Esikoinen

Meillä on maailman ihanin poika. Juuri meidänlainen pikku mies. Saanut molempien vanhempien parhaat puolet. Felix on herkkä, iloinen, hauska, kohtelias, äänekäs, nauravainen ja hellyydenkipeä. Ainut aika kun tuo poika välillä koettelee on yleensä iltaisin kun mammaakin jo väsyttäisi, mutta jätkää ei. Kopkop Felixillä ei mitään kovinkaan vahvaa temperamenttia ole. Jos hänelle hieman korottaa ääntään on heti suru puserossa. Huutamisen sijaan Felixille on pienestä asti toiminut paremmin ystävällinen puhe ja kannustaminen. Poika on kuin äitinsä. Tekee mitä vain saadakseen kehuja.

Aamuisin Felix haluaa usein aina yllättää ja valitsee itse vaatteensa ja pukee niin, että ei saa katsoa. Kun pukeminen on valmista tullaan ylpeänä luokse ja näytetään ”tadaa” jolloin kehujen säestämänä poika hymyilee ylpeänä.

Feffe tykkää kovasti läheisyydestä, haleista ja pusuista. Niin mammakin. ❤ Felix kertoo myös monta kertaa päivässä, ”mamma jag älskar dig!” Hieno piirre nuoressa miehessä.

Reissussa Feffe sai mamman hieraisemaan silmiään kun minimänin piti useampana iltana siivota kämppä ennen nukkumaan menoa. Voin kertoa, ettei tämä piirre todellakaan ole minulta peritty. Pakko oli heti soittaa Mofalle ja kertoa, että vaikka lapsesi on menetetty tapaus niin lapsenlapsissa on vielä toivoa. Mofa kun sattuu pitämään siisteydestä.

Felix on pienestä asti elänyt mukana liikunnallisessa arjessa. Olin niin onnessani Espanjassa kun vierelläni juoksi pikku lenkkikamu ja altaan reunalla kuulin joka käännöksessa kannustushuutoja. Reipas pikku minikoutsini.

Sisaruksethan eivät oikeastaan ikinä ole toistensa kaltaisia. Ei ainakaan ketkään minun tuntemat. Olen jotenkin henkisesti varautunut siihen, että beibi tulee olemaan ihan erilainen vauva  ja luonne kuin Feffe. Tämä herättää hieman pelonsekaisia tunteita minussa.

Jos beibillä onkin vahvempi temperamentti kuin veljellään tai huonommat unenlahjat? En halua vertailla lapsia. Kaikki ovat erilaisia. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Pelottaa kuitenkin, että vertailen lapsia huomaamattani. ”Älä nyt viitsi, katso nyt miten hienosti Felix siivoaa.” ”Älä kiukuttele, Felixkään ei koskaan tee noin.” ”Miksi en saanut yhtä hyvin nukkuvaa vauvaa kuin Feffe oli?”

Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Uskon, että kaikenlaiset ajatukset ovat ihan normaaleja. En vain omilla sanoillani tai eleilläni halua aiheuttaa lapsilleni eriarvoisuuden tunnetta. Koska uskon, että tällainen on yleistä. Ihmiset tekevät tätä hieman huomaamattaankin. Eräässä lukemassani kirjassa sanottiinkin, että aina pitäisi muistaa kehua lapsen tekoja ei lapsen luonnetta. Eli ”Teit tuhmasti kun heitit tuon tavaran lattialle, eikä ”olitpa tuhma kun heitit tuon tavaran lattialle.”

Yhtä lailla minusta on hienoa jos lapsella on oma tahto, ihan ajatellen sitä miten kovassa maailmassa nykypäivänä eletään. Felix on tietenkin myös aika vauhdikas ja äänekäs persoona, joten ehkä pikkuveli olisikin vain rauhallisempi versio. Haha. Jää nähtäväksi. Kovin odotettu ja rakastettu hän tulee jokatapauksessa olemaan. ❤

 

Imetyksen lopetus

Imetys loppui meillä aika tarkalleen 1kk sitten. Samalla viikolla kun Felix täytti vuoden. 

Miksi lopetin? Koska Felix ei enään syönyt muuta kuin öisin, joka taas alkoi olla todella rankkaa meille kaikille.

Imetys loppui vähän kuin itsestään, samalla kun Felix siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Hän ei kertaakaan sen jälkeen ole edes tullut kinumaan tissiä, MUTTA kun imetys loppui tuli pojasta kunnon tissin nyplääjä. Varsinkin väsyneenä Felix tunkee kättänsä minun tai Heikin paidan sisään ja alkaa nypläämään tissiä. Ärsyttävää. Jos jollain on vinkkejä miten tämän saa loppumaan, otan ilolla kaikki vastaan.


Jouduin muutamana iltana lypsämään tisseistä maitoa pois, mutta huomasin ettei tissit enää edes kunnolla täyttyneet. Maidon tulo lakkasi kokonaan noin reilun 2 viikon jälkeen imetyksen lopetuksesta. 

Lopetus oli helpompaa kun olin ajatellut. En jäänyt kaipaamaan tissittely hetkiä. Felix kun viihtyy edelleen paljon sylissä ja halihetkiä on monen monta päivässä. Jotenkin tuntuu, että sain lopullisesti kroppani takaisin kun imetys loppui. Lisäbonuksena sain pakata rumat imetysliivit pois ja ottaa käyttöön taas kauniita rintaliivejä. 

Rintojen koko pieneni järkyttävästi kun imetys loppui. Aluksi oli todella vaikea hyväksyä näitä uusia nahkalärpäkkeitä. Toisaalta liiveillä saa ihmeitä aikaan ja tuntuu kuitenkin siltä, että nämä pienet rinnat ovat enemmän minua kuin isot. Tilasin uudet bikinit Trianglilta ja rintani ovat nyt virallisesti kokoa s+. ✌🏽️

S koon tissit ✌🏽️

Olen erittäin iloinen siitä, että imetys onnistui vaikka ensimmäiset yöt sairaalassa ei todellakaan tuntuneet siltä. Toiveenani oli myös pystyä imettämään ensimmäinen vuosi ja näin teinkin. Imetys oli loppujen lopuksi helppoa, kun ruoka oli aina vauvalle mukana. Pullosta Felix ei koskaan oppinut syömään, joten säästimme myös pitkän pennin kun korvikkeita ei tarvinnut ostaa. Vaikka välillä tuntui siltä, että vauva oli kamalan kiinni minussa juuri tuon seikan takia. Nyt jälkikäteen ajateltuna, tuo vuosi on lyhyt aika elämästä ja ehdottomasti sen arvoista. Joku päivä katselen varmasti isoa poikaani ja kaipaan niitä hetkiä kun pieni tuhiseva poikani makoili sylissä onnellisesti tissi suussaan.

💗

Ensimmäinen vuosi

Ensimmäisenä vuotenani olen…

Kasvanut 49 senttisestä 77 senttiseksi ja 3,2 kiloisesta 9,7 kiloiseksi.

Oppinut kävelemään ja kiipeilemään

Saanut 2 hammasta

Sairastanut 4 korvatulehdusta ja saanut putket korviin.

Matkustanut Lappeenrantaan, Viitasaarelle, Ouluun, Punkaharjulle, Lappiin, Riikaan ja Thaimaaseen.

Siirtynyt 50cm vaatteista 80 cm.

Siirtynyt 1 koon teippivaipasta 5 koon housuvaippaan.

Murtanut yhden varpaani.

Oppinut vilkuttamaan ja taputtamaan.

Näyttämään tunteitani. Nauran kippurassa kun mamma tai isi kutittaa. Itken dramaattisesti jos minua kielletään.

Siirtynyt tissimaidosta isojen ihmisten ruokiin ja lehmän maitoon.

Oppinut hienosti heittämään palloa!

Saanut lähes kaljun tilalle vitivalkoisen tukan.

Oppinut nukahtamaan itsekseni pinnasänkyyn.


Kuva: MKREO/Mikko Kääriä

Korvien putkitus

Käytiin maanantaina Järvenpään Pikkujätissä tarkistuttamassa Felixin korvat flunssan jäljiltä. Molemmista korvista löytyi jälleen tulehdus. Varattiin sitten samantien aika korvien putkitukseen Itäkeskuksen Pikku Jättiin saman viikon torstaille.


Jouduttiin aamulla herättämään Feffe kesken unien vähän jälkeen klo 7.00.Leikkausta ennen pitää olla 5h syömättä, joten yritin antaa pojalle runsaan aamiaisen ennen kello 8. 


Aamupalan jälkeen käytiin kylvyssä, koska ohjeissa suositeltiin peseytymään ennen operaatiota. Kylvyn jälkeen ukko veti tunnin päikkärit, jonka jälkeen leikittiin vielä kotona kunnes oli aika lähteä kohti lääkäriasemaa. 


Meidät otettiin heti iloisesti vastaan lääkäriasemalla. Felix leikki innoissaan noin 1h ajan odotushuoneessa ennenkuin pääsi putkitettavaksi. Leikin lomassa poika sai imeskeltävän särkylääkkeen.


Vähän ennen kello 13 anestesialääkäri tuli pyytämään meitä leikkaushuoneeseen. Felix istui sylissäni ja sai suunsa eteen pyöreän happilaitteen, jota kautta nukutuslääke annettiin. Pikkuhiljaa hengitys tiheni ja poika nukahti noin 2minuutissa. Tästä nostin hänet toimenpidepöydälle ja poistuin odotushuoneeseen. Nukutus oli itseäni jännittänyt eniten. Pelkäsin, että purskahdan itkuun kun näen miten avuttomalta pikkuiseni näyttää nukutuspöydällä. Niinhän hän näyttikin, mutta selvisin ilman kyyneliä. 😊


En tiedä ehtikö 5 minuuttiakaan kulua, kun ovelta tuotiin jo unenpöpperöistä ja itkuista Felixiä mamman luokse. Päästiin heräämöön, jossa Feffe oli vielä ihan pää pyörällä sekä kovin itkuinen. Tissi hörpyt ja kaveri nukahti vielä hetkeksi. Tuosta hän pikkuhiljaa heräili ja söi vähän. Tuntuu, että ruokahalu ei ihan ollut parhaimmillaan putkitus päivänä. 


Pikkujätin hoitajat olivat todella ystävällisiä ja pidin todella paljon Felixin lääkäristä Olli Rantasesta. Hän kertoo selkeästi mitä tehdään. 

Putkitushan tarkoittaa sitä, että alla näkyvässä kuvassa oleva titaani putki asennetaan tärykalvoon. Putki mahdollistaa välikorvan normaalin ilmastoinnin. 


Putkituksen jälkeen Felix oli kovin uninen ja hieman kiukkuisempi kuin normaalisti. Kiukkuisuus kuitenkin hellitti iltaa kohden. Operaation jälkeen tulee laittaa 3-4 päivän ajan silmätippoja korviin. 


Putket pysyvät korvissa noin keskimäärin 9kk ajan. Näin pienillä lapsilla putket eivät kuulemma vaikuta edes uimiseen. Hoitaja sanoi, että vauvan sukelluttaminen on niin nopeaa ettei vettä ehdi paineella menemään korvaan siinä ajassa. 

Vakuutus meillä on Folksamin kautta. Soitin heille maanantaina, tein korvaushakemuksen ja jo tiistaina sain teksiviestin, että maksusitoumus on ok. Olen ollut tuohon vakuutukseen todella tyytyväinen.

Nyt toivotaan, että putket pysyy hyvin ja sairastelukierre loppuisi tähän! 

Parisuhde

Ystäväni jolla on Felixin ikäinen poika totesi, että selvittiin vauva vuosi eroamatta. Hän ei ihmetellyt, että ihmiset eroavat vauva arjen keskellä.

Minä taas olen monesti tämän vuoden aikana ajatellut, etten ymmärrä miten jotkut eroaa tässä elämän vaiheessa. Joka päivä kun saa katsella ja ihastella tuota mini tyyppiä, joka yhdessä ollaan luotu. Jos mahdollista, olen tämän vuoden aikana rakastunut vielä enemmän mieheeni. Hän on maailman paras isä ja mieletön aviomies. Mieheni pitää tiukasti huolta siitä, että saan treenata ja viettää aikaa ystävieni kanssa.


Rehellisyyden nimissä. Intiimejä hetkiä on vauva vuoden aikana varmasti normaalia vähemmän. Alkuun nainen vuotaa 4-6 viikkoa verta enemmän kuin mies edes haluaa tietää. Sen jälkeen helliä hetkiä on silloin kun lapsi hyvässä lykyssä nukkuu pitkiä päiväunia (kyllä, luit oikein, PÄIVÄLLÄ) tai illalla lapsen mentyä nukkumaan. Jos kumpikaan enää jaksaa… 🙈😅

Parisuhde on kuitenkin niin paljon enemmän. Yksi tärkeimmistä asioista on mielestäni toisen huomioon ottaminen ja yhdessä tekeminen. Molempien tulee saada viettää omaa aikaa. On myös tärkeätä, että molemmat saa viettää aikaa lapsen kanssa ja luoda hänen kanssaan omia rutiineja. 

Me tehdään paljon myös yhdessä perheen kanssa. Käydään lenkillä, pyöräilemässä, leikitään, matkustellaan. Ollaan myös alusta lähtien sovittu, että päivälliset on perheen yhteinen ruoka hetki. 
Meillä on 6kk iästä lähtien nukuttu yöt huonommin. Useasti huomaakin väsymyksen aiheuttavan niitä suurimpia mieliharmeja. Ollaan onneksi kuitenkin osattu heti nukkua päiväunia ja päästy lomailemaan kun väsymys alkaa olla pahimmillaan. Väsymyksenkin keskellä ollaan kuitenkin muistettu huomioida toisiamme pienin elein. 


Meillä on ollut Heikin kanssa se hyvä puoli, että ollaan ehditty viettää aikaa kahdestaan ennen lapsen syntymää. Ollaan myös vuosien varrella puhuttu todella paljon siitä mitä toisiltamme odotamme lapsen synnyttyä. Tähän rumbaan en ikinä lähtisi ihmisen kanssa, jonka olisin tuntenut vain vähän aikaa. 

Kaksinkeskistä aikaa meillä ei hirveästi ole vuoden aikana ollut. Felix kun ei oppinut tuttipulloa koskaan syömään. Olemme kuitenkin todenneet vuoden olevan todella lyhyt aika ja ollaankin vapaat hetket haluttu viettää yhdessä perheenä eikä niin, että lapsi olisi jossakin hoidossa. Niinkuin olen sanonut, lapsi on lahja, ei itseoikeus. Lapsi tehdään yhdessä, joten se myös hoidetaan yhdessä. 


Viikon päästä meillä tulee yhteisiä vuosia 11 täyteen. Samalla ollaan oltu 2 vuotta naimisissa. Vaikka arki on välillä raskasta, se on ihaninta jakaa tuon komistuksen kanssa. Jännityksellä odotamme, mitä ruuhkavuodet tuo tullessaan. 

Mökkilaiffia vol 1

Vinkkinä teille rakkaat lukijat. Ei kannata lähteä lapsen kanssa ajamaan yötä vasten, siinä uskossa, että mini nukkuu autossa. 

Lähdettiin lauantai iltana 20.00 paikkeilla ajelemaan kohti Viitasaarta. Optimistisesti Felix turvaistuimeen yöpuku päällä. Jätkä kyllä nukahtikin nopeesti. Ja heräsi vajaan tunnin matkustuksen jälkeen. Siitä se lysti sitten alkoi. Vaajakoskella pysähdyttiin iltapalalle kun pikku ukolla alkoi hermo mennä sen verran pahasti. Istuin koko matkan takapenkillä selkä vääränä niin, että rintavarustukseni oli pikku miehen sormien ulottuvilla. Näin istuttiin ja uni tuli 30min ennenkuin päästiin perille kello 00.00. Lystiä sanon minä!


Tänään on saatu kunnolla loma moodi päälle. Käytettiin aamulla Feffe vielä Viitasaaren terveyskeskuksessa tarkistuttamassa korvat. Jätkällä taas flunssa päällä ja ollut normaalia kiukkuisempi. Korvissa ei vielä ainakaan ollut tulehdusta näkyvissä. Hauskaa muuten, että varattiin aika kello 12. Silti saatiin odottaa puolitoista tuntia ennenkun päästiin lääkärin luokse.


Viitasaaren keskustasta tullessa Heikki jätti minut lenkki kamat päällä tienposkeen ja sanoi siitä olevan noin 10km mökille. Maasto oli aika mäkistä ja aurinko porotti suht lämpimästi. 5km kohdalla tajusin, että lenkki onkin ehkä vähän pidempi. 7km kohdalla juoksin kyltin ohi joka kertoi, että Kahvila Myllytupa olisi 5km päässä. Myllytuvalta on mökille vielä toiset 5km, joten laitoin Heikille viestiä, että lenkistä tuleekin ”vähän” pidempi. Tässä kohti alkoi pieni huoli hiipimään takaraivoon, sillä olin hikoillut aika paljon, enkä ollut tajunnut varata vettä ollenkaan mukaan. Parin kilometrin päästä tuli kuitenkin tuttu auto vastaan. Heikki oli saanut viestini ja tuli hakemaan mamman tienposkesta. 💗 Pitkis jäikin 10km pituiseksi mutta ens kerralla paremmat juomat mukana.
 Feffe tutkii innoissaan uutta ympäristöä. Järvestä hän ei onneksi vielä ole liiemmin innostunut. Mamma onkin käynyt järvessä jo neljästi vaikka lämpötila on kuulemma 15 astetta. Virkistävää!


Huomenna ajateltiin mennä naapurin lehmiä katsomaan ja Myllytuvalle juomaan vaarin synttärikahvit. 

Maalla on mukavaa! 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille 💗

Mökkireissu edessä

Ensi viikolla suunnataan auton nokka kohti Viitasaarta. Jee! Odotan niin paljon sitä, että saadaan viikoksi tuo isi itsellemme kokonaan. Felix on viimeksi ollut mökillä 2 viikon iässä. Joten tästä tulee aika erilainen reissu kuin viimeksi. Odotan innolla mökille pääsyä, katsotaan minkälaista todellisuus on tuon täystuhon kanssa. Kuinka monesti poika käy uimassa vaatteet päällä järvessä ja kuinka useasti suussa tai kädessä on jotain sinne kuulumatonta. 


Kävin jo valmiiksi apteekissa ostamassa kortisoni rasvaa hyttysenpuremiin ja särkylääkettä, mikäli useampi hammas innostuisi puhkeamaan.

Käytiin myös verkkokauppa.com:issa ostamassa Feffelle matkasänky. Mökiltä löytyikin valmiiksi syöttötuoli ja lasten pelastusliivit. Kotoa otetaan Baby joggerit mukaan ja niihin meillä on ostettu hyttysverkko. 

Mökillä ei ole juoksevaa vettä, mutta Famo on ostanut Felixille kylpyammeen. Järvivedessähän sitä ennenkin aina peseydyttiin. 

Tuleeko jollain vielä mieleen jotakin mitä mökille olisi hyvä olla lapselle mukana?!

Ajateltiin lauantai tai sunnuntai iltana lähteä ajamaan kohti Viitasaarta 19-20 aikaan. Felixille autoon yöpuku päälle. Näin voidaan ajaa mahdollisimman vähin pysähdyksin mökille. Poika on istuimesta helppo nostaa sänkyyn nukkumaan jatkamaan unia.


Feffe ei kaipaa enää kauheasti tissiä päivisin. Viime yö oli mielestäni hyvä, mutta poika oli silti kahdesti tissillä. En kuitenkaan ota stressiä imetyksen lopettamisesta, kun huomaan pojan automaattisesti itse vähentävän sitä. 

Oltiin maanantai iltana käymässä vanhempieni luona, jossa isäni oli yksin koirien kanssa. Ollaan Felixin syntymästä asti säännöllisesti käyty vähintään kerran viikossa vanhempieni luona. On ihana huomata, miten Felix tuntee selkeästi olonsa turvalliseksi myös mummin ja mufan kanssa. Mufan luokse piti tasaisesti mennä, jotta pääsi syliin. Mufan kanssa on myös jo omat hassut leikit kehitelty, joita leikkiessä kuuluu kunnon räkätys. Kun mummi tuli pihaan, yritti poika väkisin päästä mummin syliin vaikka kädet oli mummilla täynnä tavaraa. 💗