kirjoittaisin? 😊

Arki väsymys

19 maaliskuun, 2015 lindbladamandaJätä kommentti

Alan epäilemään että hemoglobiinit alkaa tällä mammalla laskemaan. Olin matkan jälkeen ihan innoissani tästä valon määrästä! Väsymys on silti kokoajan läsnä. Toissayönä nukuin törkeän hyvin mutta tänään on silti sellainen olo että mielessä pyörii lähinnä ikioma sänky.

Huomaan väsymyksen muutenkin olemuksessa. En ole tällä viikolla ehtinyt vielä kunnolla treenaamaan mutta ajatuskaan siitä ei oikein houkuttele. Kroppa tuntuu siltä että ois treenattu vaikka ei olekaan. Tänään huomasin 55minuuttia ennenkuin asiakas oli tulossa että en ollut tilannut hänen papereitaan. Nöyränä paniikki puhelu asiakkaalle että siirrettäiskö kuitenkin tapaamista viikolla?! Oikeesti kauhistuttaa oma lahopäisyys. Miten kukaan antaa mun työskennellä tällasena?

Tänään pyöräilin ekaa kertaa tänä vuonna töihin ja huomasin heti että masussa ei oo niin ahistava olla eikä selkääkään jumita niin pahasti. Pyöräily vauhti ei vaan ollut ihan päätähuimaava. 😀 Katottiin eilen illalla miehen kanssa Greyn Anatomiaa. Tosi kiva jakso näin raskaana olevalle. Jaksossa kaksi päähenkilöä joutui keskeyttämään raskautensa 24 raskausviikolla koska lapsi sairasti harvinaista sairautta eikä tulisi elämään montaa tuntia syntymän jälkeen. Meikäläinen vollotti koko jakson alusta loppuu ja mieheni yritti parhaansa mukaan hyssytellä ja silitellä masua jotta rauhottuisin. Tätä pientä olentoa kohtaan on syntynyt jo NIIN järkyttävä huoli ja rakkaus että tuollaiset jutut pistää kyllä kunnolla ahdistamaan. Miten sitä ikinä itse selviäisi jos jotain nyt tapahtuisi?

Isi on alkanut soittamaan Sepolle kovasti jo räppiä. Minä sain tänään siskoltani Bola pallon. Kaveri vaatii syntyessäänkin varmaan ääntä jopa nukkuessaan. Ei haittaa, sitä mammasta tulee non stop! Bola pallosta kuuluu hentoa pientä kilinää pallon liikkuessa. Palloa on tarkoitus pitää myös lapsen synnyttyä ja ideana on että lapsi itkiessään rauhoittuu kun kuulee tuon masussakin tutuksi tulleen äänen.

Aikaisemmin kuulin koko ajan. *Kasvaako toi sun maha ollenkaan?!” No nyt kun se on kasvanut tulee taas tätä. ”Onpa se kasvanut kauheesti.” Jep. Tähän on kai parempi tottua. 😀 Mä alan vihdoin tykkäämään mun masun pyöreydestä ja huomaankin usein silitteleväni sitä huomaamatta. Oltiin tiistaina lätkämatsissa ja Sepon aivopesu alkoikin heti kun ostettiin hänelle oma Jokerit potkupuku. Nuorena se on aloitettava.

Loma tuli loma meni

17 maaliskuun, 201517 maaliskuun, 2015 lindbladamandaJätä kommentti

Lomat lusittu. Kohteena Marokko ei ehkä jätä jälkiä sydämmiimme mutta tulipahan syötyä ja nukuttua. Itselleni on lomassa aina kuitenkin tärkeintä se yhdessä vietetty aika. Me ollaan sellanen teho travaller tiimi H:n kanssa.

Jälkkäripöydässä oli aina tarjolla tuoreita mansikoita ja appelsiineja. YUMMY!

Jotenkin rakastan sitä kun saadaan olla yhessä 24/7 ilman mitään stressiä ja kiirettä. Viimeset päivät käveltiin, uitiin, syötiin ja jumpattiin. Löyty muuten myös raskausajan yks uus lemppari laji. Tennis! Sai hyvin hien pintaan eikä välillä pelatessa edes huomannut masua. Haluiaisin innostuksissani varata meille vakkari vuorot kevääksi meidän lähikentältä. 😀

Lento laskeutui Helsinki-Vantaalle vähän ennen 20.30 illalla. Siitä kiireellä kotiin, auto alle ja minnekäs muualle kuin salille. Mieheni osallistuu Crossfitin Openeihin, eli käytännössä SM-kisaan. Kisassa on viiden viikon ajan joka viikko vaihtuvat lajit. Lajit julkaistaan joka torstai perjantai välisenä yönä ja suoritusaikaa on maanantai tiistai väliseen yöhön.

Tämän viikon lajina oli 14min AMRAP. 7 Muscle-Upia, 50 seinäpalloa ja 100 tuplanaruhyppyä. Homma tyssäs siihen että Agadirista ei löytynyt yhtään Crossfit salia. Näin saatiin kiiruhtaa lennolta suoraan salille. Hyvinhän se loppujen lopuksi sujui. Olin ihan super ylpeä miehestäni joka vetäisi tuollaisen tuloksen koko päivän matkustuksen jälkeen.

Huonosti nukuttujen yöunien jälkeen piti aamulla suunnata heti Peijakseeen labraan. Mun masu kaveri pitää öisin nykyään masu reivejä. Se on kiva kun päivisin melkeen ihmettelee kun liikettä on niin vähän ja just ennen nukkumaan menoa alkaa lähes koko yön kestävä meno. Sydänsairauteni takia mulla on ens viikolla ylimääränen käynti kättärillä ja sitä ennen piti käydä ottamassa EKG ja jokunen putki verta. Olin varannut Peijaksesta etukäteen labra ajan. Arvatkaa olinko tipahtaa perseelleni kun olin Peijaksesta pihalla alle 20 minuutissa. WAU!

Jotenkin samantien kun pääs työpisteelle iski järkyttävä stressi ahdistus. Enää reilu 2 kuukautta aikaa tehdä tälle puolivuotiselle hyvä tulos. Jotenkin nyt päässä pyörii vaan vauva ja haluisin kovasti alkaa jo hiljentämään tahtia. Huomaan että kroppa alkaa selkeästi rasittumaan enemmän. Selkä ei enää ole normaali 25 vuotiaan selkä ja väsymys on selkeästi alkuraskautta kovempi. Jalat meinaa krampata vähän väliä. Inhottaa että kaveri joutuu kestämään stressi mamia masussa. Onneksi työn ulkopuolinen elämä kuitenkin tasapainottaa mukavasti. Viikonloppukin on jo ihan nurkan takana, eiks vaan? 🙂

Kevättä kohti! Ihanaa oli aamulla herätä valoisuuteen. Voiskohan viikonloppuna alkaa maistelemaan vähän uutuus jäätelöitä?

Helvetin hyvin menee

26 marraskuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Äiti tappoi itsensä ja kolme alaikäistä lastaan. Äiti tappo 5 ja 2 vuotiaat lapsensa. Vanhemmat kiduttivat tyttärensä kuoliaaksi. Welcome to Finland. Voidaanko me oikeasti näin huonosti vai uutisoidaanko meillä vaan enemmän näistä kauheuksista. Välillä tuntuu että ei aamulla kannata edes avata telkkaria, siellä on kuitenkin vaan huonoja uutisia.

Vaikka normaalisti aina puhutaan että kuningas alkoholi on syynä kaikkeen tässä maassa niin näissä tapauksissa sekään ei pidä paikkaansa. Kukaan meistä ei tiedä MIKSI nämä kauheudet on päässyt tapahtumaan. Herää kuitenkin vaan kysymys, pyöriikö meidän suomalaisten elämä liikaa oman navan ympärillä, emmekä oikeasti näe kuinka huonosti meidän läheiset ihmiset voi?! Suomalaisten ajatusmaailma varmaan usein on tämä: En halua puuttua muiden asioihin, ei se kuulu mulle, en halua olla liian tungetteleva.

Tiedän että vaarilla on välillä yksinäistä joten käyn hänen kaverinaan sienimetsällä.

Väitän, että suurimmasta osasta ihmisiä todellisuudessa huomaa kun kaikki ei ole niinkuin pitäisi, varsinkin niistä kaikkein läheisimmistä ihmisistä. Ymmärrän tietenkin että näissä kaikissa tapauksissa asiasta ollaan jo ilmoitettu sosiaalityöntekijöille koska tilanne on huomattu. Herää kuitenkin ajatus olisiko jotain voinut olla tehtävissä? Mikä saa äidin tappamaan oman lapsensa? Väsymys, taloudellinen tilanne, yksinäisyys, masennus.

TIEDÄN että kyseessä on asia johon varmasti tarvitaan jo ammattiapua, mutta olisiko auttanut jos joku lähipiiristä olisi tarjoutunut apuun ja oikeasti tehnyt niin? Ymmärrän että henkilöt jotka päätyvät näihin tekoihin eivät varmasti ole avoimesti huudellut facebookissa ajatuksistaan, mutta jollain tavalla tämä on varmasti näkynyt heidän käytöksessään. Kun itselläni on mieli maassa on siihen paras keino puhuminen. Lähes aina se asia ei olekaan yhtään niin iso kun sen on saanut jollekkulle sanoa ääneen.

Mitä mä yritän sanoa ja opetella itsekin. Sillä aikaa kun lataan tuota kuvaa tuonne Instagramiin voisin oikeasti katsoa ympärilleni ja kysyä miten läheiseni oikeasti voivat. Se on pieni asia arjen kiireiden keskellä.

Välittäkää!

Ottakaa mallia tästä 2vee neidistä. <3 — Ottakaa mallia tästä 2vee neidistä. ❤

Liikunta ja beetasalpaaja

3 syyskuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Beetasalpaajaa olen käyttänyt nyt reilun 3 vuoden ajan. Annostus minulla on 1,25 milligrammaa ja otan lääkkeen aina ensimmäisenä aamulla. Alottaessani lääkitystä, oikeaa annostusta hieman testailtiin 1,25-2,5 milligramman välillä. Tuo 2,5mg vaikutti kuitenkin niin rajusti sykkeisiini että nukkuessani olin lähes puolikuollut ja valveilla ollessa pyörrytti tasaiseen tahtiin. Sykkeitä seurattiin muutamaan otteeseen kahden vuorokauden ajan Holter laitteella. Laite kirjaa ylös sykkeet ja jotkut sydänkäyrät. Minulle tuo laite oli enemmänkin piuhoja pitkin poikin kroppaa ja suihkukielto kahdeksi päiväksi. Pelkäsin koko ajan että minua luullaan itsemurha pommittajaksi.

Sydänliiton sivuilla kerrotaan tällaista beetasalpaajasta:

”Beeta-salpaajat lievittävät oireita ja suojaavat sydäntä etenkin sydäninfarktin jälkeen. Lääke vaikuttaa elimistön reagointiin tiettyihin hermoimpulsseihin. Sen seurauksena sydämen lyöntinopeus (syke) hidastuu ja sen supistumisvoimakkuus pienenee, jolloin sydämen kuormitus ja hapenkulutus vähenevät. Lääke myös estää tai lieventää rintakipua ja rytmihäiriöitä etenkin rasituksen aikana sekä laskee verenpainetta.”

Olen nyt muutaman viikon treenannut lähes joka treenin sykemittarin kanssa. Tässä tuntuu huomaavan eron elämään ennen ja jälkeen lääkityksen. Treeneissä joissa syke nousee mielestäni todella korkealle ja joudun pitämään hengähdystaukoja, näyttää sykemittari todellisuudessa 171. Vanhoina hyvinä aikoina ei minulla ollut vaikeuksia saada sykettä lähemmäs 200.

Mulla on nyt muutaman viikon ollut järkyttävää väsymystä. Niin kovaa väsymystä ettei treenaaminenkaan oikein ole kiinnostanut vaan tuntunut lähinnä pakkopullalta. Nyt mukaan on tullut vielä univaikeudet. Herään muutaman tunnin unien jälkeen ja pyörin hikisenä sängyssä. Eilen moni heitti ilmoille mahdollisuutta ylikunnosta? No tavallaanhan se ei todellakaan olis poissuljettua kun ajattelee mun mahtavaa kykyä levätä. Päätin sitten illalla tsekkailla vähän sykkeitä ihan kotoa käsin. Menin sohvalle makaamaan ja katsoin miten sykkeet reagoi. No siinä sohvalla makoillessa sykkeet tipahti aika nopeasti 42. Päätin kokeille mitä tapahtuu kun nousen ylös. Yleensähän ylikunnossa sykkeet tässä vaiheessa viimeistään pompsahtaisi vähän turhan korkealla. No ei täällä. Sykkeet heilui siellä 68-72 ruokaa laittaessa. Näin ollen omalla tietämykselläni suljin tämän ylikunto vaihtoehdon pois listalta. Oletteko samaa mieltä? Tuntuu että tässä näkee taas lääkityksen vaikutuksen vaikka lääkkeen ottamisesta oli kulunut jo 12h.

Eilen kävin crossfitissä. Tehtiin valakyykkyjä 3×3 ja wodina oli 12min AMRAP 10mavea, 12 GHD vatsaa ja 20 Wallballia. Valakyykyt tein 1x3x55kg, 2x3x60kg. Eli ihan omaa tasoani mutta jotenkin tuntui vaan suorittamiselta. Sama tossa Wodissa. Tein vaan vaikka tuntui etten kauheasti saanut itsestäni mitään irti. Päätinkin sitten illalla että nyt kuunnellaan kroppaa. Jätin aamutreenin välistä ja kävelin töihin 7 km. Kokeilen tällä viikolla tehdä max 3 crossfit treeniä. Josko tämä kroppa tästä sillä tokenis. Onneksi on ohjelmaakin ettei tartte sohvan ja jääkaapin väliä juosta. Huomenna elämäni ensimmäinen KHL matsi ja perjantaina olen luvannut viedä siskon tytön uimaan.

Kyllä tämä tästä…

Syysmasennus

26 elokuun, 2014 lindbladamandaJätä kommentti

Yleensä tää tunne iskee vasta loka-marraskuussa. Kylmä, loputon nälkä ja väsymys. Diagnoosi: LIIAN VARHAINEN syysmasennus. En ole koskaan aikaisemmin sairastunut tähän jo elokuussa. Huolestuttavaa. Oikeesti edes treenaaminen ei kiinnosta. Voisin lähinnä nukkua 24/7! Sunnuntaina olin niin ylpeä itsestäni. Aamulla totesin H:lle että kroppa ei nyt jaksa treenata. Lähtisköhän vaari sieneen?! Luojan kiitos ei 83vee sienikamua tarvinnut kauaa houkutella.

Sienen metsästys tiimi! :) — Sienen metsästys tiimi! 🙂

Syysmasennuksessa alan aina miettimään tätä oravanpyötää jossa me eletään. Vettä tulee kun, no tulee tarpeeksi ja aamusta iltaan on tasaisen harmaata. Päivät kuluu saman kaavan mukaan. Huomaan syksyllä kaipaavani selkeästi enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin fyysistä rääkkiä.Viime viikosta selvisin käydessämme tiistaina juhlistamassa syntymäpäiviäni Gajinissa. Ruoka oli hyvää ja täyttävää! Otettiin 9 ruokalajin menu. Omat lempparit tästä oli Pork Bun joka oli pehmeän leivän sisällä possunkylkeä ja wasabimajoneesia. Dashi Salmon, jossa oli lohta ja parsaa sekä tietysti jälkkäri joka oli toisesta menusta mutta saatiin vaihtaa koska suklaan ystävänä kuulosti omaan korvaan täydelliseltä Red Geisha jossa oli suklaan ja pähinän makuisia kakkuja ja marja sorbettia. Yummy! 🙂

Perjantai ilta vietettiin yllätys yllätys siskon luona Pikku Minnin kanssa touhuten. Lauantaina käytiin siskon ja kaverin kanssa Lahden Väriestejuoksussa jonka jälkeen vietettiin vielä ilta safka övereitä vedellessä isossa porukassa siskon luona. Nää on just niitä hetkiä joilla selviän tästä kamalasta vuoden ajasta. Viikonloppusin onkin onneksi ohjelmaa vähän liiakseenkin mutta viikot on rankkoja.